miheikki
Greatest Leader
https://www.facebook.com/mauri.pelt...CRZDB9fFkXfiVjPB78AZCA3f-B-7VeJkRA&__tn__=m-R
Mauri Peltokangas
16 hrs ·
Kova on säpinä köyhänperälläHesari, A-studio ja paikalliset lehdet soittelee ja häiritsee harrastuksia.. kaikilla hirvittävä hinku saada jotain negatiivista uutista Turussa järjestetystä 188- kulkueesta, jossa kävin kutsuttuna puhumassa muistopuheen.
Minäpä kerron nyt millainen tapahtuma oli kyseessä.
Tapahtuma oli rauhallinen, kaikille avoin Turun terrori-iskun uhreja kunnioittava muistotilaisuus. Ei mitään muuta.
Kiitos järjestäjille ja osallistuneille.
Tässä muistopuheeni sanasta sanaan:
18.08.2017 Suomi lakkasi olemasta lintukoto.
Tasan vuosi on kulunut siitä, kun suomi sai kokea jotain niin järkyttävää, etteivät mitkään sanat riitä kertomaan niistä surun, tuskan, pelon ja pettymyksen tunteista, joita se meissä kaikissa aiheutti, aiheutti silloin ja aiheuttaa vielä nyt.
Olemme kokoontuneet tänne Turun Aurajoen rantaan muistamaan ja kunnioittamaan terrori-iskussa menehtyneitä viattomia uhreja, sekä antamaan hiljaisen tukemme uhrien läheisille.
Maailman sanottiin muuttuneen, edistyneen, kansojen lähentyneen ja kansallisten rajojen hälventyneen, eikä sitä muutosta saisi perua. niin sanoivat viisaat. Minä olisin halunnut perua, me kaikki olisimme halunneet perua tuon kehityksen juuri vuosi sitten, vaikka edes niiksi muutamaksi minuutiksi, jolloin koko kansamme usko ihmisen hyvyyteen päättyi ja pelko pääsi hiipimään sydämiimme.
Emme tienneet, mitä maailman ja maailman kansojen lähentyminen voisi meille tuoda tullessaan. Emme tienneet, emme uskoneet, vaikka jossain kaukana ja ihan lähellä Euroopassa tapahtui ihan vastaavanlaisia terrori-iskuja, mutta nehän eivät koskeneet meitä, eikä meidän niin turvalliseksi ja rauhalliseksi väitettyä kotimaatamme. Me kaikki kuvittelimme, että olemme voittamattomia ja maailman pahuus ei meitä koskettaisi, me olimme turvassa ja me olimme niin väärässä.
Mitään ei voi perua, mikään paha ei mene pois, vaikka kuinka silmämme ummistamme ja suumme suljemme. Mutta me voimme muistaa, muistuttaa ja samalla kantaa yhteistä surun taakkaa toisiamme tukien, tänään, tässä hetkessä ja tästä eteenpäin. Vaikka aika unohtaisi uhrimme, me emme unohda!