Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

Vonka

Supreme Leader
Muutamia kannanottoja. Emeritusprofesori Osmo Jussila on sitä mieltä, ettemme saa tuudittautua siihen, että aina selviämme yksin Venäjän naapurissa.

Suomen kansa näyttää rakastavan menestystarinoita, usein kuviteltuja. Tällaisia ovat esimerkiksi tarinat siitä, kuinka Suomi selviytyi yksin venäläistämisestä vuosina 1899–1917, talvisodasta 1939–1940, kylmästä sodasta sekä Neuvostoliiton painostuksesta vuosina 1944–1991. Tarinoista kannattaisi ottaa oppia nytkin.

Kuin kohtalon oikusta Suomi on peräti kaksi kertaa pelastunut sulautumiselta Venäjään, koska suurvalta on juuri ratkaisevalla hetkellä sortunut. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1917, jolloin keisarillinen Venäjä luhistui maailmansodan tappioihin ja vallankumoukseen. Toisen kerran Suomi selviytyi vuonna 1991, kun Neuvostoliitto hajosi epäonnistuneen kansallisuuspolitiikan ja byrokratian ongelmiin.


Kylmä sota alkoi vuonna 1947, kun valvontakomissio Pariisin rauhan jälkeen poistui maasta. Kun Neuvostoliitto luopui Porkkalan tukikohdasta 1956, Suomessa alettiin uskoa, että itänaapurin kanssa pärjättäisiin ilman muiden tukea. Vaikka takaiskuja tuli, alettiin Suomessa pitää Paasikiven–Kekkosen linjaa jonkinlaisena menestystarinana. Ety-kokousta on pidetty tarinan huipentumana.

Suomalaiset kyllä selvisivät, mutta miksi? Perussyyt olivat Neuvostoliiton heikkeneminen ja lopulta hajoaminen. Vielä vuonna 1986 Moskova yritti sovjetisoida Suomea: Kommunistinen puolue hyväksyi Jegor Ligatšovin suunnitelman Suomeen kohdistettavan ideologisen työn perusteista. Suunnitelmassa suositeltiin sekä »kohteliasta diplomatiaa että kansanpsykologiaan vetoavia, varoittavia uhkauksia».

Paasikiven–Kekkosen politiikka on kuitenkin voitu julistaa menestystarinaksi siksi, että Neuvostoliitto heikkeni ja rämettyi Brežnevin aikana ja hajosi vuonna 1991. Jos Leninin ja Stalinin sosialismikokeilu olisi onnistunut ja Neuvostoliitosta olisi tullut kestävä suurvalta, Suomella olisi tuskin ollut mahdollisuuksia välttää neuvostotasavallan kohtaloa.


http://www.ulkopolitiikka.fi/artikkeli/1473/suomen_kuvitellut_menestystarinat/
 
Jukka Tarkka uusimmassaan puhuu rajusti muuttuneesta turvallisuusympäristöstä ja siitä, ettei Suomi ole reagoinut lainkaan.

Mielipiteet ovat pitkään hallinneet Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa täysin riippumatta niiden taustalla olevista perustiedoista ja ajattelutavasta. Se on vaarallista. Turvallisuutta voi rakentaa vain ympäristössä havaituista asioista järkiperäisesti tehdyillä johtopäätöksillä.

Sellaisen päättelyn tuloksen voi kumota vain osoittamalla, että sen tueksi esitetyt faktat eivät ole faktoja, että jokin oleellinen asia on jäänyt käsittelemättä tai että esitettyihin faktoihin perustuvan päättelyn logiikka pätkii.

Mielipidettä ei tarvitse perustella, ja sitä voi muuttaa koska tahansa, eikä sitäkään tarvitse perustella Yleisessä kansalaisjutustelussa tämä on ongelmatonta, mutta johtaa hyllyvälle suolle jos esimerkiksi turvallisuuspolitiikkaa tehdään mielipidevetoisesti. Turvallisuuspolitiikka on asia. Se ei ole mielipide.

- - -

Parinkymmenen vuoden aikana Venäjä on liittänyt valtioalueeseensa kaksi lähiympäristönsä hallinnollista yksikköä (Tsetsenia ja Krim), ja ottanut viisi aluetta sotilaalliseen hallintaansa (Transnistria, Abhasia, Etelä-Ossetia, Donetsk ja Luhansk). Suomen turvallisuuspoliittista ympäristöä hallitsee poliittinen kulttuuri, jossa kansainvälinen oikeus ja Etykin periaatteet eivät päde ja kansallinen ylimielisyys jyrää yli poliittisen järjen.

Alueitaan menettäneet Moldova, Tsetsenia, Georgia ja Ukraina olivat sen tapahtuessa sotilaallisesti liittoutumattomia tai Nato-rauhankumppaneita. Venäjä ei ole käyttänyt voimapolitiikkaa naapurustonsa Nato-jäseniä vastaan.

Suomi on ainoa Venäjään rajoittuva Nato-rauhankumppani, joka ei ollut neuvostotasavalta, mutta Neuvostoliiton yya-kumppani se oli, ja paljon sitä ennen keisarikunnan suuriruhtinaskunta. Valko-Venäjä ja Suomi ovat ainoat Venäjään rajoittuvat Naton eurooppalaiset rauhankumppanimaat, joita ison naapurin voimapolitiikka ei ole koskettanut.


http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/147...i-suomi-ei-ole-reagoinut#.VmLpel9BuvM.twitter
 
Ei voi kuin todeta, että molemmat herrat kirjoittavat asiaa.

Venäjä on "lähes tasavertainen kumppani" Suomen kanssa vain ollessaan konkurssitilassa.


mahtaakos olla edes silloinkaan ?... Suomessa on vain 5.5 miljoonaa ihmistä kun saman verran löytyy jo Pietarista muutamansadan kilometrin päässä Hesasta..?
 
Jaakko Valtasen haastattelu. Hän on Puolustusvoimien komentajista viimeinen, jolla on rintamakokemusta.

”Henkistä johtajuutta kaivattaisiin poikkeustilanteiden varalta enemmän kuin meillä on. Niin paljon kuin kannatankin moniarvoisen yhteiskunnan olemassa oloa ja sen paremmuutta, niin jonkinlaista pitäytymistä omiin arvoihin pitäisi tukea ja vahvistaa.”

Elämä ei ole mustavalkoista, Valtanen sanoo useaan otteeseen. Elämä ei ole joko tai.

”Jyrkkien mielipiteiden esittäminen on usein ilmaus heikkoudesta. Ei ole henkisiä tai aineellisia voimavaroja antautua elävän elämän vaatimaan dialogiin, vaan lukkiudutaan jonkin mielipiteen taakse.”

”Meidän pitäisi muistaa, että olemme pieni yhteisö. Olemme riippuvaisia toisistamme. Eikä siinä ole kyse mistään kansalliskiihkon lietsomisesta tai esillä pitämisestä, vaan sisäisestä yhteenkuuluvuudesta. Silloin kun yhteiskunnassa on ongelmia, silloin pitäisi löytää yhdistäviä tekijöitä.”

”Ei Venäjän eväillä oikein lähdetä täysimittaiseen sotaan, mutta Venäjä on minusta käyttänyt hyväkseen EU:n heikkouksia, päättämättömyyttä.”

Valtanen arvelee, että Venäjän täytyy vielä muuttaa politiikkaansa.

”Meidän sukupolvemme tuskin näkee suuria muutoksia, mutta olen varma, että muutoksia tapahtuu.”

Valtanen uskoo Suomen tulevaisuuteen puolustusliitto Natossa. Puheille Nato-optiosta hän tuhahtaa, koska puolustusliittoon ei mennä niin vain. Se kestää vuosia. Valtanen arvelee, että on mahdollista laatia sellaiset Nato-ehdot Suomelle, että ne ovat siedettävät myös Venäjälle.

”Emme elä niin vaikeissa oloissa kuin sodan, emmekä niin vaikeissa kuin kylmän sodan aikana. Maailma on muuttunut, ja minusta olemme aika hyvin onnistuneet asemoimaan itsemme siinä.”

http://www.hs.fi/kotimaa/a1449199194796?jako=443b0ba4bbae0f81afdfa1bc4b72702d&ref=tw-share
 
Kommentoihan vonka vähän postejasi, luulen, että moni muukin haluaisi tietää esim. juuri sinun mielipiteesi näihin posteihin liittyen. Hyviä nostoja mielestäni.
 
Valtanen uskoo Suomen tulevaisuuteen puolustusliitto Natossa. Puheille Nato-optiosta hän tuhahtaa, koska puolustusliittoon ei mennä niin vain. Se kestää vuosia. Valtanen arvelee, että on mahdollista laatia sellaiset Nato-ehdot Suomelle, että ne ovat siedettävät myös Venäjälle.

”Emme elä niin vaikeissa oloissa kuin sodan, emmekä niin vaikeissa kuin kylmän sodan aikana. Maailma on muuttunut, ja minusta olemme aika hyvin onnistuneet asemoimaan itsemme siinä.”

http://www.hs.fi/kotimaa/a1449199194796?jako=443b0ba4bbae0f81afdfa1bc4b72702d&ref=tw-share

Ihan asiallista kommenttia Valtaselta..

Suomessa pitäisi olla ja ehkä ollaankin kokoajan hereillä NATO:n suhteen..Venäjällä tiedetään ihan yhtä hyvin kuin kaikkien NATO:n jäsenmaidenkin taholla ettei kukaan ole hyökkäämässä Venäjälle tai loukkaamassa sen koskemattomuutta. NATO on puolustusliitto jonka toimista kaiken lisäksi päätetään myös YK:n sääntöjen/sopimusten sekä päätösten pohjalta.

Ei todellakaan ole mahdotonta laatia sellaiset reunaehdot etteikö Suomen jäsenyys tyydyttäisi myös Venäjää. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten Venäjän johto Putin ja Medvedev antoivat lausuntojaan haastatteluissaan kertoen että on täysin Suomen oman päätöksen takana liittyykö Suomi puolustusliittoon tai ei. Venäjä on työntänyt itsensä poliittisesti sellaiseen nurkkaan että se joutuu sopimaan monenlaisia asioita ennen kuin pääsee tasavertaiseksi kumppaniksi maailman valtioiden joukossa.

Suomen halu liittymiseen sekä Venäjän taholta avoimesti esitetty positiivinen mielipide Suomen jäsenyydestä puolustusliitossa voi hyvinkin tulla mahdolliseksi tulevaisuudessa. Venäjä joutuu (toivottavasti) antamaan vahvat vakuudet naapurimaidensa koskemattomuudesta ennen lopullista irtaantumistaan pakotteista jne..
 
Hämmästykseni oli suuri ...?

http://yle.fi/uutiset/sotahistorian...ut_suomelta_jaanyt_merkit_huomaamatta/8512161

Sotahistorian dosentti: Kylmä sota on palannut, Suomelta jäänyt merkit huomaamatta

Euroopassa on käynnissä kylmän sodan toinen osa, väittää sotahistorian dosentti. Suomen puolustus- ja turvallisuuspoliittiselta johdolta kylmän sodan asenteiden paluu on jäänyt huomaamatta.

lainaus kirjoituksesta:

Suomi oli pölkkypää laineilla
Salomaalle tärkein peruste puolustuksen vahvistamiselle löytyy kuitenkin historiasta. Kylmän sodan aikana Suomen selviytymisstrategiana oli olla ärsyttämättä Neuvostoliittoa. Piiloutuminen ei käytännön kriisin syttyessä olisi toiminut, sanoo sotahistorioitsija.

– Olen käynyt hyvin tarkkaan läpi mitä Yhdysvaltain ja Britannian ulkoasiainhallinnon ja tiedustelulaitosten arkistoissa löytyy Suomesta. Suomi ei ollut kylmän sodan aikana suinkaan ajopuu, vaan pölkkypää sellaisilla laineilla, joita se ei itse kyennyt hallitsemaan. Kaikki johtuu yya-sopimuksesta.

Neuvostoliiton suhtautumisesta Suomeen kertoo mm. Tallinnasta neuvostoarmeijan vetäytymisen jälkeen löytynyt suunnitelma Helsingin valtaamisesta, pohtii Salomaa.

– Se osoittaa tarkkaan mitkä kohteet Helsingissä olisi vallattu erikoisjoukkojen operaatiolla, jos sellaiseen oltaisiin ryhdytty. Kartta on vuodelta 1989, oikeastaan kylmän sodan viimeiseltä vuodelta - ja osoittaa että suunnitelmat olivat olemassa koko kylmän sodan ajan.
 
Kommentoihan vonka vähän postejasi, luulen, että moni muukin haluaisi tietää esim. juuri sinun mielipiteesi näihin posteihin liittyen. Hyviä nostoja mielestäni.

Minusta me emme tee riittävän selvää visiota siitä, mihin pyrimme ja kulje määrätietoisesti sitä kohti. Ensin pitää tietää, mitä haluaa.

1900-luvun alun ja sittemmin Suomen täyteen itsenäistymiseen johtanut sortovuosien perustuslaillinen vastarinta, aktivismi ja jääkäriliike olivat kaikki alkujaan suunnatut irrottamaan Suomi tsaristis-ortodoksisesta ’valkoisesta’ Venäjästä, joka kuitenkin yhtä kaikki oli kollektivistinen, imperialistisen laajentumishaluinen ja panslavistisen totalitaarinen. Se muistuttaa hyvin paljon nyky-Venäjää.

Suomalainen patrioottinen kansallismielisyys poikkeaa ratkaisevasti panslavistisesta imperialistis-messiaanisesta venäläisestä nationalismista, joka on aina merkinnyt pienempien kansakuntien surmaa. Silti duginistit yrittävät kosiskella sitä. Uskon, että tämä nähdään.

Loppu on käytännön peliä. Kylmä sota uusin muodoin on käynnissä. Uutta on esimerkiksi se, että kun jossain Vietnamissa ja Afrikassa tuettiin ja aseistettiin melko selvärajaisesti eri puolia, Syyriassa on olevinaan "liittouma", joka sitten tukee ristiin keskenään taistelevia osapuolia.

USA edustaa totalitaarista globaalia radikalismia, mutta myös Venäjän strategia loppujen lopuksi liittyy globalistiseen kokonaisprojektiin, jota lännen toimijat edistävät ja jota Venäjä on vastustavinaan.

Mitä teemme? Miten säästämme oman perseemme tulevassa? Uskon, että tässä on Sauli Väinämön huolenaihe numero yksi eikä tämä ole todellakaan helppo purjehdus, eikä asiaa helpota, että yksi osa huutaa Natoon ja toinen Euraasiaan ja kolmas haluaa miinoja ja wanhan ajan kansanarmeijan. Itse näen kenraali Valtasen jutun viisaana: Nato Venäjälle riittävin ehdoin olisi mahdollista pitkässä juoksussa, mutta tämän päivän sotaisassa retoriikassa taitaa olla huono aika.
 
Lindbergin kirjoitus "Kehitämme puolustuskykyä turvallisuusympäristön mukaan" on reipas ja hyvähenkinen mutta pohjimmiltaan siinä näkyy se, että Suomessa tiedetään, että puolustuksesta voi aina helposti säästää, koska sotilas tottelee ja toteuttaa, eikä edes some täyty raivosta leikkausten johdosta.

Etsimme ensisijaisesti sellaisia säästökohteita, jotka eivät pitkällä aikavälillä vaikuta suorituskyvyn rakentumiseen. Tehtävä on haasteellinen, koska puolustusvoimauudistuksessa tämä on jo kertaalleen tehty. Lopputuloksena on todennäköisesti tilanne, jossa Suomi ainoana toimintaympäristönsä maana ajaa sotilaallista toimintaansa hieman alaspäin.

(niin ne pässit tekevät)

Toimintaympäristön muutos edellyttää kuitenkin kykyä aikaisempaa nopeampaan reagointiin. Sotilastiedustelun tehtävä on antaa ennakkovaroitus, mikäli maahamme kohdistuisi sotilaallista uhkaa.

Vallalla oleva asevoimien digitalisaatio siirtää sodan johtamisenkin verkkoihin. Tämän vuoksi emme enää pysty saamaan sotilastiedustelun tarvitsemaa tietoa perinteisin menetelmin.


(Hiukan minua huolettaa verkkojohtaminen, kun tuntee nykyajan mahdollisuudet lamauttaa tällaisessa tapauksessa koko johtamisjärjestelmä kerralla - eikä hyökkääjä päästä minkäänlaista tiedustelutietoa verkkoon kaapattavaksi. Vuonna 2014 Kremliin ostettiin 200 tavallista vanhanaikaista kirjoituskonetta.)

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumn...2204897?pwbi=36334c3959c25bac741cf9e5cd5dd12b
 
Toimintaympäristön muutos edellyttää kuitenkin kykyä aikaisempaa nopeampaan reagointiin. Sotilastiedustelun tehtävä on antaa ennakkovaroitus, mikäli maahamme kohdistuisi sotilaallista uhkaa.

Vallalla oleva asevoimien digitalisaatio siirtää sodan johtamisenkin verkkoihin. Tämän vuoksi emme enää pysty saamaan sotilastiedustelun tarvitsemaa tietoa perinteisin menetelmin.


(Hiukan minua huolettaa verkkojohtaminen, kun tuntee nykyajan mahdollisuudet lamauttaa tällaisessa tapauksessa koko johtamisjärjestelmä kerralla - eikä hyökkääjä päästä minkäänlaista tiedustelutietoa verkkoon kaapattavaksi. Vuonna 2014 Kremliin ostettiin 200 tavallista vanhanaikaista kirjoituskonetta.)

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumn...2204897?pwbi=36334c3959c25bac741cf9e5cd5dd12b

Varsinkin tuo loppuosa toimintaympäristön digitalisaatiosta vähän mietityttää. Mitäs sitten, kun vihollisen Elektroninen sodankäynti jyllää, erikoisjoukot tekevät kaikkensa tuhotakseen viestiyhteyksiä ja miestä kaatuu joukolla rintamalla? Kuinka sodanjohdon, tai edes Prikaati/Pataljoona/Komppania tason tilannekuvaa ja johtamiskykyä pidetään yllä, kun MATI:t toimivat melko satunnaisen oloisesti jo rauhan ajan harjoituksissakin. Onko vaarana, että ylemmän portaan johtajat kadottavat kosketuksen taistelukentän todellisuuteen, kun sotaa johdetaan takaa radioilla, kuin Afghanistanissa ikään?

Jos TST15 jossain kohtaa tositilanteessa osoittautuu epäkelvoksi, se on juuri viestijärjestelmissä ja -yhteyksissä. Tilannekuvan jatkuva ylläpitäminen edes joukkueilta komppanialle kun pelaa rauhanajan harjoituksissakin (omien kokemusteni mukaan) korkeintaan tyydyttävästi ja useammin korkeintaan välttävästi, jos lainkaan.

Olisi toki kiva saada palstan ammattiupseereilta vähän syvempiä katsauksia näihin asioihin ja siihen, miten ne heidän mielestään ovat toimineet harjoituksissa, sikäli mikäli asiassa ei tarvitse käsitellä turvaluokitettua tietoa.
 
Täältä tuoretta tietoa turvallisuuspolitiikasta.

http://www.turpopankki.fi/fi/

Kadettikunta on julkaissut uuden Turvallisuuspolitiikan tietopankin verkossa osoitteessa www.turpopankki.fi.
Viimeisimpien vuosien aikana on turvallisuustilanne maailmassa muuttunut suuresti. Tähän liittyen Suomessakin käydään jatkuvaa keskustelua maamme turvallisuuspolitiikan linjasta.
Kadettikunnan turvallisuuspolitiikan tietopankin tavoitteena on antaa kansalaiselle perustietoa maamme turvallisuuspolitiikasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Näin hän voi itsenäisesti muodostaa käsityksensä ja tehdä perustellusti asioihin liittyviä omia johtopäätöksiään.
Kadettikunta tuotti ensimmäisen internetpohjaisen Turvallisuuspolitiikan tietopankin 2000 -luvun alussa yhteistoiminnassa Puolustusvoimien, Opetushallituksen ja Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton kanssa. Sivustolle on tehty vuosittain 1,5 miljoonaa tietohakua.

Edit: toimii hitaasti.
 
Luulen, että olemalla kiva saavuttaa paremman menestyksen kuin olemalla julmia. Eurooppa jos kuka ymmärtää. Yhteiset edut ovat niin suuria, että keskinäisessä vihanpidossa ei ole mitään järkeä.

Krimin tilanne, katkaistako Krimiltä vedet ja sähköt vai ei, avasi näkökulman aiheeseen pitäisikö alkaa kilpailla hyvinvoinnin tuottamisessa ihmisille. Sellainen, että he kilpailisivat kärsimysten tuottamisessa ihmisille olisi melko kestämätön ratkaisu. Järkevämpää on kilpailla hyvinvoinnin tuottamisessa.

Miksi Euroopan unioni on laajentunut niin nopeasti maiden hyppiessä ovista ja ikkunoista sisään: Hyvinvoinnin tuottaminen on ylivoimainen konsepti, sillä voittaa ne, jotka profiloituvat kärsimysten tuottamisessa.

Luottamus, älyllisyys ja rehellisyys ovat avainsanoja hyvinvointivaltiolle. Arvot asettavat perustan hyvinvoinnille. Toisilla arvoilla saamme kärsimystä, toisilla arvoilla hyvinvointia.

Eurooppa ei voi työntää Venäjää Kiinan liittolaiseksi. Georgian ja Moldovan ja Ukrainan tilanne pitää ratkaista sillä tavalla, että emme työnnä Venäjää Kiinan leiriin. Tästä tulee hieman kerettiläinen vaikutelma kiivaimpien suomalaisten patrioottien silmissä.

Jäämeren laivaväylät ovat sulamassa ja näiden laivaväylien turvaamiseksi tarvitsemme hyvät suhteet Jäämeren valtioille.
 
Viimeksi muokattu:
Kuinkahan pitkälle meillä Suomessa kyetään välttämään tosiasioiden tunnustaminen?
Tottakai Suomeen kohdistuu kaikenlaisia uhkatekijöitä..Ikävää tällaisessa virallisessa riskiarvioinnissa on se ettei kaikkein pahimmista ja jopa todennäköisimmistä vaaroista suostuta edes puhumaan julkisesti. Ne jätetään kokonaan arviointien ulkopuolelle.

http://yle.fi/uutiset/suomeen_kohdi...kuuteen_laajaan_uhkaan_suomi_varautuu/8665679
Kotimaa 11.2.2016 klo 13:53 | päivitetty 11.2.2016 klo 14:34
Suomeen kohdistuvat riskit arvioitu – Näihin kuuteen laajaan uhkaan Suomi varautuu
Suomen riskiarviossa hahmotellaan 21 tapahtumaskenaariota, jotka ovat Suomessa mahdollisia. Laajasti yhteiskuntaan vaikuttavia tapahtumaskenaarioita on kuusi.

Yksi vakava riskimahdollisuus liittyy ydinvoimaonnettomuuteen Suomessa tai lähialueilla. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Suomelle on valmistunut kansallinen riskiarvio. Sen tavoitteena on hahmottaa Suomeen kohdistuvia äkillisiä tapahtumia, joihin viranomaisten täytyy varautua. EU velvoittaa kaikkia jäsenmaita tekemään kansallisen riskiarvion. Turvallisuuskomitean ohjaama riskinarviotyö käynnistettiin elokuussa 2014 ja siihen osallistui useiden eri ministeriöiden edustajia.

Suomen riskiarviossa hahmotellaan 21 tapahtumaskenaariota, jotka ovat Suomessa mahdollisia. Laajasti yhteiskuntaan vaikuttavia tapahtumaskenaarioita on kuusi. Niiden todennäköisyys ja seurausvaikutukset ovat hankalasti arvioitavissa, mutta niiden tapahtuessa vaikutukset olisivat niin merkittäviä, että yhteiskunnan on varauduttava niihin joka tapauksessa.

1. Energiansaannin vakavat häiriöt
Sähköenergian saannin häiriintyminen vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Kantaverkon osalta suuri riski on samanaikaisesti kaksi suurta häiriötilannetta huippukulutuksen aikana. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi suuren ydinvoimalaitoksen ja tuontiyhteyden yhtäaikainen vikaantuminen. Tällöin pahin kuviteltavissa oleva tilanne on, että koko sähköjärjestelmää koskeva yhteiskäyttö romahtaa ja sen seurauksena koko kantaverkko kaatuu. Verkon kokoaminen voi arvion mukaan viedä päiviä.

Maakaasun hankinnassa Venäjään nojaaminen kasvattaa teknistä ja poliittista riskiä.

Yllättävissä tilanteissa, joissa sähkön tuotantoa ja tuontia ei saada vastaamaan sähkön kulutusta, viranomaiset rajoittaisivat kulutusta esimerkiksi sähkönkäytön rajoituksilla tai kierrätettävillä sähkökatkoilla. Energian tuotannon osalta tuottajat ja polttoaineiden maahantuojat on velvoitettu ylläpitämään varastoa katkosten varalta.

2. Kybertoimintaympäristön riskit
Kybertoimintaympäristön riskeihin kuuluvat yhteiskunnan järjestelmien lamauttamiseen tähtäävät kyberhyökkäykset, kyberrikokset sekä digitalisaation tietoturvariskit.

Valtiollinen toimija tai esimerkiksi terroristijärjestö saattaa pyrkiä horjuttamaan yhteiskunnan toimintaa levittämällä disinformaatiota, häiritsemällä tietoverkkoja tai painostamalla poliittisia päättäjiä ja valtionjohtoa tiettyjen tavoitteiden saavuttamisessa.

Häiriöihin on varauduttu viime vuosikymmenen aikana useilla tieto- ja kyberturvallisuuden kehittämiseen liittyvillä ohjelmilla ja kehittämishankkeilla. Erilaiset kriittiset palvelut pyritään eriyttämään omiin verkkoihinsa, joihin vaikuttaminen on vaikeampaa.

3. Maailmanlaajuisesti tai Suomen lähialueilla esiintyvät vakavat tarttuvat taudit
Laaja influenssapandemia puhkeaa keskimäärin 10–40 vuoden välein ja se on yhteiskunnan kannalta merkittävä riski. Normaalia kausi-influenssaa laajemman influenssapandemian yhteydessä voisi sairastua 25–35 prosenttia väestöstä. Lisäksi taudinkuva voi olla pandemiassa kausi-influenssaa vaikeampi.

Influenssapandemiaan varautuminen on kuvattu kansallisessa varautumissuunnitelmassa, joka päivitettiin vuoden 2009 H1N1-influenssan jälkeen. Tärkein toimenpide on rokotus influenssapandemian aiheuttajavirusta vastaan. Influenssan ja tartuntatautien seurantaa ja torjuntaa ylläpitää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

4. Suomeen suoraan tai välillisesti kohdistuva turvallisuuspoliittinen kriisi
Poliittisella, taloudellisella tai sotilaallisella painostuksella pyritään tietoisesti vaikuttamaan valtion päätöksentekoon ja toimintaan. Niin kutsutussa hybridisodankäynnissä yhdistyvät sotilaalliset ja ei-sotilaalliset keinot. Arviossa mainitaan informaatio-operaatioiden ja ”trollauksen” lisääntyminen Suomessa.

Riskiin vastataan ylläpitämällä Suomen kansallista puolustuskykyä, jonka tavoitteena on ehkäistä Suomen joutuminen painostuksen tai hyökkäyksen kohteeksi.

5. Vakava ydinvoimaonnettomuus Suomessa tai lähialueilla
Ydinvoimalaitosonnettomuuden teoreettinen todennäköisyys on arvion mukaan erittäin pieni, mutta vaikutukset voisivat olla mittavat ja onnettomuudesta toipuminen saattaisi viedä vuosikymmeniä.

Ydinvoimalaitosten turvallisuustavoitteena on estää häiriöiden kehittyminen onnettomuuksiksi. Suomessa ydinvoimalaitosonnettomuuksiin varaudutaan laki- ja asetustasolla varautumisvelvoitteilla, valmiussuunnittelulla ja harjoituksilla.

6. Aurinkomyrskyn 100 vuoden riskit
Suuria aurinkomyrskyjä esiintyy epäsäännöllisesti. Kerran sadassa vuodessa arvellaan tapahtuvan aurinkomyrskyjä, joiden vaikutukset tuntuisivat koko maassa ja useilla eri yhteiskunnan sektoreilla. Äärimmäisessä aurinkomyrskyjaksossa satelliittipohjainen tiedonsiirto keskeytyy, navigointi vaikeutuu, radiotaajuisesssa kommunikaatiossa esiintyy katkoksia sekä sähkönjakelussa ongelmia useiden päivien tai viikkojen ajan.

Potentiaalisesti vaarallisten avaruussääilmiöiden ympärivuorokautisesta seurannasta, ennustamisesta ja varoittamisesta vastaa Ilmatieteen laitos.

Jokaisen itsenäisen valtion tärkein ja yhteiskunnan keskeisin riskitekijä on itsenäisyyden säilyttäminen. Erityisesti tämä korostuu tilanteessa jossa valtioiden rajat ovat myös erilaisten yhteiskuntajärjestelmien rajoina. Ottaen tietysti huomioon sekä historialliset tapahtumat että viime kädessä reaaliaikaiset ja toteutuneet uhkatekijät lähialueilla. Jokainen suomalainen tietää että Venäjä on aina ollut ja tulee aina olemaan suurin uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Eikä Venäjä ole suinkaan unohtanut tai jättänyt sotaa pois naapurivaltioita kohtaan toteuttamastaan painostuksesta.

Suomen poliittiselle johdolle ei enää riitä että työnnetään pää kuoppaan ja kuvitellaan että näin oltaisiin turvassa ulkoisen maailman pahuudelta. Kun lukee lehdistä tämän päiväisiä lausuntoja niin huomaa että ministerimme ovat kaivautuneet vielä syvemmälle turpeeseen. Ettei vain missään tapauksessa nähtäisi tai havaittaisi minkäänlaisia ympäröiviä uhkatekijöitä.

Tuntuu kuin nyt olisi jo kaivauduttu vyötäröä myöten monttuun - vain perse on jäänyt enää näkyville.
http://yle.fi/uutiset/puolustusmini...o_itarajalta_on_suomen_vakavin_haaste/8665708
http://yle.fi/uutiset/sisaministeri...iniston_venaja-uhkakuvia/8666454?ref=leiki-uu
 
Hyvää keskustelua.

Itse olen oikeasti huolissani tilanteesta. Sen vähän mitä tiedän historiasta, niin samanlaisia piirteitä on ilmassa mitä oli ennen maailman sotien alkua. Ei hyvä. Mitä kauemmin Putinille annetaan siimaa, sitä pidemmälle hänen venäjänsä menee. Niinkuin aikaisemmin sanottu, mitä aikaisemmin hullulle laitetaan stoppi niin sitä halvemmaksi se tulee. 2008 Georgian osalta olisi pitänyt ottaa todella jyrkkä kanta ja tehdä myös toimenpiteitä jotta venäjällä olisi ymmärretty että haihatelu suurvallaksi saa jäädä märiksi yöuniksi putinille. Harmi että Euroopasta ei löydy vahvoja johtajia ja Obama on liian pehmo tehdäkseen mitään. Saksa ja Britannia ovat olleet myös melko hiljaa.

Toisekseen me täällä Suomessa olemme ajautuneet umpikujaan tällä itsepetoksella eli puoluettomuuspolitiikka mantralla mitä on hoettu vuosikymmenet. Tuntuu että emme pysty irtaantumaan siitä ja selkeästi asettua lännen leiriin. Kärkipoliitikoille on vaikea kritisioida venäjää tai tunnustaa sen ilmiselvä uhka, sanotaan että ei ole "suoria" tai "juuri nyt" olevia uhkia. Mitä helvetti ne semmoiset on? Istutaan pää puskassa ja huolella. Osa päättäjistä kaipaa jotain yya-aikoja ja neuvostoliiton rakkauden halausta kun kaikki oli hyvin, hehe.. Olemme myös jotenkin jääneet suvaitsevaisuuden tai tämän uusiliberaalisen politiikan vangeiksi. Jos otetaan jyrkkiä kantoja tai muuten vahvoja mielipiteitä ylipäätänsä mihinkään niin leimataan rasistiksi tai miksi milloinkin. Ei tunnu rationaalinen ajattelu tai realistisuus auttavan jos mielipide ei ole poliittisesti korrekti. Mitä se ikinä meinaakin. Myöskin meidän Suomalaisten meininki EUssa on jotenki helvetin idioottimaista. Leikitään sitä sinisilmäistä mallioppilasta ja tehdään niinkuin muut sanoo vaikka itselle olisi siitä pelkkää haittaa, sanotaan että pienen maan on pakko noudattaa kaikkia säädöksiä jne. Kaikki ajavat omia etujaan, miksi Suomi ei?

Suomesta puuttuu mielestäni vahvat johtajat ja visio. Mihin ollaan menossa? Halutaanko me Suomalaiset keikkua nuoralla turvallisuuspolitiikan ja sen kautta kaiken osalta idän ja lännen välissä jatkossakin. Tämän hetken poliitikot on myös sellaisia pellehermanneja, päivän politiikka muistuttaa enemmän sirkusta. Jos Ruotsi liittyy Natoon ja tilanne kiristyy vielä kunnolla, niin tälläisenä maailmankansalaisena voisin oikeasti harkita muuttua ulkomaille (mitä olen harkinnut ihan muistakin syistä). Miksi ottaisin isänmaan puolesta luodin rintaan jos päättäjämme ovat meidät siihen ajaneet surkeilla munattomilla päätöksillään. Puolustusvoimat on onneksi maan kokoon ja muuhun eurooppaan suhteutettuna melko hyvässä kunnossa.

Ja kuten sanottu asiat eivät ole mustavalkoisia. Vaikka vastustan tätä suurimittaista hallitsematonta maahanmuuttoa, en ole rasisti. Myöskään että haluan PV lisärahoitusta, jyrkempää suhtautumista Venäjään ja Natoon liittymistä ei tee minusta militarista sotahullua joka hyppii "jenkkien pillin mukaan" En myöskään vihaa tavallista venäjän kansalaista. Vaikka toivon Suomeen vahvaa presidenttiä isomilla valtaoikeuksilla, en haihatele varsinaisesti mihkään kekkosen aikoihin. Ja joo, pidän EUta loistavan asiana, voitais vaan ajaa röyhkeemmin omia asioita siellä. Tässä oli nyt vähän omia ajatuksia yleisestä tilanteesta, voi olla että olen väärässä mutta näen näin asian makaavan.
 
Viimeksi muokattu:
Suomi-väite CNN:llä: ”Haluavat lähettää viestin Moskovaan”
ULKOMAAT

Yhdysvaltalainen uutiskanava CNN uutisoi yhdysvaltalaishävittäjien harjoituksista Suomessa.

Suomessa on ihmetelty sitä, että jopa puolustusvaliokunta on ollut pimennossa siitä, että yhdysvaltalaiset hävittäjät ovat tulossa huhtikuussa harjoittelemaan Suomeen ensi kertaa.

Yhdysvaltain ilmavoimien edustaja Sheryll I. Klinkel kertoo CNN:lle, että aloite tuli Yhdysvalloista. Hän perustelee harjoittelua sillä, että vaikka Suomi ei ole Naton jäsen, sillä on pitkä raja Venäjän kanssa.

Venäjä-tutkija Stephen Sestanovich CFR-ajatushautomosta arvioi artikkelissa, että Venäjän aiempaa aggressiivisempi käytös on saanut monet eurooppalaiset maat arvioimaan uudelleen puolustuskykyään.

– Tämä on vahva trendi erityisesti Skandinaviassa, jossa maat kuten Norja ja Tanska, jotka ovat olleet Natossa vuosikymmenten ajan, ja muut kuten Ruotsi ja Suomi, jotka ovat perinteisesti liittoutumattomia, kysyvät itseltään: Miten voimme toimia yhdessä, jos joudumme Venäjän painostuksen alaisiksi? Ja he kysyvät Yhdysvalloilta: Autatteko meitä lähettämään viestin Moskovaan? hän arvioi.

Sestanovich arvioi myös, että Yhdysvaltain lisääntynyt sotilaallinen yhteistyö Euroopan maiden kanssa on suoraa seurausta Venäjän sotilaallista toimista, kuten ilmaiskuista Syyriassa ja sukellusveneläsnäolosta Itämerellä.

– Eurooppalaiset hallitukset eivät pidä näkemästään ja yrittävät kertoa venäläisille, että rauhoittukaa, hän sanoo.


http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/173105-suomi-vaite-cnnlla-haluavat-lahettaa-viestin-moskovaan

---

Ei huonompi viesti naapurin suuntaan. Osataan sitä ruuvia vääntää näemmä tälläkin puolella rajaa ;)
 
^ei todellakaan.

Mua hävettää tää kollektiivinen suomalainen ja eurooppalainenkin ylimielinen asenne mitä Yhdysvaltoja kohtaan on osoitettu varsinkin vasemmistolaisista ja ns. sivistyspiireistä kun toivottiin Venäjän demokratiakehitystä. Eipä oo montaa vuotta kun USA oli jatkuvan pilkan kohteena. Ivallisia maailmanpoliisi-juttuja saa lukea edelleen turpo-aiheisista uutisista, kun porukka elää vuodessa 2005 "ja uudet uhat ovat käytännössä ainoa realistinen vaara".

Pannaan nyt vielä impivaaralaisten kansoittamalla palstalla käytännössä pakollinen disclaimeri, muuten palstan impparit vetää saludot väärään torveen: kyllä, Yhdysvaltoihin liittyy valtavasti ongelmia ja se ei ole pyyteetön toimija. En nyt jaksa tätä itsestäänselvyyttä joka käänteessä korostaa, koska sen luultavasti tajuaa jokainen. Suomen pienvaltiona kannattaa nähdä enemmän hyviä puolia; niitähän Yhdysvalloissa riittää. En ole kritiikitön ihailija, fanboy, stars and stripes silmissä. Nää samat olkiukot tulee käytännössä jokaiseen USA-aiheiseen postaukseen, ei se mikään älyllisen sivalluksen merkki ole. Silti, kaikkine vaikeuksineen ja ongelmineen se on hieno maa ja kansa. Hyvässä ja pahassa.

Miettikääpä sitä jos USA:n tilalla olisi meikäläistä EU:ta vastaava "amerikan EU". Maailma ilman Yhdysvaltoja olisi mielestäni todella pelottava ajatus. Onneksi näin ei ole, onneksi Yhdysvaltojen F-15 -koneet ja lentäjät treenaavat suomalaisten ystäviensä kanssa.
 
^ei todellakaan.

Mua hävettää tää kollektiivinen suomalainen ja eurooppalainenkin ylimielinen asenne mitä Yhdysvaltoja kohtaan on osoitettu varsinkin vasemmistolaisista ja ns. sivistyspiireistä kun toivottiin Venäjän demokratiakehitystä. Eipä oo montaa vuotta kun USA oli jatkuvan pilkan kohteena. Ivallisia maailmanpoliisi-juttuja saa lukea edelleen turpo-aiheisista uutisista, kun porukka elää vuodessa 2005 "ja uudet uhat ovat käytännössä ainoa realistinen vaara".

Pannaan nyt vielä impivaaralaisten kansoittamalla palstalla käytännössä pakollinen disclaimeri, muuten palstan impparit vetää saludot väärään torveen: kyllä, Yhdysvaltoihin liittyy valtavasti ongelmia ja se ei ole pyyteetön toimija. En nyt jaksa tätä itsestäänselvyyttä joka käänteessä korostaa, koska sen luultavasti tajuaa jokainen. Suomen pienvaltiona kannattaa nähdä enemmän hyviä puolia; niitähän Yhdysvalloissa riittää. En ole kritiikitön ihailija, fanboy, stars and stripes silmissä. Nää samat olkiukot tulee käytännössä jokaiseen USA-aiheiseen postaukseen, ei se mikään älyllisen sivalluksen merkki ole. Silti, kaikkine vaikeuksineen ja ongelmineen se on hieno maa ja kansa. Hyvässä ja pahassa.

Miettikääpä sitä jos USA:n tilalla olisi meikäläistä EU:ta vastaava "amerikan EU". Maailma ilman Yhdysvaltoja olisi mielestäni todella pelottava ajatus. Onneksi näin ei ole, onneksi Yhdysvaltojen F-15 -koneet ja lentäjät treenaavat suomalaisten ystäviensä kanssa.

:cool::p

CbhaQxIUUAEmFLE.jpg:large
 
Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää.

Nyt sitten Jussi Niinistön haastattelu joka näkyvästi esillä monissa lehdissä. Onko tilanne mennyt nyt niin huonoksi, että TP ja hallitus ovat aloittaneet kansan valmistelun muutoksia varten? Tilannekuvaa kerrotaan suorasanaisemmin kuin aiemmin, vaikkakin vasemmistoänkyrät ovat ainakin vielä saaneet mukavasti palstatilaa hätähuudoilleen.

Kovaa tekstiä alla verraten siitä hyvin varovaisesta sävystä jolla tähän asti menty:


Jussi Niinistö: Nato-kivi on syytä kääntää – Suomi saisi aseisiin puoli miljoonaa sotilasta


KOTIMAA 23.2.2016 5:00

Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) odottaa keväällä valmistuvaa Nato-selvitystä, jossa neljä asiantuntijaa ynnää Nato-jäsenyyden plussat ja miinukset.

– Suomen Nato-suhde on tiivis. Olemme olleet yli 20 vuotta Naton kumppanimaa. Alussa puhuttiin rauhankumppanista. Esimerkiksi Ukraina on Naton rauhankumppani, mutta viimeistään Ukrainan-kriisi on opettanut, että kumppanimaa ei nauti mitään turvatakuita, Niinistö aloittaa Nato-analyysinsa.

Suomessa pelkkä N-sanan lausuminen aiheuttaa usein äläkän.


– Selvityksestä tulee monialainen analyysi, joka jää ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle keskusteltavaksi. Johdon tehtäväksi jää päättää, miten jatketaan. Nato-kivi on syytä kääntää ja katsoa syvällisesti. Raportti antaa faktoja kansalaiskeskustelulle, joka on juuttunut kylmän sodan juoksuhautoihin. Natohan on muuttunut, Niinistö huomauttaa.

Nato perustettiin vuonna 1949 Washingtonissa patoamaan puna-armeijan voima Euroopassa. Neuvostoliitto loi sen vastustajaksi Varsovan liiton, johon unkarilaiset, puolalaiset, tshekit ja lukuisat muut itäisen Keski-Euroopan kansat pakotettiin kuulumaan.

Neuvostoliiton hajottua Nato joutui pohtimaan rooliaan.

– Se löysi roolinsa kriisinhallinnasta. Nato selviytyi Jugoslavian hajoamissodista, mutta sotkeutui pahemman kerran Afganistaniin. Nyt on nähtävissä paluu perustehtävään eli jäsenmaiden puolustamiseen.

Naton harjoitukset ovat Suomen kannalta nyt houkuttelevampia

Baltiassa ja Itämerellä Nato-maiden joukot harjoittelevat aktiivisesti.

– Painopiste on siirtymässä harjoitustoimintaan, joka palvelee 5. artiklaa ja sen tarkoitusperiä. Aiemmin harjoitustoimintakin keskittyi pitkälti siihen, miten kriisinhallinnassa toimitaan, Niinistö vertailee.

Muutos Naton harjoituksien luonteessa tekee niistä Suomelle houkuttelevampia, koska puolustusvoimien tavoitteena on kansallisen puolustuskyvyn kehittäminen.

– Olemme olleet jo jonkin aikaa Naton kehittyneessä kumppaniohjelmassa yhdessä Ruotsin, Australian, Georgian ja Jordanian kanssa. Voisi sanoa, että olemme kultapossukerhossa, jossa harjoitustoiminnasta on tarkoitus saada yhä enemmän irti. Vastaavaa toimintaa emme saisi aikaan yksin tai pohjoismaisella tasolla, Niinistö perustelee.

”Emme ole puolueeton maa”

Sodan jälkeen Suomi oli puolueeton vuoteen 1995 asti.

– EU:hun liittymisen jälkeen emme enää ole olleet puolueeton maa. Olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa, mutta poliittisesti olemme liittoutunut EU-maa. Tässä mielessä emme ole Sveitsin kaltainen maa.

Niinistö huomauttaa, että muut perinteiset verrokkimaamme Ruotsi, Itävalta ja Irlanti ovat EU:ssa, mutta Naton ulkopuolella.

– Koko ajan täytyy seurata tilannetta ja hakea Suomelle parasta ratkaisua.

– Ei pidä maalata Nato-mörköä seinälle, mutta ei toisaalta pidä kuvitella, että Nato olisi taikasana, jolla kaikki kansallisen puolustuksen ongelmat ratkaistaisiin. Asia ei ole ollenkaan yksiselitteinen, eli senkin takia Nato-selvitys on tarpeellinen, Niinistö arvioi.

Puolustusministeri: Suomi saisi tosipaikassa aseisiin puoli miljoonaa sotilasta

Inhorealistisessa maailmassa Suomen itsenäisyys ja suvereniteetti nojaavat lähiympäristössämme vallitsevaan tietoisuuteen, että rynnäkkökivääri RK 62 pysyy 900 000 reserviläisen kädessä.

– Reserviläiskirje oli suomalaista informaatiosodankäyntiä parhaimmillaan, vaikkei sitä alun perin sellaiseksi tarkoitettu. Viestitimme maailmalle, että pohjoisessa on maa, joka ei ole luopunut yleisestä asevelvollisuudesta, toisin kuin lähes kaikki Euroopan maat.

Suomi kertoi naapureilleen, että säästöjen takia 230 000:een laskettu sodan ajan joukkojen virallinen vahvuus on pelkkä osatotuus.

– Usein unohdetaan, että vahvuuden kasvattaminen on vain hallinnollinen päätös. Sen verran voin sanoa, vaikka valmiudellisista asioista puhutaan, että sodan ajan joukoille riittää kivääri ja tarvittaessa myös vararynnäkkökivääri ja vielä jää jotain kalustoa varastoon, Niinistö sanoo.

Jatkosodan pahimmissa paikoissa Suomi kykeni aseistamaan puoli miljoonaa miestä, mikä pelasti itsenäisyytemme. Kylmän sodan oloissa sama valmius säilyi, ja hyökkääjän kannalta raastavaa aluepuolustuksen oppia kehitettiin ja harjoiteltiin.

Niinistö korostaa, että Suomi pystyy yhä aseistamaan puoli miljoonaa miestä ja naista, millä on arvoa heikentyneessä tilanteessa.

– Perinteisen sodankäynnin keinoin tänne on erittäin vaikeata minkään maan pahoissa aikeissa tulla. Tämä on viesti, jonka Suomi haluaa lähettää maailmalle.

Puolustusliiton solmiminen Ruotsin kanssa on samaan aikaan mahdollista.

– Valtiosopimusta ei ole suljettu pois. Paljon konkreettista tapahtuu Suomen ja Ruotsin välillä, mutta pitkä polku on edessämme.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotima...si-aseisiin-puoli-miljoonaa-sotilasta/720819/
 
Back
Top