Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Tässähän tämä koko homma tiivistettynä Länsimaissa on ihan ok ahdistua käytännössä mistä vaan. Ryssälle on normipäivä toteuttaa ties minkälaista itsemurhatehtävää, jos se tsaaria palvelee. On meillä pirullinen tehtävä pitää nuo hullut aisoissa
Suomen kokonaisturvallisuuden malliin kuuluvat Puolustusvoimien ja maan turvallisuuden kannalta strategisesti tärkeiden yritysten sotataloussopimukset. Niillä varmistetaan, että Puolustusvoimat saa poikkeusoloissa käyttöönsä osaamista, henkilöstöä, tiloja ja laitteita. Ei ole sattumaa, että valtio omistaa puolet puolustustarvikevalmistaja Patriasta ja että Patria omistaa puolet norjalais-suomalaisesta ammusvalmistajasta Nammosta.Nyt tarvitaan ammuksia, ja niitä tehdään Suomessa.
Voisikohan Ukraina tehdä ammustilauksia itse omilla rahoillaan, jos kumppanimailla on vaikeuksia saada tilauksia tehtyä?Olisiko Euroopalla ryhdistäytymisen paikka?
Pääkirjoitus|Pääkirjoitus
Puolustusteollisuus turhautuu odotellessaan tilauksia
Sotaväsymys alkaa selvästi painaa päälle, mikä näkyy monin tavoin tuessa Ukrainalle. Puolustusteollisuuden vahvistamisessa Euroopan maat ovat vasta lähtökuopissa.
Tilaajille
Ammusvalmistaja Nammo vie parhaillaan läpi neljän miljoonan euron investointiohjelmaa Sastamalassa. Yhtiö palkkaa myös uusia työntekijöitä. Yksi tulokkaista on koneistaja Miia Niura. KUVA: ESA VIIPPOLA
Helsingin Sanomat
3.11. 2:00
Ukraina puolustaa Euroopan turvallisuutta Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden antamilla aseilla. Siksi voisi kuvitella, ettei aseiden riittäminen muodostuisi ongelmaksi ja että on helpompaa antaa aseita kuin joutua itse taistelemaan. Venäjän hyökättyä Ukrainaan on kuitenkin nähty, että aseapuun liittyy monia ongelmia.
Ukrainan aseavussa on kaksi suurta muuttujaa: mitä on antaa ja mitä halutaan antaa. Antamishaluun vaikuttavat esimerkiksi poliittiset suhdanteet, maiden omat puolustukselliset tarpeet ja kansalaismielipide.
Antamiskyky oli korkealla niin kauan kuin varastoissa riitti vanhaa sotatavaraa, mutta nyt uudemmastakin aseistuksesta alkaa monessa maassa olla puutetta. Puolustusteollisuuden kapasiteettia yritetään kasvattaa, mutta se on monen lukon takana. Kaikki tämä turhauttaa niin Ukrainaa kuin puolustusteollisuuttakin.
Suomalainen puolustusteollisuus on periaatteessa vahvoilla. Nyt tarvitaan ammuksia, ja niitä tehdään Suomessa. Tilauksiakin alkaa tulla.
Suomessa tilanne on parempi kuin monessa muussa maassa siksi, että Suomen puolustusratkaisu perustuu suureen reserviin. Aseita ja ammuksia on varastoitu enemmän kuin kauempana Venäjästä sijaitsevissa valtioissa.
Suomen kokonaisturvallisuuden malliin kuuluvat Puolustusvoimien ja maan turvallisuuden kannalta strategisesti tärkeiden yritysten sotataloussopimukset. Niillä varmistetaan, että Puolustusvoimat saa poikkeusoloissa käyttöönsä osaamista, henkilöstöä, tiloja ja laitteita. Ei ole sattumaa, että valtio omistaa puolet puolustustarvikevalmistaja Patriasta ja että Patria omistaa puolet norjalais-suomalaisesta ammusvalmistajasta Nammosta.
Puolustusvoimien ja yritysten strategiset kumppanuudet kertovat, ettei aseteollisuus ole perusmarkkinataloutta. Aseita ostavat valtiot, ja valtiot suosivat omia yrityksiään, jotta ne ovat kriisiaikana omassa käytössä.
Kylmän sodan jälkeen eurooppalaisen puolustusteollisuuden kapasiteetti vakiintui niin vähäiseksi, ettei se vastaa Ukrainan nykyistä ammusten kulutusta. Belgian kaltainen maa on voinut tilata vuodessa saman verran tykistöammuksia kuin Ukraina ampuu päivässä.
EU-maat sopivat vastikään tykistöammusten ja ohjusten yhteistilauksista sellaisella myyntipuheella, että yhteishankinta lisää ammustoimituksia Ukrainaan – vaikka on epäselvää, saadaanko tilausta valmistettua.
Ammus- ja asetuotannon kasvattaminen on osoittautunut hitaaksi. Moni yritys on jo investoinut tuotannon laajentamiseen niin paljon kuin kassa kestää. Nyt yritykset odottavat valtioilta tilauksia. Tilauksia ei kuulu, sillä pelkät puheet eivät riitä, vaan puolustusmenojen kasvattaminen vaatii poliittisessa prosessissa aikansa.
Aseteollisuus kilpailee muun teknologiateollisuuden kanssa komponenteista ja mikrosiruista. Luvituskin junnaa. Teollisuuspolitiikka ei kadonnut, kun sota alkoi. Kukin suosii omaansa. Euroopan mailta puuttuu yhteinen näkemys siitä, mille tasolle sotilaallinen suorituskyky nostetaan.
Ukrainassa on nähty, että sotaa käydään yhä vanhanaikaisesti, heavy metalilla. Tulevaisuus on kuitenkin teknossa. Sota on osoittanut, miten tärkeitä sodankäynnille ovat esimerkiksi droonit tai satelliittien tuoma reaaliaikainen tiedustelu- ja tilannekuvatieto. Monista alun perin siviilipuolen teknologiayrityksistä tulee nopeasti valtioiden strategisia kumppaneita. Näin on myös Suomessa.
Vaikka sotaväsymys painaa päälle, Euroopan maiden on lisättävä nopeasti sotilaallista tukeaan Ukrainalle. EU ei voi puuttua jäsenmaiden puolustusratkaisuihin, mutta EU:n ydintä on kilpailukyvyn ja innovaatioiden edistäminen. Omimmillaan EU on, kun se ohjaa rahaa teknologiayhtiöiden tuotekehitykseen, suorituskykyjen kehittämiseen sekä siviili- ja sotilasalan yhteistyön vahvistamiseen.
Suomella ei ole mitään harhakäsityksiä siitä, tarvitseeko Ukraina aseita. Niitä on Ukrainalle myös annettava.
Lisätty linkki https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009961562.html
Juuri näin. Myös sitä hieman ihmetellyt että eri urheilulajit jalkapallo, lentopallo jne. pyörii sodasta huolimatta. Eikö näitä pelaajia kiinnosta maansa puolustaminen? Varmasti paljon on rintamillakin urheilijoita mutta kyllä nuo sarjat pitäisi sotaa käyvässä maassa olla toissijaisia.Voisikohan Ukraina tehdä ammustilauksia itse omilla rahoillaan, jos kumppanimailla on vaikeuksia saada tilauksia tehtyä?
Tämä on hyvä kysymys siinäkin kontekstissa, että USA:n aseapu loppuisi. Kaipa ne silti haluaisi MYYDÄ aseita Ukrainalle?
Ukrainalla on rahalle muutakin käyttöä, mutta kaipa ne nyt kaikkein kriittisimpiä varusteita haluaisivat vaikka ostaa jossei muu auta.
Juuri näin. Myös sitä hieman ihmetellyt että eri urheilulajit jalkapallo, lentopallo jne. pyörii sodasta huolimatta. Eikö näitä pelaajia kiinnosta maansa puolustaminen? Varmasti paljon on rintamillakin urheilijoita mutta kyllä nuo sarjat pitäisi sotaa käyvässä maassa olla toissijaisia.
Tuossa jalkapallon suomenmestarit tiettynä ajanjaksona ja elokuviahan meillä esmes tehtiin paljon sota-aikoinaJuuri näin. Myös sitä hieman ihmetellyt että eri urheilulajit jalkapallo, lentopallo jne. pyörii sodasta huolimatta. Eikö näitä pelaajia kiinnosta maansa puolustaminen? Varmasti paljon on rintamillakin urheilijoita mutta kyllä nuo sarjat pitäisi sotaa käyvässä maassa olla toissijaisia.