Uudet sotilaskunnon testit?

Kapiainen

Respected Leader
commando kirjoitti:
No en ollenkaan aliarvioi testejä. Millään ei saada täydellisyyksiä aikaan ja toisaalta 30-40-luvun taitteista on kulunut aikaa ja meininki muuttunut. Tarkoitin lähinnä sitä, että rauhan aikana ei samoilla kyvyillä menestytä kuin sodan aikana. Sota ja yleensäkin hätä, stressi ja muut poikkeustilanteet nostavat erilaisia ihmisiä esiin. Minä olen jotenkin kyllästynyt siihen, että sotilaalta voi näyttää, käyttäytyä (=nuoleskella) ja tehdä uraa (saada itsensä näyttämään paremmalta) mutta sitten kun pitäisi ottaa kiinni esim. etsintäkuulutettu henkilö, lopettaa eläin, antaa ensiapua tai tapahtuu jotain poikkeuksellista (esim. 100 metrin päästä kuuluu laukauksia keskellä taajamaa) niin hyvältä näyttänyt henkilö saattaa mennä lukkoon ja vielä ei edes kohti ammuttu. Niin kun meillä on kaikenlaisia testejä jotka testaavat persoonallisuutta, älykkyyttä, fyysistä kuntoa muttei oikein mitään testejä miten ihminen toimii yllättävissä ja paineenalaisissa tilanteissa koska näytelmät ovat aina näytelmiä eikä kasarmilla ketään saa lyödä tai kyykyttää kunnes joku murtuu.

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta minusta yleistät aikalailla voimakkaasti asioita tuossa edellä. Se on 100% varmaa, että ammattisotilaiden joukossa ON yksilöitä jotka "jäätyvät"..se on päivänselvää. Olennaisempaa olisi kuitenkin pohtia, mikäö osuus ammattisotilaista on heitä jotka "jäätyvät" ja verrata sitä osuutta kansalaisiin yleensä. Jos tuossa vertailussa ammattisotilaiden "jäätymisosuus" on selvästi pienempi kuin väestössä keskimäärin, on todennäköistä että testijärjestelmä toimii.
Nykypäivänä yllättävän moni ammattisotilas on ollut tilanteessa jossa on ammuttu puolin ja toisin kohti, tilanteissa joissa välitön hengenvaara on ollut voimakkaasti läsnä..ja hyvin harva niissä tilanteissa kuitenkaan on "jäätynyt". .mutta tottakai: varmasti löytyy myös "jäätyjiä"..mutta kuinka paljon, on eri juttu. Oma kysymyksensä on myös se, että läheskään jokaisen ammattisotilaan sodanajan tehtävä ei liity suoraan tappamiseen..joten jossain tilanteessa "jäätyvä" kaveri voi olla jossakin toisessa tehtävässä mitä rautaisin ammattilainen.

Haluaisin myös kiinnittää huomion erääseen toiseen seikkaan minkä otit esille. Mainitsit "näyttää sotilaalle".. ja ymmärsin rivien välistä että tarkoitit suurinpiirtein sitä, että kengät kiiltää kuin peili ja maastohousuissa on prässit kohdillaan, käytös on lipevä ja kieli ruskeana joka suuntaan.. Mielestäni sellainen henkilö ei näytä sotilaalta, eikä täytä ulkoisesti sotilaan tunnusmerkkejä kovinkaan hyvin.
Jos puhutaan siitä miltä "sotilas näyttää", lienee helpompi lähestyä asiaa siltä kantilta miltä sotilas EI AINAKAAN näytä. Mielestäni sotilas ei voi olla ylipainoinen ja huonokuntoisen näköinen..lähes kaikki muu onkin sitten ulkonäöllisesti toisarvoista/ riippuu persoonasta.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
EK kirjoitti:
Paitsi, että ei ihan.

Siilasvuo ei pitänyt yhteyttä Ryhmä Suteen, vaan kuvitteli, että Susitaipaleen porukka on katkaissut vetäytymisyhteydet pohjoiseen. Siksi Kiantajärven katkaisuun ei panostettu riittävästi, tosin ei siihen paljoa porukkaa olisi ollut käytettävissäkään.

Takaa-ajo kyllä sitten aloitettiin, mutta liian myöhään ja liian heikoin voimin. Takaa-ajohan suoritettiin kuorma-autoilla ja jälkijoukkoja/joukosta jääneitä jäälle ammuttiinkin.

Ja vetäytymistä auttoi sekin, että noin rykmentin verran porukkaa jätettiin nykyisen vitostien varteen asemiin. Sen tuhoaminen vaati etenkin Susitaipaleen porukan huomiota.

Sinänsä kyllä lopputulema on oikea, eli tuhoamisessa epäonnistuttiin ja kirkonkylästä puna-armeijan joukot pääsivät lähtemään (kun käsky tuli) melkoisen vapaasti. Mutta ei se sinänsä johtunut siitä, että ne olisi "päästetty" lähtemään.

Joskus tällasta toki sattuu ihan olosuhteiden pakosta.

Pitää kuitenkin katsoa kokonaisuutta. Suomalaiset onnistuivat lukuisia kertoja pysäyttämään ylivoimaisen hyökkääjän tai lyömään vahvan puolustuksen. Toisaalta taas aivan liian monta kertaa lyöty vihollinen pääsi karkuun. Mielestäni tästä kokonaisuudesta voi piirtää kuvan väärässä paikassa inhimillisistä upseereista.

Ilmaisu "päästetty karkuun" on ehkä väärä ilmaisu, mutta tietynlainen inhimillinen heikkous ja siitä seurannut toimenpiteiden ponnettomuus on mielestäni havaittavissa. Tämän takia sopivasti empatiakyvyttömät saattaisivat olla sopivinta ainesta alemman tason upseereiksi. He ehkä välttäisivät kiusauksen "löysäillä" takaa-ajossa tai mottia suljettaessa.

Ymmärtääkseni Lagus alkoi aprikoimaan tätä ongelmaa jo jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Miehiä säästävät koukkaukset säästivät hetkellisesti miehiä, mutta näiden tarjoama aika vastapuolen vetäytymiselle johti pidemmällä tähtäimellä suuriin tappioihin.
 

baikal

Supreme Leader
Raskaiden ja pitkien taisteluiden aikana vastustajaa voi "päästä" pakoon myös siksi, että joukot ovat väsyneitä, puhki, lopussa, horteessa jne.

Eikös Sun tsuppi tai joku muu kiinalainen neuvonut aina jättämään vastustajalle rakosen, josta hän pääsee pakoon? Selkä seinää vasten taisteleva berserkki ei ole mikään kiva vastus. Suomalaisten raskaan tulen puute olisi pakottanut hoitamaan motit miesvoimin tehtävillä hyökkäyksillä....olisi siinä risti poikineen tilattu pitäjien kirkkosärkkiin.

Luukku auki vähäsen ja katsotaan, kun vastustaja painuu pakkasen hoidettavaksi...tämä tulee mieleen. Ja oma väki pääsee välttämättömään lepoon ja huoltoon. Minusta liian helposti unohdetaan miesten kestokyvyn rajat. Ja tuolla tavoin hankittu lisäaika saattoi tuoda myös lisäjoukkoja ja aseita jne. paikalle.
 

Hejsan

Alokas
BAN
Ruotsissa on myös tullut uudet testit jos haluaa tulla kodinturvasotilas.

Ennen kylmän sodan aikana niiden nimet olivat "prostatamiehet" koska ne oli niin vanhoja.
 

Kapiainen

Respected Leader
baikal kirjoitti:
Raskaiden ja pitkien taisteluiden aikana vastustajaa voi "päästä" pakoon myös siksi, että joukot ovat väsyneitä, puhki, lopussa, horteessa jne.

Eikös Sun tsuppi tai joku muu kiinalainen neuvonut aina jättämään vastustajalle rakosen, josta hän pääsee pakoon? Selkä seinää vasten taisteleva berserkki ei ole mikään kiva vastus.

Kyllä se juuri noin on!
Samainen Sun tsuppi taisi myös sanoa että "kuoleman maastossa joukot taistelevat parhaiten.."
Ylipäätään en ole aivan varma siitä, onko sittenkään paras mahdollinen tapa käydä sotaa tavoitteena tuhota kaikki mahdolliset viholliset aina ja kaikkialla..
Joskus on taisteltava - joskus voi olla parempi olla taistelematta ja päästää vaikka se vihollinen luikahtamaan pakosallekin..
 

EK

Ylipäällikkö
JOKO kirjoitti:
EK kirjoitti:
Paitsi, että ei ihan.

Siilasvuo ei pitänyt yhteyttä Ryhmä Suteen, vaan kuvitteli, että Susitaipaleen porukka on katkaissut vetäytymisyhteydet pohjoiseen. Siksi Kiantajärven katkaisuun ei panostettu riittävästi, tosin ei siihen paljoa porukkaa olisi ollut käytettävissäkään.

Takaa-ajo kyllä sitten aloitettiin, mutta liian myöhään ja liian heikoin voimin. Takaa-ajohan suoritettiin kuorma-autoilla ja jälkijoukkoja/joukosta jääneitä jäälle ammuttiinkin.

Ja vetäytymistä auttoi sekin, että noin rykmentin verran porukkaa jätettiin nykyisen vitostien varteen asemiin. Sen tuhoaminen vaati etenkin Susitaipaleen porukan huomiota.

Sinänsä kyllä lopputulema on oikea, eli tuhoamisessa epäonnistuttiin ja kirkonkylästä puna-armeijan joukot pääsivät lähtemään (kun käsky tuli) melkoisen vapaasti. Mutta ei se sinänsä johtunut siitä, että ne olisi "päästetty" lähtemään.

Joskus tällasta toki sattuu ihan olosuhteiden pakosta.

Pitää kuitenkin katsoa kokonaisuutta. Suomalaiset onnistuivat lukuisia kertoja pysäyttämään ylivoimaisen hyökkääjän tai lyömään vahvan puolustuksen. Toisaalta taas aivan liian monta kertaa lyöty vihollinen pääsi karkuun. Mielestäni tästä kokonaisuudesta voi piirtää kuvan väärässä paikassa inhimillisistä upseereista.

Ilmaisu "päästetty karkuun" on ehkä väärä ilmaisu, mutta tietynlainen inhimillinen heikkous ja siitä seurannut toimenpiteiden ponnettomuus on mielestäni havaittavissa. Tämän takia sopivasti empatiakyvyttömät saattaisivat olla sopivinta ainesta alemman tason upseereiksi. He ehkä välttäisivät kiusauksen "löysäillä" takaa-ajossa tai mottia suljettaessa.

Ymmärtääkseni Lagus alkoi aprikoimaan tätä ongelmaa jo jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Miehiä säästävät koukkaukset säästivät hetkellisesti miehiä, mutta näiden tarjoama aika vastapuolen vetäytymiselle johti pidemmällä tähtäimellä suuriin tappioihin.

Voipa olla. Tarkoitinkin lähinnä puuttua tuohon Suomussalmeen esimerkkinä, kun se ei mielestäni siihen sovi. Siilasvuo "lepsuili" sen Kiantajärven sulkemisessa, koska hyökkäys Hulkonniemeen ja kirkonkylän varmistaminen (väsyneillä joukoilla) veivät käytännössä kaikki voimat. Vuoriniemessä kirkonkylän pohjoispuolella oli tiedusteluosastojen joukkoja ja taisipa konekivääri tai pari olla siellä myöskin. Järven yli suunniteltiin vietävän jonnekin Reetalan kohdalle kk:)t), mutta en musita tähän hätään, tehtiinkö näin. Siinä on kuitenkin 1,2 km järvenselkää, eli katkaisu olisi ollut aika hankalaa...

Suurin syy kirkonkylän vihollisten "karkuunpäästämiseen" oli sitten se, että Siilasvuo ei tiennyt, ettei Susitaival katkaissutkaan jäälle tehdyn huoltotien pohjoispäätä. Yhteyttä ei ollut kuin Kajaanin kautta, eikä kumpikaan sitä käyttänyt kuin P-SRE:n välityksellä, eli Ryhmän esikunnasta kysyttiin, mitä kaveri tekee, ei akverilta suoraan. Susitaivalta voisi sitten tässä yhteydessä ehkä enemmänkin kuin Jalmari-Veristä syyttää lepsuilusta, sillä hänen periaatteenaan oli juuri miesten säästäminen ja hänhän selitti ratkaisujaan sillä, että puolikuolleista ryssistä ei kellekään enää vaaraa ollut (tosin ne siirrettiin Kuhmoon, mutta sitähän Susitaival ei sano).

Toinen selittävä tekijä oli koko jäätie. Sen olemassaolo tiedettiin, mutta käsittääkseni 9.DE ei täysin ymmärtänyt, kuinka hyväkuntoinen se oli. Sitä ei ainakaan tiedetty, että se vei Juntusrannalle eikä Linnansalmelle. Siksikin siihen Susitaipaleen kykyyn katkaista tie uskottiinkin niin vahvasti.

Laguksen porukka tietysti oli sellainen, ettei sitä tarkoitettukaan koukkaamiseen. Sen sijaan puhtailla jv.-yksiköillä se oli vähän pakko, kun hyökkäysvaiheessa ukot alkoivat oikeasti loppua. Lapin sodassahan koukkausten heikkous nähtiin monestikin.

Mutta meni pirusti taas OT:ksi.
 

baikal

Supreme Leader
Hejsan kirjoitti:
Ruotsissa on myös tullut uudet testit jos haluaa tulla kodinturvasotilas.

Ennen kylmän sodan aikana niiden nimet olivat "prostatamiehet" koska ne oli niin vanhoja.

Naurakaa vaan prostata-ukoille, jos teette elämässänne muutakin kuin haudotte persettänne tuolissa harmaina sisäolentoina, saatte suunnilleen taatusti tuon kaikkien vaivojen äidin riesaksenne.
 

vehamala

Kenraali
Mod
baikal kirjoitti:
Naurakaa vaan prostata-ukoille, jos teette elämässänne muutakin kuin haudotte persettänne tuolissa harmaina sisäolentoina,
saatte suunnilleen taatusti tuon kaikkien vaivojen äidin riesaksenne.

Kyllä tässä Baikal on taas oikealla asialla, yllättävän yleisiä tuntuvat nuo vaivat olevan...
Vaikka itse olen ..toistaiseksi.. niiltä välttynyt, niin en mitenkään vähättele niitä.
 

Second

Eversti
baikal kirjoitti:
Tvälups kirjoitti:
Koska Kapiainen aloitti uuden keskustelun http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=1149&pid=37808#pid37808 painottuen sotilaan fyysisiin ominaisuuksiin, niin keskitytään tässä keskustelussa niihin muihin ominaisuuksiin ja niiden testaamisiin.

Itse pidän järkyttävänä kuinka sotilas- ja turvallisuusaloille on hakeutunut henkilöitä jotka eivät kestä nähdä verta.
Toimintatarmo ja -kyky katoaa sen koommin kun verta tirahtaa näkösälle...

Mutta kuinka testata paineensietokykyä tältä osin?

Millainen koulutuspaketti on tehtävä, että testi on tasapuolinen ja toistettavissa usealle testattavalle?


Samaan sarjaan kuuluu myöskin pimeätoimintakyky, koska valitettavasti myös pimeäkammoisia joukostamme löytyy.
Tämä on varmasti helpommin testattavissa (esim. pimeähuonekoe, jota kuvataan ip-/lämpökameroilla).

Muitakin fobioita, kuten ahtaan- ja korkeanpaikankammot, on syytä testauttaa sotilasalalle pyrkiviltä ja jo siellä virassa olevilta!


Nyrkkeilyhanskat käteen ja kypärät päähän ja suht samantasoinen karju vastaan kehään. Ja seuraavassa vaiheessa kova karju vastassa, joka taatusti nappaa senkan nenästä, ei pahasti, mutta sopivasti. Valitettavasti oikotietä onneen ei ole tässäkään. Voimme vapaasti jeesustella muiden armeijoiden "pahoja juttuja", mutta jostain syystä niitä tehdään. No, ehkä nämä ovat enemmän ammattisotilaiden juttuja.

Jos minun pitäisi tosissaan saada selville missä menee nuorukaisen raja kestää rumia juttuja, nyrkkeily ja pikkuinen selkään saaminen on sellainen temppu. Enkä tarkoita mitään sadistista pieksämiskarkeloa vaan asiallisesti johdettua ja valvottua "ottelua". Asetelma 1: mahdollisimman tasainen pari....asetelma 2: tekijämies vastaan nuorukainen ja ohjelmassa on hallittu selkään antaminen. Ja tämä ei tarkoita mitään pieksämistä vaan lähinnä pari kolme ravakkaa tälliä.

Tämä on mielenkiintoinen juttu. Itsellä jäi mieleen sotilaspaini sellaisena "käänteen tekevänä" juttuna, alkuun siinä vähän arasteli ottaa miehestä kiinni kuin homoseksuaali konsanaan mutta siitä se sitten lähti. Myöhemmin AUK:ssa eräs oman ryhmän amatöörinyrkkeilijä veti muutamia nyrkkeilytunteja ja lopussa oli sparreja ja ainakin itse huomasin että kontaktin ottaminen oli helppoa, paljon helpompaa kuin sotilaspainin ensimmäisissä otteluissa.

Eli välttämättä ei tarvita edes nyrkkeilyä tai vastaavaa, vaan jo tuollainen hyvin helppo, pienen loukaantumisriskin omaava sotilaspaini riittää totuttamaan mies-miestä vastaan kamppailuun kamppailuun, vaikkei se mitään taitoja asian tiimoilta opettaisikaan. Tuo sotilaspainihan on siis sellaista ringin sisässä tapahtuvaa pystypainia, jossa tarkoitus on saada toinen mies ringin ulkopuolelle, yleensä työntämällä mutta myös kantamalla.

Tappamisvalmiudesta:

Muistelen että jotkut ameriikkalaissotilaat tappoi koiran pentuja heittämällä jyrkänteeltä mereen, ja se toki videoitiin ja sitten joku pisti sen youtubeen. En tiedä oli kyse tappamisen oppimisesta, mutta ainakin median kohu oli melkoinen.

En kiellä etteikö asia huvita tuon median ja ihmisten rektion suhteen, ja kyse on vielä tällä vuosituhannella tapahtuneesta jutusta eli miehiä koulutetaan lähes 100% varmuudella Irakiin ja Afganistaniin. Toki sen verran pitää moittia noita sotilaita munattomuudesta että kyllä se pitäisi tehdä jotakin kiven lohkaretta vasten ja kyetä tarkastamaan että koiran pentu on kuollut ja jos ei niin sitten heitetään uudelleen. Ihan tulee oma nuoruus mieleen :heart:
 

Kapiainen

Respected Leader
baikal kirjoitti:
Naurakaa vaan prostata-ukoille, jos teette elämässänne muutakin kuin haudotte persettänne tuolissa harmaina sisäolentoina, saatte suunnilleen taatusti tuon kaikkien vaivojen äidin riesaksenne.

Ehdottomasti juuri näin!

Ja tuon samaisen asian takia kummeksun todella kovasti mm. sitä että nykyisissä ammattisotilaisen kuntotestien tulostaulukoissa on ikä- ja sukupuoliryhmät!

Ammattisotilasta tulee tarkastella ammattisotilaana ja jos hänen fysiikkansa vaatimukset pitää jotenkin taulukoida, niin sitten perusteena pitää olla TEHTÄVÄN VAATIMUKSET eikä missään tapauksessa henkilön ikä helpottamassa tulosrajoja!!!!

Mitä sitten tule eturauhasvaivoihin niin olen kärsinyt niistä kroonisesti kohta varmaan 15 vuotta, mutta se ei ole heikentänyt fysiikkaani pätkän vertaa vaan edelleen pärjään loistavasti minkä ikäisille ammattisotilaille tahansa missä tahansa fyysisen kunnon testissä - enkä ole lainkaan ainoa laatuani.
Saman huomaa kyllä myös resrviläisissä kertausharjoituksissa: Hyvin usein vanhemmat reserviläiset ovat yhä edelleen paremmassa kunnossa kuin nuoret kaverit. Nuoret jannut ovat useimmiten kohtuullisessa kunnossa kun he kotiutuvat, mutta kun 2-5v kuluttua tulevat ensimmäistä kertaa kertaamaan, on muutos aika dramaattinen...siinä kohtaa ne vanhemmat reserviläiset ovat pääsääntöisesti paremmassa kunnossa. Ikä ei merkitse mitään tässä asiassa - se merkitsee, mitä kukin tekee fysiikkansa eteen. Lieneekö sitten niin että vanhemmat kaverit ovat jo huomannet ikääntymisen mukanaan tuomat ongelmat ja ovat ymmärtäneet, että omaa oloaan voi helpottaa huomattavasti sillä että pitää kunnostaan huolen?!
 

baikal

Supreme Leader
Saas nähdä. Väitän, että useimmat sanotaan -60-luvulla syntyneet viettivät vielä liikunnallisen lapsuuden ja nuoruuden, vapaa-ajan täyttivät ulkoliikuntaharrastukset, oli futista, hiihtoa, jääkiekkoa, rosvoa ja poliisia, yleisurheilua, vaklaamista, mäenlaskua ja pyöräilyä. Sehän oli jatkuvaa ulkonaoloa, nenät vuotivat ja keuhkoista körni valtaisa yskä. Koulumatkat kävellä lopistettiin ja kotona "joutui" paiskimaan hommia. Siitä oli helppo ponnistaa pikku kilpailuihin yms. Sitten tulivat retkeily- ja metsästysharrasteet jne. Tuo pohjahan on mieletön verrattuna tähän päivään....se on mieletön, jos ajatellaan ihmisen kehittyvää fysiikkaa. Minusta tuntuu, ettei tuota edellä kuvattua taustaa voi millään myöhemmällä konstilla korvata, vaikka minkä tekisi, tuo tausta potkii jo hyvälle alulle. Hirmuisesti harmittaa, kun ei omiakaan tenavia saa houkuteltua samaan menoon.
 

Kapiainen

Respected Leader
Totta tuo mitä baikal kirjoittelee 60- ja 70-luvun lasten leikkitavoista. Ero nykypäivään on todella suuri! Nykylapsi istuu vähimmilläänkin aika paljon tietokoneen ääressä - myös sellaiset lapset joiden vanhemmat kenties koettavat rajoittaa tietokonetouhuja. Esim. meillä oli pitkään tietokonetouhut rajoitettu 30min/päivä - mutta eipä sillä muksuja ulos saanut touhuamaan..yksinkertaisesti siksi, että eihän siellä pihalla ole ketään kavereita kun ne kaverit nököttää siellä tietokoneen ääressä. Hankalaa se on muksun yksinään kovin pitkään motivoitua pihalla fyysisiin leikkeihin siten kuin joskus meidän lapsuudessamme tehtiin.
 

Second

Eversti
Tähän on pakko palata sen verran että viellä 80-luvun alussa syntyneillä elämä oli hyvin pitkälle samanlaista kuin aiemmilla sukupolvilla TV:stä ei näkynyt Subin Juniori, pelikoneita ei ollut muuta kuin Afrikan Tähti, ulkoelämä tuli siis varsin tutuksi ainakin maaseudulla kun ei muuta ollut, mutta he(me) osoittivat 2000-luvun kynnyksellä vm-palvelukseen osallistuessaan että ei se lapsuudenkaan liikuntatausta riitä yhtään mihinkään.

No minä en tiedä mitä se lastenelämä 60-70 luvuilla oli, mutta omaa lapsuutta kun miettii niin ulkoleikit kuuluivat oleellisena osana elämää, vasta 90-luvun lopulla alkoi tietotekniikka nostaa päätään, mutta luullakseni 2000-luvun alussa tapahtui Playstation myötä murros. Ehkä 80-luvun sukupolvi sitten nautti elintason muista hyödyistä. Ei vaan tule mieleen että mitä ne voisivat olla.

Tässä juuri teen juoksulenkin päätteeksi sotaväen kannalta tärkeimpiä pistooliharjoitteita eli käsiaseita eli pistoolikyykkyjä (glockin saa jokainen työntää oman perseeseen) sekä pohjelihaksia, sekä leuanvetoja että pseudoplanchepunnerruksia ja kirjoittelen sarjojen välillä. Ihan ei happi välttämättä riitä päähän asti, eli sori jos missasin pointin.
 

Kapiainen

Respected Leader
Kyllähän Second ihan oikeassa on tuossa. Kun mietin omaa lapsuuttani, niin useimmiten iltaisin tilanne oli se että isä/äiti joutui lähtemään etsimään lapsia ulkoa kotiin nukkumaan - nykyisin isät ja äidit saavat nähdä yhtä ison vaivan - saadakseen lapset edes hetkeksi ulos leikkimään..
Onhan siinä todella merkittävä ero, jonka on pakko näkyä pitkälle aikuisuuteen ja varmasti koko loppuelämänkin ajan.
 

baikal

Supreme Leader
Second kirjoitti:
Tähän on pakko palata sen verran että viellä 80-luvun alussa syntyneillä elämä oli hyvin pitkälle samanlaista kuin aiemmilla sukupolvilla TV:stä ei näkynyt Subin Juniori, pelikoneita ei ollut muuta kuin Afrikan Tähti, ulkoelämä tuli siis varsin tutuksi ainakin maaseudulla kun ei muuta ollut, mutta he(me) osoittivat 2000-luvun kynnyksellä vm-palvelukseen osallistuessaan että ei se lapsuudenkaan liikuntatausta riitä yhtään mihinkään.

No minä en tiedä mitä se lastenelämä 60-70 luvuilla oli, mutta omaa lapsuutta kun miettii niin ulkoleikit kuuluivat oleellisena osana elämää, vasta 90-luvun lopulla alkoi tietotekniikka nostaa päätään, mutta luullakseni 2000-luvun alussa tapahtui Playstation myötä murros. Ehkä 80-luvun sukupolvi sitten nautti elintason muista hyödyistä. Ei vaan tule mieleen että mitä ne voisivat olla.

Tässä juuri teen juoksulenkin päätteeksi sotaväen kannalta tärkeimpiä pistooliharjoitteita eli käsiaseita eli pistoolikyykkyjä (glockin saa jokainen työntää oman perseeseen) sekä pohjelihaksia, sekä leuanvetoja että pseudoplanchepunnerruksia ja kirjoittelen sarjojen välillä. Ihan ei happi välttämättä riitä päähän asti, eli sori jos missasin pointin.

Joo ja en minäkään osaa sanoa millaista oli - 80-luvun lapsuus, olihan se tuolloin jo omalta osaltani koettu. Tietyllä närällä vain seuraan nykymenoa, jolle ei vissiin oikein taida mahtaa mitään. Olen jokseenkin vissi, että lapsuuden puuhat ja toimet luovat pohjan fysiikalle ja toiminnallisuudelle ja jos tuo pohja jää pois niin en tiedä miten se korvautuu? Muutos on ihmisen historian mielessä kuitenkin hirmuinen: nyt kasvaa eka sukupolvi, joka on lapsuutensa lanittanut ja lönöttänyt, saa nähdä mitä siitä sitten seuraa.
 
Muuten näen kyllä tuossa secondin kirjoituksessa totuuden siemenen, mutta sanoisin, ettei muutos ollut aivan noin yhtäkkinen. Muutoksen jatkumo alkoi siitä kun aikanaan televisiot ilmestyivät suomalaisiin huusholleihin. 80-kuvun lapsilla oli jo edeltäjiinsä nähden elämässä eroa. 80-luvulla tuli televisioon kolmas ja nejäs kanava. Koteihin ilmestyi videonauhureita. Paikallisradiot aloittivat toimintansa ja nuorisomusiikkia kuuli radiosta jo enemmän kuin kerran viikossa yhden tunnin ajan. Elektroniikkapelit, tv- ja videopelit ilmestyivät markkinoille ja koteihin.Vuosikymmenen puolivälin jälkeen alkoi useammassa kodissa jo olla kaksi tai useampia televisioita. Moneen perheeseen ilmestyi toinen auto. Ravintoloissa käyminen yleistyi eikä varsinkaan vuosikymmenen lopulla enää ovella vaadittu pukukoodia. Poliittinen valveutuneisuus ei ollut niin pinnalla ja asuntojen koot kaupungeissa alkoivat kasvaa merkittävästi. Sinälläänhän ei tuo kaikki suoraan vaikuttanut lapsiin, mutta lapsilla on tarkat silmät ja korvat ja he seuraavat vanhempien ikäpolvien tekemisiä ja näiden esimerkillä ja heistä huokuvalla tunnetilalla on vaikutusta lapseen.
Vielä 70-luvun loppupuolella oli koteja joihin ostettiin ensimmäinen väritelevisio. Alkupuolella jopa ensimmäinen mustavalkotelevisio. Etenkään nuorilla perheillä ei ollut vielä autoja. Iäkkäämmillä perheillä usein oli yksi. Paljon enemmän oltiin omien jalkojen, polkupyörän ja julkisten kulkuvälineiden varassa. Enää ei kuitenkaan kerännytty tuttavien luokse ihmettelemään sitä kylän ainoaa televisiota, joka oli jo sinällään vienyt paljon aikaa aiemmista iltapuhteista ja -harrasteista. Suomalainen kestävyysjuoksu ja hiihto eli kultakauttaan. Kestävyysurheilu oli maailmanlaajuisesti muodissa.
Kyllä se muutos on tapahtunut pitkänä liukumana. Jossain kohtaa nopeutuen ja jotkut asiat ovat siihen vaikuttaneet voimakkaimmin, mutta lopputuloksena ja muutoksen vaikutuksena on hyvin pitkälti juuri tuo secondin esittämä.
 

Second

Eversti
Hyvää analyysiä Roopelta. En menisi tuosta aikajanasta ihan takuuseen vaan omiin kokemuksiin pohjautuen viivästyttäisin 80-lukua 90-luvulle, mutta tämä on minun näkemys ei niin rikkaan maatilan vesana.

Mutta olipa niin tai näin niin paljon on asioita muuttunut ja lopputulos on tämä.

Ps. Unohdinpa muuten Legot omasta lapsuudestani! Noiden parissa meni valtavasti aikaa joka muuten olisi mennyt joko "puusepän" hommissa tai ulkoleikeissä!
 
Liukumaa toki varmasit on. Tuo kronolginen sijoittelu minulta on lähinnä etelän väestömassakeskittymien mukainen, koska niillä näksiin olevan suurimman vaikutuksen varusmiesikäryhmiin.

Tosiaan unohdinpa tuosta vielä leut. Niiden kehitys on ollut merkittävä tekijjä. Käpylehmistä, puulelujen ja pellistä prässättyjen lelujen kautta muovileluihin ja aina elektroniisiin vekottimiin. Legot olivat selkeästi etunenässä muovivallankumouksen eturintamassa. Lelujen valmistus halpeni ja niitä alettiin tuotta suurempina massoina. Lapset alkoivat saada uusia leluja enemmän ja useammin. Aikaisemmin leikin aktiivinen tekijä oli lapsi ja lelu passivinen väline leikin toteuttamiseksi. Lelujen määrän kasvettua siirryttiin vaiheeseen jossa lelu oli aktiivinen ja lapsi vain passiivinen seuraaja. Lelu uutena kiehtoi monipuolisuudellaan lasta, mutta kyllästytti sangen pian, eikä houkutellut jatko-ostoihin. Ratkaisuksi tulivat pelit ja tietokoneet, jotka olivat interaktiivisia ja mahdollistivat laajentamisen ja/tai päivittämisen. Olennaista niiden käyttämisessä kuitenkin on fyysinen passiivisuus verrattuna entisajan aktiivisin leikkeihin.
 
Top