3.7 Johtopäätökset (sivu 59)
2000-luvun aikana Venäjä käytti laaja-alaisesti eri keinoja Georgian painostamiseksi ja sen hallinnon aseman horjuttamiseksi. Georgian pyrkiessä lähestymään länsivaltoja ja yhdistämään alueensa virallisen hallinnon alaisuuteen Venäjä
(1) katkaisi energianjakelun alueelle, (2) toteutti liittolaistensa avulla sabotaasi-iskuja, (3) pyrki sekaantumaan Georgian sisäpolitiikkaan, (4) tuki separatistijoukkoja sekä Abhasiassa että Etelä-Ossetiassa, (5) rikkoi Georgian ilmatilan koskemattomuutta, (6) käytti sotilaallista voimaa (ilma-iskut) sekä (7) toteutti taloudellisia pakotteita Georgiaa vastaan. (OMA KOMMENTTI! Näitä samoja painostuskeinoja käytetty myös Ukrainan kohdalla).
Sotaa edeltäneet tapahtumat voidaan rinnastaa suomalaisissa uhkamalleissa esiintyvään poliittiseen, sotilaalliseen ja taloudelliseen painostukseen. Vuosien saatossa toteutetut toimet, joiden painopiste oli vuosina 2007–2008, tähtäsivät Georgialle ilmaistun päämäärän saavuttamiseen. Venäjä pyrki estämään kaikin keinoin Georgian liittymisen läntisiin liittoumiin – erityisesti Natoon – ja säilyttämään oman asemansa etupiirikseen katsomissaan maissa. Etenkin kevään ja kesän 2008 aikana on nähtävissä Venäjän asevoimien suorittamat valmistelut.
Venäjä valmistautui suorittamaan sotilaallisen operaation Georgian alueelle. Olisiko operaatiota toteutettu vai pyrittiinkö valmisteluilla vain toteuttamaan sotilaallista painostustoimintaa? Venäjä pyrki toimillaan saavuttamaan poliittiset päämääränsä, joiden saavuttamista sotatoimi edisti. Venäjän onkin väitetty tukeneen separatistijoukkojen provokaatioita ensin Abhasiassa ja myöhemmin Etelä-Ossetiassa. Toisaalta Venäjä pyrki estämään sotilaallisen voimankäytön YK:n turvallisuusneuvoston kautta, mikä saattaa olla myös keino peittää todelliset
tavoitteet.
Georgia totesi aluksi aloittaneensa sotatoimet alueen rauhoittamiseksi, mutta myöhemmin ilmoitti operaation yritykseksi eristää alue Venäjän hyökkäyksen varalta, koska Venäjän joukkoja oli keskitetty Georgiaan. Molemmat näkökulmat saattavat olla totta, koska on todennäköistä, että tilanteen kiristyessä alueella Venäjä aloitti Etelä-Ossetiassa olleen pataljoonan vahventamisen parempien toimintaedellytysten luomiseksi mahdollisen sotilasoperaation varalta.
Tosiasia on kuitenkin se, että taistelut alkoivat Georgian massiivisesta tulivalmistelusta ja hyökkäysoperaatiosta. Georgian johto todennäköisesti uskoi, että Venäjä ei olisi puuttunut tapahtumien kulkuun niin voimakkaalla sotilaallisella operaatiolla. Venäjän operaatio oli joka tapauksessa vaikuttava 2000-luvun sotilaallinen hyökkäysoperaatio pienempää ja heikompaa vastustajaa vastaan – operaatio, jolla saavutettiin nopeasti sekä sotilaalliset että geopoliittiset tavoitteet.