Tunturisukset

samovaari

samovaari

Kapteeni
Moro. Tuolla Metsäsukset-vitjassa oli pientä halua tällaisenkin ketjun perustamiseen.
No, aloitetaan sitten.
Omat tunturihommat alkoi vähän viturallaan. Oltiin kaverin kanssa vaelluksella Käsivarressa pääsiäisenä vuonna yx ja kax. Tuo reissu tuli jotenkin adhoc ja en ehtinyt mitenkään erikseen varustautua. Retkikunnan koostumus; kaksi kaveria, yksi ahkio, kaksi pikkureppua. Kaverilla teräskantti Fischerit, mulla Karhun 250set metsäsukset, Kuusamon Eräsiteet ja huopakumpparit.
No, pari eka päivää meni ok, mitä nyt huomasin, että sukset nuljuavat kovalla teräshangella. Sitten kolmantena päivänä tultiin idästä Lossunibban ja Liigevarrin välisestä satulasta, aikomus päästä Lossujärven tuvalle. Ne, ken on paikalla käyneet, tietävät, parisataa metriä pudotusta aika lyhyellä matkalla, ei voi suoraan laskea, pitää kaarrella. Toisen käännöksen alussa huomasin, ei onnistu. Ensin jalka kumpparin sisällä liikkuu, sitten kumppari liikkuu siteeseen nähden ja viimeeksi suksi ehkä kääntyy haluttuun suuntaan. Ei kääntynyt vaan turvalleen, lopuksi releet koottuani huomasin, aurinkolasit paloina, ahkion toinen aisa poikki ja kaveri alhaalla järven rannassa ihmettelee, mikä mättää.
Otin sukset pois ja kävelin ahkiota edessä jarrutellen alas, parikymmentä minuuttia tuohon meni.
Loppureissu tehtiin sabluunalla; minä vedin ahkion ylämäkeen, kaveri laski alas.
Seuraavana syksynä hankin näihin tunturihommiin paremmin sopivat varusteet. Sukset Madshus Pellestova, siteet Rottefella Chili ja monot ScarpaT3. Ja rahaa paloi. Suurin ongelma näissä hankinnoissa oli se, ettei noita tahtonut mistään löytyä. FreeHeels kauppa auttoi.(Onkos vielä olemassa?).
Tuolla toisessa ketjussa juttua jäseniltä @Rajajääkäri ja @Woodsman. Teillä helvetin hyvät monot Alico tuplat, tellumonojen mersut. Mulla ehkä ladat, näillä mennään.
Olen kyllä myöhemminkin ollut metsäsuksilla tunturissa, mutta ne on ollut vain pakollisia pikku siirtymiä.

Noista monoista. Mielestäni muovimonot bueno, nahkaiset muuten hyvät, mutta se mahdollinen kuivatus. irroitettava sisäkenkä ehdoton.
Noista siteistä. Nuo omistamani Rottefellat ovat ns. telluvaijerisiteet. Olisiko saman valmistajan BC (backcountry) riittävän kestävät? Sitten pitää varmaan monotkin vaihtaa?
Parit nousukarvat (skinit) omistan, Shelbystä hankitut. Kapeammat 35mm liimataan noihin Madshusseihin ja leveämmät 50mm metsäsuksiin.
 
samovaari kirjoitti:
Moro. Tuolla Metsäsukset-vitjassa oli pientä halua tällaisenkin ketjun perustamiseen.
No, aloitetaan sitten.
Omat tunturihommat alkoi vähän viturallaan. Oltiin kaverin kanssa vaelluksella Käsivarressa pääsiäisenä vuonna yx ja kax. Tuo reissu tuli jotenkin adhoc ja en ehtinyt mitenkään erikseen varustautua. Retkikunnan koostumus; kaksi kaveria, yksi ahkio, kaksi pikkureppua. Kaverilla teräskantti Fischerit, mulla Karhun 250set metsäsukset, Kuusamon Eräsiteet ja huopakumpparit.
No, pari eka päivää meni ok, mitä nyt huomasin, että sukset nuljuavat kovalla teräshangella. Sitten kolmantena päivänä tultiin idästä Lossunibban ja Liigevarrin välisestä satulasta, aikomus päästä Lossujärven tuvalle. Ne, ken on paikalla käyneet, tietävät, parisataa metriä pudotusta aika lyhyellä matkalla, ei voi suoraan laskea, pitää kaarrella. Toisen käännöksen alussa huomasin, ei onnistu. Ensin jalka kumpparin sisällä liikkuu, sitten kumppari liikkuu siteeseen nähden ja viimeeksi suksi ehkä kääntyy haluttuun suuntaan. Ei kääntynyt vaan turvalleen, lopuksi releet koottuani huomasin, aurinkolasit paloina, ahkion toinen aisa poikki ja kaveri alhaalla järven rannassa ihmettelee, mikä mättää.
Otin sukset pois ja kävelin ahkiota edessä jarrutellen alas, parikymmentä minuuttia tuohon meni.
Loppureissu tehtiin sabluunalla; minä vedin ahkion ylämäkeen, kaveri laski alas.
Seuraavana syksynä hankin näihin tunturihommiin paremmin sopivat varusteet. Sukset Madshus Pellestova, siteet Rottefella Chili ja monot ScarpaT3. Ja rahaa paloi. Suurin ongelma näissä hankinnoissa oli se, ettei noita tahtonut mistään löytyä. FreeHeels kauppa auttoi.(Onkos vielä olemassa?).
Tuolla toisessa ketjussa juttua jäseniltä @Rajajääkäri ja @Woodsman. Teillä helvetin hyvät monot Alico tuplat, tellumonojen mersut. Mulla ehkä ladat, näillä mennään.
Olen kyllä myöhemminkin ollut metsäsuksilla tunturissa, mutta ne on ollut vain pakollisia pikku siirtymiä.

Noista monoista. Mielestäni muovimonot bueno, nahkaiset muuten hyvät, mutta se mahdollinen kuivatus. irroitettava sisäkenkä ehdoton.
Noista siteistä. Nuo omistamani Rottefellat ovat ns. telluvaijerisiteet. Olisiko saman valmistajan BC (backcountry) riittävän kestävät? Sitten pitää varmaan monotkin vaihtaa?
Parit nousukarvat (skinit) omistan, Shelbystä hankitut. Kapeammat 35mm liimataan noihin Madshusseihin ja leveämmät 50mm metsäsuksiin.
Klikkaa laajentaaksesi...


Mulla just sama setti, eli Pellestovat ja Rottefella Chilit, mutta monot nuo Alico doublet ja silloiselta Free Heelsiltä tilatut, jota ei enää ymmärtääkseni ole, vaan varastot myytiin jollekkin toiselle firmalle. Saattoi olla tämä firma: http://www.bearwater.fi/kauppa/hiihto_ja_telemark/tunturihiihto/

Noista monoista...jos jalka leveämmän mallinen, saa Doublet unohtaa, koska mulla aika kapea jalka ja ei väljyyttä kengässä yhtään.
Kuivatushan irroitettavalla sisäkengällä onnistuu hyvin, ainakin, jos yöpyy autiotuvalla:). Mutta teltta tai laavuolosuhteissa, on aika säätämistä, monojen riisuminen, kuivaaminen ja pukeminen jalkaan, verrattuna huopakumppariin. Tunturihiihtosetillä matkanteko on aivan omaa luokkaansa, verrattuna metsäsuksi/huopakumppariin. Luisto erinomainen, tarvittaessa nousukarvoin saa seinäpidon, suksen ohjaus ja monojen nilkan tuki hyvä, suksen teräsreuna puree sivurinteissä.

Noista BC-monoista ei mulla ole kokemusta, mutta olen kuullut, että joissakin merkeissä on ollut kestävysongelmia, että tarkkana saa olla.
Rottefella Chilihän on pomminvarma side, johon löytyy muitakin 75mm kärjellä varustettuja monoja, kuin Doublet.
Tässä osui silmiini ainakin minua hivelevä kenkä, 75mm kärjellä, irroitettavalla huopavuorella ja kestäväksi todettu(luin arvosteluja).
http://www.outnorth.com/lundhags/husky-75-2681
 
Rajajääkäri kirjoitti:
Mulla just sama setti, eli Pellestovat ja Rottefella Chilit, mutta monot nuo Alico doublet ja silloiselta Free Heelsiltä tilatut, jota ei enää ymmärtääkseni ole, vaan varastot myytiin jollekkin toiselle firmalle. Saattoi olla tämä firma: http://www.bearwater.fi/kauppa/hiihto_ja_telemark/tunturihiihto/

Noista monoista...jos jalka leveämmän mallinen, saa Doublet unohtaa, koska mulla aika kapea jalka ja ei väljyyttä kengässä yhtään.
Kuivatushan irroitettavalla sisäkengällä onnistuu hyvin, ainakin, jos yöpyy autiotuvalla:). Mutta teltta tai laavuolosuhteissa, on aika säätämistä, monojen riisuminen, kuivaaminen ja pukeminen jalkaan, verrattuna huopakumppariin. Tunturihiihtosetillä matkanteko on aivan omaa luokkaansa, verrattuna metsäsuksi/huopakumppariin. Luisto erinomainen, tarvittaessa nousukarvoin saa seinäpidon, suksen ohjaus ja monojen nilkan tuki hyvä, suksen teräsreuna puree sivurinteissä.

Noista BC-monoista ei mulla ole kokemusta, mutta olen kuullut, että joissakin merkeissä on ollut kestävysongelmia, että tarkkana saa olla.
Rottefella Chilihän on pomminvarma side, johon löytyy muitakin 75mm kärjellä varustettuja monoja, kuin Doublet.
Tässä osui silmiini ainakin minua hivelevä kenkä, 75mm kärjellä, irroitettavalla huopavuorella ja kestäväksi todettu(luin arvosteluja).
http://www.outnorth.com/lundhags/husky-75-2681
Klikkaa laajentaaksesi...


Tuollasia Huskyja itsekin olen kuolannut, mutta hinta vielä potkii vastaan. Omat Aliconi tilasin Puolasta, uutena Hollannin armeijan ylijäämänä maksoi kokonaiset 35€.
 
Woodsman kirjoitti:
Tuollasia Huskyja itsekin olen kuolannut, mutta hinta vielä potkii vastaan. Omat Aliconi tilasin Puolasta, uutena Hollannin armeijan ylijäämänä maksoi kokonaiset 35€.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olis mahtavat hiihtokengät, vaikka käyttää pitkissä metsäsuksissa. Hankkisin hiemat väljemmät ja laittasin vahvemmat n. 10 mm huovat sisälle.
 
Moro. Itse yleensä suosinut näitä suomalaisia kauppoja. Ehkä tuo FreeHeelsin konkurssi sitten osittain johtui siitä, että porukat ostivat ulkolaisista verkkokaupoista halvemmalla.
Noista Lundhagsin monoista. Onkohan näissä samaa ongelmaa kuin valmistajan vaelluskengissä ja saappaissa. Eli, sisäänajo on pitkä ja tuskallinen prosessi.
Hankintaa todella puolustaa tuo yleiskäyttöisyys.
Jännä juttu muuten meillä kolmella jäsenellä, samoja varusteita näyttäisi olevan ristiin kaikilla, no, otos on aika pieni tilastojen laatimiseen.
Ehkä en uskalla vielä siirtyä BC-siteisiin, täytyy tuolta muilta sivustoilta kerätä lisää käyttäjien kokemuksia.
 
Näillä pystyy hyvin vetämään telemarkki-tyyppisiä sisäpolvi alhaalla -käännöksiä, ei mitään ongelmaa. Ei tarvitä teräskantteja yms. vauhti hidastuu ihan miten haluatte kunhan tasapaino on kohdallaan.
Suosittelen kalliokiipeilyä yms. tasapainon kehittämiseen ja kohdistamiseen. Eli intin SA-skimbat, on kokemusta.

 
samovaari kirjoitti:
Moro. Itse yleensä suosinut näitä suomalaisia kauppoja. Ehkä tuo FreeHeelsin konkurssi sitten osittain johtui siitä, että porukat ostivat ulkolaisista verkkokaupoista halvemmalla.
Noista Lundhagsin monoista. Onkohan näissä samaa ongelmaa kuin valmistajan vaelluskengissä ja saappaissa. Eli, sisäänajo on pitkä ja tuskallinen prosessi.
Hankintaa todella puolustaa tuo yleiskäyttöisyys.
Jännä juttu muuten meillä kolmella jäsenellä, samoja varusteita näyttäisi olevan ristiin kaikilla, no, otos on aika pieni tilastojen laatimiseen.
Ehkä en uskalla vielä siirtyä BC-siteisiin, täytyy tuolta muilta sivustoilta kerätä lisää käyttäjien kokemuksia.
Klikkaa laajentaaksesi...


joo, olen myös lukenut Lundhags-monojen sisäänajosta tuskallisia kommentteja, mutta hiihtomonojen käyttö on kuitenkin vähän erinlaista, kuin vaelluskenkien. Jos joskus hankin nuo kyseiset monot vanhuuspäivieni ratoksi, ostan niin väljät, että niihin mahtuu n. 10 mm sisähuopa, kuten Suomen kumitehtaan Rokka-saappaissa ja Nokian Naalissa. Se varmaan myös helpottaa sisääajoa ja kenkien pehmentymistä.
 
Fremen kirjoitti:
Näillä pystyy hyvin vetämään telemarkki-tyyppisiä sisäpolvi alhaalla -käännöksiä, ei mitään ongelmaa. Ei tarvitä teräskantteja yms. vauhti hidastuu ihan miten haluatte kunhan tasapaino on kohdallaan.
Suosittelen kalliokiipeilyä yms. tasapainon kehittämiseen ja kohdistamiseen. Eli intin SA-skimbat, on kokemusta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Moro. Mites tuo käännöshomma ahkio perässä? Kun mitä olen tuolla tuntureilla joskus ollut, tuo hanki on aika kovaa, sellaista tuulenpieksämää, jopa kävelyn kestävää. Meinaan, teräskantti ja jonkinlainen kohtuullinen profiilileikkaus suksessa olisi hyvästä.
Mielestäni tärkeä osa hiihtämisessä, oli se sitten tunturi- tai metsähiihtoa, on mono. Minkäslaisia monoja noihin SA-suksiin saa, kuvasta päätellen kumpparit ja pieksut. Omat kokemukset intin hiihtovarusteista on vuodelta -71, kai tuon jälkeen on jotain kehitystä ollut.
Kiipeilykokemuksista mulla ei paljon tietoa, kerran ollut jäätikkökurssilla Norjassa. Sielläkin vain jääraudoilla ja hakulla mentiin rinteitä ja laskeuduttiin/noustiin railoista lenkkien avulla.
 
samovaari kirjoitti:
Moro. Itse yleensä suosinut näitä suomalaisia kauppoja. Ehkä tuo FreeHeelsin konkurssi sitten osittain johtui siitä, että porukat ostivat ulkolaisista verkkokaupoista halvemmalla.
Noista Lundhagsin monoista. Onkohan näissä samaa ongelmaa kuin valmistajan vaelluskengissä ja saappaissa. Eli, sisäänajo on pitkä ja tuskallinen prosessi.
Hankintaa todella puolustaa tuo yleiskäyttöisyys.
Jännä juttu muuten meillä kolmella jäsenellä, samoja varusteita näyttäisi olevan ristiin kaikilla, no, otos on aika pieni tilastojen laatimiseen.
Ehkä en uskalla vielä siirtyä BC-siteisiin, täytyy tuolta muilta sivustoilta kerätä lisää käyttäjien kokemuksia.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllähän Lundhagsien sisäänajo on kova projekti. Mulla on taivaan vanhat Lundhagsit jotka ostin käyettyinä ja kovettuneina. Oon niitä pikkuhiljaa pehmittänyt, mutta kyllä se vaan kestää. Samoin nuo Alicot alkaa olla vasta nyt suht mukavat, oikeastaan meni sen pari vuotta, että sai pehmenemään. Alussa oli kyllä tuskaa ja rakkoja.
Sen verran pitää todeta kotimaisista kaupoista, että moni niistä ryssii bisneksensä olemattomalla/surkealla palvelulla. Vaikea suosia kotimaista jos palvelu on persiistä, ja hinta kova. Viimeksi tällä viikolla taas totesin sen, että osalla kotimaisista erikoisliikkeistä on vielä paljon opeteltavaa. Soittelin työn puolesta läpi käytännössä kourallisen kotimaisia kärkiyrityksiä ostaakseni isomman läjän tavaraa.....kyllä siinä taas kävi niin, että olemattoman palvelun ja ylihintojen vuoksi oli pakko tilata euroopasta. Olisin jopa ollut valmis odottamaan, jos joku olisi ollut halukas ne tilaamaan meille, mutta kun ei kiinnostanut...minkäs teet, pakko tavarat työmaalle on jostain kaivaa.
 
Laajentakaas tunturifanaatikot tätä säiettä tunturiretkeilyn suuntaan. Mitä kokemuksia teillä on mm. säiden vaihtelusta ja sen vaikutuksesta tunturielämään...tai miten paha voi tuuli olla tuntureilla....millaisia kokemuksia teillä on ryhmädynamiikasta ja sen kehittymisestä reissulla?
Veikkaan, että erilaisia -ryhmäkokemuksia- teillä on. Ja noilla kokemuksilla voi olla pinkeä siteensä sotaryhmätoimintaankin.
 
Fremen kirjoitti:
Ei tarvitä teräskantteja yms. vauhti hidastuu ihan miten haluatte kunhan tasapaino on kohdallaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Paljonkohan olet ollut talvisessa lapissa?
Tunturien lumihanget voivat olla kirjaimellisesti kivikovat. Sukset eivät saa minkäänlaista otetta ilman teräsreunoja. Minä olen kerran mennyt Pallastunturilla matkailukeskuksesta melko korkealle tavallisilla latusuksilla. Ylös pääsi kun oli pitovoidetta mutta alas piti sukset ottaa jalasta ja kävellä koska pintä oli kovaa eikä minkäänlaista pitoa suksilla. Vaikka kylki edellä yritti niin suksi vain liukui saamatta mitään pitoa.
 
samovaari kirjoitti:
Moro. Mites tuo käännöshomma ahkio perässä? Kun mitä olen tuolla tuntureilla joskus ollut, tuo hanki on aika kovaa, sellaista tuulenpieksämää, jopa kävelyn kestävää. Meinaan, teräskantti ja jonkinlainen kohtuullinen profiilileikkaus suksessa olisi hyvästä.
Mielestäni tärkeä osa hiihtämisessä, oli se sitten tunturi- tai metsähiihtoa, on mono. Minkäslaisia monoja noihin SA-suksiin saa, kuvasta päätellen kumpparit ja pieksut. Omat kokemukset intin hiihtovarusteista on vuodelta -71, kai tuon jälkeen on jotain kehitystä ollut.
Kiipeilykokemuksista mulla ei paljon tietoa, kerran ollut jäätikkökurssilla Norjassa. Sielläkin vain jääraudoilla ja hakulla mentiin rinteitä ja laskeuduttiin/noustiin railoista lenkkien avulla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei onnistu ahkion kanssa, koska olet yhtäkkiä nelimetrinen hiihtäjä jolla on reilut kaksi metriset sukset. Tulee fysiikan lait vastaan. Tollaista firniä pystyy laskemaan hienosti ilman teräskantteja ja muita tilpehöörejä, trust me. Ja mitä noihin varusteisiin yleisesti tulee, vedin tämän Isle of Skyen Munro -traversen yksin ilman köyttä, ja heitin rinkan vuorelta alas kun rupes pelottamaan... useammin kuin kerran. Eiköhän se ahkio tottele yhtä g:tä ihan samalla tavalla, eli potku persuuksiin ja alhaalla tavataan :).


Otin viskipullon kyllä sieltä povariin ensin. Tämä reitti on muuten luokiteltu (Britannian kovimmaksi) kävelyreitiksi, eli on joko VS (Very Serious) tai HVS ( Hard, Very Serious), mutta ei ole edes alkeiskiipeilyä eli E1 (E is for Extreme, "any fall will result in serious injury or death").
Tekninen nimi tolle etenemiselle on scrambling, suomeksi tulee konttaaminen mieleen ensimmäisenä. Kun tuuli tarttuu rinkkaan ja alkaa pelottamaan, on sen rinkan heivaaminen reunan yli aika ripeää, ainakin omalla kohdallani (miinus viskipullo siis!)
 
Herman30 kirjoitti:
Paljonkohan olet ollut talvisessa lapissa?
Tunturien lumihanget voivat olla kirjaimellisesti kivikovat. Sukset eivät saa minkäänlaista otetta ilman teräsreunoja. Minä olen kerran mennyt Pallastunturilla matkailukeskuksesta melko korkealle tavallisilla latusuksilla. Ylös pääsi kun oli pitovoidetta mutta alas piti sukset ottaa jalasta ja kävellä koska pintä oli kovaa eikä minkäänlaista pitoa suksilla. Vaikka kylki edellä yritti niin suksi vain liukui saamatta mitään pitoa.
Klikkaa laajentaaksesi...
En koskaan on rehellinen vastaus. Mutta minisuksista on yli vuosikymmenen kokemus, ja hiihtämisestä yleensä. Pointtini on se että kun voit driftata eli vetää sladilla käännökset, niin vaikkei kantti purisikaan niin kontrolloit silti nopeutta ja kohtauskulmaa muuttamalla myös suuntaa, tosin pienellä viiveellä.
Harrastan tätä slackliningia tasapainon kehittämiseksi, suosittelen lämpimästi - edullinen, turvallinen ja hauska harjoittelumuoto, tarvittava varuste löytyy motonetistä parilla kympillä (max) ja putoat korkeintaan 50cm nurmikolle. Fasiliteetit löytyy jokaisesta puistosta jossa on pari puuta vähintään viitisen metriä toisistaan.
Saat yleisöä nopeasti, joka joko nauraa sinulle tai haluaa kokeilla itse! Usein molempia :).

 
samovaari kirjoitti:
kumpparit ja pieksut. Omat kokemukset intin hiihtovarusteista on vuodelta -71, kai tuon jälkeen on jotain kehitystä ollut.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mitä, nyt on vasta vuosi 2018...ei mitään. Korkeintaan kalusto on vain kuluneempaa kuin -71. :devilish: On intti kokeillut moniakin comboja vuosien mittaan, mutta tuo versio on loppujen lopuksi käypäinen, kuten olette itsekin todenneet.
 
Woodsman kirjoitti:
Kyllähän Lundhagsien sisäänajo on kova projekti. Mulla on taivaan vanhat Lundhagsit jotka ostin käyettyinä ja kovettuneina. Oon niitä pikkuhiljaa pehmittänyt, mutta kyllä se vaan kestää. Samoin nuo Alicot alkaa olla vasta nyt suht mukavat, oikeastaan meni sen pari vuotta, että sai pehmenemään. Alussa oli kyllä tuskaa ja rakkoja.
Sen verran pitää todeta kotimaisista kaupoista, että moni niistä ryssii bisneksensä olemattomalla/surkealla palvelulla. Vaikea suosia kotimaista jos palvelu on persiistä, ja hinta kova. Viimeksi tällä viikolla taas totesin sen, että osalla kotimaisista erikoisliikkeistä on vielä paljon opeteltavaa. Soittelin työn puolesta läpi käytännössä kourallisen kotimaisia kärkiyrityksiä ostaakseni isomman läjän tavaraa.....kyllä siinä taas kävi niin, että olemattoman palvelun ja ylihintojen vuoksi oli pakko tilata euroopasta. Olisin jopa ollut valmis odottamaan, jos joku olisi ollut halukas ne tilaamaan meille, mutta kun ei kiinnostanut...minkäs teet, pakko tavarat työmaalle on jostain kaivaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

No monojen tai vaelluskenkien sisäänajossa yksi tärkein asia on, teipata kantapäät ja arat kohdat leveällä urheiluteipillä, toimii. Jo sisäänajettujenkin kenkien kanssa sama homma, jos vähääkään epäilee saavansa rakkoja. Sen on siperia mulle opettanut.
 
baikal kirjoitti:
Laajentakaas tunturifanaatikot tätä säiettä tunturiretkeilyn suuntaan. Mitä kokemuksia teillä on mm. säiden vaihtelusta ja sen vaikutuksesta tunturielämään...tai miten paha voi tuuli olla tuntureilla....millaisia kokemuksia teillä on ryhmädynamiikasta ja sen kehittymisestä reissulla?
Veikkaan, että erilaisia -ryhmäkokemuksia- teillä on. Ja noilla kokemuksilla voi olla pinkeä siteensä sotaryhmätoimintaankin.
Klikkaa laajentaaksesi...


Mulla ei niin paljon ole kokemusta avotuntureilla vaelluksesta talviaikaan, vaikka mulla onkin hyvät varusteet siihenkin. Vaellukset ovat suuntautuneet enemmän alueelle, missä on myös puustoa. (sissihän ei mene avonaiselle paikalle, kuin pakosta ja nopeasti maastoutuu takaisin metsään:)).
Mutta ensimmäinen kriteetini on, kun olen lähdössä talvivaellukselle, oli se metsäinen tai avotunturialue, että kaverini osaa myös toimia tarpeen tullen, eikä ole aivan avuton. Onnekseni mulla on ollut sellainen vaelluskaveri.
Toinen tärkeä asia on harkintakyky, ettei ota hulluja riskejä, vaan ymmärtää myös levon tarpeen, ettei hiihdä itseään niin uuvuksiin, että illan tullessa on niin poikki, ettei jaksa tehdä turvallista yöpymistä ja tarpeeksi aikaisessa vaiheessa tekee leirin tai laskeutuu alas, ennen pahan ilman tuloa.
Kolmas asia on asianmukaiset varusteet, jo testatut, jotka varmasti toimii kaikissa olosuhteissa, koska sää muuttuu nopeasti, varsinki avotunturialueella. Tuuli voi olla pahimmillaan sellainen, että eteenpäin ei pääse kuin konttaamalla ja näkyvyys on nolla. Eli tuollaissa kelissä pitää olla jo hyvin ankkuroidussa, laadukkaassa tunneliteltassa ja mieluummin alempana laaksossa.

Kovassa tuulessa eteneminen tunturialueella on vaikeaa tai mahdotonta, myös ns. hernerokkasumu, jossa ei näe eteensä, kuin muutaman metrin, ei ole kiva juttu. Siinä mennään kompassin avulla ja apuna mulla on ollut myös kartallinen GPS-navigaattori, mistä näkee heti oman sijaintinsa kartalla.

Yksi vaellusreissu tunturialueella piti keskeyttää, kovien vesisateiden vuoksi. Vettä satoi lähes kaatamalla huhtikuun alussa ja sääennustus lupasi sen jatkuvan useita päiviä. Vesi pehmitti hangen pinnan ja siihen suksimies ahkion kanssa uppoaa niin, ettei eteneminen enää onnistu n. 45kg ahkion kanssa. Yöpakkasiakaan ei luvattu, joten alkoi raskas raahustaminen takaisin lähtöpisteeseen, kahden porokämpällä vietetyn yön jälkeen. No rommi lievitti tuskaa.....
 
Jos halutaan tehdä kanttaavia käännöksiä kovilla tai murtuvilla pinnoilla ja laskut ovat jyrkkiä, tellutyyppiset sukset ajavat varmasti asiansa. Hiihtämiseen ne eivät ole optimaaliset. Palaan suksiasiaan myöhemmin.

Ahkion vetäminen on oma taiteenlajinsa. Pari juttua syötiksi:
Yleistä:
Ajattele ensin ja toimi vasta sitten. Katso loivat ja suorat laskulinjat etukäteen aina kun se on mahdollista. Tiukat käännökset ovat hankalia toteuttaa. Lumen laatu vaikuttaa erittäin paljon siihen, miten voit toimia.
1. Naruahkio
Kun lähdet laskuun, ota vetonarusta aivan keulan läheltä kiinni ja katso, että löysät eivät sotkeudu mihinkään. Laskuasento on matala, hieman kyyrymäinen hyvin lievä telemark. Voit jarruttaa hieman myös ahkiolla kun nostat keulaa ylös. Toimii myös silloin, jos sinulla on 35kg reppu selässä, LV217 sekä rynkky etupuolella ja ahkio perässä.

2. Aisa-ahkio
Aisoilla varustetulla ahkiolla on hyvä myös laskea loivia käännöksiä ja suoria linjoja. Vaikka osaisit telluilla vetää jyrkässä mäessä siksakhyppykäännöksiä, voit olla varma siitä, että ahkio ei loiki samalla tavalla perässä.
Monet valmisaisat saattavat mennä helposti poikki. Voit tehdä itse paremmat, sopivien materiaalien löytäminen on vaikeinta. Jos on raskaalla ahkiolla liikkeellä, varaosista ei ole haittaa.

Suorat 1-2 -puomiset vs. ristikkäisaisat. Olen suosinut itse jälkimmäisiä.

Ajatusruokaa:
Perinteinen pulkka-ahkio on hidas ja raskas vetää. Joissain olosuhteissa, esim hangella ja kelkka- tai latu-urilla suksilla varustettu ahkio kulkee huomattavasti kevyemmin perässä. Umpisessa ero ei ole luonnollisestikaan yhtä merkittävä, mutta voi silti olla havaittava. En ole nähnyt kaupallisesti valmistettuja suksiahkioita, mutta pari sellaista on tehty itse.

Aikanaan tehtiin lapsia varten alumiinisilla ristikkäisaisoilla olevat suksiahkiot hiihtoretkeilyä varten. Esikoiselle ensin yhden + tavaraa kantava ja myöhemmin kaksosille hieman pidempi. Sukset ovat vanhoja oman aikansa kilpasuksia. Alumiiniset aisat (hyödynnettiin mm. erikoisalumiinisia laskettelusauvoja) ovat vetävässä henkilössä vanhan satularepun rungon kautta kiinni. Itse ahkiot tehtiin lentokonevanerista kaksikerrosrakenteella eli vanerikerrosten välissä on ohut rimoitus, jolla saatiin kevyt mutta luja kennorakenne aikaiseksi. Rakenne palvelee myös lämmön eristämistarkoitusta, kylmä ei pääse johtumalla niin helposti matkustajaan käsiksi vaikka pohja koskisi lumeen. Sukset ovat hivenen ahkion reunan ulkopuolelle ulottuvissa ”jaloissa” kiinni.

Laitan jonkun kuvan tänne teaseriksi myöhemmin, jahka ehdin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top