Vonka
Supreme Leader
Muutamia kannanottoja. Emeritusprofesori Osmo Jussila on sitä mieltä, ettemme saa tuudittautua siihen, että aina selviämme yksin Venäjän naapurissa.
Suomen kansa näyttää rakastavan menestystarinoita, usein kuviteltuja. Tällaisia ovat esimerkiksi tarinat siitä, kuinka Suomi selviytyi yksin venäläistämisestä vuosina 1899–1917, talvisodasta 1939–1940, kylmästä sodasta sekä Neuvostoliiton painostuksesta vuosina 1944–1991. Tarinoista kannattaisi ottaa oppia nytkin.
Kuin kohtalon oikusta Suomi on peräti kaksi kertaa pelastunut sulautumiselta Venäjään, koska suurvalta on juuri ratkaisevalla hetkellä sortunut. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1917, jolloin keisarillinen Venäjä luhistui maailmansodan tappioihin ja vallankumoukseen. Toisen kerran Suomi selviytyi vuonna 1991, kun Neuvostoliitto hajosi epäonnistuneen kansallisuuspolitiikan ja byrokratian ongelmiin.
Kylmä sota alkoi vuonna 1947, kun valvontakomissio Pariisin rauhan jälkeen poistui maasta. Kun Neuvostoliitto luopui Porkkalan tukikohdasta 1956, Suomessa alettiin uskoa, että itänaapurin kanssa pärjättäisiin ilman muiden tukea. Vaikka takaiskuja tuli, alettiin Suomessa pitää Paasikiven–Kekkosen linjaa jonkinlaisena menestystarinana. Ety-kokousta on pidetty tarinan huipentumana.
Suomalaiset kyllä selvisivät, mutta miksi? Perussyyt olivat Neuvostoliiton heikkeneminen ja lopulta hajoaminen. Vielä vuonna 1986 Moskova yritti sovjetisoida Suomea: Kommunistinen puolue hyväksyi Jegor Ligatšovin suunnitelman Suomeen kohdistettavan ideologisen työn perusteista. Suunnitelmassa suositeltiin sekä »kohteliasta diplomatiaa että kansanpsykologiaan vetoavia, varoittavia uhkauksia».
Paasikiven–Kekkosen politiikka on kuitenkin voitu julistaa menestystarinaksi siksi, että Neuvostoliitto heikkeni ja rämettyi Brežnevin aikana ja hajosi vuonna 1991. Jos Leninin ja Stalinin sosialismikokeilu olisi onnistunut ja Neuvostoliitosta olisi tullut kestävä suurvalta, Suomella olisi tuskin ollut mahdollisuuksia välttää neuvostotasavallan kohtaloa.
http://www.ulkopolitiikka.fi/artikkeli/1473/suomen_kuvitellut_menestystarinat/
Suomen kansa näyttää rakastavan menestystarinoita, usein kuviteltuja. Tällaisia ovat esimerkiksi tarinat siitä, kuinka Suomi selviytyi yksin venäläistämisestä vuosina 1899–1917, talvisodasta 1939–1940, kylmästä sodasta sekä Neuvostoliiton painostuksesta vuosina 1944–1991. Tarinoista kannattaisi ottaa oppia nytkin.
Kuin kohtalon oikusta Suomi on peräti kaksi kertaa pelastunut sulautumiselta Venäjään, koska suurvalta on juuri ratkaisevalla hetkellä sortunut. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1917, jolloin keisarillinen Venäjä luhistui maailmansodan tappioihin ja vallankumoukseen. Toisen kerran Suomi selviytyi vuonna 1991, kun Neuvostoliitto hajosi epäonnistuneen kansallisuuspolitiikan ja byrokratian ongelmiin.
Kylmä sota alkoi vuonna 1947, kun valvontakomissio Pariisin rauhan jälkeen poistui maasta. Kun Neuvostoliitto luopui Porkkalan tukikohdasta 1956, Suomessa alettiin uskoa, että itänaapurin kanssa pärjättäisiin ilman muiden tukea. Vaikka takaiskuja tuli, alettiin Suomessa pitää Paasikiven–Kekkosen linjaa jonkinlaisena menestystarinana. Ety-kokousta on pidetty tarinan huipentumana.
Suomalaiset kyllä selvisivät, mutta miksi? Perussyyt olivat Neuvostoliiton heikkeneminen ja lopulta hajoaminen. Vielä vuonna 1986 Moskova yritti sovjetisoida Suomea: Kommunistinen puolue hyväksyi Jegor Ligatšovin suunnitelman Suomeen kohdistettavan ideologisen työn perusteista. Suunnitelmassa suositeltiin sekä »kohteliasta diplomatiaa että kansanpsykologiaan vetoavia, varoittavia uhkauksia».
Paasikiven–Kekkosen politiikka on kuitenkin voitu julistaa menestystarinaksi siksi, että Neuvostoliitto heikkeni ja rämettyi Brežnevin aikana ja hajosi vuonna 1991. Jos Leninin ja Stalinin sosialismikokeilu olisi onnistunut ja Neuvostoliitosta olisi tullut kestävä suurvalta, Suomella olisi tuskin ollut mahdollisuuksia välttää neuvostotasavallan kohtaloa.
http://www.ulkopolitiikka.fi/artikkeli/1473/suomen_kuvitellut_menestystarinat/