Tunturisukset

Rajajääkäri

Ylipäällikkö
[Sarek 1
Ajatusruokaa:
Perinteinen pulkka-ahkio on hidas ja raskas vetää. Joissain olosuhteissa, esim hangella ja kelkka- tai latu-urilla suksilla varustettu ahkio kulkee huomattavasti kevyemmin perässä. Umpisessa ero ei ole luonnollisestikaan yhtä merkittävä, mutta voi silti olla havaittava. En ole nähnyt kaupallisesti valmistettuja suksiahkioita, mutta pari sellaista on tehty itse.


Entäs sitten, jos on sellainen ahkio, jonka pohjaosa on tehty samanlaisesta muovi/grafiitista, kuin kilpahiihto suksen pohja. Se käsitellään samoin, eli ensin pohjaparafiini ja sitten jotain luistoa, jos haluaa, mikä ei ole välttämätöntä. On todella liukas raskaallakin kuormalla, eritoten kovalla hangella tai jäisellä lumella.
Minulla on sellainen.
 
D

Deleted member 2762

Guest
No monojen tai vaelluskenkien sisäänajossa yksi tärkein asia on, teipata kantapäät ja arat kohdat leveällä urheiluteipillä, toimii. Jo sisäänajettujenkin kenkien kanssa sama homma, jos vähääkään epäilee saavansa rakkoja. Sen on siperia mulle opettanut.

Itse olen käyttänyt tuplasukkaa ja kesäaikaan kenkien kastelua. Sitten lisäksi hyvä nahan rasvaus taikka öljyäminen. Teippausta kokeilin pari kertaa, mutta varmaan johtui teippaajasta eli minusta että operaatio meni ihan munilleen:cool::cool:
Onneksi nuo jalat on emännän mielestä kuin vauvalla, eikä niihen juuri rakkojakaan tule.
 

Sarek1

Ylipäällikkö
Entäs sitten, jos on sellainen ahkio, jonka pohjaosa on tehty samanlaisesta muovi/grafiitista, kuin kilpahiihto suksen pohja. Se käsitellään samoin, eli ensin pohjaparafiini ja sitten jotain luistoa, jos haluaa, mikä ei ole välttämätöntä. On todella liukas raskaallakin kuormalla, eritoten kovalla hangella tai jäisellä lumella.
Minulla on sellainen.

Oletko ostanut vai tehnyt itse? Jos teit itse, mistä hankit pohjamateriaalin ja kuinka kiinnitit sen ahkion pohjaan? Millainen on ahkiosi pohjaprofiili? Kyselen, sillä erityyppisten ahkioiden kehittely on kiinnostavaa puuhaa.
T. Nimim. Utelias näpertelijä
 
D

Deleted member 2762

Guest
Oletko ostanut vai tehnyt itse? Jos teit itse, mistä hankit pohjamateriaalin ja kuinka kiinnitit sen ahkion pohjaan? Millainen on ahkiosi pohjaprofiili? Kyselen, sillä erityyppisten ahkioiden kehittely on kiinnostavaa puuhaa.
T. Nimim. Utelias näpertelijä

Kannattaa kysellä Vink Finlandilta taikka Etralta noita muoveja. Tilasin aikanaan kelkan rekeen työmaan kautta hyvät liukumateriaalit.
Mielenkiinnolla kyllä odottelen, että mistä @Rajajääkäri oli tuon suksenpohjavärkin ostanut, sille vois itselläkin olla käyttöä.
 

Sarek1

Ylipäällikkö
Ja nyt niitä kuvia. Nämä ahkiot valmistettiin erityisesti pienten ihmisten kuljettamista varten sitä mukaa kun lapsia siunaantui. Tarvehan se sanelee nämäkin asiat. Istumista tukevoittamaan tehtiin siirrettävät ja irrotettavat lämpöeristetyt selkänojat. Myös pohjalle laitettiin solumuovia. Pussiratkaisuja kokeiltiin ja myös ommeltiin useampia lampaantaljapusseista muihin lumi- ja tuiskusuojiin sitä mukaa kun kuljetettavat varttuivat.

Lastenkin kanssa voi retkeillä, nuorna vitsa väännettävä. Reissut mitoitetaan luonnollisesti osallistujien iän ja kyvyn mukaan. Pääasia on, että homma on kivaa!

Yhden matkustajan ahkio ja eri asetukset ja varusteet testissä. Huom. viimeisessä kuvassa pikkukaverilla omat sukset mukana. Lasten hiihtohinauksesta voin kertoa sitten erikseen jos jotakuta aihe kiinnostaa.
016_11A.jpg018_14.jpg022_18.jpgr001-005.jpg

Kaksosmalli valmistus- ja testivaiheessa kun homma meni haulikkoammunnaksi.
_24_0095.jpgB011884_N0001_ID179633_E1_P001.jpgB011489_N0027_ID035685_E14_P001.jpg
 
Viimeksi muokattu:

samovaari

Kapteeni
Laajentakaas tunturifanaatikot tätä säiettä tunturiretkeilyn suuntaan. Mitä kokemuksia teillä on mm. säiden vaihtelusta ja sen vaikutuksesta tunturielämään...tai miten paha voi tuuli olla tuntureilla....millaisia kokemuksia teillä on ryhmädynamiikasta ja sen kehittymisestä reissulla?
Veikkaan, että erilaisia -ryhmäkokemuksia- teillä on. Ja noilla kokemuksilla voi olla pinkeä siteensä sotaryhmätoimintaankin.
Moro. Tässä mitään fanaatikkoja olla ainaskaan omasta mielestä, kaverit ja vaimo voi sitten olla muutakin mieltä. Mieluummin metsä kuin tunturi.

Noista sääoloista. Yleensä olen tunturivaellukset talvella tehnyt maalis-huhtikuussa ja syksyllä syys-lokakuussa. Tuolloin ei ole kovista pakkasista paljon tarvinnut kärsiä, ehkä max. 25 astetta on joskus öisin ollut. Noita avotunturireissuja on nyt muutama tullut Suomessa ja Ruotsin/Norjan tuntureilla. Se täytyy sanoa, tuo avonainen Jäämeri, suht lähellä, antaa välillä yllätyksiä. Muutaman kerran tullut tuo murku, (wikipedia;paksu, läpinäkymätön sumupilvi) yhtäkkiä yllättäen ja aikaansaattanut kartan ja kompassin esiinkaivamisen. Tässä taas kerran hehkutan paperikartan ylivoimaa verrattuna Gps-laitteisiin. Yhdellä silmäyksellä näet ympäristön ja murkukelissä mahdolliset vaaralliset jyrkänteet. No, sitten vain kartalta suunta ja kompassin suuntaneulaa seuraten. Pari kertaa on ollut paha murku, ei ole omia suksenkärkiä nähnyt. Tuosta erään jäsenen kanssa vaihdeltiin yksäreitä, en hänen vaellusmaastoissaan uskaltaisi yo. kelillä liikkua yardiakaan.
Tuosta tuulesta. Kerran oli oikein kunnon myräkkä. Teltta, 3-hengen Fjällräven tunneli piti ensin sitoa takakulmasta ahkioon kiinni ja sitten jatkaa pystytystä. Ensin kiilat alustavasti kiinni, sitten tuulen yläpuolelta kaaret järjestyksessä, etukulma varvistuksella kiinni ja lopuksi kiilojen lopullinen kiinnitys. Lumikiiloina käytän suksia, sauvoja ja sitten pienen paracord-nauhan päässä vanhoja cd-levyjä, nuo kun hautaa syvälle ja polkee tiukasti lunta päälle, aika hyvä.
Kaveri on paljon harrastanut purjehdusta, arvioi jatkuvan tuulen n. 22 metriä /sek, puuskissa 30 metriä. Ei tuolla turhaan autiotupien katon yli kulje teräsvaijerit.
Toisen kerran olin yksinvaelluksella Kevolla. Tarkoitus oli pyrkiä Paistunturin tuvalle, ei onnistunut, tein tuolla toisessa ketjussa mainitun lumikuopan hätämajoitteeksi, katsoin ettei teltan pystytys vaan onnistu. Kylmähän se yö oli mutta seuraava aamu oli sitten se vaeltajien unelma, pari astetta pakkasta, pilvetön taivas, ei yhtään tuulta.

Sitten tuosta ryhmädynamiikasta. Itsessään hieno termi, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan?
Olen monta vaellusta tehnyt ihan yksin. En pidä itseäni asosiaalisena yksilönä, viihdyn vain paremmin itsekseni. Tosin noilla vaelluksilla, viimeistään kolmantena iltana alkaa vitsit tuntua vanhoilta, ei jaksa enää nauraa. Sitten toisen viikon lopulla naurattaa niin prkeleesti, ei tarvi kuin ajatella jotain niin repeää.
Mulla, meidän porukalla tää ryhmähomma toimii automaattisesti. Olen vaelluksilla ollut kaverin tai max toisen kanssa, eli ryhmäkoko on ollut korkeitaan kolme.
Kun meistä kaikki on tuntenut toisensa koulun alaluokilta lähtien niin siinä on myös tullut tutuksi jokaisen vahvuudet ja heikkoudet. Noissa melontahommissa ryhmäkoko on ollut sitten se kuusi.
Meidän porukassa tää homma kulkee aikas paljon periaatteella, ken tietää parhaiten, se johtaa. Minä tiedän melontakuvioista eniten, olen porukan johtaja. Tästä ei ole koskaan äänestetty tai muuta, sanaton sopimus.
Toinen kaveri on taas ylivoimaisesti paras suunnistaja, arvatkaa kenelle annetaan kartta ja kompassi.
Eli, mielestäni tuo termi mitä yritysmaailman konsultit jatkuvasti viljelevät halutessaan omia kalliita yrityskoulutuksia on pikkaisen yliarvostettu.
Ryhmädynamiikka mielestäni lyhyesti. Anna sen yksilön hoitaa se homma minkä hän ryhmässäsi parhaiten osaa, älä mieti komentosuhteita vaikka pahalta tuntuisi. Kaikki voittaa.
Sotakoulutuksessa, ehtiikös muutaman viikon koulutusjaksolla syntyä tällaisia suhteita. Tämähän perustuu aivan ja täysin molemminpuoliseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Viime sodissa noilla nykyisillä veteraaneilla oli mielestäni vähän samat suhteet kun tällä meidän porukalla. Saman kylän miehiä, jopa sukulaisia.
 

samovaari

Kapteeni
Moro, Jos vielä yksi muistelus nimenomaan noista tuulioloista.
Reissu oli itseasiassa sama pääsiäisreissu, millä tän ketjun aloitin. Reissun tokavika päivä, aamuhämärissä lähdettiin könyämään Jogasjärven rannoilta, Saivaaran juurelta. Kuljettiin Kahperusjoen/Kaitsajoen vankkaa etelään Tierbmesjärven itäpäähän, tuo väli oli n. 19km, taivas puolipilvessä, pientä pakkasta, aamulla oli aika tyyntä mutta päivän aikana tuuli alkoi koko ajan yltyä.
Tierbmesjärvi on n. 5km pitkä, kapea, max. puoli kilometriä leveä, kapeimmillaan vain parisataa metriä, länsi/itä-suunntainen järvi. Järven länsipäästä kilometri itään, pohjoisrannalla on Tierbmesjärven autiotupa. Tuonne oli tarkoitus mennä reissun viimeiseksi yöksi, päivän kokonaismatka olisi siis n. 24km.
No, tultiin tuohon järven itäpäähän, tuuli vaan yltyi. Molemmilla rannoilla kasvaa yli tuhatmetriset tunturit, suoraan rantaviivasta ylös. Pohjoisrannalla on Jollanoaivi, etelärannalla Tierbmesvarri. Nousee lähes pystysuorasti rannasta n. 500metriä, Jollanoaivi hieman loivempi.
Tuuli lännestä, nuo kaksi tunturia pakkasivat tuon suht navakan tuulen suoraan vastaiseksi. En ole koskaan ennen, enkä tämän jälkeen kulkenut tasaisen järven jäällä haarakäyntiä. Suoraan hiihtämällä ei päässyt mihinkään. Kuljin edellä ahkiota vetäen, kaveri tuli perässä. Tunnin jälkeen väsytti niin paljon, että ajattelin pitää vähän taukoa ja hyppäsin hieman sivuun pienen lumitöyrään taakse. Kaveri, joka oli tullut takana, lähti tuulen voimasta liukumaan taaksepäin monta metriä.
Tuo matka järven itäpäästä kämpälle on n. neljä kilometriä, meiltä meni tuohon aikaa melkein viisi tuntia.
 
D

Deleted member 2762

Guest
Moro, Jos vielä yksi muistelus nimenomaan noista tuulioloista.
Reissu oli itseasiassa sama pääsiäisreissu, millä tän ketjun aloitin. Reissun tokavika päivä, aamuhämärissä lähdettiin könyämään Jogasjärven rannoilta, Saivaaran juurelta. Kuljettiin Kahperusjoen/Kaitsajoen vankkaa etelään Tierbmesjärven itäpäähän, tuo väli oli n. 19km, taivas puolipilvessä, pientä pakkasta, aamulla oli aika tyyntä mutta päivän aikana tuuli alkoi koko ajan yltyä.
Tierbmesjärvi on n. 5km pitkä, kapea, max. puoli kilometriä leveä, kapeimmillaan vain parisataa metriä, länsi/itä-suunntainen järvi. Järven länsipäästä kilometri itään, pohjoisrannalla on Tierbmesjärven autiotupa. Tuonne oli tarkoitus mennä reissun viimeiseksi yöksi, päivän kokonaismatka olisi siis n. 24km.
No, tultiin tuohon järven itäpäähän, tuuli vaan yltyi. Molemmilla rannoilla kasvaa yli tuhatmetriset tunturit, suoraan rantaviivasta ylös. Pohjoisrannalla on Jollanoaivi, etelärannalla Tierbmesvarri. Nousee lähes pystysuorasti rannasta n. 500metriä, Jollanoaivi hieman loivempi.
Tuuli lännestä, nuo kaksi tunturia pakkasivat tuon suht navakan tuulen suoraan vastaiseksi. En ole koskaan ennen, enkä tämän jälkeen kulkenut tasaisen järven jäällä haarakäyntiä. Suoraan hiihtämällä ei päässyt mihinkään. Kuljin edellä ahkiota vetäen, kaveri tuli perässä. Tunnin jälkeen väsytti niin paljon, että ajattelin pitää vähän taukoa ja hyppäsin hieman sivuun pienen lumitöyrään taakse. Kaveri, joka oli tullut takana, lähti tuulen voimasta liukumaan taaksepäin monta metriä.
Tuo matka järven itäpäästä kämpälle on n. neljä kilometriä, meiltä meni tuohon aikaa melkein viisi tuntia.

Eipä tuollaisia tuulia oikein muualla taida täällä etelämmässä olla kuin myrskyllä meren jäällä. Aika hurjat puhurit kyllä.
 

samovaari

Kapteeni
Moro. Joo, ensimmäinen virhearviointihan tuli tuossa pari tuntia lähdön jälkeen. Olisi voitu reittiä muuttaa lännemmäksi, olisi sielläkin ollut suht hyvää vankkaa edetä. Matka olisi pidentynyt, mutta lopputulosta ajatellen myös nopeutunut parikin tuntia. Toinen virheeksi laskettava tuli tuon järven alkupäässä, olisi voitu kaivautua lumeen ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä. No, jatkoyhteydet etelään oli jo varattuna ja pyrittiin pitäytymään suunnitelmassa. Kyllähän Eskelinen tuolla ajoi joka päivä ja Kittilästä olisi lento ollut tiedossa. Tää vaan tiedoksi teille, jotka olette lähdössä ehkä eka kertaa noille tuntureille. Joskus ihminen on siellä aika pieni, ei vaan aina voi tehdä mitä haluaa.
Nyt voitiin, mutta aika tuskaa se oli. Onneksi tuolla tuvassa olivat seuranneet meidän rahjustamista ja täydestä tuvasta löytyi illalla parille väsyneelle laveripaikka. Pari aikaisemmin saapunutta siinä meni ulos kämpän kuistille nukkumaan. Kiitos vieläkin näin vuosien jälkeen Kimmo K. ja Aki S.
 
D

Deleted member 2762

Guest
Tuollasia Huskyja itsekin olen kuolannut, mutta hinta vielä potkii vastaan. Omat Aliconi tilasin Puolasta, uutena Hollannin armeijan ylijäämänä maksoi kokonaiset 35€.

Jes! Voi tätä onnen päivää, löyty Huskyt alle satasella vähän käytettynä, vielä kaveriksi Rottafellan Rivat niin saadaan hiihtäminen uusiin sfääreihin!
 
Top