Hitler ”pelasti” Saksan ja Mussolini ”järjesti” Italian suomalaisessa koulukirjassa vuonna 1939 – opetuksen vinoumat ovat vaarallisia myös nyt
Suomen historianopetuksen vinoumia pyritään oikomaan, mutta putinismin historiakäsitystä syötetään Venäjällä yhä häikäilemättömämmin, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Vesa Sirén.
Benito Mussolini ja Adolf Hitler saivat myönteiset maininnat F. A. Heporaudan Historian oppikirjassa kansakouluja varten vuonna 1939.
Vesa Sirén HS
2:00 | Päivitetty 12:26
”
HÄN on tuonut maahan kaivattua vakautta.”
Nämä sanat hätkähdyttivät torstaina monia Helsingin Sanomien lukijoita. Ne kertovat Venäjän presidentistä
Vladimir Putinista ja ovat peräisin kahdeksasluokkalaisten Memo-historiankirjasta, jonka Edita painoi vuonna 2019.
Uusiksihan tuo kohta menee. Mutta oppikirja ei ollut käsityksessään yksin.
Helsingin Sanomat arvioi esimerkiksi vuonna 2002, että ”
Putin on vakauttanut talouden”, mikä oli pitkälti totta. Öljytulojen voimakkaan kasvun ansiosta keskiluokan palkat moninkertaistuivat 1990-luvun vaikeimpien vuosien jälkeen.
Vuonna 2007 Ulkopoliittisen instituutin
Arkady Moshes arvioi HS:lle, että
Putin on ”saanut talouden kuntoon” ja ”vakauttanut maan”.
Vuonna 2010
HS siteerasi silloista ulkoministeriä Alexander Stubbia, jonka mukaan Jeltsinin jälkeen Putin ”vakautti maata” ja nyt uusi presidentti Dmitri Medvedev lisää kansainvälisyyttä, demokraattisuutta ja avoimuutta.
Stubb arvioi, että Venäjä olisi kymmenen vuoden päästä ”jo huomattavasti demokraattisempi”.
Toisin kävi, kuten jälkiviisaina tiedämme.
KESKIVIIKKONA 30. maaliskuuta pidetään tämän kevään ylioppilaskirjoitukset historian osalta.
Lukaisin tätä kirjoitusta varten lukion Forum II -oppikirjasta Putinin Venäjää koskevan osuuden.
Ihan hyvin teksti on kestänyt, vaikka uusimmat käänteet eivät voi kirjassa olla. Oppikirja mainitsee esimerkiksi vallan keskityksen Putinille ja tämän lähipiirille, Putinin päättämät hyökkäykset toisten valtioiden alueille, Krimin niemimaan valtauksen sekä kriittisten medioiden ja kansalaisjärjestöjen vaientamisen.
Pienen lisäselailun perusteella nykyisissä oppikirjoissa kerrotaan asiallisesti ja erilaisia näkökohtia punniten myös historiamme kipupisteistä, joihin kuuluvat esimerkiksi kevät 1918, Hitlerin Saksan ja Suomen yhteistyö jatkosodassa ja suomettuminen toisen maailmansodan jälkeen.
Toki lukion oppikirjat tarjoavat vain tiiviin lähtötason, josta voi ponnistaa akateemisiin opintoihin tai omaan historian harrastukseen. Mutta mitään erityisen vääristynyttä tendenssiä en heti havaitse.
Toisaalta vasta tulevaisuus ja sen tuoma jälkiviisaus paljastavat sen, mitä nyt emme ehkä näe tai halua nähdä.
Sen todistaa osaltaan vain muutama esimerkki 1980-luvun, 1970-luvun ja 1930-luvun historian koulukirjoista.
1980-luku: Ruotsi-Suomea ja erillissotaa
KUN vertaan omien kouluvuosieni historianopetusta nykyiseen, tietyt muutokset käyvät selviksi.
Ruotsi-Suomi-termiä käytettiin vielä lapsuuteni opetuksessa, mutta termi on ollut jo pitkään vanhentunut.
Jatkosodan osalta ajopuuteoriasta oli kouluvuosinani siirrytty ohjattu koskivene -teoriaan, ja sille löydetään yhä perusteita. Nyt Suomen väitettä jatkosodasta ”erillissotana” kritisoidaan kuitenkin aikaisempaa selvemmin.
”Viime vuosina suurin osa Suomen historiantutkijoista on ottanut sen kannan, että Suomen voi katsoa olleen Saksan liittolainen”, lukion Forum-oppikirja muistuttaa.
1970-luku: taistolaiset vaikuttivat oppikirjaan
1970-LUVUN oppikirjamuutosten ehkä hätkähdyttävin anekdootti käsiteltiin joulukuussa kollegani
Heikki Aittokosken HS-jutussa
perusteellisesti.
Maantietoa lukiolaisille -oppikirja joutui taistolaisten opiskelijoiden ja lopulta vähemmistökommunistien johtajan
Taisto Sinisalon hampaisiin.
Sinisalo piti eduskuntakysymyksessään sopimattomana, että oppikirja uteli tehtäväosiossa ”mitkä Itä-Euroopan valtiot ovat itsenäisyytensä menettäen jääneet Neuvostoliiton osavaltioiksi”.
”Äärioikeistokatsomusta” edusti Sinisalon mukaan virke, jossa ”kokonaan Neuvostoliiton miehitykseen joutuneet sen entiset läntiset reunavaltiot ovat jääneet lujasti Neuvostoliiton poliittiseen ja taloudelliseen johtoon”.
Reagointi oli nopeaa. Kouluhallitus määräsi, että ”koulujen käyttöön jo hankittuihin kappaleisiin on merkittävä poistetuksi kokonaan luku Maailman valtiollinen karttakuva”. Sitä lukua Taisto Sinisalo oli kritisoinut.
Huhtikuussa 1972 Maantietoa lukiolaisille -kirjasta ilmestyi Kouluhallituksen hyväksymä viides, ”uudistettu painos” ilman Sinisalon moittimaa lukua.
Tilalla oli luku, jonka otsikkona oli ”Kansainvälisiä järjestöjä ja liittokuntia 1970-luvun alussa”.
Luvun lopussa koululaisille esiteltiin Neuvostoliiton ja Suomen YYA-sopimus artikla artiklalta.
Vuoden 1939 koulukirja: Hitler ”pelastaa” Saksan ja Mussolini ”järjestää” Italian
EDESMENNEEN tätini lapsuudessa käytössä ollut Historian oppikirja kansakouluja varten on vuodelta 1939. Sodanjälkeisiä tapahtumia -osassa kerrotaan lyhyesti seuraavaa:
”Saksakin joutui maailmansodan jälkeen suuren sekasorron valtaan. Siitä sen kuitenkin pelasti valtakunnanjohtaja
Adolf Hitler, joka palautti maahan järjestyksen ja on sen jälkeen kohottanut Saksan Euroopan voimakkaimpien valtakuntien joukkoon.”
Mussolini saa yhtä kehaisevan maininnan.
”Italian olot järjesti Mussolini, jonka johdolla valtakunta on ripeästi edistynyt.”
Kirjoittaja oli F. A. Heporauta eli
Frans Akseli Heporauta, vuoteen 1935 asti Hästesko.
Suomalaisista loitsuista väitellyt heimoaktivisti ja Helsingin suomalaisen normaalilyseon rehtori Heporauta (1879–1946) oli edennyt vuonna 1939 jo koulukirjansa kymmenenteen painokseen.
Juuri tätini sukupolveen sen vaikutus lienee ollut lyhytaikainen. He olivat yhä teinejä, kun valtioneuvosto asetti joulukuussa 1944 toimikunnan tarkistamaan oppikirjoja, ”jotka voivat vahingoittaa maamme suhteita ulkovaltoihin”.
Se poisti koulukirjojen aiheellista kritiikkiä Stalinin Neuvostoliittoa kohtaan mutta nopeutti asiallisiakin muutostarpeita.
Kevään 1918 taisteluihin johtaneista tekijöistä oli siihen asti opetettu varsin yksipuolisesti. Ja tietysti jo koulukirjassa vuodelta 1939 olisi pitänyt opettaa Mussolinista ja Hitleristä kriittisesti – vaikka kaikkea ei vielä tiedetty eikä kaikkia kauheuksia ollut vielä tapahtunut.
HISTORIAN opetuksen vinoumia kannattaa tarkkailla, koska ne vaikuttavat myös tulevaisuuteen.
Laajentuville imperiumeille ja Hitlerin Saksalle myönteinen opetus saattoi osaltaan vaikuttaa asenteisiin jatkosodassa, kun Suomi aluksi laajensi vallassaan olevia alueita ja päättäjät perustivat Itä-Karjalaan
keskitysleirejä.
Samaan aikaan Hitlerin Saksa sekä Stalinin Neuvostoliitto tekivät suurempia hirmutekoja – mutta se ei vapauta silloisia suomalaispäättäjiä omista synneistään.
Venäläisiä historian oppikirjoja. Oikealla on kirja vuodelta 2021, joka on tehty Venäjän sotahistoriallisen seuran tuella ja Putinin neuvonantajan Vladimir Medinskin johdolla KUVA: RIO GANDARA / HS
Vuosi 2022: venäläinen historianopetus kehottaa ampumaan ”roistot”
SUOMI ainakin yrittää korjata historiankirjoituksensa vinoumia, mutta itärajamme takana sen voivat tehdä vain rohkeimmat opettajat omissa luokkahuoneissaan.
Virallisissa oppikirjoissa putinismi määrää
historianopetuksen sisältöjä yhä häikäilemättömämmin.
Putin on kertonut vääristyneestä historiakäsityksestään Ukrainan suhteen pitkissä
puheissaan ikään kuin se oikeuttaisi ukrainalaisten naisten, lasten ja vanhusten pommitukset Mariupolin ja useiden muiden kaupunkien siviilikohteissa.
Putinin käsitykset heijastuvat myös historian oppikirjoihin, joita uusittiin viime vuonna Venäjän sotahistoriallisen seuran tuella ja Putinin neuvonantajan
Vladimir Medinskin johdolla.
Viime kuussa täysimittaisen hyökkäyksen alkaessa
Venäjän opetusministeriö lähetti kouluille lisämateriaaliksi uuden työkalupakin eli ”metoditškan”. Se sisältää putinilaisen käsityksen Ukrainan historiasta ja ”veljeskansan vapauttamisen” välttämättömyydestä.
Propaganda toimii.
Koulupoikien sotaleikit ovat jo kääntyneet ”natsien tappamiseksi Ukrainassa”, kertoi venäläistoimittaja HS:n artikkelissa torstaina.
VENÄJÄN opetusministeriön uuden koulutusmateriaalin huipennuksessa Ukrainan aseellisia puolustajia verrataan ”roistoihin”, joista on ”tehtävä loppu”.
Loppu olisi pikemminkin tehtävä vääristyneestä historianopetuksesta.
-HS-
Näin käy kun on kymmenen sivua jäljessä 
bulgarianmilitary.com
