Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

[Pihatonttu]

Kiina ja Kiinan vasallina toimiva Venäjä haluavat haastaa USA:n asemaa molemmista suunnista maailmassa, sekä Tyynellämerellä että Euroopan-Atlantin suunnalla. Eurooppa on heikko, osittain siksi, että USA lupasi turvata sen, joka turrutti Euroopan strategiseen horrokseen ja mahdollisti vihamielisten voimien ajaman kulttuurillisen muutoksen, joka jätti Euroopan nukkumaan Ruususen unta

Aion tällä kertaa olla täällä lähes pelkkänä lukijana, mutta kun kutsuttiin niin heitän muutaman kommentin valittuihin kohtiin.

Lähes koko Eurooppa otti Varsovan liiton romahduksen jälkeen vapaamatkustajan roolin sotilaallisen, poliittisen, kulttuurillisen ja tuotantotaloudellisen turvallisuustyöskentelyn suhteen.

venäjä, Kiina, islamistiset voimat ja erilaiset teknojättiläiset ja media-/viihdekonsernit ottivat käsiinsä sen pehmeän vallan jonka valtiot ja niiden turvallisuuselimet heittivät käsistään.

Obama, sitten Trump 1. kaudellaan yrittivät herätellä EU:n päättäjiä tulevaan

"Et voi saada ihmistä ymmärtämään asiaa jonka ymmärtämättömyydestä hänelle maksetaan."

Reunavaltiot, Suomi ja Puola etunenässä ovat ainoat, jotka ovat yrittäneet pitää puolustuksestaan huolta - mutta meidänkin ongelmanamme on ollut poliittisen eliittimme kyvyttömyys ymmärtää strategiaa ja Berliini-Bryssel-suuntautumisen aiheuttama sisäinen mädäntyminen, jonka takia @baikal mainitsema rautahousujen takominen on jäänyt aivan viime tippaan

Poliittisen eliitin kyvyttömyys ymmärtää on seurausta läntisten turvallisuuselinten suurimmasta ja vastuuttomimmasta laiminlyönnistä WW2:n jälkeen.

Turvallisuusorganisaatioiden vastuulle kuuluu turvallisuus - kaikki sen osa-alueet. Jos niillä ei ole osaamista, niiden pitää ostaa sitä. Läntiset turvallisuusorganisaatiot jättivät käytännössä kokonaan huomiotta sen turvallisuustyöskentelyn kriittisen tärkeän ulottuvuuden jossa ne ovat useimmiten olleet altavastaajia ja jolla niiden juridinen ja hallinnollinen mandaatti on usein heikoin: kulttuurillisen vaikuttamisen alueen.

Sen seurauksena inha itänaapuri, Kiina ja erilaiset islamistiset tahot ovat voineet suunnitelmallisesti tuottaa läntiselle medialle, eliitille ja äänestäjäkunnalle haluttomuutta ja kyvyttömyyttä ymmärtää tilannetta, vastapuolten metodeja, strategioita ja edellisten seurauksia.

Syvin ongelma on siis turvallisuusorganisaatioiden jatkuva laiminlyöminen kulttuurillisen turvallisuustyöskentelyn suhteen.

(Varmuudeksi: Kyse ei ole kulttuurin turvaamisesta vaan kulttuurillisten työkalupakkien hyödyntämisestä kaikessa turvaamistyöskentelyssä tilannekuvatyöskentelystä vastavaikuttamiseen, taloudesta maanpuolustushenkeen jne.)

USA on laittanut uuden vaihteen silmään Kiinan huumesodassa länttä vastaan.

Huumesota on nykyisessä mittakaavassa sotaa siinä kuin vaikka terrorismin vastainen sota tai Ukrainan sota. Sitä tulee käydä niin että kädet on sidottu selän taakse.

Suursodan tilanteessa kuitenkin sekä amerikkalainen kalustoapu että joukot olisivat vain rajallisissa määrissä saatavilla näiden strategisesti tärkeiden maiden avuksi - Skold pohtii, että USA pyrkii tekemään tarvittavan jo ennen mahdollista yhteenottoa

Globaalin hegemonian vaihtuminen sisältää aina suursotien sarjan. Kiina uhkaa nousta USA:n ja lännen ohi hegemoniseen asemaan. USA lienee tajunnut että sodat hävitään jos Kiinalla ja sen kumppaneilla/alaisilla on tuotantotalouden ratkaiseva ylivoima ja kriittisten pullonkaulojen hallinta.

Iso osa USA:n "talous"politiikasta on turvallisuuspolitiikkaa. USA pyrkii purkamaan Kiinan hallitsemia pullonkauloja ja saamaan muut länsimaat ajamaan sotakrääsätuotantoaan, puolustusbudjettejaan ja talouspolitiikkaansa kriisivalmiusmoodiin.

USA:lla ei ole tällä hetkellä resursseja ylläpitää ja mahdollisesti laajentaa sotaa Euroopassa (puhumattakaan Lähi-idästä ohella), että varustautua Kiinan uhan varalle

Eikä EU:lla eikä... Mutta niillä on resursseja ajaa teollisuutta, poliittista päätöksentekoa, luonnonvarapolitiikkaansa ja logistiikkaansa suuntaan jossa rautahousujen takominen voi alkaa.

Trump ei ole niin typerä kuin voisi luulla, ja hänellä on taustallaan ihan oikeitakin asiantuntijavoimia, jotka näitä asioita pohtivat.

Trump on kertonut avoimesti monista tavoitteistaan sekä ennen ekaa presidenttiyttään että sen aikana.
- Saada Eurooppa venäjästä riippumattomammaksi - etenkin öljyn ja kaasun suhteen.
- Saada Eurooppa panostamaan itse puolustukseensa riittävästi.
- Tehdä näkyväksi ja purkaa sellaisia vaaleilla valitsemattomia valtakoneistoja jotka kuluttavat yhteiskuntien resursseja, kaappaavat valtaa, kasvattavat itseään ja muuttavat demokratiakäsitystä instituutionäkökulmaa kohti vaaleilla valittavan edustuksellisuuden kustannuksella.
jne

Trump ei käytä näiden ja muiden tavoitteiden toteuttamiseen perinteisen poliittisen retoriikan ja kampaviinerikokoustamisen keinoja vaan bisneksen metodeja. Hän pyrkii tuottamaan haluttua vaikutusta vaikka se tarkoittaisi täsmälleen päinvastaisen viestin signaloimista.

Ikävä kyllä lähes kaikki "analysoivat" (lue: keksivät omasta päästään) hänen retoriikkaansa ja toimintaansa ottamatta huomioon hänen metodejaan. Tällöin "analyysit" eivät voi olla edes teoriassa oikeita kuin sattumalta. Suomessa Ruotsila ja Halla-aho lienevät ainoat korkean profiilin tahot jotka huomioivat metodit.

Trumpin hallinnon näennäinen epäpätevyys voisi selittyä tällaisella maskirovkalla, jolla olisi tarkoitus sekoittaa Kiinan ja Venäjän strategiaa ja luoda siihen epävarmuutta.

Kyse ei ole mistään Trumpin maskirovkasta.

Kyse on siitä että on totuttu siihen että asioita käsitellään substanssikeskeisesti, substanssiasiantuntemuksen näkökulmasta ja analyyttisesti eli tarkastelutasosta sen osia kohti edeten. Trump käsittelee asioita prosessuaalisesti, substanssin usein kokonaan sivuuttaen ja (piilotetusti) systematisoiden eli suurempaa kokonaisuutta tarkastelutason ja sen osien sijaan painottaen.

Politiikan, talouden ja sotajuttujen tarkastelijoiden kognitiivisista työkalupakeista tämän alueen työkalut puuttuvat perinteisesti lähes kokonaan. Niinpä he arvioivat kaikkea niillä kognitiivisilla työkaluilla joihin ovat laitostuneet. Tämä tuottaa massiivista kognitiivista inertiaa jota Trump ja hänen hallintonsa hyödyntää.

Ikävä kyllä myös lännen viholliset ovat osanneet hyödyntää tuota lännelle tyypillistä kognitiivista inertiaa aina varsin tehokkaasti. Eikä länsi halua jostain syystä kasvaa siitä ulos.

Olettaisin, että ainakin @baikal @Pihatonttu ja ehkä @Antares voisivat olla kiinnostuneita tästä pohdinnasta

Jossain määrin vaikkakin hyvin vähäisen murto-osan verran siitä kiinnostuksen määrästä joka mulla oli aihepiiriin silloin kauan sitten kun kirjoittelin tänne aktiivisesti.

Väsyin siihen että mikään ei mene perille, ketään ei kiinnosta, saan itse omaan elämääni pelkästään harmeja, vastaan tuli enemmän aktiivista väärinkäsittämis- kuin käsittämispyrkimystä jne.

Yritin vuosia, vuosia sitten herätellä eri tahoja torjumaan ennakolta monia sellaisia asioita joiden toteutumista nyt ja tulevaisuudessa seurataan. En jaksa enää.

 

[-TripleX-]

Tuohon @J0h1F hyvään pohdintaan tulisi mielestäni ottaa mukaan se miten USA tavoitteitaan ajaa, @Pihatonttu siihen vähän viittasikin.

Tällöin ymmärrämme paremmin eron retoriikan sekä todellisten tekojen välillä. Puheet on halpoja ja kohtalaisen helppo peruakin, jopa kääntää asemaa 180 astetta, mutta teoilla on aina seurauksia ja ne vaativat laajempaa hyväksyntää kuin mediassa esitetyt joskus hyvin populistiset heitot, jotka ovat enemmän sisäpoliittista viestiä äänestäjille kuin todellisen valtapolitiikan käyttöä.

Ryssien suunnastahan Medvedevillä on tuo rooli, että toimii puolihulluna lausuntoautomaattina, jolla kuitenkaan ei ole mitään valtaa siihen miten koneisto sitten toimii, kyseessä siis enemmän näkyvään asemaan laitettu hahmo, joka vie keskustelua aina äärilaitaan, jotta kotimaassa voidaan antaa kuva jyrkistä vastauksista lännelle milloin mihinkin asiaan, mutta todellisuudessa lähestymiskulma ja toimenpiteet voivat olla paljon lievempiä tai täysin toisenlaisia kuin twitteriin paiskatut pikalausunnot.

Punaisella viivalla pirrettyyn karttaan tulisi mielestäni lisätä Tanska, UK ja Saksa, koska niillä kaikila on roolinsa GIUK:n suhteen ja niillä kaikilla on tavoitteena merellisen voiman lisääminen suhteellisen merkittävien alushankintojen myötä. Samoin Norja, Ruotsi, Suomi ja Puola lisäävät voimaansa merellä ja myös avaruudessa, mitä ei voi tässä vaiheessa yhtään väheksyä sillä sateliittien tiedusteluvoima suhteessa Venäjään kasvaa Euroopassa todella nopeasti. Tiedustelun laatu ja massa ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin varsinainen iskuvoima, joka on helpompi laskea sekä verrata, mutta kuten Ukraina osoittaa niin Venäjälle ei ollut isoakaan etua valtavasta iskuvoimakapasiteetista suhteessa heikompaan naapuriinsa, koska sen tiedustelutiedot olivat puutteellisia, vanhoja sekä niiden massa eli päivitysväli liian pitkä. Datan analysoinnissakin lienee ollut puutteita joita voi olla helpompi korjata kuin varsinaisen datan laatua, mutta jokatapauksessa se on jäämässä jälkeen eikä eron kurominen tule olemaan mitenkään helppoa tulevaisuudessa.

Useat maat juuri noista mainituista lisäävät myös droonitiedustelun, AWACSien sekä merivalvontakoneiden määrää, Ruotsi päivittää ilmavalvontatutkansa todennäköisesti parhaiksi tällä planeetalla ja Norjalla on vastaava iso hanke käynnissä.

Suhteessa siihen mitä Venäjällä on tai tulee olemaan kymmenen vuoden päästä tilanne muuttuu todella radikaalisti pelkästään Pohjois-Euroopan ja Venäjän välillä. Ryssillä on vaikeuksia pitää edes nykyinen A-50 kalusto ilmassa puhumattakaan päivityksistä tai uusista koneista, sama koskee vähäistä määrää merivalvontakoneita, joista Ukraina juuri tuhosi kaksi Krimillä.

Aseiden tuotantomäärät esimerkkinä vaikkapa 155 mm tykinammukset muuttuvat hyvin nopeasti ja radikaalisti. Ukrainan sodan alkaessa Euroopan kapasiteetti oli joitakin satoja tuhansia ammuksia vuodessa ja Venäjällä 2-3 miljoonaa. Kohta Eurooppa on siinä 2 miljoonan laukauksen lukemassa ellei ole jo ja menee muutaman vuoden päästä kirkkaasti ohi samalla kun ryssä on käyttänyt 20-30 miljoonaa laukausta Neuvostoliiton, Iranin ja Pohjois-Korean varastoista.

Sota on myös luonut 155 mm kapasiteettia reilusti muualle, mitä on saatavissa käyttöön rahaa vastaan: Australia, Pakistan, Intia, Israel, Etelä-Afrikka ja Brasilia, myös Kanadaan on laajennusinvestointeja tulossa.

Pitää katsoa maailmaa muutenkin kuin avaimenreiästä.

Palataan siihen USAn toiminnan miten-osioon, vuosia se yritti diplomatialla vaikuttaa Euroopan päättäjiin, Schröder, Merkel, Sarkozy, Berlusconi, Babis, Halonen etc. suhtautumisessa Venäjään sekä yhteisten intressien rakentamisen riskeistä. No, aikaa meni, mutta tunkio tuli viimein näkyviin ja osin viesti alkoikin mennä perille, mutta sitä on erinomaisesti vauhditettu energiapolitiikalla. USA:n johtama pakotepolitiikka on nimenomaan tähdännyt siihen, että tämä sota Ukrainassa kestää vähintään niin kauan, että Eurooppa irroitetaan sekä venäläisestä kaasusta että öljystä. Kivihiilestä irtautumisen Eurooppa teki itse.

Ei liene sattumaa, että Ukrainalle annettiin vapauksia iskeä Venäjän putkiöljyinfraan joitakin viikkoja aikaisemmin ennenkuin Unkarin ja Slovakian painostaminen ryssäenergiasta irtautumiseen alkoi. Nyt kuva on sellainen, että he voivat vaihtaa vapaasti länsimaiseen eli amerikkalaiseen energiaan jota tulee Itämeren ja Välimeren kautta tai jatkaa ryssän kainalossa, jolloin sota pitkittyy ja Ukraina tuhoaa jakeluinfran sille tasolle, että sieltä ei enää juuri mitään ole tulossa, jolloin palataan uudestaan neuvottelemaan länsienergian toimituksista, mutta hieman pompsahtaneella hinnalla vain.

Ota tai jätä tarjous on siis pöydällä.

Samalla tapahtuu myös pienempiä irtautumisia kuten teräs, alumiini, lannoitteet, teolliset kaasut, kuluttajatuotteet, maataloustuotteet, logistiikka, kaivannaistuotteet, puutavara jne. ja monissa näistäkin korvaavana voi olla amerikkalainen tuote, vähintään eurooppalainen. Kyse ei ole vain Venäjän kampittamisesta vaan kampittamisesta niin, että siitä tulee taloudellinen hyötykin samalla. Siksi keinojen valikoima on hyvin tarkkaan harkittua ja mm. rakettimainen öljyn hinnannousu on vältetty mikä varmasti on ollut primääritavoite.

Kun Eurooppa alkaa olla valmis niin samaa on tehty jatkumona Syyriassa ja nyttemmin Turkin suhteen ja aseiden sekä öljyn osalta myös Intian kanssa (amerikkalainen yritys sai Intian MiG-lentokoneiden päivitysstyön ja energian suhteen keskustelu on päivittäistä sen suhteen, että miten Intia voisi vähentää tai irtautua venäläisen öljyn sekä kaasun käytöstä). Maa on Kiinaa ajatellen yksi tärkeimmistä USAn näkökulmasta sijaintinsa sekä voimatasapainon kannalta. Linja on siltä osin hyvin johdonmukainen.

Pohjois-Afrikassa todennäköisesti vielä kampitetaan ryssien bisneksiä ja muistetaan myös Armenian sekä Azerbaidžanin lähentyminen sekä alueelle kehitteillä oleva logistinen väylä, joka jo nimettiin Trumpin mukaan. Sielläkin Turkilla on omat edut ajettavana, mutta samalla toimii USAn eduksi Venäjää vastaan.

Lähinnä viestini yrittää kertoa, että kuvio on hieman laajempi ja Pohjois-Atlantin osio vain palanen sitä ja keinot hyvin monipuoliset sekä varsin tehokkaat asioiden edistämiseksi. Keinoja tehostaa merkittävästi se, että Venäjä on sotatilassa ja siten se on itse vauhdittanut alamäkeään koko ajan rivakammaksi kun päätösten syklit sekä Euroopassa ja USA:ssa ovat nopeampia ja kaikki toimet vähintään yhtä tai kahta astetta jyrkempiä kuin aiemmin.