Minua ihmetyttää suuresti, mikä koko kolumnin pointti oli, ellei juuri tuo itsensä nostaminen jalustalle, josta moittii muita.
"Tervehenkisestä ja kannatettavasta Ukraina-mielisyydestä ei ole tietoakaan, kun sodasta on tullut väline terapoida omia harhoja."
Todellisuudessa näitä harhoja terapoivat juurikin nämä oskarionniset, jotka eivät ole ymmärtäneet hyökkäyssodan, erityisesti tämän sodan, julmuuksia, tarpeetonta kuolemaa ja kärsimyksiä. Niitä vastaan on taisteltava kaikin mahdollisin keinoin, sillä hyökkääjäkään ei vältä mitään.
Jos joku internetin päälle rakennettu palvelu tuntuu julmalta, tervemenoa oskarit rintamalle katsomaan todellisuutta sen sijaan, että lennätte Goalle fiilistelemään kannabishöyryissänne.
Joskus joku palvelu saattaa jopa vetää rahaa välistä, mutta näin voi käydä missä tahansa palvelussa. Minulla ainoa huolenaihe on se, että joku vanja profiloituu putlerin vastustajaksi, mutta todellisuudessa tukee ryssän armeijaa. Näin saattaisi olla esim Telegramin tapauksessa. Varsinkin, jos perhe on ikkunalaudalla odottamassa pudotusta, järjestelmänhoitajan tunnarit saattavat hyvinkin päätyä kremlin tai sen kätyreiden haltuun. Mikä ei tietenkään lopulta estä putoamista.
Murkuloiden signeeraus omalla tervehdyksellä on toistaiseksi näkyvin keino päästä etulinjaan, sinne kun kaikilla ei ole fyysisiä edellytyksiä päästä. Toisin kuin Onnelalla itsellään olisi, ainakin iän puolesta.
Itsensä jalustalle nostamistahan tuo on. Sellaista periaatteellista ideologista soopaa, jossa tulkitaan asioita tarkoitushakuisesti väärin tai peilataan toisten tekoja oman, erilaisen ajattelutavan ja kokemusmaailman kautta.
Tietenkään emme voi tietää, meneekö signmyrocket.comin kautta lahjoitettu raha tarpeeksi suurelta osalta oikeaan tarkoitukseen. Olettaisin, että Ukrainan valtiokoneisto olisi varoittanut jo aikaa sitten, mikäli palvelu ei olisi luotettava. Pakko siihen on vain luottaa. Jos ei yleensäkään luota näihin melko vakiintuneisiin keräyskanaviin, miten voisi auttaa ollenkaan. Aina voi kyseenalaistaa, meneekö liikaa korruptioon tai kuluihin. Mutta ei vaihtoehto ole sekään, että pitäisi itse ostaa erilaista sotaväen tarvitsemaa tavaraa ja käydä ojentamassa ne suoraan rintamasotilaalle Ukrainassa. Pitää tehdä parhaansa muuten, ja toivoa, että apu menee perille.
Oskari sentään ymmärtää, että signmyrocket ei yritäkään väittää, että lahjoituksilla ostettaisiin kranaatteja. Jotkut nimittäin luulevat, että se on tuon palvelun väitetty tarkoitus. Pelkkä rahankeräyskanavahan se on, lahjoitusten täkynä on se kranaattiin (tai muuhun vempeleeseen) kirjoitettu teksti. Mitä twitterin kommentteja lueskelin, niin jotkut pitävät tuota tapaa auttaa jotenkin raaistavana, että sota on mennyt jotenkin liian ihon alle, kun haluaa (ostaa kranaatin, niin kuin jotkut tosiaan luulevat tai) lähettää kyynisiä terveisiä kranaatin mukana. Vaikka jollain tavalla voin aivojani eri asentoon kääntämällä tavoittaa sen ajatuksen, en silti sitä kuitenkaan pysty ymmärtämään. Mikä jollekin näyttää raaistavalta, näyttäytyy minulle enimmäkseen tietynlaisena päättäväisyytenä ja oikeutettujen tunteiden purkamisena. Jos itse antaman avun voi ajatella konkretisoituvan edes tussikirjoituksen muodossa lentämässä hyökkääjän niskaan, se tuntuu konkreettisemmalta ja suoremmalta, kuin pelkkä rahalahjoitus jonnekin. Se antaa mahdollisuuden sekä auttaa että myös helpolla tavalla purkaa ryssän oikeudettoman kansanmurhasodan aiheuttamia tuntemuksia. Näyttää tukea henkisesti ja antaa sitä aineellisesti. Ja saada kiva kuva, jota voi jakaa ja siten houkutella muitakin auttamaan.
Tosin moni twitterissä Karin signmyrocket.com-twiitin kriitikoistakin kuitenkin ilmoitti haluavansa auttaa Ukrainaa muunlaisia kanavia pitkin. Onneksi on tarjolla kaikenlaista avustustapoja, jos signmyrocket.com tuntuu vaikealta omakohtaisesti. Oskarille pienet pisteet siitä, että hän ei nyt sentään dumaa Ukrainan auttamista sellaisenaan. Tekee tosin samalla hallaa Ukrainalle korostamalla sitä ainaista korruptiota. Korruptio on ainakin ennen ollut faktaa, nykytilanteesta emme tietenkään tiedä tarpeeksi. Oletettavasti sitä on paljon vähemmän, sillä korruptoituneinkin ukrainalainen virkamies kai sentään sen ymmärtää, että nykytilanteessa kuormasta ei voi syödä eikä ainakaan paljoa, sillä muuten voi loppua syömiset kokonaan ja kohtalona olla päivien päättyminen hyökkääjän kidutuskammiossa. Mutta oli korruptiota paljon tai ei, tuon maan eteen täytyy vapaan maailman vaan tehdä parhaansa, koska se taistelee paitsi itsensä, myös meidän puolesta. Korruption ylikorostaminen sodan asiayhteydessä syö Ukrainan auttamisen uskottavuutta, ja sitä ei vaan nyt tässä tilanteessa saa tehdä.
Onninen, kuten moni kaltaisensa, näsäviisastelee ja keksii omia tulkintojaan nyt Karin ja Oksasen osallistumisesta signmyrocket-keräykseen. Eivät nämä kaksi tarvitse eivätkä varmasti kaipaa näkyvyyttä Ukrainan sodan asioissa. Heillä näkyvyyttä ja suosiota on jo ennestään tarpeeksi paljon. Yleensäkin oletus, että ihmisen motivaationa aina olisi henkilökohtaisen edun saaminen näkyvyyden tai muun muodossa, kertoo enemmän oletuksen esittäjästä itsestään ja hänen motiiveistaan. Ehkä sekin on peiliefektiä: oletetaan, että muut motivoituvat samoista asioista kuin itse. Kari ja Oksanen kyllä toivat näkyvyyttä Ukrainan auttamiselle, he toivat ihmisten tietoisuuteen yhden puhuttelevan tavan auttaa.
Useimmilla suomalaisilla on ollut lähisukulainen rintamalla sotilaana, lottana tai muuten sodasta kärsimässä. Ja niilläkin, joilla ei ole enää ollut henkilökohtaista kontaktia veteraaneihin, on kuitenkin useimmilla tieto siitä, mitä sota oli, ja mitä se vaati. Osaamme samastua ukrainalaisten tilanteeseen ja kokemuksiin, osaamme nähdä yhtäläisyyksiä siinä mitä sukulaisemme joutuivat kokemaan tai ainakin tunnemme Suomen historian raskaimmat hetket ja näemme niiden yhtäläisyyden Ukrainan nykyisyyden kohdalla. Se ei tarkoita mistään traumoista kärsimistä, ei eversti Karin kuin meidän muidenkaan kohdalla. Oskarin kyvyttömyys ymmärtää tätä antaa hänestä aika yksinkertaisen ja ylimielisen kuvan.
,
