Olen toista päivää Istanbulissa. Kaikki on rauhallista. Jos pinnan alla kytee, se ei näy arjessa, ja pensaspalon syttymiseen saattaa mennä vielä aikaa. Vallankaappausyrityksestä lähtien julkinen liikenne on ollut ilmaista (päättyy sunnuntaina), ja se on ainakin täyttänyt ratikat. Minua ei ole pysäytetty, eikä ole tarvinnut näyttää passia, tosin paljoa en ole ehtinyt kiertää. Porukka puhuu melko hyvin englantia ja ovat taitavia kauppamiehiä. Hotellissakin myivät upgraden, sitä ei ole tapahtunut muualla.
Armeijaa en ole nähnyt missään, ja poliiseja suunnilleen saman verran kuin Yhdysvalloissa. Osassa Grand Bazaarin sisäänkäyntejä oli seuraavanlainen setup: Käsikäyttöisellä piipparilla ja vain pampulla varustettu poliisi tarkastaa laukut, seuranaan toinen poliisi luotiliivissä + concealed carry (näin vahingossa). Sisäänkäynnin ulkopuolella toinen luotiliivipoliisi konepistoolin kanssa (todnäk paikallinen MP5-klooni). Kaikilla sisäänkäynneillä en nähnyt vastaavaa, mutta noin ylipäätään homma on paremmin hoidettu, kuin esim. Thaimaan turvallisuusteatteri viimevuotisen Erawan-pommin jälkeen. Sultanahmetin turistialueella (Hagia Sofia, Sininen moskeija.) ei näkynyt mitään erityisiä määriä turvallisuusjoukkoja. Jos santarmit ylipäätään ovat paikalla, syljeskelevät panssariautojensa kattoihin jossain sivukadulla tai parkkihallissa.
Balkanilla olen viettänyt 2½ vuotta elämästäni (vuosi Kosovoa), mutta Turkissa en ollut aiemmin käynyt. Kahden päivän kokemus tottakai pätevöittää minut Turkki-asiantuntijaksi (sarkasmia), joten todettakoon seuraavaa: Saavuin tänne bussilla, ja se oli silmiä avaava kokemus. Istanbul on jättimäinen. Turkki on niin massiivinen ja erilainen, että se ei ole osa Eurooppaa, vaan vaihtoehtoinen, kilpaileva malli. En ymmärrä, miten EU:ssa kukaan on edes puolivakavissaan ajatellut Turkille jäsenyyttä. Eurooppa ei mitenkään kykene sulattamaan Turkkia, vaan sairastuisi itse kuolemanvakavasti, jos ottaisi tämän maan jäseneksi. En luota yhteenkään poliitikkoon, joka on koskaan ollut myötämielinen Turkin jäsenyydelle. En luota, enkä anna anteeksi. Turkin malli ei ole kaikessa huonompi, mutta nämä kaksi eivät ole yhteensopivia, eivätkä kykene elämään sovussa samojen rajojen sisällä.