Lasse Lehtinen vinoili kirjassaan "Punainen vuorineuvos" että porvarin kannattaa lähettää työläinen Neuvostoliittoon aina kun mahdollista. Kirjan päähenkilö sponsoroi ammattiliiton lomamatkan Sotshiin kahdeksi viikoksi ja paluumatkalla äärikommunisti luottamusmies oli laulanut kotimaani ompi Suomi kyyneleet silmissä.
Viisumirajoitteilla on samantapainen vaikutus Venäläisiin. Pitää huolehtia että musikat saavat mahan täydeltä Rodinaa, että kansallismielisyys vähän hellittää.
Pahoittelut kun lipsuu offtopicin puolelle, mutta pakko lainata pätkä Stalinin kanavan rakentamisesta (rakentaminen tehtiin pakkotyövoimalla 1931-1933), lainaus on kanavan wikipedia-artikkelista:
Arvo Tuominen kertoo kirjassaan
Kremlin kellot vierailustaan kanavan rakennustyömaalla
Neuvosto-Karjalan puoluejohtajan
Kustaa Rovion kanssa kesällä 1933. Kanava oli tällöin saatu jo siihen kuntoon, että ensimmäinen laiva saattoi ajaa sen läpi. Tuominen ja Rovio tapasivat työmaalla amerikansuomalaisia vankeja, joista eräs sanoi heille: ”Tietäisittepä, kuinka tämä komeus on syntynyt!” Työmaalla olleet vangit oli jaettu kolmeen ryhmään, joista jokainen sai erilaista ruokaa samasta työstä. Parhaassa asemassa olivat rikosvangit, huonoimmassa
kulakit ja muu ”yhteiskuntaa vastustava aines”. Tuominen kertoi, että keskustelu suomalaisvangin kanssa riisti häneltä ja Roviolta suuren osan juhlatunnelmasta.
-
Varmasti tällaiset "rajan takana" nähdyt ja koetut asiat ovat parasta vastalääkettä "vallankumouksellisille", toki poikkeuksiakin on. Sama pätee nykypäivänäkin: mitä laajemmin on matkustanut ulkomailla, sitä parempi vertailupohja on eri maiden osalta ja omasta kokemuksesta voin sanoa että Suomessa asiat ovat hyvin moneen muuhun maahan kun vertaa. Ulkomailla on mukava käydä vaan kotimaahan on yhtä mukava palata reissun jälkeen.
-
UKRAINASTA: tuoreet kuvaajat kerrotuista menetyksistä: