Surkeat radiot maksavat Venäjälle: Ukraina häiritsee hevillä – kenraalin henki lähti
Ukrainalaiset syöttävät suojaamattoman venäläisviestinnän sekaan väärää tietoa ja käyttävät yksinkertaista radiopaikannusta vastustajan sijaintien selvittämiseen.
Jos komentajat ovat armeijan aivot, sotilaat sen raajat, niin viestintävälineet ovat sen hermosto: jos hermosto ei toimi kunnolla, raajat toimivat huonosti tai eivät lainkaan.
Tässä piilee yksi Venäjän heikosti sujuneen hyökkäyssotaretken syistä. Ukrainasta tihkuvien tietojen perusteella venäläisillä ei ole riittävästi hyviä, salattuja radioita viestien välittämiseen, vaan he joutuvat turvautumaan salaamattomiin vanhanaikaisiin HF-radioihin, matkapuhelimiin ja radiopuhelimiin. Kaatuneilta ja vangituilta venäläissotilailta on takavarikoitu ainakin Motorolan, Baofengin ja Kenwoodin radiopuhelimia, joissa ei ole sotilastason salausta.
Tämä puolestaan mahdollistaa puolustajille viestien sieppaamisen, hyökkääjien sijainnin paikantamisen ja viestiliikenteen häirinnän.
The Economist -lehden mukaan ukrainalaisjoukot ovat tukkineet kanavia muun muassa luukuttamalla kesken taistelun venäläisten radioihin heavymusiikkia.
– Vaikuttaa eriskummalliselta ettei Ukrainaan eteneviä yksiköitä tässä operaation vaarallisessa vaiheessa ole varustettu parhailla mahdollisilla varusteilla, mukaan lukien radioilla, mitä Venäjän puolustusteollisuudella on tarjota, brittiläinen puolustukseen ja sotaan keskittynyt ajatushautomo Royal United Services Institute (Rusi) kirjoitti analyysissaan, kun sotaa oli kulunut vasta reilu viikko.
Rusin tiedot perustuivat avoimille lähteille, mutta sittemmin todisteita on saatu lisää, kun Ukraina on julkaissut venäläisten radioviestintää. Osa saattaa olla puhdasta propagandaa, jolla venäläiset esitetään pelokkaina ja kyvyttöminä, mutta länsimaiset tiedotusvälineet ovat pystyneet vahvistamaan osan tästä viestinnästä vertaamalla sen sisältöä tapahtumiin taistelukentillä.
”Kukaan ei saa heihin yhteyttä”
– Oikeasti, vain upseerit tietävät, mitä useimmissa tavallisissa yksiköissä on meneillään. Ja ne upseerit alkoivat asemoitua päivien kuluessa kauemmas ja kauemmas taisteluista, aina siihen pisteeseen, että he olivat radiokantaman ulkopuolella eikä kukaan saa heihin yhteyttä, yksi vangittu venäläissotilas kuvaili vapaan sotatoimittajan
Nicholas Laidlaw’n mukaan.
Tämäkään ei aina upseereita pelastanut. Ukraina on väittänyt, että se sai yhden venäläiskenraalin hengiltä, koska tämä kommunikoi suojaamattomalla kanavalla.
Vanhanaikaisten radioiden sijainnin paikantaminen on hyvin yksinkertaista, samoin kuin niiden signaalin häirintä. Ukrainalaiset pystyvät myös syöttämään kanaviin väärää ja harhaanjohtavaa tietoa, jolla voidaan kylvää vastustajaan sekasortoa. Matkapuhelinviestinnän kuuntelu taas on naurettavan helppoa.
Institute for the Study of War -ajatushautomon (ISW) vanhemman analyytikon
Mason Clarkin mukaan ukrainalaiset oppivat jo sisällissodan aikana käyttämään Donbassin separatistien viestintää paikantamaan tykistötulen lähteitä.
– Tätä koulutusta käytetään nyt laajemmin, Clark kommentoi Washington Postin mukaan.
Kommunikaatio-ongelmat yhdistettynä surkeaan moraaliin ja takkuilevaan hyökkäykseen ovat myös pakottaneet upseerit lähemmäs etulinjoja. Tämä saattaa olla yksi syistä, miksi Ukraina on omien sanojensa mukaan saanut tähän mennessä hämmästyttävät seitsemän venäläiskenraalia mullan alle.
Kolmannes korruptoituneiden upseerien taskuihin
Venäläisillä on toki käytössään myös moderneja viestivälineitä, kuten R-187-P1 Azart ja R-168-5 UN-2 -malliset venäläisvalmisteiset radiot. Viimeksi mainittu on VHF-taajuudella toimiva kenttäradio, hieman samankaltainen kuin suomalaisille tuttu ”venttiseiska”. Ensin mainittu taas on ohjelmistoradio, joka ei aivan yllä Naton käyttämien viestintäjärjestelmien tasolle, mutta on silti huippuluokkaa.
Azarteja saatiin haltuun Kiovaan pyrkineiltä laskuvarjojoukoilta, niitä on toimitettu joillekin panssariprikaateille ja viime vuonna
julkaistussa uutisessa mainitaan 300 kappaleen toimittamisesta Leningradiin sijoitetulle yksikölle. Niitä vain lienee hyvin pienellä osalla venäläisarmeijaa.
Epäselvää kuitenkin on, toimiiko edes Azart niin kuin sen pitäisi, sillä toimivan radiojärjestelmän kehittäminen on hankalaa ja kallista. Esimerkiksi briteillä oli huomattavia vaikeuksia vuonna 2004 käyttöön otettujen Bowman-radioidensa yhteensopivuuden kanssa ja 2,4 miljardia puntaa maksanut projekti kärsi lukuisista viivästyksistä. Amerikkalaisten JTRS-projekti puolestaan kesti 15 vuotta ja käteen jäi käytännössä pelkkä kuuden miljardin dollarin lasku.
Viime vuonna Azartissa mukana ollut sotilasjohto ja radion valmistaja joutuivat venäläismedian mukaan petos- ja kavallustutkinnan kohteeksi, kun korruptio nielaisin noin kolmanneksen 18,5 miljardin ruplan (siihen aikaan noin 215 miljoonan euron) rahoituksesta. Osa osista oli valmistettu Kiinassa, lastentauteja oli runsaasti ja akun kesto oli kyseenalainen.
Huippuradio myös menettää hyötynsä, mikäli sillä joudutaan kommunikoimaan vanhemman järjestelmän kanssa.
– Näiden tietojen perusteella saamme karkean kuvan Venäjän sotilasviestinnän tilanteesta ja se tilanne ei näytä hyvältä, Rusi totesi kolme viikkoa sitten.
Tämä kuva ei tähän päivään mennessä ole ainakaan parantunut.
www.iltalehti.fi
www.thedrive.com
