Sotilasliiton ideana kai ainakin yleensä ajatellaan olevan se, että perustehtävät hoidetaan itse, mutta täsmävahvistusten ja yhteisten suorituskykyjen kautta saadaan timantti hiottua. Kaikki eivät hanki kaikkea, jolloin homma ei pirstaloidu tehottomaksi resurssien tuhlaamiseksi.Natolla on enää 14 AWACS-konetta. Kyllä niitä jäsenmaidenkin on tarpeen hankkia.
Asettamalla AWACS:it ja maavoimat vastakkain ei päästä mihinkään. AWACSien hyöty maavoimien taisteluun on valtava. Yhdellä AWACSilla saadaan enemmän puolustukseen (tiettyyn rajaan saakka mentäessä) voimaa ja pelotetta kuin kokonaisella prikaatilla. Ukrainasta opitaan hyvin, että kun maalla ei ole uskottavia ilmavoimia, sinne VOIDAAN hyökätä. Jos siellä semmoiset on, ei hyökkäys tule kysymykseenkään.
Niin tärkeää kuin Nato-jäsenyys onkin, ei Suomen kaltainen jäsenmaa voi heittäytyä miksikään vapaamatkustajaksi. Myös ajatus siitä, ettei Suomella olisi merkittäviä Ilma- ja Merivoimia, on todettu miljoonaan kertaan VÄÄRÄKSI. Sitä se on edelleen. Valtaosa tulevasta rahoituksen kasvusta on suunnattava Meri- ja Ilmavoimiin, maavoimat pärjää hyvin noin miljardin vuosipanostuksen vauhdilla. Se on sitten vuosina 2022 - 2035 laitettu maavoimiin 14 miljardia. Se riittää kyllä. Enemmän kuin hyvin.
Olen suorituskyvyn osalta samaa mieltä AWACS-tarpeesta myös tällä suunnalla, mutta sillä ei ole merkitystä ovatko ne Suomella. Riittää että ne ovat Suomessa. Ruotsin kevyempi versio voi madaltaa hankintakynnystä verrattuna E-7-kalustoon, mutta itse näkisin fiksumpana, että länsinaapuri varustaa näitä tukiresursseja koko pohjolaan ja me keskitymme ylläpitämään suorituskykyistä sekä taistelunkestävää hävittäjävoimaa ja ylimääräistäkin tukikohtaverkkoa.