"Tuossa lähtee kaksi kersanttia lyijyarkussa Suomeen"

Tvälups

Ylipäällikkö
yle 1.2.2014 klo 10:58
"Tuossa lähtee kaksi kersanttia lyijyarkussa Suomeen" – Vaara on ollut rauhanturvaajalla aina läsnä
Pari vuotta sitten kotiinsa palannut kajaanilainen Tomi Martikainen tietää riskit, joita rauhanturvaajat kohtaavat. Tehtävän vaarallisuudesta kertoo hänen kokemuksensa Afganistanista, missä miehet huomasivat olleensa hiekkatiellä maalitaulu ammukselle, joka oli ruhjonut käsiaseiden kestävän auton kylkeä. Vastaava tilanne ei ollut vielä arkipäivää 1970-luvun rauhanturvaajalle, vaikka tuolloinkin turvattomuus oli tiedossa.

Suomalainen rauhanturvaaja partioimassa Afganistanissa 2009. Kuva: Yle
Kajaanilainen Tomi Martikainen katsoo valokuvia parin vuoden takaa. Miehen ajatus vie Afganistaniin, missä hän oli rauhanturvaajana.

– Tukikohdasta poistuttaessa päällä piti olla muun muassa suojaliivi lisäpainoilla, savupeite, pistooli ja punapistetähtäin. Jos jouduttiin irtautumaan ajoneuvolta, niin tarvittiin myös selviytymisreppu.

Esimerkiksi suojilla oli tarkoituksensa: säilytetään henki ja minimoidaan vahingot.

- Tomi Martikainen

– Koko varustuksen päällä ollessa painoni oli 125 kiloa, eli varusteet toivat lisäpainoa 50 kiloa. Valtavassa helteessä oli päiviä, jolloin join seitsemän litraa vettä, Martikainen kertoo.

Kajaanilainen Ermo Saari puolestaan toimi rauhanturvaajana Kyproksella vuosina 1972-73 ja Siinailla vuosina 1974-75. Hän sanoo reissujensa olleen esimerkiksi varusteiden suhteen toisenlaisia.

– Tietysti rauhanturvaaminen ja rahan ansaitseminenkin sekä seikkailunhalu kiinnostivat. Kyllähän se perusajatus on aina sama, että pyrimme saamaan toiminta-alueille rauhaa ja turvallisuutta.

Rauhanturvaajan varusteissa on Saaren mukaan tapahtunut valtava muutos sitten hänen rauhanturvaajan vuosiensa jälkeen.

– En minä joutunut laittamaan 50 kiloa ylimääräistä painoa päälle, kun lähdin esimerkiksi partioimaan. Pärjäsin melkein lippalakilla ja rynnäkkökiväärillä.


Suomalainen rauhanturvaaja tarkastelee ympäristön tilannetta joukkojenkuljetusvaunu Pasin päältä ennen sen lähtökäskyä. Kuva: Ville Mättö / Yle
"Missään ei voi olla ilman pelkoa"
Vaaralliseksi Afganistania kuvaileva Tomi Martikainen lähti reissuun nopealla komennuksella. Hänelle päämäärän olosuhteet olivat selvät.

– Minua on aina kiinnostanut tehtävät muiden sotilaiden kanssa. Jäin Afganistanin reissun jälkeen suoraan eläkkeelle Kainuun Prikaatista, joten ajattelin, että se oli viimeinen aika lähteä.

Varusteiden muuttuminen suojaavimmiksi kertoo paitsi tehtävien erilaisuudesta myös siitä, että Afganistanissa pelkkä puhe ei riitä ratkomaan tilanteita.

Vaarattoman näköinen polkupyöräkin saattoi olla potentiaalinen pommi.

- Tomi Martikainen

– Afganistanissa oli kohti ampumisia ja tienvarsipommeja. Esimerkiksi suojilla oli tarkoituksensa: säilytetään henki ja minimoidaan vahingot.

Myös Ermo Saari sai tuntumaa tehtävien vaarallisuudesta, vaikka mies lähtikin rauhanturvaajaksi eri aikana kuin Tomi Martikainen.

– Välimeressä sijaitseva Kyproksen saari, kauniit ja lämpimät olosuhteet piirtyivät ennen lähtöä mieleeni.

– Suezille mennessä kohtasin tilanteen, jossa lentokentällä toivotettiin tervetulleeksi Lähi-Itään. Samalla kerrottiin, kuinka tuossa lähtee kaksi kersanttia lyijyarkussa Suomeen. Oli sattunut miinaonnettomuus, jossa menehtyi suomalaisia. Olimme Kairon lentokentällä muistotilaisuudessa, Saari muistelee.

Mielikuvat voivat hämärtää tehtäviä. Afganistaniin mennään Tomi Martikaisen mukaan tietoisina, että joka hetki pitää olla varautunut.

– Missään ei voi olla ilman pelkoa. Aina voi miettiä, onko se raha riittävä korvaus tehtävästä. Afganistanissa päivärahaa on nostettu juuri tehtävän vaarallisuuden vuoksi.


Suomalainen rauhanturvaaja partiossa kylässä suomalaisten ja ruotsalaisten vastuualueella Pohjois-Afganistanissa loppuvuodesta 2011. Kuva: Ville Mättö / Yle
Suomalaisiin luotetaan
Suomalainen rauhanturvaaja tekee yhteistyötä komennuksilla muun muassa ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa.

– Meihin luotetaan, sen kertoo jo pitkä historia. Pärjäämme muiden kansallisuuksien kanssa ja meitä pidetään puolueettomina, kuvailee Tomi Martikainen.

– Muistan kuinka Kyproksella kreikkalaiset pitivät siitä, kuinka meidän lippujen värit ovat samanlaiset. He löysivät myös yhteneväisyyksiä sotaisista historioistamme. Turkkilaiset puolestaan pitivät meitä sukulaiskansoina. Kyproksella meillä oli eräs paikallinen lämmittämässä saunaa, hän kutsui meitä suomalaisia perhejuhliinsa.

Pyrimme saamaan toiminta-alueille rauhaa ja turvallisuutta.

- Ermo Saari

Tomi Martikainen kertoo, kuinka Afganistanissa kanssakäyminen paikallisten kanssa hoitui tulkin välityksellä.

– Lapsethan ovat joka paikassa samanlaisia. Heitähän kiinnostaa. Aikuisten suhteen pitää olla varautunut. Hyvin helposti voi tulla tilanne, että tiedustellaan ja urkitaan tietoa.

– Afganistanissa ei voi luottaa mihinkään poikkeavaan, jos liikkuu esimerkiksi tiellä. Vaarattoman näköinen polkupyöräkin saattoi olla potentiaalinen pommi, Martikainen selvittää.

Ermo Saari ja Tomi Martikainen kuuluvat molemmat Kainuun rauhanturvaajien yhdistykseen. Heitä mietityttää suomalaisen ammattitaitoisen rauhanturvaamisen jatkuminen.

– Osa meistä alkaa olla jo monet reissut käyneitä. Tehtävät ovat muuttuneet todella fyysisiksi ja henkisesti raskaiksi.
 
Kaikilla kriisialueilla erilaiset esineet voivat olla pommeja. Appelsiini tai kadulle jätetty pornolehti, muiden muassa. Afganistan eroaa kuitenkin jo perustehtävässä. Afganistanissa ISAF-sotilas on talepaaneille tuhottava kohde. Ammuttava tavattaessa. Ei mikään YK:n rauhanlähettiläs.
 
Sotilas ymmärtää suojautua. Se on myös etu Afganistanissa. Ei mennä paoitasillaan. YK:n rauhanturvatehtävissä on YK:n tilastojen mukaan menehtynyt 44, joista kaksi siviilityöntekijää.

Kypros oli pahin, siellä kuoli 13 suomalaista. Tosin en tiedä, miten moni esim. liikenneonnettomuuksissa. Varmasti valtaosa.
 
Kaikilla kriisialueilla erilaiset esineet voivat olla pommeja. Appelsiini tai kadulle jätetty pornolehti, muiden muassa. Afganistan eroaa kuitenkin jo perustehtävässä. Afganistanissa ISAF-sotilas on talepaaneille tuhottava kohde. Ammuttava tavattaessa. Ei mikään YK:n rauhanlähettiläs.

Rauhanturvaajalla ja sotilaalla on eronsa. Talebaanit ovat suomalaisille vihollistaistelijoita ja kohtelu on sen mukaista toisinkin päin.

Suomessa sitä ei käsitetä tai sitten ei vaan haluta painottaa, kun ei haluta tunnustaa olevamme sotaretkellä jenkkien kanssa.
 
Kuulostaa darwinistiselta toiminnalta lähteä vapaaehtoisesti toiselle puolelle palloa sotimaan. En tiedä mikä jutun tarkoitus on, mutta se asettaa rauhanturvaajat ja rauhanturvauksen negatiiviseen valoon.


Niinpä niin, jokaisen preferenssit ovat hiukan erilaiset.
Se on kyllä totta. Enpä tullut ajatelleeksikaan tuota, toivottavasti nauttivat koko rahan edestä.
 
Viimeksi muokattu:
Kuulostaa aika darwinistiselta ajaa moottoripyörällä? Niinpä niin, jokaisen preferenssit ovat hiukan erilaiset.
 
Kuvaa suomalaisen politiikan ja virkakoneiston moraalia lähettää miehiä sotaan ja kieltää sitten hoidot vetoamalla byrokratiaan.
Miksi näillä vellipöksyillä on niin vaikeaa myöntää, että käymme sotaa kumppaneidemme kanssa?
Sodista palaa veteraaneja joita pitäisi hoitaa tukea asiallisesti.

Oletteko muuten huomanneet kuinka Suomalainen joukko on aina vastaanottava osapuoli, on saatettu vastata tuleen, mutta ikinä vastapuoli ei kärsi tappioita. Mikä lienee totuus.
 
Toimittajan mielestä ei ilmeisesti saa osua hyökkäävään talipaaniin vai miten tuo tivaaminen pitää tulkita?
 
Kaikessa KV toiminnassa pitää muistaa sellainen homma, että mitäs lähimmä...
Ei kannata mennä noihin mukaan. KV toiminnalla taataan sinkkiarkkujen kulutus.
 
Kaikessa KV toiminnassa pitää muistaa sellainen homma, että mitäs lähimmä...
Ei kannata mennä noihin mukaan. KV toiminnalla taataan sinkkiarkkujen kulutus.

Trollikos tuoksuu...


Jopa 40 000 suomalaista on palvellut kriisialueilla hyödyttäen paljonkin ja epäilen, että olosuhteet huomioiden työturvallisuus on ollut kohtalainen.

Suomessa saat arkun helpoiten kävellessäsi tien reunassa. Odotat vain, että joku ajaa vaikkapa vanhalla Mersulla, Bemarilla tai Audilla päälle. Kymmenen kuolee vuodessa pelkästään rattijuopon uhrina.

A-stanin operaatio on kestänyt 16 vuotta.
 
:D Juu, Suomi onkin ainoa maa joka on Afganistanissa rauhanturvaamisoperaatiossa. Kaikki muut maat ovat (olivat) siellä sotimassa talibaneja vastaan.
Hep hep...ei Ruotsikaan ole myöntänyt oleensa sodassa Afganistanissa! ;)

Oma kokemukseni sieltä oli kyllä se että paikallisia karvan vertaa kiinnostanut minkä värinen lippu on hihassa...kaikki länkkärit oli määrätylle porukalle samaa vääräuskoista sakkia...
 
Niin totuus on julkisuuskuvaa ihmeenpää...Tässä pohditaan tuota samaa asiaa:
A-studio
Suomen Afganistan-veteraanit kertovat tulitaisteluista.
http://areena.yle.fi/tv/2160109

Ihme venkoilua.
Osoittaisivat nyt selkärankaa ja sanoisivat kuten asia on.

En edes tiedä tunnistaako perusvihollistaistelija eri kansakuntia toisistaan. Sotilaillahan on monenlaisia merkkejä vaatteissaan.
Me voimme olla heidän mielestään vaikka maakunta isossa valtiossa.
 
Ihme venkoilua.
Osoittaisivat nyt selkärankaa ja sanoisivat kuten asia on.
Jätkät kuule kertoo niin paljon kun vaan on lupa...jonkun mielestä ehkä liikaakin sivulauseissa... ;)
 
Back
Top