Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

[rebane1]

Antakaa Krim ilman vastarintaa, ja säästytte verenvuodatukselta. Muutoin Venäjä menee loppuun asti.

Julkaistun materiaalin mukaan myös Yhdysvallat ja Saksa kehottivat Ukrainaa varovaisuuteen.

– Sekä amerikkalaiset että saksalaiset pyytävät yhteen ääneen, ettemme toimi, sillä heidän tietojensa mukaan Putin käyttää sitä laajan maahyökkäyksen aloittamiseksi, Ukrainan turvallisuuspalvelun johtaja Nalivaitshenko komppaa muita.

Lainaus Ukrainan konflikti ketjusta.

Tulipa vaan mieleen . . . jos vaihdetaan Krim sanan paikalle Ahvenanmaa.

Minkälaisia kehoituksia meille tulee ?

.

 

[artti]

Kytken laajamittaisen anarkian syttymisen fuusioenergian kehittymiseen: jos fuusio ei toimi, se maksaa miljardien ihmisten hengen. Fossiilisten polttoaineiden loppuminen ilman korvaajaa on paha tilanne. Vesivoima, aurinkopaneelit, tuulivoima ei riitä täysimittaisesti vastaamaan kasvaviin energiatarpeisiin.

Olen luottavainen sen suhteen, että 2030-luvulla me pääsemme rakentamaan sähköä verkkoon tuottavaa fuusioenergiaa. Uskon, että fuusioenergia laitetaan toimimaan, sitä testataan ja säädetään niin kauan, kunnes se toimii. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Merkittävä haaste liittyy hallintomallien toimivuuteen. Jos hallintomalli ei ole toimiva se ei pysty tuottamaan hyvinvointia, joka puolestaan voi laukaista arvaamatonta kehitystä. Erinomaisesti toimiva hallinto luo yhteiskuntarauhaa.

 

[Quixote]

Lainaus Ukrainan konflikti ketjusta.

Tulipa vaan mieleen . . . jos vaihdetaan Krim sanan paikalle Ahvenanmaa.

Minkälaisia kehoituksia meille tulee ?

.

Ensinnäkin uskoisin että Ahvenanmaan paikallisväestöllä ei ole sitä vähäisintäkään kiinnostusta tulla liitetyksi Venäjään. Venäjä ei voi pelata ainakaan sitä korttia. Jos yrittävät viedä Ahvenanmaan, niin se on suora hyökkäys, eikä sitä voi kierrellä.

 

[Lepukki]

En keksinyt parempaakaan ketjua tälle pohdinnalle.

Ensiksi haluan todeta seuraavan: itsenäisen maan harjoittama suhteellisen pienimuotoinen sotilastoiminta omalla alueellaan kumppanin kanssa ei ole provokaatio ketään vastaan. En kuitenkaan usko, että Venäjä jättäisi Arrow harjoituksen täysin huomiotta. Siihen kun vielä liittää sen seikan, että Venäjä ilmoitti vetäytyvänsä Syyriasta lähiaikoina niin... Onko mitenkään todennäköistä olettaa, että ainakin jonkinlaista sotilaallista painostusta olisi nähtävissä itä-rajalla toukokuussa?

 

[Honcho]

En keksinyt parempaakaan ketjua tälle pohdinnalle.

Ensiksi haluan todeta seuraavan: itsenäisen maan harjoittama suhteellisen pienimuotoinen sotilastoiminta omalla alueellaan kumppanin kanssa ei ole provokaatio ketään vastaan. En kuitenkaan usko, että Venäjä jättäisi Arrow harjoituksen täysin huomiotta. Siihen kun vielä liittää sen seikan, että Venäjä ilmoitti vetäytyvänsä Syyriasta lähiaikoina niin... Onko mitenkään todennäköistä olettaa, että ainakin jonkinlaista sotilaallista painostusta olisi nähtävissä itä-rajalla toukokuussa?

Ilmatilanloukkaus olisi helppo ja hyväksi todettu keino.

 

[Tetra]

Miten Suomi voisi irtautua hybridisodasta?

 

[TBman]

http://ulkopolitist.fi/2016/03/29/m...aa-suomen-turvallisuuspoliittista-kulttuuria/
Suomessa on ollut viime aikoina esillä useita asioita, joissa mitataan sitä, mikä on puolustusvoimien rooli yhteiskunnassa ja toisaalta sitä, mikä on puolustushallinnon rooli siinä kaikessa.

 

[Samses]

Miten Suomi voisi irtautua hybridisodasta?

Ei mitenkään. Kuten kaikessa sodankäynnissä, myös hybridisodassa hyökkääjä päättää alkaako sota, ja milloin. Puolustajan on vain reagoitava tilanteen mukaan. Jos turvallisuuspoliittinen ympäristö on sellainen että meihin kohdistuu hybridivaikuttamista, niin sitten kohdistuu, ja sen mukaan on toimittava.

 

[Taitolaji]

Mielenkiintoinen analyysi Norjasta; Nato ei riitä (liian hidas), Norja tarvitsee lisäksi Suomen mallin mukaisen suuren reservin. Norjalla on huippukalustoa, mutta ei tarpeeksi sotilaita. Yhteispohjoismaalainen puolustus yhdistettynä Natoon olisi poikaa! Otetaanko asia pohdinnan alle Valkoisessa talossa toukokuussa kun pohjoismaiset johtajat tapaavat Obaman?

"Diskussioner i Vita huset i maj?
– Visst är det anmärkningsvärt att Nato inte räcker till för Norge längre och att landet inte skulle hinna få stöd och hjälp innan det är för sent. Nu är det hög tid att sätta i gång och börja koordinera samarbetet på allvar, säger Forss.


USA betraktar de nordiska länderna som ett rätt enhetligt block. Diskussionsämnen kommer knappast att saknas då president Niinistö och statsministrarna från de övriga nordiska länderna träffar president Obama i Vita huset i maj."

https://www.hbl.fi/artikel/norska-forsvaret-sneglar-pa-det-finska/

Norska försvaret sneglar på det finska

Räcker inte till. Nu höjs röster för att de norska soldaterna är för få för att kunna försvara landet. Norska tidningen Aftenposten frågar om Norge har valt fel och Finland, med sin stora värnpliktsarmé, rätt försvarslösning.Foto: LEHTIKUVA / HANDOUT / U.S. ARMY NATIONAL GUARD PHOTO

Maria Gestrin-Hagner
11.4.2016 19:41 Uppdaterad 11.4.2016 19:46

50
delningar

Med fasa har det gått upp för norrmännen att Nato inte hinner till undsättning tillräckligt snabbt om landet utsätts för ett väpnat angrepp. Norges största tidning Aftenposten låter förstå att Norge har tänkt fel och Finland rätt beträffande försvaret. I synnerhet Finlands förhållandevis stora reserv väcker avundsvärd beundran.

Hur kommer det sig att Norge betalar dubbelt så mycket för sitt försvar än Finland som dessutom ska klara av att försvara sig ensamt, inte med Natos hjälp? Och borde man slå ihop Norges, Sveriges och Finlands försvar, frågar norska Aftenposten i en stort uppslagen artikel.

Samtidigt efterlyste norska försvarschefen, amiral Haakon Bruun-Hanssen mer pengar av politikerna i måndags då hanpresenterade sin rapport över nuläget inom det norska försvaret. Senare i vår ska stortinget och regeringen dra upp nya långsiktiga riktlinjer för hur Natolandet Norge ska sköta sitt försvar.

Finland har 230 000 soldater, Norge 17 000 skriver Aftenposten men för Norges del stämmer uppgifterna inte riktigt eftersom man inte har räknat med reserverna i hemvärnet. Med dem medräknade uppgår de norska styrkorna till cirka 50 000 mot Finlands 230 000. Dessutom är Norges krigsorganisation väl rustad, medan den finska kan kritiseras för brister på materielsidan.

"Illa att vara helt beroende av Nato"
Aftenpostens bedömning är att Norge har blivit fullständigt beroende av Nato vilket är bekymmersamt. Man har kommit fram till att det dröjer uppemot tre dygn innan Nato hinner inleda en luftoperation för att skydda Norge. Och innan Natos huvudstyrkor kommer till undsättning kan det dröja så länge som mellan en och två månader.

Analysen i den norska tidningen har många likheter med den som de finländska militärexperterna Stefan Forss och Pekka Holopainen i fjol kastade fram i en artikel som publicerades av US Army War College. Forss och Holopainen föreslog en samnordisk försvarsallians med uppbackning av USA. Ett av de finländska forskarnas motiv för att få norrmännen med på noterna var just insikten om att Norges försvarslösning har stora svagheter.

Diskussioner i Vita huset i maj?
– Visst är det anmärkningsvärt att Nato inte räcker till för Norge längre och att landet inte skulle hinna få stöd och hjälp innan det är för sent. Nu är det hög tid att sätta i gång och börja koordinera samarbetet på allvar, säger Forss.

USA betraktar de nordiska länderna som ett rätt enhetligt block. Diskussionsämnen kommer knappast att saknas då president Niinistö och statsministrarna från de övriga nordiska länderna träffar president Obama i Vita huset i maj.

Det skärpta säkerhetspolitiska läget i Europa efter Rysslands annektering av Krim och kriget i Ukraina har gjort att det knappast ligger i amerikanernas intresse att Finland och Sverige blir Natomedlemmar just nu. Men Nato är både en politisk och en militär organisation och på det militära området sker det en långtgående koordinering även med partnerländer.

– Allt cirklar kring ett och samma grundproblem: Försvaret av Polen och Baltikum. Här behöver USA i synnerhet Sveriges stöd, men min uppfattning är att de också behöver Finland.

På materielsidan slår Norge på stort och har beslutat köpa 52 sofistikerade jaktplan av typen F-35 och nya svårupptäckta ubåtar.

Men inte ens världens bästa jaktplan klarar av att kontrollera ett markområde under en längre tid. Norges stora svaghet är brist på marktrupper och luftvärn, skriver Aftenposten och påpekar att det är ryssarnas förmåga att på mycket kort tid kunna förflytta ett stort antal soldater och materiel som har chockat Nato.

I Norge har man också kommit till insikt om att toppmodern krigsmateriel inte alltid kompenserar manskapsbrist.

– Den pågående krisen i Afghanistan har visat att den bästa teknologin inte garanterar någon seger, skriver Tommy Krabberød, örlogskapten och lärare vid Norges sjöstridsskola i Bergens Tidende.

Pensionerade generalmajoren Gullow Gjeseth som forskar vid norska institutet för försvarsstudier förklarar att skillnaderna mellan Norges och Finlands försvar beror på geografi och historia.

– Ska man ha ett markförsvar måste det vara av Finlands storlek, säger Gjeseth.

Aftenposten tangerar också planerna på nordiskt försvarssamarbete, till exempel så att Finland skulle bidra med marktrupper, Sverige med stridsflyg och Norge med örlogsfartyg. Fördelen med samarbetet vore ekonomiska. Nackdelen är osäkerhet i ordergivningen och ovisshet om vilka hot som måste föreligga innan olika styrkor kan tas i bruk.

– Det är en rätt gammal amerikansk tanke från mitten av 1990-talet. Den skulle inte längre kunna tillämpas på det sättet. Men själva idén om ett samnordiskt försvar är alltjämt gångbar, säger Stefan Forss.

 

[aj77]

Kytken laajamittaisen anarkian syttymisen fuusioenergian kehittymiseen: jos fuusio ei toimi, se maksaa miljardien ihmisten hengen. Fossiilisten polttoaineiden loppuminen ilman korvaajaa on paha tilanne. Vesivoima, aurinkopaneelit, tuulivoima ei riitä täysimittaisesti vastaamaan kasvaviin energiatarpeisiin.

Olen luottavainen sen suhteen, että 2030-luvulla me pääsemme rakentamaan sähköä verkkoon tuottavaa fuusioenergiaa. Uskon, että fuusioenergia laitetaan toimimaan, sitä testataan ja säädetään niin kauan, kunnes se toimii. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Merkittävä haaste liittyy hallintomallien toimivuuteen. Jos hallintomalli ei ole toimiva se ei pysty tuottamaan hyvinvointia, joka puolestaan voi laukaista arvaamatonta kehitystä. Erinomaisesti toimiva hallinto luo yhteiskuntarauhaa.

Ihmiskunnan kehitys ei ole lineaarinen. Rooma romahti ja ihmiset alkoivat purkaa hienoja rakennuksia materiaaleiksi hökkeleihinsä. Rooma oli rappiolla kulttuurisesti. Tissit ja kikkelit oli ykköskulttuuria. Kokit olivat julkkiksia. Paljon samaa nykypäivänä. Tarvitaan juuri vahva ja suoraselkäinen hallinto. Ei vain ole ollenkaan varma että rahan valta ja himo mahdollistaa enään sellaista. On niin paljon ottajia.

Uskon että läntisen maailman politiikassa tulee tapahtumaan suuria mullistuksia. Ehkäpä informaatiovallankumous mahdollistaa kollektiivisen omantunnon esiinmarssin oikein kunnolla.

 

[Umkhonto]

Ulkomaat 7.5.2016 klo 9:07
Venäjä on vahva Suomen lähialueilla

Selvitimme eri lähteistä, millaisia joukkoja on Suomen lähialueilla niin Venäjällä, Natolla kuin sitoutumattomilla. Venäjä on lisännyt ja uudenaikaistanut joukkojaan, mutta myös Nato on paikalla entistä enemmän.

Yllä olevassa kartassa tärkeimpien maavoimien, merijalkaväen, ilmakuljetteisten joukkojen ja ilmatorjuntajoukkojen sijainnit on merkitty ympyröillä.

Yksi ympyrä tarkoittaa prikaatin (Ruotsissa rykmentin) kokoista joukkoa. Prikaatiin kuuluu tavallisesti 3 000–5 000 sotilasta, joskus enemmän, joskus vähemmän. Niiden määrästä ei voi vetää suoraa johtopäätöstä sotilaallisesta kyvystä. Esimerkiksi Suomessa ja Virossa prikaatit ovat koulutusorganisaatioita, eivätkä sellaisenaan valmiita välittömiin sotatoimiin.

Ruotsissa on ammattiarmeija, mutta sen johto pitää joukkojaan liian pieninä Venäjän uhkan edessä. Lisäksi sotilaiden värväämisessä on ollut ongelmia. Ruotsissa suunnitellaankin paluuta asevelvollisuuteen.


Ruotsin armeija on kärsinyt väen vähyydestä samalla kun tilanne Itämerellä on kiristynyt. Sinänsä Ruotsin rykmentit ovat hyvin varustettuja ja koulutettuja. Kuva: Adam Warzawa / EPA
Venäjällä lähialueemme prikaatit ovat periaatteessa muutaman tunnin lähtövalmiudessa. Ne on koottu pääosin sopimussotilaista. Kuitenkin esimerkiksi Viron tiedustelupalvelun tuore raportti kertoo Venäjän armeijan kärsivän miehistöpulasta, eivätkä prikaatit yleensä saa liikkeelle kuin yhden pataljoonan taisteluosaston, joka on noin 800 sotilasta. Sellainenkin tietysti ehtii saada aikaan yhtä ja toista, jos vastustaja on täysin valmistautumaton.

Myös brittiläinen puolustusalan tutkimuslaitos IISS kertoo raportissaan Military Balance 2015 Venäjän armeijan kroonisesta vajaamiehityksestä. Raportin mukaan yllätysharjoituksissa on lisäksi todettu, että maavoimien kalustosta alle 65 prosenttia on palveluskunnossa, ilma- ja merivoimien kalustosta alle 55 prosenttia.


Venäjä pystyy nopeasti tuomaan länsirajalleen lisävoimia muun muassa Moskovan alueelta, missä on panssari-, maahanlasku- ja erikoisjoukkoja. Kuva: Juri Kotshekov / EPA
Kartta ei kerro kaikkea Venäjän ja sen naapurien voimasuhteista. Venäjä voi lisätä maajoukkojaan nopeasti. Moskovan alueelta voidaan parissa tunnissa tuoda maahanlasku- ja erikoisjoukkoja. Myös ilmavoimien hävittäjälaivueita voidaan siirtää muualta Venäjältä lähialueillemme, ja sitä on harjoiteltu joka vuosi.

Natokin pystyy lisäämään joukkojaan Baltiassa, ja sillä on Baltian puolustukseen varattuja nopean toiminnan joukkoja. Ne pitää kuitenkin tuoda paikalle Itämeren takaa.

Nato ei ole sijoittanut Baltiaan pysyviä ulkomaisia joukkoja. Ukrainan kriisin alettua Virossa, Latviassa ja Liettuassa on kuitenkin ollut jatkuvasti harjoittelemassa pieni määrä (100–200 sotilasta kussakin maassa) yhdysvaltalaisia sotilaita. Määrä on kasvamaan päin, sillä Yhdysvallat tuo ensi vuonna Eurooppaan yhden maavoimien prikaatin lisää, ja sen joukot alkavat kiertää harjoittelemassa Itä-Euroopassa ja Baltiassa. Myös eurooppalaisten Nato-maiden joukot harjoittelevat Baltiassa.


Yhdysvaltain armeijan Abrams-panssarivaunu Latviassa. Yhdysvallat, ja pian myös muut Nato-maat kierrättävät joukkojaan Baltian maissa sijoittamatta niitä sinne pysyvästi. Kuva: Valda Kalmina / EPA

Iskuvoimaa Pietarin ympärillä
Venäjä on lisännyt iskuvoimaansa selvimmin Pietarin alueella ja nimenomaan Baltian maiden rajalla. Lugassa oleva 26. ohjusprikaati on saanut muutama vuosi sitten Iskander-ohjukset, joilla yltäisi helposti Suomeen ja Baltiaan.

Pihkovassa on Venäjän tehokkaimpiin kuuluva joukko-osasto, ammattisotilaista koostuva 76. kaartin ilmarynnäkködivisioona, joka pidetään täysvahvuisena. Sen osia on osallistunut muun muassa Georgian ja Ukrainan sotiin. Pihkovassa on myös spetsnazprikaati, eli erikoisjoukkoja, ja Pihkovan lähistöllä viitisen vuotta sitten perustettu 25. moottoroitu jalkaväkiprikaati.

Merkittävä lisäys Pihkovan alueen joukkojen hyökkäyskykyyn on 15. maavoimien lentoprikaati, jota ollaan muodostamassa Ostrovaan. Prikaatissa on jo kaksi laivuetta uusimpia Mil Mi-28 ja Kamov Ka-52 -taisteluhelikoptereita ja se on saamassa runsaasti kuljetus- ja tukihelikoptereita. Naton mukaan Ostrovan tukikohdassa on sata helikopteria.


Mil Mi-28 on Venäjän uusin taisteluhelikopteri, joka on suunniteltu tuhoamaan panssareita ja muuta vastustajan kalustoa, myös yöllä. Se on hyvin panssaroitu ja siis vaikea torjua. Kyseisiä koptereita on Pietarin ja Pihkovan lähistön helikopterijoukoissa. Kuva: Sergei Ilnitski / EPA
Rajan länsipuolella on Nato, mutta voimia huomattavasti vähemmän. Virossa on kaksi vajaata prikaatia, jotka kouluttavat varusmiehiä, sekä pienet erikoisjoukot. Latviassa on yksi vaatimattomasti varustettu jalkaväkiprikaati. Virossa on Ämarin lentotukikohta, missä päivystää neljä Nato-maiden hävittäjäkonetta, mutta missä käy usein harjoittelemassa suurempi määrä liittolaisten koneita. Virossa ja Latviassa on muutama sata amerikkalaissotilasta.

Karjalan kannaksella Viipurin lähellä on 138. moottoroitu jalkaväkiprikaati, joka osallistui Tšetšenian sotaan. Lisäksi Kannaksella on pioneerirykmentti ja esimerkiksi elektroniseen sodankäyntiin erikoistuneita joukkoja. Pietarin lähellä Levashovossa ja Pushkinissa on helikopteritukikohdat, joissa on muun muassa uusia Mi-28 -taisteluhelikoptereita. Kummassakin tukikohdassa on myös kuljetushelikoptereita ja kuljetuskoneita.

Suomella ei ole taisteluhelikoptereita, kuten ei myöskään Ruotsilla eikä Norjalla.


Petroskoissa Venäjän Karjalassa on 159. kaartin torjuntahävittäjärykmentti, jolla on noin 30 Suhoi Su-27 -hävittäjää. Rykmentin kalustoa vaihdetaan Suhoin uusimpaan hävittäjäversioon (Su-35S) tämän vuoden lopulta alkaen. Petroskoin lentorykmentti on ensimmäinen joukko-osasto Euroopan puoleisella Venäjällä, joka saa Su-35S -mallia käyttöönsä.

Pietarin suojana on kaksi ilmatorjuntaohjusprikaatia, joilla on S-300 ja S-400 -ilmatorjuntaohjuksia. Kummankin kantama yltää pitkälle Suomen ilmatilaan.


Suurin ydinasekeskittymä
Venäjän tärkeimpiä sotilaallisia painopistealueita on Murmanskin ja Pohjoisen jäämeren alue. Murmanskissa on Pohjoisen laivaston päätukikohta. Siellä on yli 30 sukellusvenettä joista kymmenen strategisia ohjussukellusveneitä, Venäjän ainoa lentotukialus ja runsaasti muita sotalaivoja. Strategisissa ohjussukellusveneissä on aseina mannertenväliset ydinkärkiohjukset. Sukellusveneissä on myös risteilyohjuksia.


Venäjän laivaston ohjussukellusvene Voronezh laiturissa Murmanskin alueella. Kuva: EPA
Venäjän meri- ja ilmavoimilla on Kuolan alueella toistasataa lentokonetta. Montshegorskin tukikohdassa on yli 20 Mikojan MiG-25 ja MiG-31 -torjuntahävittäjää ja yli 30 Suhoi Su-24 rynnäkkö- ja tiedustelukonetta. Severomorsk-3 tukikohdassa on parikymmentä Suhoi Su-33 -hävittäjää, ja Olenogorskin kentällä yli 30 Tupolev Tu-22 -kaukopommittajaa.

Venäjä on ilmoittanut lisäävänsä joukkoja Jäämeren alueella, ei vähiten siellä olevien luonnonvarojen vuoksi. Alakurttiin Suomen rajalle on perustettu arktinen prikaati, joka ei tosin ole vielä toimintavalmis. Petsamossa Norjan rajan lähellä on ennestään kaksi prikaatia. Norjalla ja Suomella on kummallakin prikaati pohjoisessa, mutta melko kaukana rajasta.


Suurin joukkojen tiheys
Itämeren alueen militarisoiduin tienoo on Venäjään kuuluva Kaliningradin alue. Se on Venäjän Itämeren laivaston päätukikohta, ja sieltä Venäjä laskee sotatilanteessa pystyvänsä häiritsemään Naton lisäjoukkojen tuomista Baltiaan. Sieltä voitaisiin myös vakavasti häiritä Suomen huoltoyhteyksiä kriisin aikana.


Venäjän Itämeren laivaston sotalaivoja viime vuonna. Oikeanpuoleinen on maihinnousuihin käytettävä ilmatyynyalus. Kaliningradissa on monenlaisia maihinnousualuksia ja merijalkaväkeä. Kuva: Anatoli Maltsev/ EPA
Kaliningradin alueella on sotilaallista voimaa sekä hyökkäykseen että puolustukseen. Sinne on sijoitettu merijalkaväkiprikaati, kaksi moottoroitua jalkaväkiprikaatia, tykistöprikaati ja rannikko-ohjusprikaati. Lisäksi on ohjusprikaati, jota venäläiset ovat toistuvasti uhanneet varustaa kauas kantavilla Iskander-ohjuksilla. Iskandereita on käytetty Kaliningradissa harjoituksissa, mutta on epävarmaa, onko niitä pysyvästi alueella. Kaliningradista Iskandereilla pystyisi uhkaamaan esimerkiksi Puolaa.

Kaliningradiin sijoitetuilla lento-osastoilla on noin 50 lentokonetta ja noin 30 helikopteria. Lentokonekalustoon kuuluu Suhoi Su-27 -hävittäjiä ja Su-34 -pommittajia sekä Su-24 rynnäkkö- ja tiedustelukoneita. Alueella oleva ilmatorjuntaprikaati on varustettu S-400-ohjuksilla. Niiden kantama yltää Puolan ilmatilaan ja koko eteläiselle Itämerelle.

Venäjä on ilmoittanut, että sillä on Kaliningradin alueella noin 15 000 sotilasta. Länsimaissa on päätelty, että jos tämä pitää paikkansa, ovat monet siellä olevat joukot tuntuvasti alimiehitettyjä.


Visby-luokat korvetit ovat Ruotsin nykyaikaisimpia aluksia. Kokonsa puolesta Ruotsin laivasto pystyisi antamaan tuntuvan vastuksen Venäjän Itämeren laivastolle. Kuva: Marko Saavala / EPA
Sukellusveneitä Itämeren laivastolla on kaksi, ja kymmenkunta suurempaa sota-alusta ja useita maihinnousutukialuksia. Eteläisellä Itämerellä on myös Ruotsin laivaston päätukikohta. Ruotsilla on viisi sukellusvenettä ja sen suurimmat sota-alukset ovat kuusi korvettia. Itämerellä toimii lisäksi Puolan, Saksan ja Tanskan sotalaivoja, ja Ukrainan kriisin alettua entistä enemmän myös Itämeren ulkopuolisten Nato-maiden aluksia.




Sekä Venäjän että Naton sotaharjoitukset Itämeren alueella ovat lisääntyneet selvästi jännityksen kiristymisen myötä. Ukrainan kriisin alettua Naton laivoja on liikkunut Itämerellä entistä enemmän. Kuvassa amerikkalainen ohjusristelilijä Donald Cook Riian satamassa. Kyseinen laiva pystyy myös ohjustentorjuntaan ja on ollut Kaliningradista toimivien venäläiskoneiden häirinnän kohteena. Kuva: Valda Kalmina / EPA
Kauas kantavia ohjuksia



Venäjän laivasto ampuu risteilyohjuksia Syyriaan Kaspianmereltä loppuvuodesta 2015. Kuva: Venäjän puolustusministeriö
Venäjä ampui viime vuoden lopulla sota-aluksiltaan Kaspianmereltä Kalibr-risteilyohjuksia Syyriaan, 1 500 kilometrin päähän. Jos samoja ohjuksia laukaistaisiin esimerkiksi Itämereltä tai Jäämereltä, niillä pystyttäisiin teoriassa iskemään mihin tahansa Pohjolassa tai Baltiassa olevaan kohteeseen.

Kalibr-ohjuksen kantama on yli 2 000 kilometriä. Risteilyohjuksia voidaan ampua myös lentokoneista. Vastaavasti usean Itämerellä vierailleen Yhdysvaltain sota-aluksen aseistukseen kuuluu yli 2 000 kilometriä kantavia Tomahawk-risteilyohjuksia.

Venäjällä ainakin Lugan ohjusprikaatilla on käytössään Iskander-ohjuksia. Niiden kantama on 500 kilometriä, joidenkin tietojen mukaan 700 kilometriä. Ohjus voidaan varustaa tavanomaisella tai ydinkärjellä. Kartassa on esitetty, mihin Lugasta ammuttavat ohjukset yltäisivät. Ohjusjärjestelmä on liikkuva ja ohjukset voi siis ampua muualtakin.

Suomi on hankkinut Horneteihin JASSM-risteilyohjuksia. Kartassa näkyy myös sen kantama kaakkois-Suomen päältä laukaistuna.


Artikkelissa on käytetty lähteinä mm.: IISS Military Balance 2015, GlobalSecurity.org, Centre for Analysis of Strategies and Technologies: Russian Army in 2014 Western Military District, Stefan Forss ym: Russian Military Policy and Finland, EIB: International Security and Estonia.

http://yle.fi/uutiset/suomen_lahell...a_iskuvoimaansa_rajoillaan/8855345?origin=rss

 

[Panssari Salama]

Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää - fokus tällä kertaa Ruotsiin Ari Pesosen Puheenvuoro-blogissa

Yhdysvallat haluaa Ruotsin liittyvän Natoon, ehkäpä myös Suomen?
7.5.2016 17:22 Ari Pesonen



Baltian maiden ja Pohjoismaiden edustajat tapasivat varapuolustusministeri Robert Workin Tukholmassa.

Yhdysvaltain varapuolustusministeri Robert Work vieraili Ruotsissa huhtikuun lopulla 25.-27.4.2016. Vierailu oli ensimmäinen Yhdysvaltain vierailu puolustusministeri- tai varapuolustusministeritasolla Ruotsiin 16 vuoteen.

Vierailu oli jatkoa Ruotsin ja Yhdysvaltain tiivistyvässä puolustusyhteistyössä. Ensi kertaa tiivistyvän puolustusyhteistyön merkeissä Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist tapasi varapuolustusministeri Robert Workin Pentagonissa 20.5.2015. Sitä ennen pääministeri Stefan Löfven oli tavannut Yhdysvaltain varapresidentti Joe Bidenin Washingtonin vierailullaan 29.-31.3.2015.

Ruotsin ja Yhdysvaltain ministeritason tapaamiset ovat tiiviitä kuten yhteistyö muutoinkin.

Ruotsin ja Yhdysvaltain tiivistyvän turvallisuuspoliittisen yhteistyön - myös puolustusyhteistyön - lähtölaukaus tapahtui Löfvenin Yhdysvaltain vierailulla keväällä 2015. Venäjän toimet Mustanmeren ja Itämeren ympäristössä saivat Ruotsin reagoimaan. Suomi oli vielä tuolloin varsin tietämätön tiivistyvästä Ruotsi-Yhdysvallat-yhteistyöstä ja sen laadusta.

Ruotsi on siis ryhtynyt sosiaalidemokraattisen hallituksen johdolla kehittämään päämäärähakuisesti puolustusyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Varapuolustusministeri Robert Workin Ruotsin-vierailun yhteydessä julkisuuteen tihkuneet tiedot antavat viitteitä, että alkuaan poliittisesta tiivistyvästä yhteistyöstä tullaan jatkossa siirtymään konkreettisiin sotilaallisiin toimiin niin, että Ruotsin puolustuskykyä saadaan parannettua Itämeren turvallisuustilanteen edellyttämälle tasolle.

On mielenkiintoista seurata erityisesti, millaisia toimia ehkäpä Gotlannissa tullaan näkemään. Yhdysvaltalaiskenraali Ben Hodges kertoi maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna ruotsalaisen TV4:n haastattelussa, että Yhdysvalloilla olisi halukkuutta ottaa mukaan Patriot-ilmatorjuntaohjuksia Ruotsissa pidettäviin sotaharjoituksiin. Ben Hodges on sotilasarvoltaan kenraaliluutnantti ja toimii Yhdysvaltain Euroopan joukoissa.

Jäljempänä tässä kirjoituksessa on paljon suoria lainauksia, mitä eri henkilöt ovat sanoneet Yhdysvaltain varapuolustusministerin Ruotsin-vierailun yhteydessä tai mitä Yhdysvaltain puolustusministeriön kotisivut (DoD) ovat vierailuasioista kirjoittaneet. Näin tämän blogikirjoituksen lukijat voivat itse tehdä johtopäätöksiä, mistä Yhdysvaltain ja Ruotsin välisessä puolustusyhteistyössä on kysymys ja mikä on yhteistyön ilmapiiri.

Vierailunsa aikana varapuolustusministeri Robert Work melko suoraan toteaa, miten suuri merkitys Ruotsilla on Itämeren alueen turvallisuudelle. Ruotsi on avainvaltio. Suomen merkitys ei ole vastaava ja rivien välistä voi lukea, että Ruotsin Nato-jäsenyys olisi Yhdysvalloille toivottavaa.

Varapuolustusministeri Robert Workin Ruotsin-vierailun anti on myös Suomen kannalta mielenkiintoinen. Vierailu osoittaa, kuinka paljon Ruotsi on Suomea edellä poliittisissa puolustusyhteistyösuhteissaan ja kuinka lämpimästi Ruotsi ja Yhdysvallat käsittelevät toisiaan puolustuskysymyksissä. Suomi ei tuskin uskaltaisi vielä tässä vaiheessa Ruotsia vastaavasti kutsua Yhdysvaltain varapuolustusministeriä vierailulle Suomeen. Jo muutamasta yhteissotaharjoituksesta Yhdysvaltain kanssa on noussut Suomessa valtava älämölö.

Suomessa sosialidemokraattien poliittiset suhteet Yhdysvaltoihin ovat hennot verrattuna puolueveljiin Ruotsissa. Voidaan jopa sanoa, ettei SDP:llä ole mitään suhteita Suomesta Yhdysvaltoihin. Olisi toivottavaa, ettei tästä syntyisi Suomelle kuitenkaan ongelmia.

****

Varapuolustusministeri Robert Work ja Yhdysvaltain Ruotsin-suurlähettiläs Azita Raji tapasivat vierailun yhteydessä ruotsalaisista mm. puolustusministeri Peter Hultqvistin, puolustusvoimain komentaja Micael Bydénin sekä valtiosihteeri Jan Salestrandin. Lisäksi Work tapasi kolmen Baltian maan ja kaikkien viiden Pohjoismaan edustajat, Suomea tapaamisessa edusti puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päällikkö, ylijohtaja Janne Kuusela.

Jäljempänä tässä kirjoituksessa on koottu lainauksina Robert Workin Ruotsin-vierailun aikana sanotusta tai lehdistötiedoteisiin kirjatusta. Lähteenä ovat Yhdysvaltain puolustusministeriön (U. S. Department of Defence) internet-sivuilla olevat kirjoitukset, joiden lähdeviiteosoitteet ovat blogikirjoituksen lopussa. Oheiset tekstilainaukset kertovat paljon, miten Yhdysvallat ja Ruotsi näkevät Itämeren tilanteen ja maiden keskinäiset puolustussuhteet.

Lainaus nro 1

Regional peace and stability in northern Europe is linked to transatlantic cooperation and unity, Salestrand added, “and this group of countries shares the same view regarding how we look upon the situation in the Baltic Sea area, how we look upon Russia [when it] sometimes behaves in a way that is not according to standard, and we see that we need to have enhanced exercises together and enhanced information exchange.”

The state secretary also expressed appreciation for U.S. engagement in the region. “We have a common strategic interest in the U.S. presence and in the transatlantic link,” Salestrand noted, adding that the U.S. European Reassurance Initiative “provides important opportunities to increase cooperation.” [1]

Vapaasti suomennettuna:

Alueellinen rauha ja vakaus Pohjois-Euroopassa on linkitetty transatlanttiseen yhteistyöhön ja yhtenäisyyteen, Salestrand lisäsi, "ja tämä maaryhmä jakaa käsityksen, miten näemme tilanteen Itämeren alueella, miten näemme Venäjän [kun se] joskus käyttäytyy tavalla, joka ei ole normaalia ja edelleen näemme, että meillä on tarve lisätä yhteisiä harjoituksia ja tehostaa tietojen vaihtoa."

Valtiosihteeri [Jan Salestrand] kiitti myös Yhdysvaltain toimintaa alueella. "Meillä on yhteisiä strategisia etuja Yhdysvaltojen läsnäolosta ja transatlanttisesta siteestä", Salestrand totesi lisäten, että Yhdysvaltain European Reassurance Initiative-ohjelma (ERI) "tarjoaa tärkeitä mahdollisuuksia yhteistyön lisäämiseksi".

Johtopäätökset:

Ruotsi toivottaa Yhdysvallat Itämerelle tervetulleeksi rauhoittamaan ja stabiloimaan alueen heikentynyttä turvallisuustilannetta, jonka aiheuttaja on Venäjä. Korostetaan transatlanttisia suhteita, yhteisiä sotaharjoituksia Itämeren maiden ja Yhdysvaltojen kesken sekä sotilastietojen vaihtoa. Ruotsi siis haluaisi Jan Salestrandin suulla Itämeren ympäristön toimivian yhtenäisenä puolustusalueena.

Presidentti Obaman kesäkuussa 2014 julkituoma European Reassurance Initiative-ohjelma (ERI) saa ruotsalaiskiitoksen. Tuolla ohjelmallahan Yhdysvallat vahvistaa sotilaallisia panostuksia ja voimaansa Itä-Euroopassa rauhoittaakseen liittolaisia sekä kumppaneita Venäjän uhalta ja varmistaakseen alueen turvallisuutta ja alueellista koskemattomuutta. Yhdysvaltain osallistuminen Suomessa pidettäviin sotaharjoituksiin tänä keväänä on osa ERI-ohjelmaa.

Lainaus nro 2

“We take the Article 5 responsibilities of NATO extremely seriously,” the deputy secretary added, “and for Enhanced Opportunities [Program] partners such as Sweden and Finland, we hope that we will be able to expand all our activities in the future.” Article 5 of the Washington Treaty, which established NATO, says an attack on one ally is considered as an attack on all. [1]

Vapaasti suomennettuna:

”Otamme Naton perussopimuksen 5. artiklan velvollisuudet äärimmäisen vakavasti”, ja varapuolustusministeri lisäsi: "ja tiivistetyn kumppanuusohjelman [Enhanced Opportunities Program] kumppanien kuten Ruotsin ja Suomen kanssa toivomme, että pystymme laajentamaan kaikkea yhteistä toimintaamme tulevaisuudessa." Washingtonin sopimuksen 5. artikla, joka tunnetaan Natona, toteaa hyökkäyksen yhtä jäsenvaltiota kohtaan olevan hyökkäyksen kaikkiajäsenvaltioita kohtaan.

Johtopäätökset:

Yhdysvallat haluaa tiivistää sotilaallista yhteistyötä Ruotsin ja Suomen kanssa, joilla on tiivistetty kumppanuusohjelma Naton kanssa (Enhanced Opportunities Program). Varapuolustusministeri Workin sanoista on pääteltävissä, että Yhdysvallat haluaisi maat - etenkin Ruotsin - Naton täysjäseniksi. Work samalla myös muistuttaa, että 5. artiklan mukaiset turvatakuut ovat vain Naton täysjäsenillä, ei tiivistetyn kumppanuusohjelman mailla.

Lainaus nro 3

“This is a very important time for both of our countries,” Work said. Russian activities in the Baltic have become aggressive and unsafe, Work said, “and it's important that we maintain the Baltic Sea as free and open to all the Nordic and Baltic countries in the region.” [2]

Vapaasti suomennettuna:

"Tämä on erittäin tärkeää aikaa molemmille maille [Yhdysvalloille ja Ruotsille]", Work sanoi. Venäjän toimet Itämerellä ovat aggressiivisia ja vaarallisia, Work sanoi, "ja se on tärkeää, että säilytämme Itämeren vapaana ja avoimena kaikille alueen Pohjoismaille ja Baltian maille.”

Johtopäätökset:

Yhdysvalloille on tärkeää pitää Itämeri avoimena ja vapaana merialueena kaikille alueen Pohjoismaille (Suomi, Ruotsi ja Tanska) sekä Baltian maille (Viro, Latvia ja Liettua). Yhdysvaltain sekä Pohjoismaiden ja Baltian maiden tavoitteet ovat täysin yhtenevät ja kaikki ovat tästä asiasta samaa mieltä.

Lainaus nro 4

“In a larger context,” she [U.S. Ambassador to Sweden Azita Raji] added, “Sweden and the United States have a very strong partnership and a very old and important close friendship… in a number of areas -- not just security, but trade, development assistance, human rights and [others].”

The United States looks forward to doing everything it can to enhance the U.S. bilateral security relationship with Sweden, Raji added, “and we very much appreciate the close partnership that you have with NATO (http://www.nato.int/) and the work we've done on a number of projects together in NATO.” [2]

Vapaasti suomennettuna:

“Laajemmassa yhteydessä", hän [Yhdysvaltain Ruotsin-suurlähettiläs Azita Raji] lisäsi, "Ruotsilla ja Yhdysvalloilla on erittäin vahva ja hyvin pitkäaikainen kumppanuus sekä tärkeä ystävyyssuhde... useilla aloilla - ei vain turvallisuusyhteistyössä, vaan myös kaupassa, kehitysavussa, ihmisoikeuksissa ja [muussa]."

Yhdysvallat tekee kaikkensa parantaakseen Yhdysvaltojen kahdenvälistä turvallisuusyhteistyötä Ruotsin kanssa, Raji lisäsi: "ja arvostamme suuresti läheistä kumppanuutta, joka teillä on Naton (http://www.nato.int/) kanssa ja sitä työtä, jota olemme yhdessä tehneet useissa projekteissa Natossa."

Johtopäätökset:

Voiko Yhdysvallat enempää kehua Yhdysvaltain ja Ruotsin välistä yhteistyötä ja erityisesti yhteistyötä turvallisuuden ja puolustuksen alueella. Yhdysvallat vetoaa myös pitkäaikaiseen (”a very old”) ystävyyssuhteeseen (“close friendship”). Molemmat maat muistavat, että keskinäinen turvallisuusyhteistyö alkoi kertaalleen jo 1950-luvulla Ruotsin ns. duppel-politiikan (duppelpolitik) puitteissa.

Lainaus nro 5

“I really believe that Sweden is a leader in this region and can help us maintain peace and security for all of the citizens of NATO and our partner countries” in the region, he [Work] said. [2]

Vapaasti suomennettuna:

"Uskon todella, että Ruotsi on johtaja tällä alueella ja auttaa meitä säilyttämään rauhan ja turvallisuuden Nato-maiden ja meidän kumppanuusmaiden kaikille kansalaisille." tällä [Itämeren] alueella, hän [Work] sanoi.

Johtopäätökset:

Yhdysvallat nimeää Ruotsin johtajavaltioksi Itämeren turvallisuusasioissa ja sälyttää Ruotsille vastuuta Itämerellä Baltian maiden - jotka ovat Nato-maita - ja Suomen suhteen, joka on toinen tehostetun kumppanuuden maa Itämerellä Ruotsin itsensä ohella. Ruotsi on Yhdysvaltain prioriteetti alueella.

Lainaus nro 6

Work emphasized that such meetings are important opportunities for bilateral cooperation in areas of shared concern, as well as to exchange views on security challenges on Europe’s northern, eastern and southern flanks.

They [Work and Bydén] discussed ways to further deepen military to military cooperation, as well as NATO partnership initiatives, regional security and defense priorities. Work assured Sweden of the U.S.’s commitment to bilateral cooperation, NATO's Enhanced Opportunity Partner Initiative as it relates to Sweden, and deterring Russian aggression. [3]

Vapaasti suomennettuna:

Work korosti, että tällaiset tapaamiset ovat tärkeitä tilaisuuksia kahdenkeskiselle yhteistyölle yhteisten huolenaiheiden suhteen, kuten myös näkemyksien vaihdolle koskien turvallisuushaasteita Euroopan pohjois-, itä- ja eteläsivustoilla.

He [Work ja Bydén] keskustelivat tavoista syventää maiden välistä sotilaallista yhteistyötä sekä Naton kumppanuudesta, alueellisesta turvallisuudesta ja puolustuksen painopisteistä. Work vakuutti Ruotsille Yhdysvaltain sitoutumista kahdenvälisessä yhteistyössä, Naton Enhanced Opportunity Partner Initiative-sopimuksessa [Isäntämaasopimuksessa], kun se koskee Ruotsia, ja Venäjän aggressioiden estämisessä.

Johtopäätökset:

Itämeren ympäristön turvallisuuden turvaamisessa Yhdysvallat näkee tärkeäksi Ruotsin, ja Ruotsi näkee puolestaan Yhdysvallat tarpeelliseksi itselleen Venäjän aggressiivisten toimien johdosta. On selvää, että Yhdysvaltain ja Ruotsin turvallisuus- ja puolustusyhteistyö tulee tiivistymään vauhdilla konkreettiselle näkyvälle tasolle. Puhutaan jo Patriot-ohjusten kriisiaikaisesta sijoittamisesta Gotlantiin. Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö tulee jäämään Ruotsille vähempiarvoiseksi kuin yhteistyö Yhdysvaltain kanssa. Ruotsin ensisijainen huolenaihe on Kaliningrad sekä eteläinen ja keskinen Itämeri, ja tähän huolenaiheeseen Suomella ei annettavaksi mitään Ruotsille.

****

Kun Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström vakuuttaa Ruotsin olevan liittoumaton maa, ja se saa suupielet leveään hymyyn. Sama kuin Pohjois-Korean Kim Jong-un vakuuttelisi maan olevan demokratia. Ruotsi ei ole enää liittoutumaton maa. Ruotsi tunnustaa selkeästi jo väriä.

Yhdysvallat syleilee Ruotsia nyt voimalla ja Ruotsi on mielissään, jopa tyrkyttävä. Tiivistyvän yhteistyön tarpeet ovat molemminpuolisia. Yhdysvallat haluaa Ruotsin myös Nato-jäseneksi ja jäsenyyshakemus olisi Ruotsille Naton päätösprosessissa läpihuutojuttu.

Varapuolustusministeri Robert Workin julkiset kannanotot Ruotsin vierailulla Nato-jäsenyydestä olivat riittävän selkeitä. Kun Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs Douglas Lute hiljattain totesi, ettei Nato enää laajene pitkään aikaan, hänen fokuksensa lienee ollut Balkanin ja Mustanmeren alueilla, ei Itämeren alueella. Toisaalta suurlähettiläs Luten olisi syytä tutustua ministeritason näkemyksiin ennen omiaan, siis varapuolustusministerin Workin. Varapuolustusministerin Work totesi Dagens Nyheterin (DN) haastattelussa 26.4.2016, että uusia mahdollisia Naton jäsenmaita arvioidaan tapauskohtaisesti kuten tähänkin asti eikä suurlähettiläs Luten puheista ei ole keskusteltu Yhdysvaltain puolustusministeriössä Pentagonissa.

Yhdysvalloilla on tällä hetkellä suurta halukkuutta lisätä puolustusyhteistyötä Itämeren alueella erityisesti Ruotsin kanssa. Yhteistyö Suomen kanssa näyttäisi olevan toissijaista, koska Suomen geostrateginen asema ei ole Ruotsin asemaa vastaava ja koska Suomen halukkuus tiivistyvään yhteistyöhön on ollut Ruotsia vähäisempää. Ruotsin geostrateginen asema Itämeren ympäristössä ja Fennoskandiassa on ylivoimainen verrattuna Suomeen. Suomen ongelma suhteiden tiivistämisessä on ylitsepursuava Venäjän pelko.

Suomen on syytä olla aktiivinen Yhdysvaltain kanssa myös poliittisella tasolla eikä vain puolustusministeriön virkamiesten kautta asehankintoihin liittyvissä teknisissä kysymyksissä. Suomen pitää luoda ja pitää yllä mahdollisuuksia suhteessa Yhdysvaltoihin niin, ettemme jää vahingossa yksin, mikäli Ruotsi yllättäen päättäisi liittyä Natoon. Meidän syytä huomioida tarkasti kaikki se, mitä Yhdysvallat näkee tärkeäksi Itämeren turvallisuudessa; siis myös Baltian asia. Me emme voi kiistää Baltian maita.



Lähteet:

[1]: Deputy Defense Secretary Meets with Nordic, Baltic State Officials in Stockholm, 26.4.2016 (lähde).

[2]: Work Praises Sweden’s Regional Leadership, Technological Capabilities, 27.4.2016 (lähde).

[3]: Readout of Deputy Secretary of Defense Bob Work’s Visit to Sweden, 27.4.2016 (lähde).

 

[Panssari Salama]

Turvallisuuspoliittinen ympäristömme muuttuu vauhdilla, joka hitaampaa jo hirvittää. Ruotsi pyrki mukaan NATO:n korkean valmiustilan joukkoihin, että Brittien valmiusyksikköön. Suomi jatkaa päänsä pistämistä syvemmälle päättämättömyyden pensaaseen.

Pitkä teksti, mutta lukekaapa läpi!

LINKKI Ari Pesosen puheenvuoroon
---

Ruotsilla on puolustussopimus jo kolmen Nato-maan kanssa, Suomella ei yhdenkään
9.6.2016 06:29 Ari Pesonen

• Itämeren turvallisuus
  
• Nato
  
• Pohjoismainen puolustusyhteistyö
  
• Turpo
• Venäjän uhka
  

• 
  Salainen selvitys Ruotsin osallistumisesta Nato-johtoisen Joint Expeditionary Forcen toimintaan.
• 
  JEF-maat on merkitty mustalla, todennäköinen tuleva jäsen Ruotsi vinoviivalla. Suomi on ulkona.

”Sverige skriver försvarsavtal med Storbritannien” oli uutisotsikkoSvenska Dagbladetin internetsivuilla 17.5.2016.

Uutisotsikon mukaisesti Ruotsi on allekirjoittamassa Nato-maa Iso-Britannian kanssa kahdenkeskistä puolustussopimusta (försvarsavtal). Sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu, mutta lehtitiedon mukaan sopimus tullaan allekirjoittamaan kesällä 2016, ehkäpä pian Naton Varsovan heinäkuisen huippukokouksen jälkeen. Sopimuksen allekirjoittavat Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Iso-Britannian puolustusministeri Michael Fallon.

Ruotsin ja Iso-Britannian välisen sopimuksen tarkemmasta sisällöstä ei vielä ole ollut vahvistettua tietoa julkisuudessa. Lehtitietojen mukaan yksi sopimuskohta koskee brittiläisjohtoista Joint Expeditionary Force (JEF) -sotilasyksikköä, johon Ruotsi on esittänyt kasvavaa halukkuuttaan liittyä. Ruotsin liittymishalukkuudesta JEF-sotilasyksikköön uutisoi jo viime vuoden lokakuussa DefenceNewsinternetsivuillaan otsikolla ”Sweden Considers Joining UK-led Joint Expeditionary Force”.

Joint Expeditionary Force (JEF) on brittien johtama pohjoiseurooppalaisten Nato-maiden muodostama maa-, meri- ja ilmavoimien resursseista muodostuva liikkuva nopeantoiminnan sotilasyksikkö, jonka toiminta-alue tulee olemaan Pohjois-Euroopassa Iso-Britannian, Pohjoismaiden ja Baltian maiden alueet. Merialueista mukana ovat lähinnä Itämeri, Pohjanmeri ja Pohjois-Atlantti Barentsinmerelle saakka.

Joint Expeditionary Force (JEF) sai alkunsa syyskuussa 2014, kun Iso-Britannian puolustusministeri Michael Fallon ilmoitti aiesopimuksen kirjoittamisesta Tanskan, Viron, Latvian, Liettuan, Alankomaiden, Norja ja Iso-Britannian kesken. Aiesopimuksen mukaan Joint Expeditionary Force (JEF) on tarkoitus saada valmiiksi niin, että se olisi täysin toimintakykyinen ennen vuotta 2018, tavoite on kuitenkin jo vuodessa 2017.

Ruotsi olisi ensimmäinen Naton ulkopuolinen maa Iso-Britannian johtamassa Joint Expeditionary Forcessa (JEF), mikäli suunnitelmat toteutuvat.

Ruotsin yhtenä taka-ajatuksena nyt kesällä 2016 Nato-maa Iso-Britannian kanssa solmittavalla puolustussopimuksella lienee päästä Joint Expeditionary Forcen (JEF) kautta mukaan Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -joukkoihin. Kyseessä ovat Naton terävimmät eliittijoukot.

Ukrainan tapahtumien jälkeen Nato päätti 24.6.2015 laajentaa ja muotoilla uudelleen vuonna 2003 perustettuja 13 000 sotilaan vahvuisia nopean toiminnan NRF-joukkoja (Nato Response Force). Uusien joukkojen vahvuus tulee olemaan noin 40 000 sotilasta. NRF-joukkoihin tulee erityistaidolliset keihäänkärkijoukot (spearhead force), Naton nimeämänä Very High Readiness Joint Task Force (VJTF). Keihäänkärkijoukkojen määrä tulee olemaan noin 5 000 sotilasta ja ne varta vasten perustetaan Baltian turvallisuuden takaamiseksi. Määräaika joukkojen saamiseksi kokonaisuudessaan taisteluvalmiuteen on kaksi vuorokautta.

”Svensk medverkan i JEF skulle alltså föra Sverige närmare Natos skarpa förband.” -lause löytyy ruotsalaislähteistä. Toisin sanoen Ruotsi haluaa liittyä Joint Expeditionary Forceen (JEF) päästäkseen mukaan Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -keihäänkärkijoukkoihin, koska Joint Expeditionary Force (JEF) tulee olemaan merkittävä osa Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -keihäänkärkijoukkoja.

Ruotsin Lontoon suurlähetystössä eversti Mats Danielsson laati syksyllä 2014 salaisen asiakirjan Ruotsin liittymisestä Joint Expeditionary Forceen (JEF). Salaisen asiakirjan otsikko on ”Orientering om JEF och önskemål om svensk deltagande”, vapaasti suomennettuna: ”Suuntautuminen JEF:ään ja toivomus Ruotsin osallistumisesta”. Salainen asiakirja on päivätty päivämäärälle 14.11.2014 ja sen kansilehti on tämän kirjoituksen liitteenä olevassa kuvassa.

Vielä tuolloin salaisen asiakirjan laatimisen aikoihin vuonna 2014 Ruotsi harkitsi ehkä hieman epäillen osallistumista Joint Expeditionary Forceen (JEF), mutta nyt ilmeisemmin myönteinen päätös on tehty, kun on varmistunut JEF:n muodostama ydinrunko Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -keihäänkärkijoukoissa ja JEF:n johtotehtävä noissa Naton keihäänkärkijoukoissa vuodesta 2017. Naton puolella asia saanee lopullisen päätöksen Varsovan huippukokouksessa 8.-9.7.2016.

Ruotsi integroituisi ensimmäisenä Nato-maiden ulkopuolisena maana Naton nopeantoiminnan joukkojen järjestelmiin solmimalla kahdenvälisen puolustussopimuksen Iso-Britannian kanssa.

Ruotsin pääsy Naton keihäänkärkijoukkoihin keittiön takaoven kautta ilman Nato-jäsenyyttä olisi turvallisuuspoliittisesti erittäin merkittävä Itämeren ympäristössä. Idea ruotsalaisilla maan osallistumisessaJEF:ään erityisesti lienee, että Naton keihäänkärkijoukoilla varmistettaisiin esimerkiksi Gotlannin miehittäminen länsijoukoilla ja Gotlannin pysyminen länsiliittoutuman hallinnassa kriisi- ja sotatilanteessa.

****

”USA och Sverige ska öka militärt samarbete” oli uutisotsikko Sveriges Radion sivuilla toissa päivänä 7.6.2016.

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist on juuri parhaillaan vierailulla Yhdysvalloissa, ja maiden puolustusministerit Peter Hultqvist ja Aston Carter allekirjoittavat vierailun aikana viime vuoden elokuusta valmisteilla olleen sopimuksen (överenskommelse) puolustusyhteistyön tiivistämisestä Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä.

Ruotsin ja Yhdysvaltojen välinen sopimus käsittää osa-alueina keskinäisen sotilaallisen yhteistyökyvyn kehittämisen, yhteisen sotilaallisen harjoitustoiminnan ja sotilaallisen tutkimustoiminnan (interoperabilitet,gemensamma övningar och forskning).

Ruotsi on valmistellut puolustusyhteistyön tiivistämistä Yhdysvaltain kanssa jo toukokuusta 2015 lähtien, jolloin puolustusministeri Peter Hultqvist vieraili ensi kerran Yhdysvalloissa (20.5.2015) ja tapasi mm. varapuolustusministeri Robert O. Workin. Ruotsin ja Yhdysvaltain välisen puolustusyhteistyön tiivistämisen laadinnasta saatiin tieto julkisuuteen, kun puolustusministeri Peter Hultqvist ilmoitti julkisesti Dagens Nyheterin haastattelussa 22.8.2015, että Ruotsi syventää puolustusyhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Nyt siis alkuaan työsuunnitelma saa virallisen luonteen sopimusasiakirjana, kun maiden puolustusministerien nimet ovat näinä päivinä sopimuspapereissa.

****

“Sverige och Danmark ingår försvarsavtal” oli uutisotsikko Dagens Nyheterin internetsivuilla 11.1.2016.

Uutisotsikon mukaisesti Ruotsi ja Nato-maa Tanska allekirjoittavat Tukholmassa 14.1.2016 puolustussopimuksen (försvarsavtal) tai toisena terminä käytettynä puolustusyhteistyösopimuksen (överenskommelse om ett fördjupat samarbete på försvarsområdet). Sopimuksen allekirjoittivat Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Tanskan puolustusministeri Peter Christensen. Dagens Nyheterin lisäksi myös Ruotsin hallitus kertoi Tanskan kanssa solmitusta puolustusyhteistyösopimuksestakotisivuillaan.

Sopimus pitää sisällään Ruotsille ja Tanskalle luvan käyttää rauhan aikana toistensa sotilastoimintaan liittyvää infrastruktuuria, kuten esimerkiksi lentokenttiä tai satamia. Sopimus sisältää lisäksi muun muassa tiedustelu- ja sijaintitietojen vaihtoa erityisesti Öresundin alueella, joka on maiden välinen portti Pohjanmereltä Itämerelle.

Edellä mainitut kolme esimerkkiä puolustusliittojen solmimisesta osoittavat, että Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist on ollut hyvin aktiivinen ja aikaansaava Ruotsin puolustuksen hyväksi. Hän on poikkeuksellinen sosiaalidemokraatti.

****

Suomi on Ruotsin solmimista puolustusyhteistyökuvoista Nato-maiden kanssa pihalla kuin lumiukko.

Suomi on täysin tietämätön Ruotsin asioista, ja se tulee näkymään myös uusimmasta hallituksen laatimasta ulkopoliittisesta selonteosta, joka on määrä julkaista näinä viikkoina. Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikka tullaan selonteossa tulkitsemaan todennäköisesti väärin; Ruotsi nähdään selonteossa sellaisena kuin me sen haluaisimme nähdä, ei sellaisena kuin se on. Suomen ja Ruotsin väliselle puolustusyhteistyölle ja puolustusliitolle annetaan liian suuri painoarvo.

Ruotsi on ollut kahden viime vuoden aikana aktiivinen laatimaan ja solmimaan puolustussopimuksia tai puolustusta koskevia yhteistyösopimuksia Ruotsin läntisten Nato-kumppanimaiden kanssa. Kaikki maat, joiden kanssa Ruotsi on tiivistämässä puolustusyhteistyötään solmittavien sopimuksin, ovat Naton jäsenmaita. Ruotsilla on nyt allekirjoitettu sopimus Tanskan ja Yhdysvaltain kanssa, kesällä myös Iso-Britannian kanssa. Ruotsi ei ole tarvinnut paljon aikaa sopimuksien valmistelulle, lyhimmillään sopimus on syntynyt alle vuodessa.

Ruotsille sotilaallinen liittoutumattomuus on varsin suhteellinen käsite. Puolustussopimus Nato-maan kanssa ei Ruotsin mielestä ole vielä liittoutumista, monen muun maan mielestä se olisi.

Yhdysvallat on maailman suurin sotilasmahti ja Iso-Britannia on läntisen Euroopan suurin sotilasmahti. Ruotsia ei selvästikään kiinnosta pienet ja heiveröiset yhteistyökumppanit puolustussopimuksissa. Suomi on siis Ruotsille sivutapaus.

Ruotsi on tiivistämässä puolustuspoliittista yhteistyötä myös sotilaallisesti liittoutumattoman pienen Suomen kanssa, mutta eteneminen on ollut sangen tahmeaa. Mitään allekirjoitettavia vastaavia sopimuksia ei ole laadittu, mitä Ruotsi on nyt jo laatinut tai laatimassa Nato-maa Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Tanskan kanssa.

Suomen puolustusministeri Carl Haglund ja Ruotsin puolustusministeri Karin Enström ovat toki allekirjoittaneet ja Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittämisen työsuunnitelman jo 6.5.2014. Työsuunnitelman mukaan käytännön yhteistyöalueet sisällytetään puolustusvoimien säännölliseen suunnitteluprosessiin viimeistään keväällä 2015 (“The practical cooperation areas will be incorporated in the regular planning process of the respective Defence Forces beginning no later than in the spring of 2015.”).

Vaikka puolustusministeri Jussi Niinistö on useaan otteeseen todennut, että Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö etenee vauhdilla, allekirjoitettujen sopimusten valossa yhteistyö ei etene kovinkaan ripeästi. Puolustusministeri Niinistö puhuu siis varsin muunneltua totuutta.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittämisen työsuunnitelman allekirjoittamisesta on kulunut jo yli kaksi vuotta, eikä sen jälkeen valtioiden välille ole laadittu mitään allekirjoitettuja sopimuksia. Ruotsin ja Yhdysvaltain välillä työsuunnitelmasta allekirjoitettuun sopimuksen kului alle 10 kuukautta, siis vain 22.8.2015- 9.6.2016 välinen aika. Puolustusyhteistyön kehittäminen Iso-Britannian kanssa voidaan katsoa alkaneen salaisen asiakirjan päivämäärästä 14.11.2014 ja puolustussopimus allekirjoitetaan tänä kesänä, siis reilun puolentoista vuoden valmistelun jälkeen.

Vastaavassa ajassa Suomi ei ole saanut käytännössä yhtään mitään aikaiseksi Ruotsin kanssa. Suomi on saamassa vasta nyt lainsäädäntömuutosta eduskuntaan, joka mahdollistaisi antaa ja vastaanottaa sotilaallista apua muilta mailta ja loisi mahdollisuuden ylipäätään laatia todellista vaikuttavuutta luovia puolustussopimuksia muiden valtioiden kanssa. Tuotakin lakihanketta Suomi on valmistellut 4 vuotta, ensimmäisen kerran lakimuutostarve oli kirjattu Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevaan valtioneuvoston selontekoon jo vuonna 2012.

Puolustusministeri Niinistö totesi blogissaan 1.2.2016: ”Tänä keväänä eduskuntakäsittelyyn tuleva lakiuudistus takaa sen, että Suomi voi halutessaan vastaanottaa sotilaallista apua tai antaa sitä Ruotsille. Tulevaisuudessa puolustusliitto Suomen ja Ruotsin välillä ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta tällaisen valtiosopimustasolla sidotun kriisiyhteistyön saavuttaminen vie aikaa, ja olemme vasta yhteistyöpolun alussa. Tarvitaan poliittista tahtoa. Tarvitaan luottamusta, jota nyt rakennetaan.”

Suomi on jäänyt Ruotsin puolustuspolitiikassa Nato-maiden taakse, ja se johtunee Suomen hidasliikkeisyydestä ja epävarmuudesta, ei ehkä niinkään Ruotsista. Suomi kärsii hitaudestaan ja harjoittamastaan poikkeuksellisen hitaasta päätöksenteosta. Suomi jää talouden lisäksi muista maista jälkeen myös turvallisuuspolitiikassa hitaan päätöksenteon vuoksi.

Kun tasavallan presidentti Sauli Niinistöllä on tapana huomauttaa Suomen talouspäättäjiä hitaasta päätöksenteosta ja jopa päättämättömyydestä, olisi presidentin syytä panna kuntoon päätösnopeuden osalta se politiikan osa-alue, jota hän itse johtaa: ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Presidentti Sauli Niinistö totesi uutenavuotena pitämässään puheessa 1.1.2016: ”Olisikin loogista, että rakentaisimme [Suomi ja Ruotsi] myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta herättävien toimien kehittämiseen.”

Niinistöllä oli siis vielä vajaa puoli vuotta sitten halukkuus rakentaa Ruotsin kanssa Pohjolaan liittoutumatonta parivaljakkoa, joiden puolustuspolitiikka olisi perustunut maiden väliseen puolustusliittoon ja jotka harjoittaisivat yhteistä ulkopolitiikkaa sotilasliittoon kuulumattomina.

Maat olisivat siis Niinistön ajatusmaailmassa muodostaneet Venäjän ja Nato-maiden väliin sotilasliittoon kuulumattoman alueen, jotka olisivat keskinäisesti hyvin tiiviissä turvallisuusyhteistyössä yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan kautta. Moinen ei ikimaailmassa olisi käynyt Ruotsille ja oli typerää edes esittää moista. Niinistö oli vielä tuolloin pihemmalla kuin lumiukko siinä, missä Itämeren turvallisuusympäristön muutoksessa mennään, sen jälkeen tietämys lienee lisääntynyt.

Tällä hetkellä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on heikosti johdettua: ulkopoliittinen päätöstentekokyky on hidasta ja arkailevaa, eikä Suomi kykene seuraamaan tärkeimmän naapurimaansa nopeita turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Suomi rakentaa siten omia harhakuvitelmia Itämeren alueen turvallisuustilanteesta.

Ruotsi on menossa mukaan Nato-maiden puolustuskyvyn kirkkaimpaan kärkeen liittymällä Joint Expeditionary Forceen (JEF) ja sitä kautta Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -keihäänkärkijoukkoihin. Suomen pahin ulko- ja turvallisuuspoliittinen virhe on se, ettei se ole halunnut lukea oikein sitä, miten tärkeitä Baltian maat ovat Nato-maille ja ennen kaikkea Yhdysvalloille. Sen sijaan Ruotsi on kyennyt lukemaan oikein Baltian maiden tärkeyden ja sitä ollaan nyt palkitsemassa.

Suomen on syytä ryhtyä aktiivisiin toimiin päästäkseen mukaan Nato-maiden Joint Expeditionary Forceen (JEF) ja sitä kautta Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -keihäänkärkijoukkoihin.

Kun Ruotsi aikanaan vuoden 2018 jälkeen tulee liittymään Natoon, siitä kyllä ennalta ilmoitetaan Suomelle, kuten on sovittu, mutta sitova poliittinen päätös maan sisällä on jo tehty ennen ilmoitusta Suomelle.

 

[Vonka]

Patomäen juttu kannattaa lukea ajatuksella.

Olemme pikkuhiljaa saavuttaneet pisteen, jossa suursota on paitsi mahdollinen niin myös kohtuullisen todennäköinen, joko tämän vuosikymmenen lopulla tai 2020-luvulla. Pidän suursodan todennäköisyyttä toistaiseksi edelleen jonkin verran pienempänä seuraavan reilun vuosikymmenen aikana kuin mitä se oli 1910-luvulla, mutta toisaalta riskit ovat paljon suurempia.

http://patomaki.fi/2016/06/suurvaltapolitiikka-on-kaymassa-yha-vaarallisemmaksi/#more-2320

 

[tiedotusosasto]

En olisi ihan niin valmis sanomaan, etteikö Suomikin olisi keittiön kautta sopimassa tai sopinut asioista. Niin täällä on tehty ennenkin vaikka parlamentarismi ei ihan sellainen olisikaan, että asioita tulisi julkisuuteen. Toki Suomella on kynnys saada ammattisotilaita kiinnitettyä ulkomailla toimiviin iskujoukkoihin mutta lakimuutokset etenevät nekin sallivampaan suuntaan. Ja onhan meillä erikoisjääkärien sopimussotilaat heti valmiina mutta laajemminkin asiasta paljon kertoo se, että valmistuneilta erikoisjoukkokoulutuksen saaneilta varusmiehiltä pyydetään erillisiä sitoutumisia mm lyhennetyillä valmiusajoilla.

Olisin itseasiassa aika varma, että julkistamattomia yhyteistyösopimuksia jenkkien kanssa on tehty. Miksi ei nyt olisi kun niitä on tehty aiemminkin. Suomi vain oletettavasti on sopinut asioista konfliktien suhteen ja tämä rauhan-ajan iskukyvyn ylläpito rajoittuu omaan alueeseen toisin kuin Ruotsin ammattiarmeijalla on asian laita.

Tämä nyt ei tähän suoranaisesti liity, mutta paljon puolustusvoimistamme kertoo se, että esim Säkylässä kaikki opasteet ja kyltit oli vielä parikymmentä vuotta sitten suomeksi ja ruotsiksi. Sittemmin suomeksi ja englanniksi. Nyttemmin enää vain englanniksi. On Rapid forcea ja Bravoo sekä Deltaa ja FRDF:ää.

 

[Vonka]

Operaatiopäällikkö Petri Hulkko sanoi, ettei Suomeen kohdistu minkäänlaista uhkaa. Mashiri on eri mieltä: se voi käydä nopeasti. Jutun sävy on sellainen, että voipi jonkun liikavarvas rouskahtaa.

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2016013121046645_uu.shtml?orig_ref=http://m.facebook.com/

 

[JR49]

Operaatiopäällikkö Petri Hulkko sanoi, ettei Suomeen kohdistu minkäänlaista uhkaa. Mashiri on eri mieltä: se voi käydä nopeasti. Jutun sävy on sellainen, että voipi jonkun liikavarvas rouskahtaa.

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2016013121046645_uu.shtml?orig_ref=http://m.facebook.com/

Jospa Hulkko on Matti Vanhasen kavereita .
Tuosta linkistä muuten kävin katsomassa vielä tämän Reserviläisliiton kaverin ihmettelyn, että montako prikaatia me saamme kokoon 18 päivässä. No vittu kaikki!

 

[Bushmaster]

Jospa Hulkko on Matti Vanhasen kavereita .
Tuosta linkistä muuten kävin katsomassa vielä tämän Reserviläisliiton kaverin ihmettelyn, että montako prikaatia me saamme kokoon 18 päivässä. No vittu kaikki!

Muistaako kukaan keskustelua siitä kuka saa suomea puolustaa..? Oman muistikuvani mukaan vain ne joilla on "uniformu" ja tai ovat kiinteää osaa PV:n organisaatiota ja muut ovat sotarikollisia...? Muistanko väärin...?

 

[JR49]

Muistaako kukaan keskustelua siitä kuka saa suomea puolustaa..? Oman muistikuvani mukaan vain ne joilla on "uniformu" ja tai ovat kiinteää osaa PV:n organisaatiota ja muut ovat sotarikollisia...? Muistanko väärin...?

En muista keskustelua, mutta eivätkös ne kenellä on sotilaallinen tunnus eli kokardi ja toimivat järjestäytyneen sotajoukon tavoin, ole sotalain alaisia, siis kansainvälisesti? Hommahan lähti liikkeelle Preussin ja Ranskan välisestä sodasta 1800-luvulla, jossa siviiliväki nousi spontaanisti saksalaisia vastaan asein. Sakut kovin pöyristyneitä siitä, etteivät nämä mitään sotilaita ole, ei näillä ole oikeutta ampua meitä, vaikka me maahan hyökkäsimme! Ja teloittivat kaikki kiinnisaadut. Siitä nousi tarve uudistaa kv-lainsäädäntöä.
Että tunnus ja käytös kuin sotilaallisella joukolla, niin pitäisi olla sama, vaikka kalsareissa tappelisi. Siis, armeijan leivissähän homma tehokkaampaa on, mutta miksei meilläkin nousisi näitä yksittäisiä sissitaistelijoita tai ryhmiä esille, jos maa tai sen osia miehitettäisiin? Näinhän on käynyt maailman sivu.

 

[Bushmaster]

En muista keskustelua, mutta eivätkös ne kenellä on sotilaallinen tunnus eli kokardi ja toimivat järjestäytyneen sotajoukon tavoin, ole sotalain alaisia, siis kansainvälisesti? Hommahan lähti liikkeelle Preussin ja Ranskan välisestä sodasta 1800-luvulla, jossa siviiliväki nousi spontaanisti saksalaisia vastaan asein. Sakut kovin pöyristyneitä siitä, etteivät nämä mitään sotilaita ole, ei näillä ole oikeutta ampua meitä, vaikka me maahan hyökkäsimme! Ja teloittivat kaikki kiinnisaadut. Siitä nousi tarve uudistaa kv-lainsäädäntöä.
Että tunnus ja käytös kuin sotilaallisella joukolla, niin pitäisi olla sama, vaikka kalsareissa tappelisi. Siis, armeijan leivissähän homma tehokkaampaa on, mutta miksei meilläkin nousisi näitä yksittäisiä sissitaistelijoita tai ryhmiä esille, jos maa tai sen osia miehitettäisiin? Näinhän on käynyt maailman sivu.

Muistaakseni keskustelussa kävi selväksi että ressut / siviilit eivät voi eivätkä saa maataan aseellisesti puolustaa koska se on "laitonta" (only suomen PV eli armeija) ...ja näin taisi jopa PV:n reserviläisten koulutusvastaava/tarkastaja olla mieltä..?