Ukrainan konflikti/sota

Totta turiset, kaikki vähänkin käyttökelpoinen materiaali pitäs säilyttää, vaan suomi kun on aina hävittänyt vanhan kaluston, on perampi antaa ne Ukrainaan jos kelpaa.
Jos on vaikka kaksi uudella kalustolla varustetta prikaatia/ taisteluosastoa, niin vanhaa kalustoa vois olla varastossa yhden prikaatin/ taisteluosaston verran.
Höpö höpö.

Ei kai se T-72:n kanssakaan niin mennyt että ensin laitettiin vaunut stenalle ja sitten ruvettiin miettimään mistä saataisiin uudet tilalle?

Siitä olen samaa mieltä että mieluummin annetaan Ukrainaan kuin sulatetaan mutta ei sinne voi sellaista tavaraa antaa (ällit, bemarit, telatykit) joille meillä itsellekin on vielä käyttöä.
 
Tässä tuoreita väitteitä rajan tuntumaan tuoduista Pohjois-Korean joukoista (kuten osa jo ehti arvaamaan, läheskään kaikki eivät ole erikoisjoukkoja tai edes "erikoisjoukkoja" - artikkeli julkaistu 30.10.2024):

3,000 North Korean soldiers housed in barracks 50 km from Ukraine's border, FT reports.

A few hundred of those are special forces, with the rest being regular troops, a Ukrainian intelligence source told the Financial Times.


https://kyivindependent.com/north-korean-soldiers-50-km-from-ukraines-border-ft/

North Korean soldiers 50 km from Ukraine's border, including special forces, FT reports​

by The Kyiv Independent news desk

October 30, 2024

12:44 PM

2 min read
GettyImages-1029632286.jpg

North Korean soldiers march during a mass rally on Kim Il Sung Square in Pyongyang, North Korea, on Sept. 9, 2018. Photo for illustrative purposes. (Ed Jones/AFP/Getty Images)




Around 3,000 North Korean troops that arrived in Kursk Oblast were housed in barracks only 50 kilometers (30 miles) from the Russia-Ukraine border, the Financial Times reported on Oct. 29, citing undisclosed Ukrainian intelligence officials.

A few hundred of those are special forces, with the rest being regular troops, one source said.

North Korea had sent troops to Russia to participate in its war against Ukraine and deployed them in Kursk Oblast, NATO Secretary General Mark Rutte confirmed on Oct. 28. Recent reports suggest that a small number may already be in Ukraine.

U.S. intelligence estimated the number of troops to be around 10,000, while Ukraine put the total number at 12,000.

According to the Financial Times, Ukrainian intelligence officials are skeptical regarding the combat effectiveness of the troops and cite communication issues with their Russian counterparts as a main hurdle Moscow and Pyongyang will have to bridge.

A South Korean delegation will visit Ukraine in the second part of the week to share information on North Korea's troops in Russia and discuss cooperation.

U.S. National Security Adviser Jake Sullivan has also been urging China to use its relationship with Pyongyang and apply pressure on North Korea to withdraw its troops from Ukraine's front line, CNN reported on Oct. 29, citing a U.S. official.

North Korea’s entry into the war comes when Russia's long and grinding campaign in Ukraine's eastern Donbas region has dramatically gained pace in recent days, with analysts saying Moscow's forces are advancing at a pace not seen since the early months of the war.


-

Joukkojen käyttö on vielä epäselvää, tosin näin eilen twitterissä kirjoituksia, joiden mukaan Venäjä olisi yrittänyt opettaa näille tiettyjä "sotilastoimissa" tarvittavia venäjän kielisiä sanoja kuten "etene, hyökkää, suojaan" yms.

Liekö siis tarkoituksena käyttää näitä hyökkäysjoukkoina eikä minään rajan suojaajina? Kenties "erikoisjoukot" johtavat tai toimivat keihään kärkenä (tai ainakin yrittävät toimia)? Tai kenties "erikoisjoukot" varmistavat selustassa että "lihamassa" ei liiku väärään suuntaan eli sama tehtävä kuin Kadyrovin miehillä?

Odotellaan, odotellaan, kyllä tähänkin saadaan selvyys lähiviikkoina.
 
Viimeksi muokattu:
Based on the “need” across the four nations to replace existing CV90 stocks, the next generation IFV would be acquired “between 2030 and 2040,” added Lindfors.
4 Nordic nations in talks for joint procurement of infantry fighting vehicles

Bemarit on ikääntyvää kalustoa joka ilmeisesti korvataan ensi vuosikymmenellä joka tapauksessa. Tietysti koulutuskäyttöön pitäisi jättää osa.
 
Edellisessä viestissäni jakamani Kyiv Independent -artikkeli sisälsi linkin toiseen tuoreeseen artikkeliin:

https://kyivindependent.com/north-k...illion-friedrich-naumann-foundation-suggests/

-

En lainaa kyseisen artikkelin tekstiä, koska se referoi Friedrich Naumann Foundation instituutin julkaisua.

Lainaan mieluummin sen julkaisun yhteydessä kirjoitetun tiivistelmän kokonaisuudessaan (julkaistu 28.10.2024): LÄHDE

https://www.freiheit.org/north-and-south-korea/new-ties-between-north-korea-and-russia

New Ties between North Korea and Russia​


28.10.2024
4.7 Minutes
North and South Korea

Frederic Spohr

Sophia Brachtendorf

Putin and Kim shaking hands

© Kremlin.ru, CC BY 4.0, via Wikimedia Commons
A new study by the Friedrich Naumann Foundation for Freedom Korea assesses the value of the arms trade between Russia and North Korea and analyzes the likelihood and impact of North Korean troops in Ukraine.

Olena Guseinova from Hankuk University of Foreign Studies in Seoul analyzed intelligence reports, leaked documents, and ammunition prices from previous North Korean arms deals. According to her analysis, the value of the current arms deliveries is estimated at up to $5.5 billion. Since North Korea and Russia are concealing their trade, there are uncertainties. However, even Guseinova´s most conservative estimate values the deliveries at more than $1.7 billion. In any case, North Korea could significantly boost its economy through cooperation with Russia. South Korea estimates the North’s total economic output at just $23.7 billion.

If current reports of North Korean troops in Russia prove true, North Korea’s revenues could increase further by hundreds of millions of dollars – as North Korea certainly will be paid for sending soldiers. Given past North Korean troop deployments to Syria or Angola and the evaluation of available evidence, Guseinova considers the deployment of North Koreans to the war against Ukraine as plausible. However, in order not to endanger the stability of the North Korean regime, the risk of soldiers defecting, and the limited resources, a deployment of more than 20,000 soldiers seems unlikely. Additionally, it remains to be seen how heavily involved the troops would be in combat operations.

Ever-Closer relations​

The study provides data showing how Russia and North Korea have grown closer since the start of the invasion of Ukraine. Official trade between the two nations has sharply increased. Just in the first half of this year, trade volume rose to $52.9 million. It was $34.4 million in all of 2023. This growth suggests that annual trade between the two countries could return to the level prior to the strict UN sanction round in 2017.

The deepening relationship between Russia and North Korea is also reflected in a notable rise in diplomatic visits between the two states. Guseinova’s media-analysis shows that since July 2023, two high-level meetings per month have taken place on average. In 2024, more than 24 such meetings have taken place already. In the past three decades, less than five meetings were the norm.

The Kremlin's Strategy​

"Russia is turning to North Korea primarily because of its massive need for ammunition," says Guseinova. However, there is also another reason: "Russia is using its relationship with North Korea — and the potential transfer of military technology — as a tool to test the unity of Western alliances, particularly in East Asia. Russia aims to pressure countries like South Korea and Japan into reconsidering their support for Ukraine."

Russia's strategy has its limitations. North Korea provides outdated and unreliable military technology. North Korea, with its history of shifting alliances, remains an unpredictable partner. There is also the risk that by strengthening an increasingly aggressive North Korea, Russia might strain its relationship with China. Moscow's deepening ties with a pariah state like North Korea, especially through the transfer of sensitive technologies, could further harm Russia’s reputation on the global stage.

Despite these challenges, the EU and its partners should take steps to mitigate the risks and negative consequences of this growing cooperation. The FNF analysis recommends bolstering support for like-minded nations in the Indo-Pacific, particularly South Korea and Japan, through enhanced security and economic partnerships to shield them from Russia's coercive tactics.

Furthermore, the EU should refine its sanctions strategy to more effectively monitor and target financial flows into Russia, especially those that fund military activities and arms deals with North Korea. The EU should also intensify its diplomatic efforts with countries in the Global South and emphasize the detrimental impact of the Russia-North Korea partnership on a rules-based order and global stability.

The study can be downloaded below.

https://shop.freiheit.org/#!/Publikation/1807

-

Varsinainen raportti on 23 sivuinen pdf-tiedosto, joten ei ole mikään Raamattu kyseessä.

Lainaan kolmen kappaleen verran tekstiä pdf-tiedoston sivuilta 11-17 jos kiinnostaa lukea tarkemmin heidän arvionsa Venäjän ja Pohjois-Korean yhteistyöstä.

Tässä kirjoitetaan arvio aseavun määrästä sekä "hinnasta", tosin myöhemmin arvioidaan myös että osa tästä on voitu "maksaa" muuten kuin rahalla tai kullalla. Toisaalta raportissa pohditaan myös, että ikuisesti rahapulassa elävä Pohjois-Korea tuskin on suostunut pelkästään "vaihtokauppaan" Venäjän kanssa vaan ovat voineet vaatia myös rahaa ja/tai kultaa maksuvälineeksi. Lisäksi muistuttavat että vuodettujen asiakirjojen perusteella ainakin Iran kiristi ryssältä hyvin suuren hinnan droneista ja tykistön laukauksista (toisaalta niiden laatu on paljon parempi kuin Pohjois-Korean tavaroilla, joten kenties heillä oli myös "varaa" tinkiä kova hinta).

Viimeinen kappale pohtii Pohjois-Korean sotilaiden määrää ja roolia Ukrainassa (jätän lähdeviittausten numerot paikoilleen mutta en kopioi itse lähteitä, ne voi käydä tarkistamassa pdf-tiedostosta mikäli kiinnostaa):

3.3 The Arms Deal

The intelligence reports indicating that Pyongyang might be supplying weapons to Moscow first surfaced in September 2022, roughly seven months after Russia launched its full scale invasion of Ukraine. While initially these reports were met with a degree of skepticism, largely due to the lack of hard evidence on the battlefield, the gradual quarterly reduction in the intensity of Russian artillery shelling suggested that the Kremlin indeed had been struggling witha shortage of ammunition. If in March-April 2022 Russian forces were firing approximately 70,000 to 80,000 rounds per day, by May this number had decreased to 60,000. By January 2023, the daily rate had further fallen to 20,000 projectiles, with subsequent drops to 14,000 in April-May, 12,000 by July-August, and 8,000 by November.(21)

This downward trend was likely owed to the miscalculations surrounding Russia’s plans for a rapid offensive in Ukraine. Moscow apparently underestimated the possibility of a prolonged war, which ultimately led to the quick exhaustion of Russian stockpiles. Despite efforts to scale up domestic production, Russia’s current output of around 250,000 artillery shells per month —equivalent to 3 million per year (22)— can only sustain a daily firing rate below 10,000 rounds. While sufficient for maintaining low-intensity routine engagements, this volume is inadequate for frequent large scale bombardments necessary to keep an advantage in the war of attrition. Failing to close the gap, Russia was compelled to seek external sources of ammunition, which likely led to its approach toward North Korea.

Convincing the Kim regime to assist evidently took some time, as the first shipment of military equipment to Russia was not delivered until August 2023,(23) nearly a year after intelligence initially reported on the possibility of an arms deal between Pyongyang and Moscow, which allows to suggest that negotiations were challenging and required considerable bargaining efforts. By October 2023, it was confirmed that North Korea had transferred over 1,000 containers of weaponry to Russia, (24) with shipments increasing to 6,700 containers by February 2024,(25) nearly doubling to either 13,000 (South Korean intelligence)(26) or 16,500 (U.S. intelligence) containers by August 2024,(27) and eventually reaching 20,000 containers by October 2024.(28)

While it is not possible to ascertain the precise distribution of the contents within these containers using satellite imagery alone, most analysts estimate that approximately 80-95% of the shipment consists of ammunition, primarily 152mm and 122mm artillery shells, with the remaining 5-20% comprising other forms of weaponry such as portable surface-to-air missiles, rifles, rocket launchers, and mortars. (29) The skewness in the assessments toward ammunition can be attributed to two major factors.

First, heavy weaponry appears to be delivered in separate batches and only periodically. For instance, North Korean short-range ballistic missiles KN-23/KN-24 were actively employed by Russia between late December 2023 and February 2024, after which their use paused for five months before resuming in July and August 2024. This break in exploitation suggests at least two scenarios. The deployment of KN-23/KN-24 missiles in Ukraine may have been part of a broader agreement between Moscow and Pyongyang, aimed not only at mitigating a potential shortage of Russian Iskander-M missiles, (30) but also attesting North Korean weaponry in a live combat environment, enabling the collection of performance data and the identification of deficiencies.(31) Considering that the first tranche, allegedly consisting of 50 KN-23/KN-24s, demonstrated a 50% failure rate due to deviations from their programmed trajectories and premature detonation in the air,(32) additional time was likely required for modifications to improve their precision and effectiveness, potentially through collaboration between the Russian military and North Korean engineers. (33) Another plausible scenario is that, with or without modifications, North Korea may have simply needed time to produce another batch of 50 missiles for delivery to Russia. The KN-23 and KN-24 are relatively new models, with the KN-23 having undergone its first test in May 2019 and the KN-24 in August 2019. This suggests that North Korea may not have large stockpiles of these weapons. Given that Pyongyang would likely prefer to hold back some missiles for its own security, and provided that its production capacity is capped at 10-20 KN-23/KN-24s per month,(34) the five-month period likely reflects the time necessary to manufacture and deliver the additional 50 units. The examination of debris from the August attacks on Kyiv revealed that the missiles employed in the strike were manufactured in 2024, (35) suggesting that the five-month lapse in their use could be indeed linked to production related factors. Whether North Korea aimed to implement improvements or simply needed time to assemble additional units remains unclear, particularly given that the newly launched missiles continue to experience premature detonations and demonstrate poor accuracy.(36) (37)

Second, missiles and missile systems seem to be delivered via rail, air or land rather than by sea. According to multiple intelligence reports, North Korea and Russia have consistently utilized 20-foot containers for their shipments.(38) (39) The interior dimensions of these containers can accommodate only 6-meter loads. The length of KN-23 and KN-24, for instance, ranges between 7 and 9 meters, meaning that even in a disassembled state these missiles would not fit within a standard 20-foot container.(40) Similarly, this constraint applies to anti-tank missile complex such as the Bulsae-4, the first sighting of which was documented near Kharkiv in late July 2024.(41) Available data suggests that the vehicle's length exceeds 7 meters,(42) indicating that it, too, would not fit within such a container.

In light of these factors, it can reasonably be assumed that approximately 95% of all shipments consist primarily of North Korean ammunition. While the figure of 20,000 containers may seem formidable, the quality and operational effectiveness of the delivered artillery rounds are rather questionable, with failure rates reportedly being comparable to those observed in KN-23/KN-24 missiles. According to Ukrainian military officials, around half of all North Korean shells are defective, with most originating from the 1970s and 1980s. A significant portion of these shells are non-functional, while the remainder require restoration or inspection prior to use.(43) These assessments align with numerous reports from Russian soldiers. According to their accounts, North Korean shells frequently fail to reach their intended targets due to inconsistencies in the powder charges. The low quality of the powder results in shells being utilized in situations where "accuracy, reliability, and even the successful exit of the projectile from the barrel are of minimal importance."(44)

Considering the scale of the arms transfer and the reported poor quality of the delivered weapons, a critical question arises regarding the financial cost of North Korea’s military assistance to Russia. Given that assessments may vary depending on differing assumptions and the calculation methods employed, this policy paper aims not to determine an exact figure but rather to evaluate the range of the potential cost of the deal, based on the type, quantity, and possible pricing of the North Korean weapons supplied to Russia.

According to recent reports, the number of containers sent from North Korea to Russia is estimated to be around 20,000. Assuming that 5% of these shipments consist of supplementary materials or equipment, it can be inferred that approximately 19,000 containers are filled solely with ammunition. Experts suggest that around 75-85% of these containers carry 152mm shells, while 15-25% contain 122mm rounds. The upper estimates of 85% (152mm) to 15% (122mm) seem to be more plausible, not only because 152mm shells offer greater range and explosive power which Russia seems to prioritize, but also because the majority of Russia's modern artillery platforms are designed to fire 152mm rounds.

Based on various measurements and assessments, it is presumed that a 20-foot shipping container can accommodate approximately 276 crates of 152mm shells or 264 crates of 122mm rounds. Each crate of 152mm ammunition holds a single unit, whereas a crate of 122mm ammunition contains two units.(45) Taking these figures as a baseline for calculations, the total number of ammunition deliveries can be approximated as follows:

For 152mm:

276 (ammo crates per container) * 16,150 (85% of containers) * 1 (number of artillery shells per box) =4,457,400 pieces.

For 122mm:

264 (ammo crates per container) * 2,850 (15% of containers) * 2 (number of artillery shells per box) =1,504,800 pieces.

Total: 4,457,400 (152mm) + 1,504,800 (122mm) = 5,962,200 pieces.(46)

Beyond ammunition, the only confirmed North Korean manufactured weapons used in Ukraine include the KN23/KN-24 ballistic missiles and the Bulsae-4 anti-tank missile complex. Based on the aforementioned information, it can be inferred that Russia likely received only two batches of KN-23 and KN-24 missiles, the first in the fall of 2023 and the second in the summer of 2024, each likely comprising 50 units, bringing the total number of missiles of this type to an estimated 100. In the case of Bulsae-4, a leaked catalog of North Korean military assets for sale suggests that the complex is comprised of three components, each of which can be purchased individually in separate sets: the missiles are available in batches of 100, guidance launchers in sets of 10, and checking devices for the missile and launcher in sets of 2.(47) Provided that the Bulsae-4 vehicle was spotted in Ukraine only in July 2024, and given that North Korean weapons tend to underperform, it is unlikely that Russia would have acquired more than two complex sets without first evaluating their battlefield effectiveness.

As for the price of each item, Russian-produced 122mm ammunition is estimated to cost approximately $500 per unit, while the price for 152mm rounds ranges between $800 and $1,000 per unit.(48) (49) (50) (51) Given that North Korea supplies Russia with ammunition produced in the 1970s and 1980s, the price for North Korean 122mm rounds is likely to be between $150 and $300 per unit, and for 152mm rounds, between $300 and $500 per unit. The exact cost North Korea negotiated with Russia remains uncertain, as Pyongyang has a track record of selling weapons at both below and above market rates.(52) Given Russia’s urgent need for ammunition, it is possible that North Korea sought prices comparable to those of newly manufactured Russian munitions. Leaked documents from September 2022 reveal that Russia paid Iran significantly above market value for ammunition: $726 for new 122mm rounds and $625 for stockpiled ones, as well as $1,190 for new 152mm rounds compared to $650 for older stock.(53) It is unclear whether North Korea managed to secure a similar deal, especially considering reports of Iranian ammunition being of significantly higher quality. Nonetheless, with a precedent of overpaying, it is reasonable to estimate both the lower and upper bounds of the potential pricing. In the case of KN-23 and KN-24 missiles, the price per unit is reported to range between $1.5 million and $3 million. (54) (55) For the components of the Bulsae-4 complex, North Korea charges $42,000 per missile, $65,000 per launcher and $35,000 per checking device.(56)

Taking into account potential price variations, the total costof the arms deal is estimated to range between $1.72 billion and $5.52 billion, as outlined below:

Low Estimate:

$1,717,860,000 (for $300/152mm, $150/122mm, $1.5million/KN-23/24, 1 Bulsae-4 set)

$2,839,980,000 (for $500/152mm, $300/122mm, $1.5million/KN-23/24, 2 Bulsae-4 sets)

High Estimate:

$4,628,160,000 (for $800/152mm, $500/122mm, $3million/KN-23/24, 2 Bulsae-4 sets)

$5,519,640,000 (for $1,000/152mm, $500/122mm, $3million/KN-23/24, 2 Bulsae-4 sets)


3.4 Military Collaboration

Concerns over the potential deployment of North Korean troops to Ukraine in support of Russia first emerged in August 2022, following reports that the Kim regime intended to send around 1,000 workers to Donbas (57) and subsequent unverified claims in Russian state media that Pyongyang was prepared to dispatch 100,000 "volunteers" to assist theKremlin in its war efforts.(58) It was not until October 2024, however, when Ukrainian officials claimed that they identified six of the twenty soldiers killed in a missile strike near Donetsk as DPRK officers.(59) The incident has sparked considerable debate regarding the true objectives of these soldiers in Ukraine and whether more troops should be expected to follow.

There are two primary reasons why the direct involvement of North Korean combat forces seems plausible. First, Russia is facing a significant shortage of military personnel. According to reports, provincial officials are failing to meet more than a third of their recruitment quotas (60) despite increasingly generous financial incentives introduced by the government.(61) Based on the current estimates, Putin needs to secure at least 500,000 people in the next 12 months to offset troop losses and rotate his forces in Ukraine.(62) To mitigate this manpower deficit, Russia has resorted to enlisting foreign fighters, drawing individuals from regions such as the Middle East, Central Asia, India, and Africa. Thus far, however, these efforts have resulted in the recruitment of only 20,000 soldiers, (63) which suggests that Moscow might be increasingly interested in potential reinforcements from North Korea.

Second, the DPRK has a history of involvement in military conflicts abroad, not only through arms sales, training, and technical assistance but also through the deployment of its special forces, as seen during the Libyan-Egyptian War,(64) the Angolan Civil War,(65) and the Vietnam War.(66) Given the significant monetary rewards promised by the Kremlin to foreign fighters, the Kim regime might view sending troops to Ukraine as an opportunity to enhance its financial standing. Even under conservative estimates, Kim Jong-un could potentially accumulate between $143 million and $572 million in additional annual revenue if he were to commit between 5,000 and 20,000 personnel to support Russia's war effort. (67) Apart from financial benefits, the regime might be equally interested in gaining firsthand combat experience to study contemporary warfare, as well as securing access to Western weapons.

The overall capacity of the DPRK's military could hypothetically allow Kim Jong-un to deploy up to 100,000 troops to Ukraine. Realistically, however, the likelihood of such a commitment seems improbable for several reasons. First, over the past two years, Kim Jong-un has shown increasing reluctance to send North Korean citizens abroad. Despite Russia's high demand for labor the number of incoming North Korean workers has remained astonishingly low. If previously, the quantity of North Korean workers consistently present in Russia stood at around 40,000, this figure now scarcely reaches 7,000, with more than 6,000 representing DPRK individuals who have stayed in Russia since 2020 due to the COVID-19 pandemic. (68) This reluctance to supply a labor force might be a sign of the regime’s efforts to limit the population’s exposure to the outside world. If such a caution is demonstrated with civilian workers, the hesitation to send soldiers abroad is likely to be even more pronounced.

Second, the deployment of a large number of soldiers poses challenges in controlling their movements on the ground, heightening the possibility of desertion or defection. The dispatch of such a force would require security personnel to closely monitor the troops, ensuring they do not flee. This, however, could overstretch the resources and personnel committed.

Third, North Korea cannot afford to deplete its valuable human resources, particularly given that its primary adversary, South Korea, has a population twice its size. Considering that Russia’s need for assault infantry is paramount, any contingent sent by the regime would likely face high mortality rates. Therefore, by deploying troops overseas, DPRK risks undermining its capacity to defend its own borders, especially if hostilities were to erupt on the Korean Peninsula.

While Kim Jong-un might be reluctant to send regular troops to Ukraine, he could still consider deploying special forces and engineer units capable of supporting both combat and non-combat operations. This move would align well with North Korea’s longstanding practice of offering military assistance in regions like the Middle East and Africa, where DPRK's involvement has often encompassed a blend of combat engagement and logistical or technical support. In fact, recent reports suggest that around 3,000 North Koreans are already undergoing training in Russia,(69) with an additional 10,000 soldiers being prepared for deployment to Vladivostok in the near future.(70) Although the presence of DPRK forces has been confirmed by Ukrainian, (71) South Korean,(72) and U.S. intelligence,(73) speculation regarding the exact scale and objectives of this military dispatch continues to grow. According to various sources, the number of North Korean soldiers currently present in Russia is estimated to range between 1,500 and 2,900. The figure approximating 3,000 appears rather plausible, not only because such a contingent could have been moved to Russia undetected, but also because it aligns with past DPRK patterns of deploying military personnel abroad. For instance, North Korea dispatched a similar number of troops to Angola in the 1970s and 1980s, (74) and more recently to Syria in 2016. (75) Considering the number of weapons that requires North Korean oversight, and the scale of the war against Ukraine, the regime, in perspective, could potentially provide Russia with additional 3 to 4 units, comprising 15,000 to 20,000 soldiers of various skills. Even in such a case, however, North Korean assistance is unlikely to change the overall course of the war.

That said, the deployment could still be used as an effective psychological tool. With numerous videos now circulating on social media, it is plausible that Russia might be deliberately fostering uncertainty around North Korean arrivals to inflate both the purpose and scale of DPRK involvement. By doing so, Moscow may expect that the perceived direct engagement of Pyongyang in the conflict could prompt Western powers to enter negotiations under conditions more favorable to Russia. This tactic, however, is likely to backfire, as both the West and South Korea have already started discussing the possibility of offering more active assistance to Ukraine in response to these developments.


3.5 Economic Ties

According to available data, there was a steady growth in commercial ties between the two countries from 2022 to 2024. In 2022, the trade volume constituted $3.78 million rising nine-fold to $34.4 million in 2023, and further increasing to $52.9 million between January and May 2024. This upward trend suggests a potential return to presanction levels, when the average trade volume between the two states hovered around $100 million annually. The possible restoration of pre-2014 patterns marks a significant recovery, especially in contrast to the 2018-2020 period, when annual turnover stood at approximately $45million (See Graph 2). While the 2024 figure of $52.9 million reflects substantial growth in commercial ties at the bilateral level, it still remains relatively modest on a broader scale, particularly when compared to the substantially larger trade volumes between North Korea and China. In 2023, Russia accounted for just 2% of North Korea’s trade, while China commanded a staggering 97% (See Graph 1). This imbalance is unlikely to shift in Moscow's favor in the near future, largely due to the limited range of goods that North Korea can offer to Russia. As a result, even if trade between the two countries surpasses the $100 million mark in 2024, this dynamic will likely reflect sanctions evasion, marking a return to trading goods regularly exchanged before international restrictions, rather than a true expansion or diversification of the trade relationship.

As evident from the figures above, the reported statistics do not account for the arms deal, which is estimated to range between $1.72 and $5.52 billion. This omission suggests that transactions involving weapons might be conducted through a Soviet-style barter system, or a mixture of barter and cash. The latter scenario appears more plausible, as it is unlikely that the Kim regime would have agreed to enter into the arrangement without securing a substantial inflow of hard currency, which North Korea urgently needs to sustain its struggling economy. On the barter front, experts identify two primary items of exchange: food and oil.(76) In March 2024, the first direct seaborne shipments of oil were delivered to North Korea since the introduction of UN sanctions in 2017. Satellite images from March reveal that at least five North Korean oil tankers departed from the Far Eastern Russian port of Skhidnyi.(77)

Another potential source of bilateral revenue could be North Korean labor. Reports indicate that Pyongyang has been actively recruiting additional workers for deployment to Russia,(78) with some even suggesting that these workers have been already sent to the Russian Far East ahead of the Kim-Putin summit.(79) Russian sources, however, point that as of June 2024, local companies still face penalties for employing North Korean workers.(80) The Russian Far East, which has historically struggled with worker shortages, now confronts an even greater demand amid the war against Ukraine.
 
Viimeksi muokattu:
On kyllä niin hirveä pusku ollut viimeisen kuukausi, puolitoista, että tämän tavoitteena täytyy olla zenäjän joutsenlaulua ja amok-juoksua ennen USAn vaaleja ja trumpin "pakkorauhaa". Sitten zenäjä saisi piti valtaamansa alueet, Zaporitzjan ja Asovanmeren rannikon.

Ne viralliset rajat on pitkään olet putainin tavoitteena, ikäänkuin juuri niillä olisi mitään merkitystä. Mahdollisesti ajatuksena, että niiden rajojen kanssa sodan voisi jotenkin laittaa pakettiin omille alamaisille.

😬🤬
Itse uskon, että taustalla on niin yksinkertainen asia, kun talous. Kun nyt tuota venäjän taloutta ja siihen liittyvää keskustelua seuraa, niin näyttä siltä, että vuode 2025 budjetti on leviämässä todella pahasti käsille. Öljyn hinta on liian matala, energiaa ei saada myytyä tarpeeksi ja isot firmat, kuten Gazprom, ovat käytännössä kaatumassa valtion syliin. Lisäksi valtion velkakirjat eivät käy kaupaksi ja korot ovat aivan kestämättömällä tasolla. Ja tähän lisää sen, että venäjä ei ole oikeastaan tehnyt paljon ongelmien ratkaisemiseksi, vaan enemmänkin tuntuu siltä, että venäjän hallinto pyrkii puskemaan ongelmat piiloon.

Joten olisiko tilanne se, että nyt venäjä pyrkii saavuttamaan kaiken mahdollisen ennen vuodenvaihdetta, jonka jälkeen venäjä on pakko saavuttaa jonkinmoinen tulitauko? Tätä tukisi muun muassa se, että liikekannallepanoa ei ole vieläkään suoritettu, vaikka venäjällä on valtava pula sotilaallista? Lisäksi tätä tukee myös se, että venäjä ei tunnu enää välittävän tappioista yhtään, vaan on valmis uhraamaan valtavasti joukkoja ja kalustoa hyvin mitättömän etenemisen saavuttamiseksi.

Ja voisiko tässä olla taustalla esim. sellainen muutos, että venäjän talouseliitti on onnistunut painostamaan putinin lopettamaan sota, vastineeksi tuesta putinille sodan jälkeen?
 
Viimeksi muokattu:
Itse uskon, että taustalla on niin yksinkertainen asia, kun talous. Kun nyt tuota venäjän taloutta ja siihen liittyvää keskustelua seuraa, niin näyttä siltä, että vuode 2025 budjetti on leviämässä todella pahasti käsille. Öljyn hinta on liian matala, energiaa ei saada myytyä tarpeeksi ja isot firmat, kuten Gazprom, ovat käytännössä kaatumassa valtion syliin. Lisäksi valtion velkakirjat eivät käy kaupaksi ja korot ovat aivan kestämättömällä tasolla. Ja tähän lisää sen, että venäjä ei ole oikeastaan tehnyt paljon ongelmien ratkaisemiseksi, vaan enemmänkin tuntuu siltä, että venäjän hallinto pyrkii puskemaan ongelmat piiloon.

Joten olisiko tilanne se, että nyt venäjä pyrkii saavuttamaan kaiken mahdollisen ennen vuodenvaihdetta, jonka jälkeen venäjä on pakko saavuttaa jonkinmoinen tulitauko? Tätä tukisi muun muassa se, että liikekannallepanoa ei ole vieläkään suoritettu, vaikka venäjällä on valtava pula sotilaallista? Lisäksi tätä tukee myös se, että venäjä ei tunnu enää välittävän tappioista yhtään, vaan on valmis uhraamaan valtavasti joukkoja ja kalustoa hyvin mitättömän etenemisen saavuttamiseksi.

Ja voisiko tässä olla taustalla esim. sellainen muutos, että venäjän talouseliitti on onnistunut painostamaan putinin lopettamaan sota, vastineeksi tuesta putinille sodan jälkeen?
Tähän kun vielä saadaan Kamalan Harriksen vaalivoitto ensi viikolla, niin se on "vot!" sano ryssä, kun vitun näki. Pakotteet pysyy voimassa, tuki Ukrainalle jatkuu, sodan jatkaminen käy ryssille mahdottomaksi tai menee ainakin todella vaikeaksi.
 

Ukrainan asevoimien kenraalimajuri Dmitro Martshenko vahvisti ongelmat videohaastattelussa entisen kansanedustaja Borislav Beresan kanssa. Upseerin mukaan venäläisjoukot ovat jo edenneet Selydoven kaupunkiin. Se sijaitsee Ukrainalle tärkeän huoltokaupunki Pokrovskin kaakkoispuolella Donetskin alueella. Venäjän puolustusministeriö kertoi paikkakunnan valtaamisesta tiistaina.

– En paljasta mitään sotilassalaisuuksia kun sanon, että rintamamme on romahtanut, Martshenko sanoi.

Kenraalimajurin mukaan Ukrainan ongelmien taustalla on pula ammuksista, aseista ja sotilaista.

– Miehiä ei ole tarpeeksi, joten vahvistuksia ei saada. Sotilaat ovat väsyneitä eivätkä he pysty pitämään kiinni nykyisistä asemistaan, Dmitro Martshenko totesi.
 

Ukrainan asevoimien kenraalimajuri Dmitro Martshenko vahvisti ongelmat videohaastattelussa entisen kansanedustaja Borislav Beresan kanssa. Upseerin mukaan venäläisjoukot ovat jo edenneet Selydoven kaupunkiin. Se sijaitsee Ukrainalle tärkeän huoltokaupunki Pokrovskin kaakkoispuolella Donetskin alueella. Venäjän puolustusministeriö kertoi paikkakunnan valtaamisesta tiistaina.

– En paljasta mitään sotilassalaisuuksia kun sanon, että rintamamme on romahtanut, Martshenko sanoi.

Kenraalimajurin mukaan Ukrainan ongelmien taustalla on pula ammuksista, aseista ja sotilaista.

– Miehiä ei ole tarpeeksi, joten vahvistuksia ei saada. Sotilaat ovat väsyneitä eivätkä he pysty pitämään kiinni nykyisistä asemistaan, Dmitro Martshenko totesi.
Sillälailla jeppis. Toi on ikävä sodan fakta, niitä miehiä ei ole kun pitää saada se kansalaisyhteiskunta pyörimään ja niitä ei voi ottaa sieltä pois koska silloin palvelut ja esim laitosten huolto romahtaa. Jossain toisessa todellisuudessa ois laitettu täys ralli päälle jo aikaa sitten ja siellä ois miljoona ukkoa odottamassa että koska saa lähteä tappamaan. No nyt niistä virheistä ja päätelmistä maksetaan, toivotaan voimia ja jaksamista rintamalle, sota on julmaa mutta ilman sotaa ei voi olla rauhaa.
 
Itse uskon, että taustalla on niin yksinkertainen asia, kun talous. Kun nyt tuota venäjän taloutta ja siihen liittyvää keskustelua seuraa, niin näyttä siltä, että vuode 2025 budjetti on leviämässä todella pahasti käsille. Öljyn hinta on liian matala, energiaa ei saada myytyä tarpeeksi ja isot firmat, kuten Gazprom, ovat käytännössä kaatumassa valtion syliin. Lisäksi valtion velkakirjat eivät käy kaupaksi ja korot ovat aivan kestämättömällä tasolla. Ja tähän lisää sen, että venäjä ei ole oikeastaan tehnyt paljon ongelmien ratkaisemiseksi, vaan enemmänkin tuntuu siltä, että venäjän hallinto pyrkii puskemaan ongelmat piiloon.

Joten olisiko tilanne se, että nyt venäjä pyrkii saavuttamaan kaiken mahdollisen ennen vuodenvaihdetta, jonka jälkeen venäjä on pakko saavuttaa jonkinmoinen tulitauko? Tätä tukisi muun muassa se, että liikekannallepanoa ei ole vieläkään suoritettu, vaikka venäjällä on valtava pula sotilaallista? Lisäksi tätä tukee myös se, että venäjä ei tunnu enää välittävän tappioista yhtään, vaan on valmis uhraamaan valtavasti joukkoja ja kalustoa hyvin mitättömän etenemisen saavuttamiseksi.

Ja voisiko tässä olla taustalla esim. sellainen muutos, että venäjän talouseliitti on onnistunut painostamaan putinin lopettamaan sota, vastineeksi tuesta putinille sodan jälkeen?

Kyllä tuo tämänhetkinen kiire omaankin nokkaan vähän sille vaikuttaisi, että ryssä alkaa kipuilemaan sodan kanssa ja neuvotteluasemia haetaan. Ryssän taloudesta on kuultu yskimisen merkkejä ja vaikuttaisi vähän että kalustotappiotkin alkavat vaikuttaa.

Tilastoista näkee että Venäjän osalta keväästä lähtien tankkien menetykset ovat olleet laskusuunnassa, vaikka miehistön menetykset kasvaneet jatkuvasti. Viittaisi vähän siihen, että vaunuja tai muuta kalustoa ei saada enää rintamalle aikaisempaan malliin, ja hyökkäykset tapahtuvat entistä enemmän puhtaasti mobikkirynnäköillä.

Tässä kuussa tulee ennätys Venäjän miestappioissa, edellinen ykköskuukausi oli viime toukokuu. Vuoden 2024 menetykset ovat merkittävästi suuremmat kuin -23 tai -22. Melkein puolet koko sodan tappioista eli 330k tullut tämän vuoden aikana ja vielä 2kk tappelematta.
 
Edellisessä viestissäni jakamani Kyiv Independent -artikkeli sisälsi linkin toiseen tuoreeseen artikkeliin:

https://kyivindependent.com/north-k...illion-friedrich-naumann-foundation-suggests/

-

En lainaa kyseisen artikkelin tekstiä, koska se referoi Friedrich Naumann Foundation instituutin julkaisua.

Lainaan mieluummin sen julkaisun yhteydessä kirjoitetun tiivistelmän kokonaisuudessaan (julkaistu 28.10.2024): LÄHDE


-

Varsinainen raportti on 23 sivuinen pdf-tiedosto, joten ei ole mikään Raamattu kyseessä.

Lainaan kolmen kappaleen verran tekstiä pdf-tiedoston sivuilta 11-17 jos kiinnostaa lukea tarkemmin heidän arvionsa Venäjän ja Pohjois-Korean yhteistyöstä.

Tässä kirjoitetaan arvio aseavun määrästä sekä "hinnasta", tosin myöhemmin arvioidaan myös että osa tästä on voitu "maksaa" muuten kuin rahalla tai kullalla. Toisaalta raportissa pohditaan myös, että ikuisesti rahapulassa elävä Pohjois-Korea tuskin on suostunut pelkästään "vaihtokauppaan" Venäjän kanssa vaan ovat voineet vaatia myös rahaa ja/tai kultaa maksuvälineeksi. Lisäksi muistuttavat että vuodettujen asiakirjojen perusteella ainakin Iran kiristi ryssältä hyvin suuren hinnan droneista ja tykistön laukauksista (toisaalta niiden laatu on paljon parempi kuin Pohjois-Korean tavaroilla, joten kenties heillä oli myös "varaa" tinkiä kova hinta).

Viimeinen kappale pohtii Pohjois-Korean sotilaiden määrää ja roolia Ukrainassa (jätän lähdeviittausten numerot paikoilleen mutta en kopioi itse lähteitä, ne voi käydä tarkistamassa pdf-tiedostosta mikäli kiinnostaa):

3.3 The Arms Deal

The intelligence reports indicating that Pyongyang might be supplying weapons to Moscow first surfaced in September 2022, roughly seven months after Russia launched its full scale invasion of Ukraine. While initially these reports were met with a degree of skepticism, largely due to the lack of hard evidence on the battlefield, the gradual quarterly reduction in the intensity of Russian artillery shelling suggested that the Kremlin indeed had been struggling witha shortage of ammunition. If in March-April 2022 Russian forces were firing approximately 70,000 to 80,000 rounds per day, by May this number had decreased to 60,000. By January 2023, the daily rate had further fallen to 20,000 projectiles, with subsequent drops to 14,000 in April-May, 12,000 by July-August, and 8,000 by November.(21)

This downward trend was likely owed to the miscalculations surrounding Russia’s plans for a rapid offensive in Ukraine. Moscow apparently underestimated the possibility of a prolonged war, which ultimately led to the quick exhaustion of Russian stockpiles. Despite efforts to scale up domestic production, Russia’s current output of around 250,000 artillery shells per month —equivalent to 3 million per year (22)— can only sustain a daily firing rate below 10,000 rounds. While sufficient for maintaining low-intensity routine engagements, this volume is inadequate for frequent large scale bombardments necessary to keep an advantage in the war of attrition. Failing to close the gap, Russia was compelled to seek external sources of ammunition, which likely led to its approach toward North Korea.

Convincing the Kim regime to assist evidently took some time, as the first shipment of military equipment to Russia was not delivered until August 2023,(23) nearly a year after intelligence initially reported on the possibility of an arms deal between Pyongyang and Moscow, which allows to suggest that negotiations were challenging and required considerable bargaining efforts. By October 2023, it was confirmed that North Korea had transferred over 1,000 containers of weaponry to Russia, (24) with shipments increasing to 6,700 containers by February 2024,(25) nearly doubling to either 13,000 (South Korean intelligence)(26) or 16,500 (U.S. intelligence) containers by August 2024,(27) and eventually reaching 20,000 containers by October 2024.(28)

While it is not possible to ascertain the precise distribution of the contents within these containers using satellite imagery alone, most analysts estimate that approximately 80-95% of the shipment consists of ammunition, primarily 152mm and 122mm artillery shells, with the remaining 5-20% comprising other forms of weaponry such as portable surface-to-air missiles, rifles, rocket launchers, and mortars. (29) The skewness in the assessments toward ammunition can be attributed to two major factors.

First, heavy weaponry appears to be delivered in separate batches and only periodically. For instance, North Korean short-range ballistic missiles KN-23/KN-24 were actively employed by Russia between late December 2023 and February 2024, after which their use paused for five months before resuming in July and August 2024. This break in exploitation suggests at least two scenarios. The deployment of KN-23/KN-24 missiles in Ukraine may have been part of a broader agreement between Moscow and Pyongyang, aimed not only at mitigating a potential shortage of Russian Iskander-M missiles, (30) but also attesting North Korean weaponry in a live combat environment, enabling the collection of performance data and the identification of deficiencies.(31) Considering that the first tranche, allegedly consisting of 50 KN-23/KN-24s, demonstrated a 50% failure rate due to deviations from their programmed trajectories and premature detonation in the air,(32) additional time was likely required for modifications to improve their precision and effectiveness, potentially through collaboration between the Russian military and North Korean engineers. (33) Another plausible scenario is that, with or without modifications, North Korea may have simply needed time to produce another batch of 50 missiles for delivery to Russia. The KN-23 and KN-24 are relatively new models, with the KN-23 having undergone its first test in May 2019 and the KN-24 in August 2019. This suggests that North Korea may not have large stockpiles of these weapons. Given that Pyongyang would likely prefer to hold back some missiles for its own security, and provided that its production capacity is capped at 10-20 KN-23/KN-24s per month,(34) the five-month period likely reflects the time necessary to manufacture and deliver the additional 50 units. The examination of debris from the August attacks on Kyiv revealed that the missiles employed in the strike were manufactured in 2024, (35) suggesting that the five-month lapse in their use could be indeed linked to production related factors. Whether North Korea aimed to implement improvements or simply needed time to assemble additional units remains unclear, particularly given that the newly launched missiles continue to experience premature detonations and demonstrate poor accuracy.(36) (37)

Second, missiles and missile systems seem to be delivered via rail, air or land rather than by sea. According to multiple intelligence reports, North Korea and Russia have consistently utilized 20-foot containers for their shipments.(38) (39) The interior dimensions of these containers can accommodate only 6-meter loads. The length of KN-23 and KN-24, for instance, ranges between 7 and 9 meters, meaning that even in a disassembled state these missiles would not fit within a standard 20-foot container.(40) Similarly, this constraint applies to anti-tank missile complex such as the Bulsae-4, the first sighting of which was documented near Kharkiv in late July 2024.(41) Available data suggests that the vehicle's length exceeds 7 meters,(42) indicating that it, too, would not fit within such a container.

In light of these factors, it can reasonably be assumed that approximately 95% of all shipments consist primarily of North Korean ammunition. While the figure of 20,000 containers may seem formidable, the quality and operational effectiveness of the delivered artillery rounds are rather questionable, with failure rates reportedly being comparable to those observed in KN-23/KN-24 missiles. According to Ukrainian military officials, around half of all North Korean shells are defective, with most originating from the 1970s and 1980s. A significant portion of these shells are non-functional, while the remainder require restoration or inspection prior to use.(43) These assessments align with numerous reports from Russian soldiers. According to their accounts, North Korean shells frequently fail to reach their intended targets due to inconsistencies in the powder charges. The low quality of the powder results in shells being utilized in situations where "accuracy, reliability, and even the successful exit of the projectile from the barrel are of minimal importance."(44)

Considering the scale of the arms transfer and the reported poor quality of the delivered weapons, a critical question arises regarding the financial cost of North Korea’s military assistance to Russia. Given that assessments may vary depending on differing assumptions and the calculation methods employed, this policy paper aims not to determine an exact figure but rather to evaluate the range of the potential cost of the deal, based on the type, quantity, and possible pricing of the North Korean weapons supplied to Russia.

According to recent reports, the number of containers sent from North Korea to Russia is estimated to be around 20,000. Assuming that 5% of these shipments consist of supplementary materials or equipment, it can be inferred that approximately 19,000 containers are filled solely with ammunition. Experts suggest that around 75-85% of these containers carry 152mm shells, while 15-25% contain 122mm rounds. The upper estimates of 85% (152mm) to 15% (122mm) seem to be more plausible, not only because 152mm shells offer greater range and explosive power which Russia seems to prioritize, but also because the majority of Russia's modern artillery platforms are designed to fire 152mm rounds.

Based on various measurements and assessments, it is presumed that a 20-foot shipping container can accommodate approximately 276 crates of 152mm shells or 264 crates of 122mm rounds. Each crate of 152mm ammunition holds a single unit, whereas a crate of 122mm ammunition contains two units.(45) Taking these figures as a baseline for calculations, the total number of ammunition deliveries can be approximated as follows:

For 152mm:

276 (ammo crates per container) * 16,150 (85% of containers) * 1 (number of artillery shells per box) =4,457,400 pieces.

For 122mm:

264 (ammo crates per container) * 2,850 (15% of containers) * 2 (number of artillery shells per box) =1,504,800 pieces.

Total: 4,457,400 (152mm) + 1,504,800 (122mm) = 5,962,200 pieces.(46)

Beyond ammunition, the only confirmed North Korean manufactured weapons used in Ukraine include the KN23/KN-24 ballistic missiles and the Bulsae-4 anti-tank missile complex. Based on the aforementioned information, it can be inferred that Russia likely received only two batches of KN-23 and KN-24 missiles, the first in the fall of 2023 and the second in the summer of 2024, each likely comprising 50 units, bringing the total number of missiles of this type to an estimated 100. In the case of Bulsae-4, a leaked catalog of North Korean military assets for sale suggests that the complex is comprised of three components, each of which can be purchased individually in separate sets: the missiles are available in batches of 100, guidance launchers in sets of 10, and checking devices for the missile and launcher in sets of 2.(47) Provided that the Bulsae-4 vehicle was spotted in Ukraine only in July 2024, and given that North Korean weapons tend to underperform, it is unlikely that Russia would have acquired more than two complex sets without first evaluating their battlefield effectiveness.

As for the price of each item, Russian-produced 122mm ammunition is estimated to cost approximately $500 per unit, while the price for 152mm rounds ranges between $800 and $1,000 per unit.(48) (49) (50) (51) Given that North Korea supplies Russia with ammunition produced in the 1970s and 1980s, the price for North Korean 122mm rounds is likely to be between $150 and $300 per unit, and for 152mm rounds, between $300 and $500 per unit. The exact cost North Korea negotiated with Russia remains uncertain, as Pyongyang has a track record of selling weapons at both below and above market rates.(52) Given Russia’s urgent need for ammunition, it is possible that North Korea sought prices comparable to those of newly manufactured Russian munitions. Leaked documents from September 2022 reveal that Russia paid Iran significantly above market value for ammunition: $726 for new 122mm rounds and $625 for stockpiled ones, as well as $1,190 for new 152mm rounds compared to $650 for older stock.(53) It is unclear whether North Korea managed to secure a similar deal, especially considering reports of Iranian ammunition being of significantly higher quality. Nonetheless, with a precedent of overpaying, it is reasonable to estimate both the lower and upper bounds of the potential pricing. In the case of KN-23 and KN-24 missiles, the price per unit is reported to range between $1.5 million and $3 million. (54) (55) For the components of the Bulsae-4 complex, North Korea charges $42,000 per missile, $65,000 per launcher and $35,000 per checking device.(56)

Taking into account potential price variations, the total costof the arms deal is estimated to range between $1.72 billion and $5.52 billion, as outlined below:

Low Estimate:

$1,717,860,000 (for $300/152mm, $150/122mm, $1.5million/KN-23/24, 1 Bulsae-4 set)

$2,839,980,000 (for $500/152mm, $300/122mm, $1.5million/KN-23/24, 2 Bulsae-4 sets)

High Estimate:

$4,628,160,000 (for $800/152mm, $500/122mm, $3million/KN-23/24, 2 Bulsae-4 sets)

$5,519,640,000 (for $1,000/152mm, $500/122mm, $3million/KN-23/24, 2 Bulsae-4 sets)


3.4 Military Collaboration

Leikkasin tästä tekstin pois


3.5 Economic Ties

Leikkasin tästä tekstin pois

Jatkoa aikaisempaan viestiini, tuumailua siinä lainatun raportin numeroista:

Raportti sisältää kiehtovan kuvauksen / arvion ryssän tykistön laukausten keskiarvoisesta päiväkulutuksesta (kappaleen lopussa on lähdeviittaus lähteeseen numero 21):

March-April 2022 = approximately 70,000 to 80,000
by May 2022 = 60,000
By January 2023 = 20,000
April-May 2023 = 14,000
by July-August 2023 = 12,000
by November 2023 = 8,000

Ryssän tykistön laukausten uustuotannolle ei kerrota vastaavia numeroita eli kuinka nopeasti kykenivät aktivoimaan / kasvattamaan sitä, mutta nykyiseksi tasoksi kerrotaan noin 250,000 laukausta per kuukausi, mikä tarkoittaa noin 3 miljoonaa vuodessa ja 8,200 laukausta per päivä.

Aikataulu on hieman tulkinnanvarainen eli miten tulisi tulkita sanan by käyttö tässä yhteydessä: tarkoitetaanko että kyseinen lukema saavutettiin tiettyyn kuukauteen mennessä vai kyseisen kuukauden aikana (jossain vaiheessa). Olen taipuvainen lukemaan sen jälkimmäisellä tavalla eli jossain vaiheessa ko. aikana.

Vaikka tuo on karkea kuvaus ja voi sisältää virheitä, niin JOS tuo pitäisi paikkansa, se kertonee siitä että ryssä oli käyttänyt omat sotaa edeltävät tykistön laukausten varastonsa marraskuuhun 2023 mennessä.

Muistetaan myös että ryssän sanottiin aloittaneen viime talven "suurhyökkäyksensä" marraskuussa 2023. Tämä herätti jo silloin epäilyksiä tässä ketjussa että näinköhän kyseinen hyökkäys aloitettiin kun olivat saaneet merkittävän määrän Pohjois-Korean laukauksia "varastoihinsa" eli kun toimitukset rullasivat ja oli selvyys siitä että ne tulevat myös jatkumaan.

Näiden numeroiden valossa helppo uskoa tuohon.

-

Raportin mukaan Pohjois-Korea toimitti ensimmäiset asetoimitukset elokuussa 2023 (August 2023) ja konttitoimituksia on raportoitu seuraavat määrät:

August 2023 = the first shipment of military equipment to Russia
By October 2023 = 1,000
by February 2024 = 6,700
by August 2024 = either 13,000 (South Korean intelligence)(26) or 16,500 (U.S. intelligence)
by October 2024 = 20,000

Minulla on aikaisemmassa viestissä tallessa ne päivämäärät, jolloin nämä konttimäärien arviot on kerrottu julkisuuteen. Laskin niissä viesteissä karkeita keskiarvoisia konttimääriä näille aikaväleille. Pitänee kaivaa ne viestit ja numerot uudestaan, jotta voi tutkia tätä hieman tarkemmin.

Pidemmän aikavälin keskiarvoksi saadaan kuitenkin "By October 2023 - October 2024 = 19,000"

19,000 / 12 = 1583 konttia per kuukausi

Tämä on merkittävästi suurempi määrä kuin aikaisempia "noin 1000 konttia kuukaudessa" jota olen tässäkin ketjussa tapaillut. Se perustui Etelä-Korean puolustusministerin elokuussa 2024 kertomaan numeroon 13,000 konttia eli sinänsä se piti paikkansa mutta sisälsi ensimmäiset pari "hiljaisempaa kuukautta" mitkä laskivat koko keskiarvoa merkittävästi.

-

Raportissa arvioidaan tykistön laukausten määrä näin:

For 152mm:

276 (ammo crates per container) * 16,150 (85% of containers) * 1 (number of artillery shells per box) =4,457,400 pieces.

For 122mm:

264 (ammo crates per container) * 2,850 (15% of containers) * 2 (number of artillery shells per box) =1,504,800 pieces.

Total: 4,457,400 (152mm) + 1,504,800 (122mm) = 5,962,200 pieces.(46)

-

Täten jos oletetaan suhdeluvun pysyneen vakiona koko tämän aikavälin, voidaan laskea 1000 kontissa toimitettavien laukausten määrät (tehdään samat oletukset kuin raportin laskelmassa):

152mm = 234,600
122mm = 79,200

Näiden summa on 313,800 laukausta / 1000 konttia

JOS otetaan aikaisempi pidemmän aikavälin keskiarvo 1583 konttia per kuukausi, silloin kokonaismäärä olisi 496,745 laukausta per kuukausi minkä voinee pyöristää 500,000 laukaukseen.

HUOM: syystä tai toisesta raportin laskelmassa lasketaan konttien kokonaismäärällä 19,000 eikä 20,000 mistä syystä laukausten kokonaismäärä on hieman vajaa 6 miljoonaa eikä hieman vajaa 6,3 miljoonaa.

-

Tällöin, JOS Venäjän uustuotannon kapasiteetti olisi 250,000 laukausta kuukaudessa niin silloin se yhdessä Pohjois-Korean toimitusten kanssa kokonaismäärä olisi 750,000 laukausta per kuukausi. Toisaalta tällöin Pohjois-Korean toimitusten osuus olisi 66% ja Venäjän oman teollisuuden uustuotanto 33% - väitetysti Iran toimittaa myös laukauksia.

HUOM: 750,000 laukausta per kuukausi tarkoittaisi keskiarvoista päiväkulutusta 24,671 - jos lasketaan 30,4 päivää per kuukausi.

Tuoreen twiitin mukaan Pohjois-Korea toimittaisi 60%, Iran 10% ja Venäjän oma teollisuus 30% kuukauden tykistön laukauksista, joten tämän raportin numerot osuvat aika lähelle niitä.

Toisaalta Budanovin mukaan Pohjois-Korea toimittaisi suunnilleen saman määrän kuin Venäjän teollisuus itse, kummankin kokonaismäärän ollessa noin 3 miljoonaa laukausta per vuosi. Eli syystä tai toisesta raportin laskelma on noin kaksi kertaa suurempi kuin Budanovin julkisuuteen kertoma numero (artikkeli julkaistu 23.10.2024): LÄHDE

Budanov also said that the DPRK's arms supplies to Russia, which began in late 2022, have reached 2.8 million shells per year, which is only 100,000 less than Russia's own annual production of 2.9 million shells. Since the end of 2023, North Korea has also transferred a number of ballistic missiles, the launch systems of which are maintained by North Korean teams.

-

Eli tämä on melkoinen mysteeri.

Olisin taipuvainen uskomaan Budanovia koska hänellä kuvittelisi olevan tarkin tieto todellisesta toimitettujen laukausten määristä.

Nämä erilaiset laskelmat siitä, millainen määrä konteissa "kyetään toimittamaan" nojaavat siihen että konteissa ei ole toimitettu käytännössä mitään muuta kuin tykistön laukauksia (152mm ja 122mm) mutta voidaan keksiä lukematon määrä kaikenlaista muuta mitä ryssä on voinut ostaa Pohjois-Korealta:

122mm raketit
5,45mm ja 7,62mm patruunat
kevyiden kranaatinheittimien laukaukset
raskaiden konetykkien laukaukset
erilaiset pst-ohjukset ja kranaatit
rynnäkkökivääreitä
konekivääreitä
tarkkuuskivääreitä
jne jne.

Eli kenties yllä oleva teoreettinen laskelma on sinänsä oikein, mutta edustaa teoreettista maksimimäärää.

Budanovin numero olisi sitten se todellinen määrä? Hän sanoo "laukausta per vuosi" ja käyttää termiä "ovat saavuttaneet ko. tason" mikä kertoisi siitä että vaikka toimitettujen konttien määrä kasvoi nopeasti tasolle 1000 konttia per kuukausi ja pidemmän aikavälin keskiarvoksi voidaan laskea 1600 konttia per kuukausi, kenties silti tykistön laukausten toimitus näissä konteissa on kasvanut maltillisemmin?

Laskin tuossa ylempänä että toimitettujen konttien määrä on aikavälillä "By October 2023 - October 2024 = 19,000"

Voidaanko siis arvioida Budanovin kommentin perusteella että näissä konteissa olisi toimitettu 2,8 miljoonaa tykistön laukausta (sekä tietysti paljon kaikenlaista muuta)?

Tällöin keskiarvoinen tykistön laukausten määrä on 147,368 / 1000 konttia, ja mikäli he toimittavat 1583 konttia per kuukausi, silloin tykistön laukausten määrä olisi 233,283 laukausta per kuukausi.

Tämä on tosiaan aavistuksen vähemmän kuin ryssän oman teollisuuden väitetty uustuotantomäärä 250,000 per kuukausi - Budanovin mukaan se olisi 241,667 laukausta per kuukausi, jos halutaan olla oikein tarkkoja).

Tällöin yhden kuukauden summa olisi 474,950 laukausta per kuukausi (tosin tässä ei huomioida Iranin toimituksia), mikä tarkoittaisi keskiarvoisesti 15,623 laukausta per päivä.

Tämä määrä on hieman suurempi kuin keväällä 2023 väitetty taso (April-May 2023 = 14,000).
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä tuo tämänhetkinen kiire omaankin nokkaan vähän sille vaikuttaisi, että ryssä alkaa kipuilemaan sodan kanssa ja neuvotteluasemia haetaan. Ryssän taloudesta on kuultu yskimisen merkkejä ja vaikuttaisi vähän että kalustotappiotkin alkavat vaikuttaa.

Tilastoista näkee että Venäjän osalta keväästä lähtien tankkien menetykset ovat olleet laskusuunnassa, vaikka miehistön menetykset kasvaneet jatkuvasti. Viittaisi vähän siihen, että vaunuja tai muuta kalustoa ei saada enää rintamalle aikaisempaan malliin, ja hyökkäykset tapahtuvat entistä enemmän puhtaasti mobikkirynnäköillä.

Tässä kuussa tulee ennätys Venäjän miestappioissa, edellinen ykköskuukausi oli viime toukokuu. Vuoden 2024 menetykset ovat merkittävästi suuremmat kuin -23 tai -22. Melkein puolet koko sodan tappioista eli 330k tullut tämän vuoden aikana ja vielä 2kk tappelematta.
Ukraina myöskin hakee asemiaan, vasta pari päivää sitten Yermak sanoi että sotaa edeltävät rajat vaaditaan neuvotteluihin: https://www.pravda.com.ua/eng/news/2024/10/27/7481612/

Andrii Yermak, Head of Ukrainian President's Office, said that in order to start negotiations with Russia, its troops should withdraw to their positions as of 24 February 2022.

Itse oletan, että tämä muuttuu vieläkin enemmän asemasodaksi kun ryssältä loppuu puhti.

Ukrainan uusinkaan mobiilisaatioaalto ei kyllä näytä siltä että puskettaisiin ryssää 24.2. rajoihin, lähinnä riittää stabilisoimaan rintaman.

Lisäänpä vielä sen, että Ukraina katsoo tätä ihan erilaisesta vinkkelistä kuin Suomi. Jos Suomessa olisi sota, niin iso osa kansanedustajista olisi armeijan vällyissä ja jossakin bunkkerissa, mikä prosentti Ukrainan kansanedustajista on ollut sotimassa?

Toistaseksi Ukrainan kansanedustajat näkevät että ei tarvitse edes pakollista asevelvollisuutta, vaan sinne otetaan tietty määrä valittuja jatkossakin. Syynä itse näen sen että he eivät halua omia lapsiaan sotimaan, sillä pakollinen jokaista miestä koskeva asevelvollisuus kun asettuisi myös eliitin kohdalle.
 
Viimeksi muokattu:
Tähän kun vielä saadaan Kamalan Harriksen vaalivoitto ensi viikolla, niin se on "vot!" sano ryssä, kun vitun näki. Pakotteet pysyy voimassa, tuki Ukrainalle jatkuu, sodan jatkaminen käy ryssille mahdottomaksi tai menee ainakin todella vaikeaksi.

Realismi kannattaa nyt säilyttää mukana ajattelussa ja toiveissakin. ryssä on vallannut yhden kaupungin ja neljä kylää lisää ihan viime päivinä ja tietyillä alueilla eteneminen on ollut nopeampaa, kuin kukaan osasi odottaa.

Kuten odotettavissa oli, Kurskin alueesta tai asukkaista ei Moskovassa välitetä hevon paskaa. Se pyritään valtaamaan takaisin, sitten kun pystytään. Tuhoista välittämättä. Sillä välin eteneminen muualla jatkuu kohtuullisen reipasta vauhtia.

Kaukovaikutteisia aseita ilman mitään rajoiteita tarvitaan viimeistään tänään, mieluummin eilen, suuria määriä ja Ukrainan mobilisointia miehistötappioiden korvaamiseksi sekä joukkojen kierrättämiseksi.

Pelkästään hyvinvointirahastonsa avulla, Kreml voi jatkaa höökiään vielä ainakin 12 kk. Suhtellisen halvalla, mutta koko maailmalle todella vaarallisesti, voivat myös maksaa persläpien diktaattoreille materiaali ja miehistötuesta mm. ohjus, avaruus ja ydinteknologialla. Se onkin mukava tilanne, kun sekopää Kim ja mullahit saavat tuota teknologiaa putelta, jotta kääpiö voi jatkaa hyökkäyssotaansa Euroopassa.

Samalla länsi seuraa voivotellen peukku perseessä ja varoittelee eskaloimasta..
 
Tässä on melkoisen pitkä lista yrityksiä Venäjällä jotka pääsivät tänään US Treasuryn pakotteiden piiriin (ja todennäköisesti hyvin nopeasti muiden myös), mutta samalla laaja kirjo mm. turkkilaisia, kiinalaisia ja ainakin yksi sveitsiläinen yhtiö, jotka pääsevät miettimään miten toimintaa jatketaan kun rahat tileiltä katoavat eikä minkäänlainen maksuliikenne minnekään suuntaan toimi.

 
Ajatukseni näistä Temulaisista on, että niitä tullaan käyttämään vain Kurskissa. Se on ryssän omaa aluetta ja kai nyt omalla alueellaan saa käyttää vaikka somaleita ja siihen ei ole kellään mitään sanottavaa - ihan kuin puttea tämä sen enempää kiinnostaisi, tai voihan se olla että kiinnostaakin.

Näin ryssä saa omat joukkonsa pois Kurskista ja muille rintamille.

Kurskin jälkeen, jos ne sen nyt jotenkin saavat haltuunsa on tilanne sitten taas eri.

Vittumaisia aikoja kaikinpuolin.
 
Putinin sota.. Navalnayn leski, joka ilmoittanut halunsa olevan venäjän seuraava presidentti on antanut die zeitille haastattelun.

Kysyttäessä aseavusta Ukrainalle, vastannut että niillä aseilla kuolee venäläisiä. Samoin örkkisotilaista jotka tappaa, raiskaa ja varastaa, ne on vaan sotilaita. Se on vain Putinin sota. Toista sataa miljoonaa emäryssää vaan sattuu olemaan siinä mukana.

Sama juttu kuin kara- murzan kanssa, epäilyttävästi ihmisiltä näyttäviä vatnikkeja kaikki tyynni.

Ymmärrän toki realiteetit että suosiota valtaanpäästäkseen pitää omiltaan kalastella, mutta ehkä juuri siksi tai siitä huolimatta luotto nolla.

Putin on päästänyt nuo vapaaksi puhumaan pakotteita vastaan ja kritisoimaan Ukrainan aseapua. Fakta on, että kumpikin olisi jo vainaa, jos Putler ei heistä hyötyisi. Nämä kaksi hahmoa vaikuttaa olevan Putlerin hienostunutta hybridisotaa, johon länsi on langennut - mukaanlukien oma valtiojohtomme.
 
Tässä juttua Bohdana BG:stä eli vastaava 155 mm tykin putki ja lukkokoneisto asennettuna Hyasint-B alustalle. Nopeaa, yksinkertaista ja halpaa tekniikkaa joka neukkukalustoon tottuneilla tykkimiehillä on helppo omaksua. Varaosia löytyy ja ne ovat yhteisiä joko Hyasinttien tai 2S22 Bohdanan kanssa.


Jonkinlainen kuva tykistä yo. lähteestä.

7b6dbb69-05d5-44b5-bccf-35c691d3480f-1068x789.webp
 
Back
Top