Öö... tuolla päin maailmaa kun sanotaan "assault rifle ban", niin sillä tarkoitetaan AR-15, AK jne puoliautomaattikiväärejä eikä oikeita rynnäkkökiväärejä. Uusia sarjatuliaseita ei ole saanut myydä siviileille muistaakseni -86 jälkeen, mutta vanhoja liikkuu jonkin verran - niiden lupamenettely tosin on todella nihilistinen ja kallis. Käytännössä kiellettyjen listalle siis halutaan ihan niitä samoja aseita, mitä meillä on monilla aktiivireserviläisillä.
Esim. laajentamalla mielivaltaisesti alueita, missä aseen kantaminen on kiellettyä (vaikka olisi concealed carry-luvat), säätämällä rajoituksia aseiden ominaisuuksille ja ulkonäölle (Kalifornialla on ihan omanlaisensa AR:t tämän seurauksena), ylimääräisiä vaatimuksia, kieltoja ja hankaluutta ammusten hankintaan jne jne... en ala käyttämään kovin paljon aikaa kaiken sen kaivamiseen, saat tehdä sen ihan itse jos kiinnostaa.
Bruen-päätös asetti standardin, mitä vastaan aselakien perustuslaillisuutta pitää arvioida: "When the Second Amendment's plain text covers an individual's conduct [here the right to bear arms], the Constitution presumptively protects that conduct. The government must then justify its regulation by demonstrating that it is consistent with the Nation's historical tradition of firearm regulation. Only then may a court conclude that the individual's conduct falls outside the Second Amendment's "'unqualified command.'" Eli jos jatkossa halutaan rajoittaa jotain, niin pitää pystyä osoittamaan, että se on linjassa historiallisen tradition ja aselainsäädännön periaatteiden kanssa.
Jos olisin menossa, niin menen mieluummin sinne missä ne murhalukemat ovat vähäisemmät - se onnistuu yleensä parhaiten kun välttelee demokraattien hallitsemia suurkaupunkeja. Määrät eivät suinkaan korreloi aselainsäädännön tiukkuuden kanssa ja monet paikat, missä lait ovat vapaampia ovat turvallisempia kuin ne, missä rajoitukset ovat tiukkoja. Mutta riittäköön tämä tästä aiheesta tällä erää, on sen verran off topicia kuitenkin...
