Tuore tutkimus: Armeijan johtamisopit ylimainostettuja

noska

Ylipäällikkö
Tuore tutkimus: Armeijan johtamisopit ylimainostettuja

Pete Pokkinen

Toimitusjohtajat eivät koe oppineensa johtamistaitoja armeijasta.

Tuore väitöskirja suomalaisista johtajista rikkoo monia myyttejä. Toimitusjohtajat eivät puhuneet haastatteluissa johtamiskirjoista, -koulutuksesta tai -metodeista.

"He eivät myöskään koe oppineensa johtamistaitoja armeijasta niin usein kuin väitetään. Oppi on saatu käytännön kokemuksista", kertoo tutkimuksen tehnyt tuleva tekniikan tohtori Jussi Kulla.

Hän on haastatellut perjantaina julkaistavaan väitöskirjaan 20 toimitusjohtajaa Suomen suurimmista yrityksistä. Vastaava ja yhtä laaja tarkastelu on Suomessa harvinaista.


Kulla toteaa, että monet yritysjohtajat ovat saaneet johtamiskoulutusta armeijassa, mutta se kertoo enemmän Puolustusvoimien kyvystä tunnistaa johtamistaitoisia ihmisiä.


Väitöskirjassa paljastetaan myös, että tulevat toimitusjohtajat pitäisi löytää heti ensimmäisistä työtehtävistä, jotta he ehtivät keräämään tarpeeksi kokemuksia työelämästä ennen vaativia johtajatehtäviä.

Suomalaiset toimitusjohtajat ovat Kullan mukaan yhtä ahkeria kuin muutkin länsimaalaiset johtajat. Töitä tehdään 60 tuntia viikossa.

"Voidaan sanoa, että toimitusjohtajan työpäivä alkaa maanantaiaamuna ja päättyy perjantai-iltana. Myös viikonloppuisin tehdään hiukan valmisteluja ja töitä", hän mainitsee.


Lisää aiheesta keskiviikon Helsingin Sanomissa


http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Tuore+tutkimus+Armeijan+johtamisopit+ylimainostettuja/1135266226840/?cmp=tm_etu_luetuimmat_uutiset
Ja edellinen tutkimus muistaakseni tuli tulokseen että suomalaiset ovat huonoja johtajia.
 
Ihailtavaa rohkeutta nostaa kissa pöydälle. :a-smiley:

Armeijassa saadun johtamiskoulutuksen merkityksen ylikorostaminen on täysin suomalainen ilmiö, joka ei kestä suurempaa kriittiistä tarkastelua.

Ensinnäkin voidaan kysyä, miksi RUK:n käyneet johtajamme eivät sitten ole ylivertaisia muiden maiden johtajiin verrattuna, jotka ovat jääneet paitsi kalevalaista sampoa muistuttavan ihmekoneen opeista?

Toiseksi pv:n johtajakoulutukseen valikoitunee varusmiehiä, jotka ovat kunnianhimoisia ja omaavat jo valmiiksi johtajalta vaadittavia ominaisuuksia. Tilanne on hieman sama lukioiden kohdalla. Jälleen tänään on julkaistu yo-kirjoitusten tulokset ja kärjessä paistattelevat suurten kaupunkien eliittilukiot, joissa on jälleen kirjoitettu erinomaisia tuloksia. Varmasti näin onkin, mutta kun eliittilukioon pääseminen edellyttää esim. 9,5 keskiarvoa, niin ihmehän se olisi, jos kirjoituksissa ei menestystä irtoaisi. Se tulos ei kuitenkaan liene lukion erinomaisuuden ansiota.

Onko maalaislukio, johon tullaan alimmillaan esim. 7,0 keskiarvolla sitten huonompi koulu, jos sieltä kuitenkin valmistutaan hyvällä prosentilla ylioppilaiksi?
 
Armeija tunnistaa mielestäni hyvin oppimishaluiset ja - kykyiset, tosin apuna on koulutodistukset ja nuorukaisen historia.

Otsikkoa tärkeämpi keskusteluaihe armeijan kannalta olisi kenties se, onko organisaation kannalta sittenkään pelkästään edullista ottaa duuniin "samiksia"? En tiedä, epäilen, että kokonaisuuden kannalta se on helppo ratkaisu, mutta pitkällä tähtäimellä ei niinkään hyvä.

Siviilijohtamiselta vaaditaan nykyään niin paljon muuta kuin vaikka 30 vuotta sitten että hups. Armeijan johtamistavat ja -taidot muuttuvat taatusti hitaammin kuin siviilielämän vastaavat. Mikä oli kultaa kuuskytäluvulla ei välttämättä nyt ole enää edes pronssia.
 
Puolustusvoimien johtamiskoulutuksen ylivoimaisesti paras anti minun vinkkelistäni on mahdollisuus saada suurempia tehtäväkokonaisuuksia ja enemmän alaisia sekä sidosryhmiä "syliin" ja pakosti ratkottavaksi nuorella iällä. Hyvin moni muu harrastus- tai muu yhteisö jossa parikymppiset ovat vastuutehtävissä ovat kuitenkin pienehköjä. Kun johtamistehtävää helpotetaan sillä että lopunperin alaisen on enemmän tai vähemmän toteltava esimiestä, saadaan esiteltyä johtamisen toista puolta alttiissa iässä olevalle.

Siitä sitten moni palaa koulun penkille, etenee pikku hiljaa kohti vaativampia esimiestehtäviä ja jonain päivänä voi huomata johtavansa joukkueen tai komppanian kokoista porukkaa niin ettei olekaan aivan itselleen tuntemattomalla maalla. Siinä välissä kerkeää oppimaan ihmisten johtamisestakin jotain.

Nykymuotoinen johtamiskoulutus painottaa ihmisen merkitystä, mutta onhan se hiukan kauas kurottavaa kun parikymppiset honkkelit keskenään junailevat syvää motivointia mahdottomiin tehtäviin. Palveleehan se vastaavalla tavalla kuin moni kouluopinto, tunnistaa kun se tulee oikeasti eteen.

Tiivistettynä: järjestelmä tunnistaa johtamispotentiaalia omaavat ja nopeuttaa heidän kehittymistään johtamisessa. Ei huono minusta.

(Mystifiointi siitä että siellä armeijassa sitten sitä oppii vaikka pörssiyrityksen hallituksen puheenjohtajaksi voitaneen jättää kukkuosastolle.)
 
baikal kirjoitti:
Armeija tunnistaa mielestäni hyvin oppimishaluiset ja - kykyiset, tosin apuna on koulutodistukset ja nuorukaisen historia.

Kysytäänkö nykyään alokkailta koulutodistuksiakin? Ei meidän aikaan vaan sellaisia kyselty.

Entäs nuorukaisen historia? Siitäkään ei kai tiedetä muuta kuin rikos- ja sakkorekisterien tiedot. Terveystietoja on jossakin määrin käytettäväksi, mutta ei taida koulutusvalintoja tekevät niihin päästä käsiksi. Lääkäri määrittelee palveluskelpoisuuden ja sen mukaan mennään.

Tästä osiosta kyllä kysyttiin meiltäkin eli ensimmäinen kysymys tulohaastattelussa oli aiemminkin kertomallani tavoin isän sotilasarvo. :a-tongue:
 
Tässä bännejä odotellessa jauhetaan vähän paskaa.

Eli kuinkas luulette että tavallinen toimitusjohtaja oikein korreloi tavallisen RUK:n tai AUK:n käyneen kaverin kanssa? Eiköhän näitä AUK ja RUK tyyppejä ole paljon muuallakin kuin siellä missä ne toimitusjohtajat on?

Toimitusjohtaja taitaa olla jo noin ylipäätään katsottuna hieman enemmän everstin tason hommaa kuin mitä vänrikin tai luutnantin hommaa. Kuten Clausewitchi jo aikoinaan sanoi niin hyvä aliupseeri ei todennäköisesti ole hyvä kenraali. Vaaditut taidot ja luonteenpiirteet yms ovat erilaisia. Sikäli otanta ei ehkä ole paras mahdollinen, vaikka tuskin se silti on harhaan johtavakaan, eli eiköhän sieltä pohjalta totuus paljastu. Toisaalta vitustakos minä tiedän, kun en tiedä. Taitaa noita toimitusjohtajan hommia olla aika lailla erilaisia.

Itselläni ainakin on selkeästi AU-uran muistot taustalla jos joudun johonkin "esimies"-asemaan jos työparina on nuorempi ja kokemattomampi kaveri. Eli asentoa, ja lepoa ja taakse poistua. Välillä käynnistyy mopo ja välillä ollaan muuten vain kyykyssä. Eli kyllä ainakin itse olen oppinut armeijasta vaikka ja mitä esimiesasemaa silmällä pitäen.

Ps. Olisi kiva jo saada se bänni.
 
Aika monet putkimiehet ja kodinhoitajat ovat toimitusjohtajia tänä päivänä.

Toisaalta vaikkapa tulenjohto-au ei välttämättä edusta "puolustusvoimien johtamiskoulutuksen" terävintä kärkeä kohderyhmämielessä vaikka johtamiskoulutusta on saanutkin, samalla tavoin kuin yllä mainitut toimitusjohtajat johtavat aika pientä kokonaisuutta.

Edelleen katson että varusmiespalveluksessa muutamalla sadalla per ikäluokka on mahdollisuus saada ennen aikojaan erinomaista altistusta johtamisen isommalle mittakaavalle. Tuosta määrästä iso osa on RU-kurssin käyneitä, loput erikoistehtäviin ja varajohtajatehtäviin koulututettuja AU-kurssitettuja. Vastaavasti hyvin pienellä joukolla - lähinnä erikoistehtävissä palvelevia - on mahdollisuus saada siviilissä asiantuntijatehtävässä hyödynnettävää kokemusta.

Vm-palveluksessa voi kyllä oppia yhtä sun toista hyödyllistä tehtävästä riippumatta. Lisäksi tulee tietenkin se sotatyön osaaminen...
 
Tottakai sitä voi oppia ja osa varmasti oppiikin. TUossa tutkimuksessa kai oli kuitenkin kyse siitä että oppiiko niin paljon kuin sitä mainostettaessa väitetään. Vertailukohtia kun ei oikein ole. Suomessa kun ei johtajakoulutusta laajemmassa mittakaavassa muut instanssit anna. Vertailut on tehtävä siltä pohjalta mitä siviilielämänjohtajat itse kokevat intistä saaneensa ja vertailemalla intin johtajakoulutusta saaneiden menestystä siviilielämässä niihin, jotka eivät ole sitä saaneet (kuten esim. A.Stubb)
 
Tutkimusasetelma voi olla kovin haastava, jos koitetaan oikeasti eristää PV johtamiskoulutuksen merkitys johtamissuorituskyvylle tmv. Johtamista kyllä koulutetaan Suomessa laajastikin. Mikä arvo JETeillä, (e)MBAilla ja muilla "johtamiskoulutusohjelmilla" on, siinäpä oman keskustelunsa aihe. Johtamiseen liittyvää koulutusta kyllä annetaan moneen perustutkintoonkin liittyen.

Kyllä minä myös esimerkiksi partiolaisten järjestelmää arvostan vaikkei huivi kaulassani keikukaan. Johtaminen jos joku on nykyajan käsityöammatti. Ei voi oppia hyväksi ilman harjaantumista.
 
koponen kirjoitti:
Tutkimusasetelma voi olla kovin haastava, jos koitetaan oikeasti eristää PV johtamiskoulutuksen merkitys johtamissuorituskyvylle tmv. Johtamista kyllä koulutetaan Suomessa laajastikin. Mikä arvo JETeillä, (e)MBAilla ja muilla "johtamiskoulutusohjelmilla" on, siinäpä oman keskustelunsa aihe. Johtamiseen liittyvää koulutusta kyllä annetaan moneen perustutkintoonkin liittyen.

Kyllä minä myös esimerkiksi partiolaisten järjestelmää arvostan vaikkei huivi kaulassani keikukaan. Johtaminen jos joku on nykyajan käsityöammatti. Ei voi oppia hyväksi ilman harjaantumista.

JOhtmaiskoulutusta toki annetaan, muttei niin selkesäti eriytettynä kuin pv:ssa ja mainitsemistasi ohjelmista vain partiolaiset (jota myös itse arvostan) on ainoa joka kattaa oikeasti laajan osan väestöstä. Nuo muut eivät edes pyri mihinkään maailmoja syleilevään koulutettavien määrään vaan keskittyvät enemmänkin juuri johtajatehtäviin suuntautviin tai aikoviin koulutettaviin.
Joka tapauksessa tälläiset tutkimukset perustuvat lähes väkisin ainakin osittain subjektiivisiin arvioihin eivätkä mitattaviin määreisiin.
 
En oikein tiedä, onko kukaan oikeastaan koskaan edes varsinaisesti väittänyt, että Puolustusvoimien antama johtajakoulutus sinänsä olisi minkäänlainen avainasia joka korreloisi mm. siviilimaailmassa myöhemmin johtotehtäviin päätyneiden johtamistaitojen kanssa?!
Homman pointti on se, että Puolustusvoimien valintajärjestelmä, jolla ihmiset valitaan johtajakoulutukseen on ilmeisesti suhteellisen hyvä, koska ilmeisen suurella prosentilla sinne onnistutaan valitsemaan luontaista kyvykkyyttä omaavia ihmisiä.
Mielestäni koulutus sinänsä ei ole sisällöltään mitenkään ihmeellistä, eikä voikaan olla..koska koulutusaika on kuitenkin suhteellisen lyhyt. Olennaisin anti itse koulutuksessa on varmaankin se, että se tarjoaa nuorelle ihmiselle mahdollisuuden harjoitella käytännössä johtamista..ilmeisesti enemmän kuin missään muualla missä johtamista koulutetaan. Sen merkitys taas on mielestäni lähinnä se, että näiden johtamiskokemusten perusteella ihminen itse huomaa, että hän joko pitää johtamisesta..tai sitten ei pidä.. Mielestäni johtajaksi kasvamiselle on kaksi erityisen tärkeää edellytystä. Toinen on luontaiset kyvyt johtaa ja toinen on HALU olla johtaja. Puolustusvoimien järjestelmä onnistunee löytämään suhteellisen hyvin ne henkilöt joilla on luontaista kyvykkyyttä ja sen jälkeen Puolustusvoimat tarjoaa näille kyvykkäiksi arvioimilleen henkilöille mahdollisuuden kokemusten kautta ikäänkuin löytää itsestään johtajan..tai sitten huomata, ettei hänessä sittenkään ole sitä johtajaa.
Nuo seikat ovat mielestäni ne asiat, jotka loppujenlopuksi ovat olennaisia Puolustusvoimien varusmiehille antamassa johtajakoulutuksessa..ei itse koulutus, koska olisihan aika utopistista ylipäätään kuvitella että muutamien kuukausien mittaisella johtajakoulutuksella kenestäkään voitaisiin tehdä johtajaa.
 
Kapiainen kirjoitti:
En oikein tiedä, onko kukaan oikeastaan koskaan edes varsinaisesti väittänyt, että Puolustusvoimien antama johtajakoulutus sinänsä olisi minkäänlainen avainasia joka korreloisi mm. siviilimaailmassa myöhemmin johtotehtäviin päätyneiden johtamistaitojen kanssa?!
Homman pointti on se, että Puolustusvoimien valintajärjestelmä, jolla ihmiset valitaan johtajakoulutukseen on ilmeisesti suhteellisen hyvä, koska ilmeisen suurella prosentilla sinne onnistutaan valitsemaan luontaista kyvykkyyttä omaavia ihmisiä.
Mielestäni koulutus sinänsä ei ole sisällöltään mitenkään ihmeellistä, eikä voikaan olla..koska koulutusaika on kuitenkin suhteellisen lyhyt. Olennaisin anti itse koulutuksessa on varmaankin se, että se tarjoaa nuorelle ihmiselle mahdollisuuden harjoitella käytännössä johtamista..ilmeisesti enemmän kuin missään muualla missä johtamista koulutetaan. Sen merkitys taas on mielestäni lähinnä se, että näiden johtamiskokemusten perusteella ihminen itse huomaa, että hän joko pitää johtamisesta..tai sitten ei pidä.. Mielestäni johtajaksi kasvamiselle on kaksi erityisen tärkeää edellytystä. Toinen on luontaiset kyvyt johtaa ja toinen on HALU olla johtaja. Puolustusvoimien järjestelmä onnistunee löytämään suhteellisen hyvin ne henkilöt joilla on luontaista kyvykkyyttä ja sen jälkeen Puolustusvoimat tarjoaa näille kyvykkäiksi arvioimilleen henkilöille mahdollisuuden kokemusten kautta ikäänkuin löytää itsestään johtajan..tai sitten huomata, ettei hänessä sittenkään ole sitä johtajaa.
Nuo seikat ovat mielestäni ne asiat, jotka loppujenlopuksi ovat olennaisia Puolustusvoimien varusmiehille antamassa johtajakoulutuksessa..ei itse koulutus, koska olisihan aika utopistista ylipäätään kuvitella että muutamien kuukausien mittaisella johtajakoulutuksella kenestäkään voitaisiin tehdä johtajaa.

Olen samaa mieltä, PV:n johtajakoulutus on niin erityyppistä ja melkoisen yksinkertaistettua, että sitä voitaisiin verrata siviilioppeihin.
 
Kapiainen kirjoitti:
En oikein tiedä, onko kukaan oikeastaan koskaan edes varsinaisesti väittänyt, että Puolustusvoimien antama johtajakoulutus sinänsä olisi minkäänlainen avainasia joka korreloisi mm. siviilimaailmassa myöhemmin johtotehtäviin päätyneiden johtamistaitojen kanssa?!
itse asiassa puolustusvoimat käytti tätä argumenttia itse sangen vahvana mainosvalttina esimerkiksi siinä vaiheessa kun tavoitteenaan oli saada johtajakoulutus hyväksi luettavaksi opintosuoritukseksi korkeakouluopinnoissa.

Olennaisin anti itse koulutuksessa on varmaankin se, että se tarjoaa nuorelle ihmiselle mahdollisuuden harjoitella käytännössä johtamista
Juuri näin ja lisäksi johdettavat eivät ole jotain eläkeikää lähestyviä rasvanahkaisia uppiniskoja joilla on valtava ennakkoasenne kaikkeen mitä nuori kloppi tulee esittämään., vaan joukkoa johon johtajakandidaatin on mahdollista muodostaa edes jonkinlaista auktoriteettia.
 
noska kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
En oikein tiedä, onko kukaan oikeastaan koskaan edes varsinaisesti väittänyt, että Puolustusvoimien antama johtajakoulutus sinänsä olisi minkäänlainen avainasia joka korreloisi mm. siviilimaailmassa myöhemmin johtotehtäviin päätyneiden johtamistaitojen kanssa?!
itse asiassa puolustusvoimat käytti tätä argumenttia itse sangen vahvana mainosvalttina esimerkiksi siinä vaiheessa kun tavoitteenaan oli saada johtajakoulutus hyväksi luettavaksi opintosuoritukseksi korkeakouluopinnoissa.

Kieltämättä käytti - mutta toisaalta se voidaan helposti nähdä lobbaamisena, siinä missä siviilimaailmassakin vastaavissa tilanteissa.
Ja eihän tuossa sinänsä mitään "valehdella", eikä oikeastaan jätetä edes kertomatta - vastuu asian sisällöstä vain jätetään melko vahvasti kuulijalle.
Tarkoitan siis sitä, että kyllähän johtajakoulutukseen valinta ja käytännön harjaantumismahdollisuuden tarjoaminen ovat olennainen, ellei lopulta jopa olennaisin osa Puolustusvoimien johtajakoulutusta. En oikein jaksa uskoa että kukaan uskoo tai väittää sen suhteellisen yksinkertaisen ja pintapuolisen (teoria)koulutuksen tältä saralta olevan mitään ihmeellistä. Jos joku niin väittäisi, niin se olisi aikamoista johtamisen vaativuuden aliarvioimista.
 
Suuremmissa yrityksissä toimitusjohtajan homma on pikemminkin linjavalintoja, kuin henkilöjohtamista. Pienissä firmoissa toimitusjohtaja joutuu oikeasti painimaan henkilöjohtamisen ongelmien kanssa. Siten olettaisin inttikokemusten olevan enemmän hyödyksi pienen rengasliikkeen johtajalle, kuin Fortumin pomolle.
 
JOKO kirjoitti:
Suuremmissa yrityksissä toimitusjohtajan homma on pikemminkin linjavalintoja, kuin henkilöjohtamista. Pienissä firmoissa toimitusjohtaja joutuu oikeasti painimaan henkilöjohtamisen ongelmien kanssa. Siten olettaisin inttikokemusten olevan enemmän hyödyksi pienen rengasliikkeen johtajalle, kuin Fortumin pomolle.


Riippuu kai vähän niistä inttikokemuksista... Tuo tutkimus kai koski jotain globaalin tason toimitusjohtajatalenttia. Kai se nyt järkikin sanoo ettei siinä paljon varusmiespalvelus ja reserviläistoiminta paina.

Sinänsä suuressa maailmassa todettiin johtamistutkimuksessa että lähes jokaisesta tervejärkisestä voi kouliutua kelvollinen johtaja jos ns. palaset vain loksahtavat elämässä kohdalleen. Tutkimukset tuntuvat myös viittaavan siihen, että johtotiimin toimivuus ja henkilöstörakenne noin ylipäätään olisivat paljon tärkeämpiä tekijöitä kuin yksittäiset johtajat. Sinällään ihan lohdullisia havaintoja mutta niin kovin vaikeita sisäistää.
 
Tietysti sekin pitää huomioida että armeijan järjestelmä pyrkii löytämään tietynlaisia johtajia..koska hommahan tähtää edelleen sodan olosuhteisiin..ja siksi "intin" suosimat ominaisuudet eivät välttämättä mene yksi yhteen kaikkien mahdollisten siviilipuolen organisaatioiden johtajien vaatimuksiin.
Se on varmasti totta, että varusmiespohjalta saadun johtamiskoulutuksesta ja -kokemuksesta on todennäköisesti enemmän hyötyä pienen rengasliikkeen pomona kuin Fortumin ylimmässä johdossa.
Siitäkään ei kuitenkaan saa mielestäni vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Puolustusvoimien johtajakoulutuksesta, vaan pitää koko ajan muistaa että varusmiesten saama johtamiskoulutus on vasta pintaraapaisu ja alku sille lähes koko palvelusajan kestävälle prosessille joka kokonaisuudessaan on "Puolustusvoimien johtajakoulutusjärjestelmä".
Tietenkin on eri asia johtaa rengasliikettä kuin kansainvälistä suuryritystä - mutta niin on myös suuria eroja sillä, johdetaanko joukkuetta vai armeijakuntaa.. Mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä enemmän johtaminen muuttuu "linjavedoiksi" suoran henkilöjohtamisen sijaan - aivan samoin kuin ilmeisesti siviilipuolella käy kun johdettavan yrityksen koko kasvaa?!
Muistutan vielä uudelleen tähän loppuun että "Puolustusvoimien johtajakoulutus" on myös PALJON MUUTA kuin varusmiesten johtajakoulutus.
 
Back
Top