Työllisyyden näkymät
- Viestiketjun aloittaja TBman
- Aloitus PVM
Meille tärkeämpiä puhtaat ro-ro-alukset ja tankkerit.
Nurkantakanen
Kapteeni
Tosin (ro-ro varustamo) Finnlinesin suurin omistaja on nykyään 75% osuudella napolilainen Grimaldi-Group.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Finnlines
Niin on ja se on perseestä.
Tämä lähti liikkeele näille porauslautoille maksettujen tukien järjellisyyden pohdinnasta.
Tykimies
Kapteeni
Eipä ole Finnairkaan kohta enää enemmistöosuudeltaan suomalainen.
Kaikki mitä on rakennettu menee, yleensäkin huoltovarmuus on ajettu alas siitä mitä se joskus on ollut.
Laamanator
Eversti
Vaihtoehto kilpailukykysopimuksille, nollatuntisopimuksille, jämähtäneille työmarkkinoille, koulutetun työvoiman heikolle arvostukselle ja palkkaukselle sekä ennen kaikkea - sikamaisen korkealle kokonaisveroasteelle.
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000004891306.html
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000004891306.html
Olen itse joutunut huomaamaan, että nyt on hankala löytää töitä Suomesta. Yksityispuolella kai ajatellaan jo menetetyksi tapaukseksi, koska olen ollut yliopistolla töissä kymmenkunta vuotta ja mennyt lisäksi hankkimaan tohtorin tutkinnon. Voihan siinä olla totta toinen puoli. Oman, toki vähäisen, kokemukseni mukaan ulkomaiset työnantajat eivät kuitenkaan pidä yliopistokokemusta rasitteena.
Valtion virkoihin hakiessa olen päässyt sentään muutaman kerran haastatteluun. Niissä vain usein "parhaat edellytykset viranhoitoon antaa se, että on aiemmin tehnyt juuri niitä tehtäviä". Linkedistä katsoen on usein valittu jo virastossa ollut työntekijä. Huvittavin oli eräs ministeriö, joka erehtyi laittamaan hakuilmoituksen vaatimuksiin "ylempi korkeakoulututkinto". Sitten uusivat koko haun, koska kaavailtu henkilö oli tradenomi.
Yliopistolla minulla on ollut kuluvana vuonna kolme eri työsopimusta. Yhdessä bruttopalkka oli 1600 €/kk, koska oli tarjota vain 50 %:n työaika ja kahdessa muussa 3200 €/kk (tutkijatohtorin koko Suomessa sovellettu palkka). En siis pitäisi itseäni liian kalliina yksityispuolellekaan. Jos ei töitä saa Suomesta niin pakkohan se on etsiä ulkomailta.
Valtion virkoihin hakiessa olen päässyt sentään muutaman kerran haastatteluun. Niissä vain usein "parhaat edellytykset viranhoitoon antaa se, että on aiemmin tehnyt juuri niitä tehtäviä". Linkedistä katsoen on usein valittu jo virastossa ollut työntekijä. Huvittavin oli eräs ministeriö, joka erehtyi laittamaan hakuilmoituksen vaatimuksiin "ylempi korkeakoulututkinto". Sitten uusivat koko haun, koska kaavailtu henkilö oli tradenomi.
Yliopistolla minulla on ollut kuluvana vuonna kolme eri työsopimusta. Yhdessä bruttopalkka oli 1600 €/kk, koska oli tarjota vain 50 %:n työaika ja kahdessa muussa 3200 €/kk (tutkijatohtorin koko Suomessa sovellettu palkka). En siis pitäisi itseäni liian kalliina yksityispuolellekaan. Jos ei töitä saa Suomesta niin pakkohan se on etsiä ulkomailta.
Lähde vaan katsomaan maailmaa! Suosittelen vahvasti CV.n päivitystä "myyväksi" ja sitten vaan paperia lähettämään jenkkifirmoihin ja saksaan! Takaan, että töitä löytyy ja palkka on monikertainen suomalaiseen pipertämiseen verrattuna, verot vähintäänkin puolittuu, ellei putoa jopa neljännekseen...
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Koti on nyt muualla
Suomi ei onnistu houkuttelemaan koulutettua väkeä muualta, mutta suomalaiset ovat haluttua työvoimaa ulkomailla. Katri Kaunismaa muutti kaksi vuotta sitten Alankomaihin ja sanoo, että uutiset Suomesta nostavat välillä hiukset pystyyn.
TUHANSIA SUOMALAISIA lähtee joka vuosi ulkomaille töihin. Tukholma, Lontoo, Berliini, Amsterdam. Euroopan pääkaupungit vetävät nuoria. Lähtee heitä muuallekin: Dubaissa paistaa aurinko, ja New Yorkissa ja Washingtonissa riittää työpaikkoja maailman huippujärjestöissä ja virastoissa.
Ammattilaisia on moneen lähtöön: pankkiireja, graafikoita, koodareita, valokuvaajia, tutkijoita.
Lähtemisessä ei ole mitään uutta. Sata vuotta sitten parempaa elämää haettiin Yhdysvalloista ja Kanadasta. Sotien jälkeen Ruotsin kasvava talous veti suomalaisia töihin tehtaisiin. Erkkejä, tarmoja ja helenoita – huippuvuonna 1970 Suomesta muutti Ruotsiin yli 41 000 ihmistä. Samaan aikaan moni ritva, hannele ja sirkku lähti au pairiksi Saksaan ja muualle Eurooppaan. Heistä moni löysi paikallisen puolison ja jäi maahan asumaan.
Yksi keskeinen tekijä erottaa kuitenkin nykylähtijät aiemmista sukupolvista: koulutus....
Nämä ovat nyt niitä elintasopakolaisia, jotka hakevat parempaa elintasoa muista maista, eivätkä halua jäädä taistelemaan kotimaahansa huonolla palkalla tai työttomien joukkoihin.
Se ero vaan näihin "toisiin", joita Suomeenkin lappaa, että heillä on ihan oikeasti hyvä koulutus, joka pätee joka maassa, ovat erittäin motivoituneita tekemään töitä, ovat hyvin kysyttyjä ja mikä tärkeintä, elättävät aina itsensä.
Tuon lisäksi, he omaavat länsimaiset, muita ihmisiä ja uskontoja kunniottavat arvot, eivät vaadi erikoisoikeuksia, eivätkä tee pommi-iskuja.
Suomi ei onnistu houkuttelemaan koulutettua väkeä muualta, mutta suomalaiset ovat haluttua työvoimaa ulkomailla. Katri Kaunismaa muutti kaksi vuotta sitten Alankomaihin ja sanoo, että uutiset Suomesta nostavat välillä hiukset pystyyn.
TUHANSIA SUOMALAISIA lähtee joka vuosi ulkomaille töihin. Tukholma, Lontoo, Berliini, Amsterdam. Euroopan pääkaupungit vetävät nuoria. Lähtee heitä muuallekin: Dubaissa paistaa aurinko, ja New Yorkissa ja Washingtonissa riittää työpaikkoja maailman huippujärjestöissä ja virastoissa.
Ammattilaisia on moneen lähtöön: pankkiireja, graafikoita, koodareita, valokuvaajia, tutkijoita.
Lähtemisessä ei ole mitään uutta. Sata vuotta sitten parempaa elämää haettiin Yhdysvalloista ja Kanadasta. Sotien jälkeen Ruotsin kasvava talous veti suomalaisia töihin tehtaisiin. Erkkejä, tarmoja ja helenoita – huippuvuonna 1970 Suomesta muutti Ruotsiin yli 41 000 ihmistä. Samaan aikaan moni ritva, hannele ja sirkku lähti au pairiksi Saksaan ja muualle Eurooppaan. Heistä moni löysi paikallisen puolison ja jäi maahan asumaan.
Yksi keskeinen tekijä erottaa kuitenkin nykylähtijät aiemmista sukupolvista: koulutus....
Nämä ovat nyt niitä elintasopakolaisia, jotka hakevat parempaa elintasoa muista maista, eivätkä halua jäädä taistelemaan kotimaahansa huonolla palkalla tai työttomien joukkoihin.
Se ero vaan näihin "toisiin", joita Suomeenkin lappaa, että heillä on ihan oikeasti hyvä koulutus, joka pätee joka maassa, ovat erittäin motivoituneita tekemään töitä, ovat hyvin kysyttyjä ja mikä tärkeintä, elättävät aina itsensä.
Tuon lisäksi, he omaavat länsimaiset, muita ihmisiä ja uskontoja kunniottavat arvot, eivät vaadi erikoisoikeuksia, eivätkä tee pommi-iskuja.
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000004894425.html
Vaasan kaupunki yrittää saada sähköautovalmistaja Teslan akkutehdasta kaupunkiin.
Elinkeinoministeriksi nouseva Mika Lintilä http://www.iltasanomat.fi/haku/?search-term=Mika%20Lintil%C3%A4(kesk.) tukee Vaasan yritystä saada kaupunkiin Teslan ”Gigafactory” eli suuri akkutehdas.
Pidettävä peukkuja, että Vaasan alue saa hyvän mahdollisuuden!!
Toivottavasti politiikka ei sotke talouden aspekteja.
Vaasan kaupunki yrittää saada sähköautovalmistaja Teslan akkutehdasta kaupunkiin.
Elinkeinoministeriksi nouseva Mika Lintilä http://www.iltasanomat.fi/haku/?search-term=Mika%20Lintil%C3%A4(kesk.) tukee Vaasan yritystä saada kaupunkiin Teslan ”Gigafactory” eli suuri akkutehdas.
Pidettävä peukkuja, että Vaasan alue saa hyvän mahdollisuuden!!
Toivottavasti politiikka ei sotke talouden aspekteja.
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000004895108.html
Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?
Kansan protestiäänet tuottavat poliittisia yllätyksiä kautta länsimaiden, mutta kapinointi ei itsessään yllätä. Se on talousanemian seurausta – ja se taas on epäonnistuneen talouspolitiikan eikä populismin syytä, kirjoittaa Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.
Mielenkiintoinen näkökulma.
Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?
Kansan protestiäänet tuottavat poliittisia yllätyksiä kautta länsimaiden, mutta kapinointi ei itsessään yllätä. Se on talousanemian seurausta – ja se taas on epäonnistuneen talouspolitiikan eikä populismin syytä, kirjoittaa Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.
Mielenkiintoinen näkökulma.
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/yrittaja/art-2000004889158.html
Yritystuet kasvoivat viime vuonna
Yritystukea sai lähes joka kymmenes yritys, Tilastokeskus kertoo.
Yritystuet kasvoivat viime vuonna lähes 9 prosenttia.
Tukea saaneiden yritysten määrä sen sijaan laski. Tukia sai 30 453 yritystä, mikä on 6 500 vähemmän kuin edellisvuonna.
Tilastokeskuksen mukaan tukien kasvu painottui lainoihin. Ne paisuivat runsaat 34 prosenttia.
Takausten määrä kasvoi 7,5 prosenttia, kun taas suorien tukien määrä laski vajaat 6 prosenttia.
Mielenkiintoista nähdä, että auttaako nousun alulla olevaa maatamme yritysten tuet työllisyyden pelastamisessa....
Yritystuet kasvoivat viime vuonna
Yritystukea sai lähes joka kymmenes yritys, Tilastokeskus kertoo.
Yritystuet kasvoivat viime vuonna lähes 9 prosenttia.
Tukea saaneiden yritysten määrä sen sijaan laski. Tukia sai 30 453 yritystä, mikä on 6 500 vähemmän kuin edellisvuonna.
Tilastokeskuksen mukaan tukien kasvu painottui lainoihin. Ne paisuivat runsaat 34 prosenttia.
Takausten määrä kasvoi 7,5 prosenttia, kun taas suorien tukien määrä laski vajaat 6 prosenttia.
Mielenkiintoista nähdä, että auttaako nousun alulla olevaa maatamme yritysten tuet työllisyyden pelastamisessa....
Bushmaster
Greatest Leader
Tässä mietittävää ...
Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?
Julkaistu: 7.12. 6:01
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000004895108.html
Kansan protestiäänet tuottavat poliittisia yllätyksiä kautta länsimaiden, mutta kapinointi ei itsessään yllätä. Se on talousanemian seurausta – ja se taas on epäonnistuneen talouspolitiikan eikä populismin syytä, kirjoittaa Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.
On houkuttelevaa, helppoa ja siksi varsin yleistä sälyttää viimeaikaiset poliittiset äkkikäännökset Brexitin ja Trumpin kaltaisista jymy-yllätyksistä lähtien populismin ja populistien syyksi.
Juuri niin näyttävät tekevän omasta valta-asemastaan huolestuneet valtaeliitin edustajat nenäänsä nyrpistellen Atlantin molemmin puolin. Eliitti näyttää moittivan ”tyhmiä äänestäjiä” ja ”huonoja äänestystuloksia” kuin kansaa turhauttavat ongelmat olisivat turhautuneen kansa – ja populismin – syytä.
Helppo selitys on kuitenkin usein liian helppo ollakseen oikea, ja siksi viimeaikaiset poliittiset protestitkin johtuvat todennäköisemmin muusta kuin populismista.
Toki äänestys- ja vaaliyllätyksiä tuottaneet protestipuolueet ja -liikkeet käyttävät vaihtelevassa määrin populisminkin keinoja kannattajien houkutteluun, mutta niin tekevät kaikki vakiintuneet valtapuolueetkin. Sillä erolla, valtapuolueet naamioivat omaa populismiaan esimerkiksi vastuullisuuden kaltaisiin kaapuihin.
Paheksuvan populismiselityksen suurin ongelma ei kuitenkaan ole ylimielinen kaksinaamaisuus, vaan se, että se on melkoisen varmasti väärä.
Kiukkuisen kansan protestiäänet ja kapinahenki eivät ole populismin syytä, vaan toisinpäin: protestiliikkeet ja niiden populismikin ovat perua osaansa tyytymättömän kansan turhautumisesta ja kiukusta.
Turhautuminen on puolestaan johdonmukaista ja likimain väistämätöntä seurausta jo vuosia jatkuneen talousanemian ja vielä kauemmin jatkuneen tuloerojen kasvun haitallisista sivuvaikutuksista.
Ne taas ovat ennemmin epäonnistuneen talouspolitiikan – ja sitä harjoittaneen eliitin – kuin talouspolitiikan haitoista kärsineen kansan syytä. Tämä tulkinta ei ole yllättävä eikä uusi. Sillä on ikää yli sata vuotta.
Marx ja Ford tajusivat tulonjaon tärkeyden
Toissa vuosisadan suuri talousfilosofi Karl Marx oli ennemmin kommunisti kuin kapitalisti, kun taas viime vuosisadan suuri teollisuuspamppu Henry Ford oli kapitalisti eikä kommunisti.
Silti yksi kummankin kirkkaimmista oivalluksista oli suurin piirtein sama:
Tuotannon hedelmät, talouskasvu, tulisi jakaa kohtuullisen tasapainoisesti pääoman ja työvoiman välillä. Jos liian suuri osa tuloista päätyy voittoina pääoman omistajille ja liian pieni osa heruu palkkoina tuotannon tekevälle työväelle, seuraa tästä ennen pitkää talouden lamaantumista ja lopulta pääoman ja työvoiman välirikko ja yhteenotto.
Marx ennusti ehkä turhankin synkästi kapitalistisen markkinatalouden ennen pitkää kohtaavan kohtalonsa tuon luokkasodan melskeissä, mutta hän filosofoikin aiheen näkymiä teollisen vallankumouksen alkupuolella.
Ford tarkasteli aihetta teollisen aikakauden rajuimman laman keskellä 1930-luvulla, kun hän päätti ainakin yrittää korjata tuhoisan kehityksen suuntaa paremmaksi. Hän ryhtyi taistelemaan lamaa vastaan nostamalla autotehtaidensa työntekijöiden palkkoja.
Aikansa suurimpiin kapitalisteihin kuulunut Ford oivalsi, että lama-aikaan yleiset irtisanomiset ja palkkojen alennukset pahensivat yleistä talouden lamaannusta. Ja että hänenkin olisi turha jatkaa autojen valmistusta, ellei kansalla ollut varaa niiden ostamiseen.
Hän tajusi, että teollisuuden kustannusleikkaukset olivat yhtä kuin työvoiman tulojen leikkauksia, jotka olivat omiaan heikentämään kotitalouksien ostovoimaa ja koko kansantalouden kysyntää. Siksi hän tajusi myös sen, että tie talouden toipumiseen ei löydy kustannusleikkauksista vaan palkkojen, ostovoiman ja kysynnän kasvusta.
Osapuilleen samanlaisista talouden suurista taustakysymyksistä, niiden muutoksista ja ennen kaikkea niiden synnyttämistä jännitteistä lienee kyse tälläkin kertaa.
Äänestyskopeissa kapinoivan kansan tyytymättömyys on todennäköisesti syntynyt siitä, että kasvava osa talouskasvun hedelmistä on liian kauan kertynyt yritysvoittojen kautta pääoman omistajille ja liian pieneksi kutistunut osa on herunut työvoimalle.
Toki tällainen tulkinta on helppo huitaista sivuun vasemmistopopulismina, mutta osa finanssimarkkinoiden terävimmistä tarkkailijoista ei mene tällaiseen halpaan.
Tulonjaon vääristymä selittää ongelmia
Kansainvälisten suursijoittajien arvostama taloudellinen neuvonantaja Woody Brockei taatusti ole populisti eikä senkään vertaa kommunisti. Silti hän on toistuvasti käsitellyt raporteissaan tulojen jakoa eri kansanosien välillä – ja nostanut tulonjakotrendit keskeisten talousmuuttujien joukkoon.
Hän on jo vuosien ajan selostanut Strategic Economic Decisions -konsulttiyhtiönsä asiakkaille, miten viime vuosikymmenten tulonjakotrendit ovat vähitellen kasvattaneet juuri niitä taloudellisia ja poliittisia jännitteitä, jotka ovat alkaneet purkautua vaalien yllätystuloksina.
Yksi tiivistelmä Brockin havainnoista ja johtopäätöksistä löytyy hänen vuonna 2013 laatimastaan raportista, jonka otsikkokin kiteyttää keskeisen kysymyksen: ”The 30-year Decline in Labor’s Share of National Income: Why?” (suomeksi: Työvoiman osuus kansantulosta on supistunut 30 vuotta. Miksi?)
Siinä hän toteaa, että työvoiman palkkatuloinaan saama osuus kansantuotteesta on useissa länsimaissa supistunut jokseenkin yhtä soittoa suunnilleen 1980-luvun alusta asti, kun taas pääoman osuus talouden kakusta on samaan aikaan kasvanut.
Brock ja hänen asiakkaansa kuuluvat siihen koko maailman väestön pienen pieneen vähemmistöön, joka on toistaiseksi rikastunut hänen kuvaamastaan kehityksestä. Silti hän varoittaa vääristyneen tulonjaon riskeistä:
– Ellei tämä ilmiö liikuta sijoittajia, mikä sitten? Se merkitsee amerikkalaisen unelman loppua Yhdysvalloissa ja muualla. Se vahvistaa tunnetta, että ”järjestelmää” on peukaloitu yritysten eduksi tavallista kansalaista vastaan. Kun enemmistön elintaso on supistunut tai lakannut kasvamasta, syntyy tästä uskomuksesta sosiaalista rauhattomuutta ja poliittista kuohuntaa.
Vuonna 2010 laatimassaan raportissa Brock kuvailee erityisesti euroalueen nopeasti pahenevia taloudellisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia ongelmia raportissa, jonka otsikossa hän kysyy: ”Is the ’Age of Rage’ at hand?” (suomeksi: Onko raivon aika käsillä?).
Viime viikolla Brock jatkoi samoja talouden taustatrendien puimista yhdessä useita vipurahastoja ja vaativia yksityissijoituksia hallinnoivan Absolute Return Partners -varainhoitoyhtiön johtajan Niels Jenseninkanssa.
Jensen käsittelee aihetta omassa raportissaan. Hänkään ei ole populisti tai kommunisti, mutta hän on silti huolestunut pääoman ja työvoiman yhä jyrkemmästä vastakkainasettelusta ja siitä, että työvoima on pahasti alakynnessä.
Ja siitä, että talouspolitiikka on pahentanut asiaa.
Talouspolitiikka pahentanut asiaa
Jensen kytkee tulonjaon trendit yhteen viime aikojen suureen talouskysymykseen:
Miksi talouden kasvuvauhti, tuottavuuskehitys ja inflaatiovauhti ovat painuneet niin heikoiksi kuin ovat? Ja miksi tämä stagnaatioksi kutsuttu talousanemia uhkaa pitkittyä vuosien tai vuosikymmenten mittaiseksi vitsaukseksi?
Hän heittää melkein suoralta kädeltä romukoppaan suuren määrän yleisimpiä selityksiä väestön ikääntymisestä finanssikriisin jälkiseurauksiin. Ne eivät kelpaa, sillä talouden keskimääräinen kasvuvauhti, tuottavuuskehitys ja inflaatiokin alkoivat heiketä paljon ennen kuin teollisuusmaiden väestökehitys alkoi harmaantua ja vuosikymmeniä ennen finanssikriisiä.
Sen sijaan Jensen osoittaa omilla ja Brockin laskelmilla, että talouskehitys on asteittain heikentynyt yhä aneemisemmaksi kohti nyt pelättyä stagnaatiota suunnilleen samaa tahtia kuin työvoiman (=palkkatulojen) osuus talouskasvusta on laskenut ja pääoman (=yritysvoittojen) osuus on kasvanut.
Tätä on keskeisissä länsimaissa jatkunut yli 30 vuotta, joten ilmiö ei ole uusi ja äkkinäinen, vaikka sen yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikutukset ovat vasta viime vuosina alkaneet tuottaa vaaleissa ja äänestyksissä yllättäviä tuloksia.
Jensen kuvailee talouden suurta kuvaa ja sen suurta muutosta tavallisuudesta poiketen niin sanotun mikrotaloustieteen eikä tällaisissa tarkasteluissa tavallisemman makrotaloustieteen mittarein.
Hänen mukaansa talouskasvua on jo vuosien ajan heikentänyt se, että tavaroiden ja palveluiden tarjonta on kasvanut voimakkaammin kuin niiden kysyntä. Se on yksinkertainen syy, miksi talouden nimelliskasvu on vuosien ajan hidastunut.
Kun vielä entistä niukemmasta kasvusta kaiken aikaa kasvava osa on ohjautunut pääoman omistajille ja palkansaajien osuus on supistunut, on tämä ollut omiaan heikentämään ostovoiman ja kysynnän kehitystä entisestään.
Useimmissa länsimaissa harjoitettu talous- ja rahapolitiikka on Jensenin mukaan voimistanut tätä haitallista talouskehitystä. Niinpä talouspäättäjät tuskailevat nyt osin itse aiheuttamiaan talouden, yhteiskunnan ja politiikankin ongelmia.
Talouden ja politiikan eliitti ei vain haluaisi myöntää omaa osuuttaan ongelmien syntyyn. Poliittisista protesteista on paljon helpompi moittia ”tyhmiä äänestäjiä” ja vaikka populismia kuin puuttua niiden taustasyihin.
Näin talous ja tulonjako painuvat juuri sellaiseen noidankehään, jollaista talousteoreetikko Marx ennusti ja autotehtailija Ford yritti torjua.
Jan Hurri
Hemmo Paskiainen
Kapteeni
Niin, työnantaja on yleensä kapitalisti ja kuten jo tiedämme niin yliopisto tuottaa kultturimarxilaisia. Paino sanalla marxilainen. Joka viittaa taas sosialismiin ja sitäkautta SDP:hen ja AY-liikkeeseen. Kapitalistille kuin punainen vaate. Oletko kokeillut hakea hommia vaikka mokutus-sektorilta?
Piti googlata mokutus.. En ole vielä tainnut sieltä hakea.
Yliopistolla on aatteellisesti aika moninaista porukkaa, jos katsotaan kaikkia tiedekuntia ja laitoksia. Yksittäisillä laitoksilla ajatusmaailmat ovat paljon yhteneväisempiä.
Tuumasta toimeen ja laitoin yhden hakemuksen Saksaan ja yhden USA:han. Sellainen ero tuli heti ilmi, että vastaukset tuli alaa tuntevilta ihmisiltä - Suomessa HR ihmisiltä.
Saa nyt nähdä, miten skype-haastattelut menee.
Ota rennosti, mutta tiukasti asialinjalla. Ota asiaa esiin ammattitaitoisesti, ÄLÄ jätä "miettimistaukoja" pitkiä kysymysten jälkeen, etenkin jenkit pitää hiljenemistä "hitautena ja mahdollisena tyhmyytenä" eli jos tiiedät mitä on "tennistalk" niin sitä kehiin. Älä vaan liiottele "pingistalkkiin" asti. Kysymyksiä kannattaa miettiä ja kysäistä jotain sopivaa asiaa syventävää... ÄIJÄ TEET HYVÄN DUUNIN!!!
Kerro miten kävi!
Suomessahan viimeisen kymmenen vuoden aikana nimellinen ja reaalinen ansiotaso on kasvanut, mutta BKT ei.
Itselle tarjottiin äskettäin £40 000 vuosipalkkaa, toimipaikka Suomessa. Kun omistamani firman myynti meni tuossa läpi, niin tarjouksia tuli heti työpanoksesta. Mikähän punnan kurssi on...eli 47 000€/v.
Eihän se tällaiselle roistokapitalistille joka kehtasi olla yrittäjänäkin ole mitään. Lieneekö edes keskipalkka...
Eihän se tällaiselle roistokapitalistille joka kehtasi olla yrittäjänäkin ole mitään. Lieneekö edes keskipalkka...