Fremen
Greatest Leader
Good man, brother @Geronimo , tuossa kerrankin joku julkispalkkainen humanisti sanoo asiat suoraan eikä hauku suomalaisia mitenkään erityisemmin.Tai sitten te ette ymmärrä olevanne väärässä kun uskotte fakemediaan, jokaisella asialla on myöskin toinen mahdollisuus.
Alla on kopio jutusta miten käy kun uskoo sokeasti mihin tahansa ismiin.
Miksi Venäjällä menneisyys on niin vaarallista, että sen tutkijoita uhkaa mielisairaala?
Venäjä näyttää toistavan bolševikkien virheitä kieltämällä todellisuuden.
Anu Kantola
Julkaistu: 16.1. 2:00 , Päivitetty: 16.1. 7:05
Karjalassa Stalinin aikaa tutkinut ja ihmisoikeusjärjestö Memorialissa toiminut Juri Dmitrijev on parhaillaan Moskovassa mielentilatutkimuksessa, joka taitaa osoittaa lähinnä sen, kuinka vaarallista menneisyyden tutkiminen on Venäjällä.
Dmitrijev on harrastanut historiantutkimusta 1990-luvulta, jolloin hän löysi Stalinin ajan suuret joukkohaudat Petroskoin ja Karhumäen läheltä. Joulukuussa 2016 hänet pidätettiin syytettynä valokuvista, joita hän oli ottanut alastomasta adoptiotyttärestään. Dmitrijev sanoi ottaneensa kuvat voidakseen tarvittaessa todistaa viranomaisille, että huonossa kunnossa adoptoitu tytär kasvoi ja kehittyi hyvin.
Oikeus antoi tapauksessa vuoden kestäneen pidätyksen jälkeen pari viikkoa sitten vapauttavan tuomion: oikeuden asiantuntijaryhmä ei pitänyt kuvia pornografisina. Samalla oikeus kuitenkin määräsi Dmitrijevin mielentilatutkimukseen Moskovaan, jonne hänet on nyt viety.
Miksi Venäjällä menneisyys on niin vaarallista, että sen tutkijoita uhkaa mielisairaala? Luin sattumoisin vuodenvaihteessa historioitsija Juri Slezkinen monumentaalisen kirjan The House of Government: A Saga of the Russian Revolution, joka sivuaa samaa kysymystä. Opus kertoo tuhannen sivun verran siitä, miten Neuvostoliiton eliittibolševikit elivät ja kuolivat.
Slezkine on Kalifornian yliopiston historian professori, mutta hän on syntynyt Moskovassa vuonna 1956 ja hänellä on pääsy moniin lähteisiin. Slezkine kertoo bolševikkien ja heidän perheidensä tarinaa lukien kirjeitä, päiväkirjoja, romaaneja ja tehden haastatteluja. Kirja keskittyy Moskovajoen rannalle bolševikeille rakennettuun taloon, jossa eliitti eli Kremlin lähettyvillä.
Slezkinen teesi on, että kommunismi oli uskonnollinen liike, joka halusi paratiisin maan päälle – samaan tapaan kuin juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat kaivanneet taivaallista elämää.
Vallankumous oli bolševikeille uusi Jerusalem tai Kristuksen toinen tuleminen. He elivät uskovien yhteisössä, jossa jokaisen tuli jatkuvasti tutkia sieluaan, tunnustaa syntejään ja tehdä parannusta. Muu maailma oli paha Babylon, joka piti käännyttää tai tarvittaessa tuhota.
Usko ei horjunut edes vankileireillä ja teloitusta odottaessa. Uskolliset kommunistit kirjoittivat Stalinille tutkintavankeudesta ja leireiltä kerta toisensa jälkeen vakuuttaen uskollisuuttaan ja pyytäen anteeksi mitättömiä hairahduksiaan käsittämättä, miksi Stalin ei vastannut.
Slezkine antaa mallin siihen, miten menneisyyttä voisi muistaa. Kirjan kuva on niin rikas, että historia ei typisty politiikan jatkeeksi, jota voi heiluttaa poliittisena aseena nykyhetkessä.
Kommunismin synnytti autoritaarinen maaorjuudella rakennettu Venäjä, jossa kansa eli nälässä. Kansalla ollut keinoa hankkia ruokaa, koska sillä ei ollut maata. Kurjuuteen vastattiin tuhoamalla sisällissodassa järjestelmällisesti maata omistava luokka. Kirja maalaa järkyttävän kuvan siitä, miten halu kurjuuden voittamiseen ja parempaan maailmaan johtaa ensin kostoon ja sitten vainoharhaisuuteen. Lopulta se syö uskollisimmatkin kannattajansa, joista osa päätyy myös Karjalan joukkohautoihin.
Tätä kuvaa ei Venäjällä juuri nyt haluta muistaa.
Ero on iso, jos suhtautumista vertaa vaikkapa Saksaan. Berliinissä on parhaillaan suuri vuodesta 1937 kertova näyttely, jossa dokumentoidaan natsien nousua monipuolisesti. Kodinperustamislainojen ehdot ohjasivat naiset kotiin synnyttämään ja loivat työpaikkoja miehille. Teollisuus valmisti jokamiehen radioita, jotka välittivät propagandaa. Urkintakoneisto kyttäsi kodeissa ja kaduilla. Vammaisille suositeltiin reippaassa tietoiskufilmissä ”eutanasiaa”.
Kun kävin näyttelyssä, saksalaisia oli siellä jonoksi asti kertaamassa oman maansa historiaa.
Venäjälläkin historiasta voisi oppia. Bolševikkien suuri virhe oli sulkeutua lahkoksi, jonka usko erkaantui todellisuudesta. Maa ajautui terrorin kautta pysähtyneisyyden tilaan. Lopulta, kun järjestelmän ristiriita todellisuuden kanssa kasvoi liian suureksi, järjestelmä kaatui.
Nyt Venäjä näyttää toistavan bolševikkien virheitä kieltämällä todellisuuden.
Vahvat yhteiskunnat uskaltavat kohdata menneisyytensä. Järjestelmä, joka pelkää menneisyyden todellisuutta niin, että historiantutkijoita uhkaa mielisairaala, ei tunnu hirveän vahvalta järjestelmältä.
Kirjoittaja on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
On kyllä erikoista että iirakkilaiille riittää tosta vaan miljardi euroa vuodessa (and counting) mutta karjalaan jääneiden heimokansojen, meidän veljiemme tukemiseen määrättyjä rahoja leikataan, ettei vaan loukattaisi Kremlin suurta ja yksinäistä...
Vitun marxilais-fasistit myös Suomessa, pitäisi olla nukkumassa jo mutta ottaa liikaa pannuun tää homma välillä.n
