SUNNUNTAIAAMUNA jossain päin Pietaria heräsi kaksi kultaleijonaa, Pekingissä olympiakultaa reilu kuukausi sitten voittaneet Leo Komarov ja Mikko Lehtonen.
Olo ei välttämättä ollut ihan tuorein, kaksikko oli pelannut edellisenä päivänä Pietarin SKA:n riveissä KHL:n konferenssifinaalien ensimmäisen osaottelun Moskovan TsSKA:ta vastaan. Moskovalaiset voittivat, ja tappiopelin jälkeen väsyttää aina enemmän kuin voitetun pelin jälkeen.
Mitä ajattelivat Lehtonen ja Komarov, kun näkivät uutiset? Tavalliset venäläiset eivät ole nähneet Butshan todellisuudesta mitään oikeaa tietoa, koska propaganda ja sotasensuuri estävät sen.
Mutta länsimaalaisina Lehtosella ja Komarovilla on pääsy länsimaisiin uutisvälineisiin. Heillä on ollut mahdollisuus lukea ja katsoa mitä on tapahtunut.
On myös mahdollista, että he ovat vain ummistaneet silmänsä.
EMME luonnollisestikaan voi tietää, mitä Komarov ja Lehtonen ovat sunnuntaiaamuna ajatelleet.
Mutta selvää on, että kaksikko on ainakin osittain ummistanut silmänsä jo aiemmin. Muuta syytä ei ole sille, että he ylipäätään ovat vielä Venäjällä.
SKA:n kolmas suomalaispelaaja Joonas Kemppainen on loukkaantunut ja palannut Suomeen.
Komarov ja Lehtonen ovat päättäneet jäädä Pietariin. Syitä ja motiiveja voimme vain arvailla.
SKA:N ja TsSKA:n välinen ottelusarja jatkuu maanantaina.
Vastakkain on kaksi armeijan seuraa. Moskovan TsSKA on se perinteinen, vanha punakone, nimensä mukaisesti armeijan keskusurheiluseura, joka Neuvostoliiton aikana haali koko maan parhaat urheilijat siipiensä alle armeijan varjolla.
Sen urheilijoilla, esimerkiksi legendaarisilla maajoukkuekiekkoilijoilla, oli Neuvostoliiton aikana sotilasarvot.
Pietarin SKA oli Neuvostoliiton aikana Leningradin alueen urheiluseura. Silloin se oli pieni tekijä jättimäisen maan urheiluimperiumin sisällä, mutta nykyisin se on Venäjän jääkiekon kruununjalokivi, jota valmentaa ja johtaa Roman Rotenberg.
Molempien seurojen logossa on punainen tähti. Se oli Neuvostoliiton aikana puna-armeijan symboli, mutta on edelleen muun muassa Venäjän ilmavoimien tunnus, joka maalataan jokaisen lentokoneen ja helikopterin kylkeen.
Venäläisille SKA ja TsSKA symboloivat edelleen armeijaa, vaikka joukkueiden rahat tulevatkin Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvilta oligarkeilta.
VIIMEISTÄÄN Butshan sotarikosten paljastuttua on itsestäänselvää, etteivät Komarov ja Lehtonen voi pukea Leijona-paitaa enää yllensä. Eivät ainakaan tämän kevään koti-MM-kisoissa.
Pelillisesti molemmat mahtuisivat varmuudella Leijoniin, mutta elämässä on aina suurempia ja tärkeämpiäkin asioita kuin jääkiekko. Ihmisyys on niistä yksi suurimmista.
Komarovilla ja Lehtosella on ollut yli kuukausi aikaa poistua Venäjältä ja ottaa siten kantaa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Heitä ennen vajaa kymmenkunta suomalaiskiekkoilijaa, joiden kausi olisi jatkunut KHL:n pudotuspeleissä, lähti pois maasta kesken kauden ja kesken sopimuskauden.
Lue lisää: ”Hän jäi tavallaan vangiksi seuraan” – suomalaispelaaja kertoo KHL:ään syntyneestä pelon ilmapiiristä
Heidän joukossaan oli muitakin kultaleijonia. Heille jäi rahaa venäläisiin pankkeihin, mm. kultavahti Harri Säterille jäi IS:n tietojen mukaan noin 70–100 000 euroa jumiin venäläiselle pankkitilille.
Lue lisää: Venäjälle jäi jopa 100 000 euroa – kultaleijona Harri Säterin piti paeta Siperiasta kotiin
Komarov ja Lehtonen ovat päättäneet vaieta. Samalla he ovat sementoineet roolinsa osana Putinin pehmeän urheilupropagandan kärkijoukkoa. Sille urheilupropagandalle ne ulkomaalaiset, jotka vielä jatkavat Venäjällä, ovat nyt aiempaakin tärkeämpiä työkaluja.
ON syytä todeta, että tämän kaksikon lisäksi myös Traktor Tsheljabinskin Teemu Pulkkinen pelaa vielä pudotuspelejä KHL:ssä, mutta hän ei ole kuulunut Jukka Jalosen maajoukkuesuunnitelmiin. Hän on ylipäätään pukenut leijonapaidan päälleen viimeksi toissakaudella ja on pelannut miesten arvokisoissa vain kerran, MM-kisoissa 2016.
Mutta Komarov ja Lehtonen ovat olleet Jalosen luottomiehiä.
Komarov jopa siinä määrin, että palasi täksi kaudeksi maajoukkueeseen vaikka oli aiemmin ilmoittanut lopettavansa maajoukkueuransa.
On ymmärrettävää, että Jalonen haluaisi heidät mukaan, kun hän jahtaa MM-kultaa kotikisoissa. Se olisi Jalosen uralle lopullinen kruunu – jos kaksi miesten MM-kultaa, olympiakultaa ja nuorten maailmanmestaruuden voittanut luotsi ylipäätään sellaista edes tarvitsee.
Joku voisi sanoa, että urheilua ja politiikkaa ei pidä sotkea, mutta niitä on sotkettu toisiinsa koko urheilun olemassaolon ajan ja tässä ei ole enää kyse politiikasta.
On kyse sodasta, sotarikoksista, siviilien surmaamisesta.
PELAAMALLA yhä KHL:ssä Komarov ja Lehtonen ovat osa Venäjän propagandaa.
Silloin heillä ei ole asiaa Leijoniin.
-IS-
Olo ei välttämättä ollut ihan tuorein, kaksikko oli pelannut edellisenä päivänä Pietarin SKA:n riveissä KHL:n konferenssifinaalien ensimmäisen osaottelun Moskovan TsSKA:ta vastaan. Moskovalaiset voittivat, ja tappiopelin jälkeen väsyttää aina enemmän kuin voitetun pelin jälkeen.
Mitä ajattelivat Lehtonen ja Komarov, kun näkivät uutiset? Tavalliset venäläiset eivät ole nähneet Butshan todellisuudesta mitään oikeaa tietoa, koska propaganda ja sotasensuuri estävät sen.
Mutta länsimaalaisina Lehtosella ja Komarovilla on pääsy länsimaisiin uutisvälineisiin. Heillä on ollut mahdollisuus lukea ja katsoa mitä on tapahtunut.
On myös mahdollista, että he ovat vain ummistaneet silmänsä.
EMME luonnollisestikaan voi tietää, mitä Komarov ja Lehtonen ovat sunnuntaiaamuna ajatelleet.
Mutta selvää on, että kaksikko on ainakin osittain ummistanut silmänsä jo aiemmin. Muuta syytä ei ole sille, että he ylipäätään ovat vielä Venäjällä.
SKA:n kolmas suomalaispelaaja Joonas Kemppainen on loukkaantunut ja palannut Suomeen.
Komarov ja Lehtonen ovat päättäneet jäädä Pietariin. Syitä ja motiiveja voimme vain arvailla.
SKA:N ja TsSKA:n välinen ottelusarja jatkuu maanantaina.
Vastakkain on kaksi armeijan seuraa. Moskovan TsSKA on se perinteinen, vanha punakone, nimensä mukaisesti armeijan keskusurheiluseura, joka Neuvostoliiton aikana haali koko maan parhaat urheilijat siipiensä alle armeijan varjolla.
Sen urheilijoilla, esimerkiksi legendaarisilla maajoukkuekiekkoilijoilla, oli Neuvostoliiton aikana sotilasarvot.
Pietarin SKA oli Neuvostoliiton aikana Leningradin alueen urheiluseura. Silloin se oli pieni tekijä jättimäisen maan urheiluimperiumin sisällä, mutta nykyisin se on Venäjän jääkiekon kruununjalokivi, jota valmentaa ja johtaa Roman Rotenberg.
Molempien seurojen logossa on punainen tähti. Se oli Neuvostoliiton aikana puna-armeijan symboli, mutta on edelleen muun muassa Venäjän ilmavoimien tunnus, joka maalataan jokaisen lentokoneen ja helikopterin kylkeen.
Venäläisille SKA ja TsSKA symboloivat edelleen armeijaa, vaikka joukkueiden rahat tulevatkin Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvilta oligarkeilta.
VIIMEISTÄÄN Butshan sotarikosten paljastuttua on itsestäänselvää, etteivät Komarov ja Lehtonen voi pukea Leijona-paitaa enää yllensä. Eivät ainakaan tämän kevään koti-MM-kisoissa.
Pelillisesti molemmat mahtuisivat varmuudella Leijoniin, mutta elämässä on aina suurempia ja tärkeämpiäkin asioita kuin jääkiekko. Ihmisyys on niistä yksi suurimmista.
Komarovilla ja Lehtosella on ollut yli kuukausi aikaa poistua Venäjältä ja ottaa siten kantaa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Heitä ennen vajaa kymmenkunta suomalaiskiekkoilijaa, joiden kausi olisi jatkunut KHL:n pudotuspeleissä, lähti pois maasta kesken kauden ja kesken sopimuskauden.
Lue lisää: ”Hän jäi tavallaan vangiksi seuraan” – suomalaispelaaja kertoo KHL:ään syntyneestä pelon ilmapiiristä
Heidän joukossaan oli muitakin kultaleijonia. Heille jäi rahaa venäläisiin pankkeihin, mm. kultavahti Harri Säterille jäi IS:n tietojen mukaan noin 70–100 000 euroa jumiin venäläiselle pankkitilille.
Lue lisää: Venäjälle jäi jopa 100 000 euroa – kultaleijona Harri Säterin piti paeta Siperiasta kotiin
Komarov ja Lehtonen ovat päättäneet vaieta. Samalla he ovat sementoineet roolinsa osana Putinin pehmeän urheilupropagandan kärkijoukkoa. Sille urheilupropagandalle ne ulkomaalaiset, jotka vielä jatkavat Venäjällä, ovat nyt aiempaakin tärkeämpiä työkaluja.
ON syytä todeta, että tämän kaksikon lisäksi myös Traktor Tsheljabinskin Teemu Pulkkinen pelaa vielä pudotuspelejä KHL:ssä, mutta hän ei ole kuulunut Jukka Jalosen maajoukkuesuunnitelmiin. Hän on ylipäätään pukenut leijonapaidan päälleen viimeksi toissakaudella ja on pelannut miesten arvokisoissa vain kerran, MM-kisoissa 2016.
Mutta Komarov ja Lehtonen ovat olleet Jalosen luottomiehiä.
Komarov jopa siinä määrin, että palasi täksi kaudeksi maajoukkueeseen vaikka oli aiemmin ilmoittanut lopettavansa maajoukkueuransa.
On ymmärrettävää, että Jalonen haluaisi heidät mukaan, kun hän jahtaa MM-kultaa kotikisoissa. Se olisi Jalosen uralle lopullinen kruunu – jos kaksi miesten MM-kultaa, olympiakultaa ja nuorten maailmanmestaruuden voittanut luotsi ylipäätään sellaista edes tarvitsee.
Joku voisi sanoa, että urheilua ja politiikkaa ei pidä sotkea, mutta niitä on sotkettu toisiinsa koko urheilun olemassaolon ajan ja tässä ei ole enää kyse politiikasta.
On kyse sodasta, sotarikoksista, siviilien surmaamisesta.
PELAAMALLA yhä KHL:ssä Komarov ja Lehtonen ovat osa Venäjän propagandaa.
Silloin heillä ei ole asiaa Leijoniin.
-IS-
