Venäjän asevoimien raaka simputtamiskulttuuri tekee sotilaista säälimättömiä tappajia
Venäjän hyökkäys|Huolimatta tehdyistä ja koetuista julmuuksista ja järkyttävistä tappioista, venäläissotilaat eivät kapinoi. Tutkijan mukaan tätä selittää erityisesti väkivallan kulttuuri, joka iskostetaan alokkaisiin jo varhain.
Tilaajille
Aleksanteri-instituutin vierailevan tutkijan Amelie Tolvinin mukaan pelkät ideologiset tai taloudelliset syyt eivät selitä, mikseivät venäläissotilaat nouse kapinaan. Kuva: Saara Mansikkamäki / HS
Kuuntele juttu
Ilmo Ilkka HS
8:35
Lue tiivistelmä
Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija Amelie Tolvin selittää, miksi venäläiset sotilaat eivät kapinoi komentajiaan vastaan.
Syynä on Venäjän asevoimien väkivallan kulttuuri ja erityisesti dedovštšina eli väkivaltainen simputtaminen, joka murtaa sotilaiden identiteetin.
Näytä lisää
Miksi venäläiset sotilaat eivät kapinoi mielivaltaista, väkivaltaista ja ihmishenkeä arvostamatonta johtoansa vastaan?
Venäjän sotajohto on lähettänyt heikosti koulutettuja ja varusteltuja sotilaitaan eturintamalle ja käyttänyt valtavia tappioita aiheuttavia ihmisaaltohyökkäyksiä.
Kysymys kapinan puutteesta heräsi Aleksanteri-instituutin vierailevan tutkijan
Amelie Tolvin mielessä ennen kaikkea järjettömien sodankäyntitaktiikoiden ja niitä näyttävien videon kautta.
Hän pohti asiaa Foreign Policy -lehdessä huhtikuun alussa julkaistussa analyysissään ja kertoo nyt ajatuksistaan HS:n haastattelussa.
Syy on Tolvinin mukaan löydettävissä ennen kaikkea Venäjän asevoimien väkivallan kulttuurista, jonka yksi merkittävä ominaisuus ja mahdollistaja on erittäin väkivaltainen simputtaminen.
Venäjällä tälle simputtamiselle on olemassa myös oma terminsä: dedovštšina. Sen voisi vapaasti suomentaa vanhojen ukkojen tai tässä yhteydessä asevoimien kantahenkilöstön vallaksi. Sanalla viitataan valtadynamiikkaan, joka esiintyy palvelusiältään vanhempien sekä korkea-arvoisempien ja heitä nuorempien sekä alempiarvoisten sotilaiden välillä.
Amelie Tolvin päätyi Suomeen ensimmäisen kerran maisteriopiskelijana, mutta ihastui maahan niin paljon, että halusi palata. Kuva: Saara Mansikkamäki / HS
Nykyaikaisen simputtamisen yksi alkupiste löytyy Tolvinin mukaan 1960-luvulta, jolloin Neuvostoliitossa alettiin hyväksyä väkivaltaisia rikollisia mukaan palvelukseen.
Rikolliset toivat oman vankilakulttuurinsa säännöt ja käytöksen asevoimiin. Siihen sisältyi väkivaltaa ja sillä uhkailua sekä muun muassa ruuan ja rahan anastaminen tuoreilta asevelvollisilta.
”Esimerkiksi yhdessä tapauksessa upseeri pakotti alaisiaan huoraamaan itseään ja varasti sitten heidän ansionsa”, Tolvin kertoo.
Tapaus on vuodelta 2007, jolloin pietarilaisessa varuskunnassa palvelleet asevelvolliset pakotettiin seksiin keski-ikäisten asiakkaiden kanssa noin tuhannen ruplan hinnalla.
Venäläissotilaat kaatuneen ukrainalaissotilaan vieressä maaliskuussa Kazak Loknjan kylässä Kurskin alueella. Kuva: Tatjana Makejeva / AFP
Dedovštšinan ytimeen kuuluukin myös seksuaalinen väkivalta ja sen uhka. Venäjän kaltaisessa, erittäin patriarkaalisessa kulttuurissa miehuuteen kohdistuvat uhat ovat Tolvinin mukaan erittäin tehokkaita keinoja alistaa sekä murtaa miehiä.
”Raiskaukset ovat aina epäinhimillistäviä, mutta kun otetaan huomioon maskuliinisuuden ideat ja ihanteet, on se poikkeuksellisen epäinhimillistävää.”
Väkivaltaisen simputtamisen avulla asevelvollisten identiteetti ensinnäkin murretaan ja sen jälkeen rakennetaan uudestaan sotilaalle sopivaksi.
Vastaavaa metodia käytetään toki muuallakin, kuten Yhdysvaltain merijalkaväessä, mutta siellä nähtävät väkivallan tasot eivät ole mitenkään verrattavissa Venäjän asevoimiin.
”Kyse on siirtymäriitistä, jossa nöyryytys ja alistaminen vaativat sotilailta persoonansa sekä identiteettinsä hajottamista.”
Tämän jälkeen kouluttajat ja korkea-arvoisemmat sotilaat rakentavat ihmisestä uuden, asevoimiin sopivan palasen.
Venäläissotilaita Kazak Loknjan kylässä maaliskuussa. Kuva: Tatjana Makejeva / AFP
Venäjällä on ainakin näennäisesti pyritty kitkemään dedovštšinaa vuosien saatossa siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt julmuudesta on Tolvinin mukaan tehty myös tehokeino.
”Jos sinulla on asevoimat, jotka ovat valmiita kuolemaan ja halukkaita tekemään hirvittäviä asioita uhreilleen, viestii se sekä viholliselle että omalle kansalle vastarinnan hinnan olevan erittäin korkea. Siksi Venäjä iskee nyt niin paljon siviilikohteisiin [Ukrainassa]. He nostavat tätä vastarinnan hintaa.”
Samalla väkivalta ruokkii väkivaltaa ja Venäjän asevoimien kulttuuri on johtanut Tolvinin mukaan raakuuksiin sekä julmuuksiin pitkin historiaa.
Toisessa maailmansodassa neuvostosotilaat etenivät länteen ryöstäen ja raiskaten äärimmäisen runsaasti. Sama toistui myöhemmin Tšetšeniassa ja Georgiassa.
Samoja hirveyksiä nähdään nyt Ukrainassa.
Väkivallan kulttuuri selittää Tolvinin mukaan myös venäläisjoukkojen mahdolliset sotarikokset ja muut julmuudet Ukrainassa.
Julmuus myös palkitaan, kuten nähtiin Butšan verilöylyyn syyllistyneiden sotilaiden kohdalla. Presidentti
Vladimir Putin palkitsi veriteoista ja julmuuksista epäillyn prikaatin vuonna 2022 nimeämällä sen kaartin joukoiksi.
Venäjän tappamien siviilien joukkohauta Butšassa vuonna 2022. Kuva: Kalle Koponen / HS