Pohdintaa USA:n strategiasta twitteristi Martin Skoldin ajatuksia peilaten. Suomesta käsin katsomme nykyistä strategista asetelmaa aika kapeasta ja mannermaisesta näkökulmasta, sen sijaan USA ja Trumpin hallinto näkee asian samanlaisena maailmanherruuskamppailuna kuin aiemmat maailmanherruuden vaihtumiseen liittyneet suursodat tai sotia sisältäneet ajanjaksot ovat olleet. Englanti kesti pitkään, useita haastoja, kunnes 1. ja 2. maailmansota kuluttivat sen loppuun ja USA järjesti Englannin "eläkkeelle" USA:n suojiin. USA otti siis aseman maailman johtavana merisuurvaltana, ja USA:n strategia perustuu perimmiltään merisuurvallan intresseihin.
USA:n ongelmana on sen nyt potema kylmän sodan jälkeisen ajan taloudellisen ja yhteiskunnallisen muutoksen krapula - maa on menettänyt reaalituotantoon liittyvän teollisuutensa isolta osin, myös sotateollisuuden toimitusketjut ovat heikkoja ja riippuvaisia Kiinasta tapahtuvasta alihankinnasta ja raaka-aineista. Samaan aikaan Kiina ja Kiinan vasallina toimiva Venäjä haluavat haastaa USA:n asemaa molemmista suunnista maailmassa, sekä Tyynellämerellä että Euroopan-Atlantin suunnalla. Eurooppa on heikko, osittain siksi, että USA lupasi turvata sen, joka turrutti Euroopan strategiseen horrokseen ja mahdollisti vihamielisten voimien ajaman kulttuurillisen muutoksen, joka jätti Euroopan nukkumaan Ruususen unta vielä 2014, kun kaikki merkit tulevasta olivat jo esillä, ja ensin Obama, sitten Trump 1. kaudellaan yrittivät herätellä EU:n päättäjiä tulevaan, ja vasta 2024 on jossain määrin havahduttu shokkihoitona (ja siis tämän strategisen shokkihoidon ensimmäisenä hoitokertana vasta) siihen, että tilanne on vakava. Länsi-Euroopan maiden (Englanti/Iso-Britannia, Ranska ja Saksa) sotilaallinen suorituskyky on historiallisen alamaissa, maat vakavissa sisäisissä ongelmissa sekä koko yhteiskunnan eetoksen, yhteiskuntarauhansa että aivan eksistentiaalisen strategiansakin suhteen. Reunavaltiot, Suomi ja Puola etunenässä ovat ainoat, jotka ovat yrittäneet pitää puolustuksestaan huolta - mutta meidänkin ongelmanamme on ollut poliittisen eliittimme kyvyttömyys ymmärtää strategiaa ja Berliini-Bryssel-suuntautumisen aiheuttama sisäinen mädäntyminen, jonka takia
@baikal mainitsema rautahousujen takominen on jäänyt aivan viime tippaan. Puola ymmärsi yskän aiemmin, ja siksi Puola on ollut niin vahvasti USA-suuntautunut ja myös riidoissa Brysselin kanssa monista toissijaisista kysymyksistä, muttei kuitenkaan ole ollut halukas muuttamaan linjaansa (Puolan strateginen kaukonäköisyys selittää myös sitä, miksi se oli jatkuvasti eri asia kuin Unkari, joka pelaa eri pussiin ja luottaa siihen, että Kiina ja Venäjä voittavat Euroopan).
Nythän USA on pyrkinyt hoitamaan toissijaisia globaaleja turvallisuushaasteitaan nopeasti ja riittävän pitkäaikaisesti vähäisillä toimilla. Iran pistettiin ydinohjelmassaan takaisin kivikauteen tuhoamalla ydinlaitokset, Kiinan ja Venäjän proxyinä läntisellä pallonpuoliskolla toimivia Venezuelaa ja Kuubaa kovistellaan ja USA on laittanut uuden vaihteen silmään Kiinan huumesodassa länttä vastaan. Syyriassa päästettiin valtaan USA:n aiempi vihollinen al-Jolani Venäjän, Kiinan ja Iranin proxynä ollutta Assadia korvaamaan, Israelia on valmisteltu siihen, että se joutuu pärjäämään pitkälti omillaan raskaiden ampumatarvikkeiden suhteen (ja Bibin strategia Hamas-ongelman pitkäaikaisesta ratkaisemisesta nyt liittyy siihen, samoin USA:n haluttomuus edistää neuvotteluratkaisuja). Nyt mahdollisesti yritetään jonkinlaista ratkaisua Venezuelasta tulevan uhan eliminoimiseen, kuitenkaan sitomatta siihen merkittävää määrää maajoukkoja tai muutenkaan sitoutumatta siihen pitkäksi aikaa.
USA:n näkökulmasta kansainvälinen oikeus on kuollut (koska sen viholliset eivät enää kunnioita lainkaan sovittuja sääntöjä) ja YK:sta on tullut Kansainliiton kaltainen lähes merkityksetön keskustelukerho. Eurooppa vielä takertuu kansainvälisen oikeuden rippeisiin, koska sillä ei ole muuta, kuitenkin jo omaksi vahingokseen. Euroopan on vaikea myöntää, että sen entisten suurvaltojen rakentama maailmanjärjestys jälkituotoksineen on kuollut, aivan kuten kuollut hevonen, jota yritetään piiskalla saada virkoamaan.
Koska USA on aiemmin mainittu merten johtava suurvalta, ja nykyinen suurvaltastrategia perustuu yhäkin pitkälti ydinaseisiin (ja nimenomaan tärkeimpänä sukellusvenelaukaistaviin ydinaseisiin, joihin on vaikeinta kohdistaa dekapitaatioiskua), on USA:lle tiettyjen merireittien ja alueiden hallinta kriittisen tärkeää, kauppayhteyksien ja sotilaallisen logistiikan ohella myös strategisia ydinaseita kantavien ydinsukellusveneiden toiminnanvapauden ja turvallisuuden kannalta, että sen kiistämiseksi USA:n vihollisilta, Kiinalta ja Venäjältä. Tällä hetkellä USA pystyy päästämään omat sukellusveneensä satamistaan partioimaan ilman sen kummempaa turvallisuusuhkaa, kun taas USA ja sen Tyynenmeren liittolaiset kykenevät valvomaan Kiinan sukellusveneiden lähtöä ja pääsevät varjostamaan näitä hyökkäyssukellusveneillään, tarvittaessa myös tuhoamaan ne ennen kuin ne ehtisivät laukaisuasemiin. Venäjän ydinsukellusveneiden osalta USA:lle ei ole täysin samanlaista mahdollisuutta Jäämeren laivastotukikohtien ja Jäämereltä mahdollisen laukaisualueen vuoksi, mutta toisaalta USA:n nykyinen liittolaisjärjestelmä (johon me ja Ruotsi tulimme tärkeäksi lukoksi Norjan rinnalle) ja Atlantille liikenevä osa USA:n merivoimia kykenevät estämään Venäjän omien hyökkäyssukellusveneiden toimintavapauden Atlantilla USA:n (ja Britannian ja Ranskan) ydinsukellusveneitä vastaan, valvomalla pääsyä ensisijaisesti Pohjois-Norjan ja Grönlannin itäkärjen välillä, ja toissijaisesti Britannian-Islannin-Grönlannin eteläkärjen tasalla (kuten kylmän sodan aikanakin). Kuitenkin USA:n ongelmana tässä on Britannian ja Ranskan heikkous, joilla ei edes NATOn muiden Euroopan-maiden kanssa voida turvata Euroopan maiden toimintavapautta Atlantilla, eikä USA kykene jättämään sitä siten liittolaistensakaan varaan, joka johtaa USA:n kalustorajoitteisiin Tyynenmeren päänäyttämöä (USA:n näkökulmasta) ajatellen.
Jos USA ei tukisi Atlanttia ja suuntautuisi täysin Tyynellemerelle tai läntiselle pallonpuoliskolle, kuten osa amerikkalaisista poliitikoista on yrittänyt visioida, joutuisi sen koko toimintavapaus Atlantilla kiistetyksi, ja Britannian ja Ranskan laivastojen toimintavapaus ja -mahdollisuus myös vaaraan, samoin näiden ydinpelote. Tämän vuoksi Skold pohtii, että USA jatkaa merivoimillaan kriittistä läsnäoloa Atlantilla ja tukee sille Venäjän rajaamiseksi pois Atlantin alueelta oleellisia maita, eli siis Pohjoismaita ja Puolaa. Suursodan tilanteessa kuitenkin sekä amerikkalainen kalustoapu että joukot olisivat vain rajallisissa määrissä saatavilla näiden strategisesti tärkeiden maiden avuksi - Skold pohtii, että USA pyrkii tekemään tarvittavan jo ennen mahdollista yhteenottoa, kalustoapuna heti kun Ukrainassa on saatu jonkinlainen aselepo (jolloin aseapu ei menisi Ukrainan kulutussodan pohjattomaan kitaan). Tämä on myös ollut taustalla siinä, miksi USA on pyrkinyt saamaan sotaa Ukrainassa tauolle - USA:lla ei ole tällä hetkellä resursseja ylläpitää ja mahdollisesti laajentaa sotaa Euroopassa (puhumattakaan Lähi-idästä ohella), että varustautua Kiinan uhan varalle, vaan ainoastaan varustaa liittolaisia ja itseään molempien varalle, joka toimisi myös suotuisana alukkeena sotatalouteen siirtymiselle, sitten kun sota Kiinaa vastaan koittaa. Jokerikorttina Skold (toisissa ketjuissaan muistaakseni) nostaa esille Puolan, Suomen ja mahdollisesti Ruotsin ydinaseistamisen, jolla voitaisiin entisestään tehostaa USA:n liittolaisten kykyä rajata Venäjä pois Atlantilta, mutta se vaatisi selkeää paradigman muutosta ja sitä, että myös liittolaismaat (tai ainakin me, Puola ja Ruotsi) hyväksyisivät sen, että kansainvälinen oikeus on kuollut.
Kokonaisuudessaan Skoldin pohdinta ainakin mielestäni avaa jossain määrin USA:n ja Trumpin hallinnon toimintaa ja tarkoitusperiä - Trump ei ole niin typerä kuin voisi luulla, ja hänellä on taustallaan ihan oikeitakin asiantuntijavoimia, jotka näitä asioita pohtivat. Tämä selittää mm. Grönlanti-episodia aika lailla, samoin kovisteluja Euroopan strategiseksi herättelyksi ja maajoukkojen vähentämiseksi Euroopasta. Myös Venäjän kiinnostus Huippuvuoria kohtaan selittyy, ei niinkään sillä, että sieltä pystyttäisiin vaarantamaan Venäjän toimintavapautta Jäämerellä (infraa ei siellä siihen nykyisellään ole), vaan että Venäjä voisi käyttää sitä haastaessaan USA:a ja NATOa Atlantilla, perimmäisenä strategisena tavoitteena Euroopan maiden ydinpelotteen vaarantaminen.
USA:n näkökulmasta Länsi-Eurooppa on tällä hetkellä menetetty kumppani, joka ei kykene huolehtimaan edes omasta turvallisuudestaan, eikä Britannian tai Ranskan varaan voi laittaa heidän näkökulmastaan mitään. Riskinä USA:n kannalta on, että Länsi-Eurooppa voisi jopa hyväksyä Venäjän strategisen hegemonian Euroopassa, joka päästäisi Venäjän Atlantille - joko nykyisten valllanpitäjien tahdon- ja voimanpuutteen vuoksi, tai sitten sisäpoliittisesta epävakaudesta seuraavien vallanvaihdosten takia, kunhan paluu ennen Ukrainan sotaa ja Covidia vallinneeseen taloudelliseen hyvinvointiin onnistuisi näille maille. Tässä on huomattava seikka myös meille, emme voi laittaa puolustustamme Britannian, Ranskan tai Saksan, ylipäätään EU:n varaan. Samoin olisi syytä haudata lopullisesti nykyinen maahanmuuttohubris, joka juontaa juurensa samoihin strategisiin virheisiin kuin Länsi-Euroopan erittäin vakavat ongelmat.
Ylipäätään nyt USA:n läsnäolo Lähi-idässä ja sekaantuminen siellä oleviin sotiin vaikuttaisi olevan loppumassa - toisaalta revisionistiset voimat (muslimiveljeskunta, Turkki, Qatar ja Iran, ehkä myös Saudi-Arabia ja Egypti) pyrkivät varmasti käyttämään sitä hyödykseen - eikä toisaalta Skoldin pohdinta mene ihan 1:1 USA:n puheiden kanssa, ellei sitten Trumpin hallinto ole omanlaisensa maskirovkan mestareita, kun USA aivan vastikään kovisteli Afganistania Bagramin lentotukikohdasta, jonka huoltaminen nykyisessä uhkakuvatilanteessa olisi vaikeaa, ellei mahdotonta. Sinänsä Trumpin hallinnon näennäinen epäpätevyys voisi selittyä tällaisella maskirovkalla, jolla olisi tarkoitus sekoittaa Kiinan ja Venäjän strategiaa ja luoda siihen epävarmuutta.
Skold esittää tällaisen kartan strategisesti tärkeiden USA:n liittolaisten tilanteesta nyt:
Katso liite: 125128
Kannattaa lukea nämä ketjut:
@MartinSkold2: I talk about this a lot, so once more: A Possible US Grand Strategy According To Martin (This is intended to be as realistic as possible, but some amount of “strategic reach” and problem-solving on...…
threadreaderapp.com
@MartinSkold2: With all the Venezuela stuff going on, it’s probably as good a time as any to discuss an idea that’s been making the rounds: The idea of the US becoming a “Western Hemispheric power.” (LOOOONG...…
threadreaderapp.com
Olettaisin, että ainakin
@baikal @Pihatonttu ja ehkä
@Antares voisivat olla kiinnostuneita tästä pohdinnasta, miksei myös moderaattori
@TomTom (joka taitaa olla havainnut pelin hengen ja eurooppalaisen arvohubriksen strategisen mielenvikaisuuden jo varhain) ja monet muutkin etenkin foorumin vanhemmasta kaartista, miksei tuoreemmastakin.
