Uusi Taistelija
- Viestiketjun aloittaja Sarek1
- Aloitus PVM
Muuten suosisin ideaasi, mutta liikunta puolelle siirettynä tämä aihe kokee nopean näivettymiskuoleman. Jos todella onni potkaisee niin päästään sivulle 5 ja silloin puhutaan superkuumasta liikunta-puolen topikista. Todennäkösesti viestien määrä jää alle 20 viestiin.
Samaan aikaan 'Uusi Taistelijan Ase' topikissa kerrataan samat vanhat asiat sadannetta kertaa ja ollaan jo sivulla 180. 'SRA on kova harratus', 'AR on paska', ja 'äitiskin oli paska', ja 'ei me tänne tultu juoksemaan', 'AK on ihan paska' jne...
No, tätähän tämä on.
Samaan aikaan 'Uusi Taistelijan Ase' topikissa kerrataan samat vanhat asiat sadannetta kertaa ja ollaan jo sivulla 180. 'SRA on kova harratus', 'AR on paska', ja 'äitiskin oli paska', ja 'ei me tänne tultu juoksemaan', 'AK on ihan paska' jne...
No, tätähän tämä on.
Sarek1
Ylipäällikkö
Ei anneta periksi, vaan:
---
Aiheeseen liittyen foorumilla ollaan väännetty peistä mm. näistä asioista:
- juoksukunto
- kuorman kantokyky
- lihasvoima
- kestävyys
- henkinen jaksaminen ja psyyken kestävyys poikkeusoloissa
- levon tarve ja palautuminen
Ja nämä jutut lyhyellä aikavälillä ja pitkittyvässä tilanteessa. Toimintympäristönä nykyaikainen sotatanner, olosuhteet Suomen erikoisolosuhteet.
---
Aiheeseen liittyen foorumilla ollaan väännetty peistä mm. näistä asioista:
- juoksukunto
- kuorman kantokyky
- lihasvoima
- kestävyys
- henkinen jaksaminen ja psyyken kestävyys poikkeusoloissa
- levon tarve ja palautuminen
Ja nämä jutut lyhyellä aikavälillä ja pitkittyvässä tilanteessa. Toimintympäristönä nykyaikainen sotatanner, olosuhteet Suomen erikoisolosuhteet.
Laamanator
Eversti
Ampumataitoa ja fyysistä suorituskykyä ei kannata edellisen ketjun tavoin asettaa vastakkain, koska ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita eivätkä myöskään korvaa toinen toistaan. Ampumataito on tärkeä asia, jota kannattaa aina kehittää ja vaalia. Vähintään yhtä tärkeä on kuitenkin riittävä fyysinen suorituskyky, jolla tarkoitan tässä yhteydessä lihaskuntoa ja maksimaalista hapenottokykyä.
Väitteet siitä, ettei sotilas tarvitse kovaa fyysistä suorituskykyä muualla kuin kovimmissa hat-hat-hommissa ja etulinjan taistelutehtävissä on puhdasta hölynpölyä. Jokainen sotilas tarvitsee niin hyvän fyysisen kunnon kuin vain on mahdollista saavuttaa. Paino ei ole tässä lajissa voimaa eikä varsinkaan ylipaino ylivoimaa, vaan läski on pelkkä turha taakka kannettavaksi.
Seuraavaksi varmasti ajattelette, että miksi ihmeessä. Eikö 2400 m cooperissa ja vaivoin kasaan haalitut 20 etunojapunnerrusta riitä, kun reserviläiskirjeen ilmoittama sijoituskaan ei ole sellainen, jossa tarvitsisi katsoa rambopuukko hampaissa vihollista silmästä silmään? Vastaus on: EI riitä.
Miksi ei riitä, ja minkä takia myös muissa kuin varsinaisissa taistelutehtävissä hyvä fyysinen suorituskyky on ehdottoman tarpeellinen?
Hyvä fyysinen suorituskyky on ehdottoman tarpeellinen sen takia, koska fyysinen suorituskyky korreloi hyvin vahvasti ihmisen jaksamisen ja henkisen kestävyyden kanssa. Mitä parempi fyysinen kunto, sitä kauemmin ihminen pystyy säilyttämään fyysisen ja henkisen toimintakykynsä, vaikka ravinto ja lepo jäisivät muutaman vuorokauden ajalla pahasti puutteellisiksi. Hyvässä kunnossa oleva ihminen myös palautuu rasituksista huonokuntoista nopeammin.
Hyvässä kunnossa oleva ihminen säilyttää henkisen toimintakykynsä, eli kestää voimakasta stressiä sekä säilyttää ajattelu- ja harkintakykynsä huonokuntoista paremmin, silloin kun taustalla on useamman vuorokauden pituinen ajanjakso ruumiillista kuormitusta ja valvomista vähäisellä ravinnolla. Henkisen toimintakyvyn säilymisen merkitys korostuu erityisesti kaikissa johtaja- ja esikuntavakansseissa, joissa se on kriittinen. Ajatus säilyy pidempään kirkkaampana kun kaikki energia ei mene pelkästään fyysisestä rasituksesta palautumiseen ja pystyy suunnittelemaan sekä tekemään vähintään oikeansuuntaisia päätöksiä oikea-aikaisesti.
Hieman kärjistetysti MPK:n makkaranpaistovuorokausien lukumäärästä riippumatta huonokuntoinen sotilas menettää toimintakykynsä nopeasti jo pelkällä valvomisella ja totuttua vähemmällä ravinnolla, vaikka evääkään ei tarvitsisi liikauttaa. Urheilijajätkä sen kuin porskuttaa, vaikka olisi koko ikänsä syönyt pelkkää porkkanaa.
Jos syvällä sielun syövereissä tuntuu nyt siltä, että painoa olisi syytä pudottaa ja kuntoa kohentaa, niin ensin ruokavalio kuntoon, sitten raakasti punttia, uintia ja lenkkiä. Näiden lisäksi tai sijaan voi harkita myös jotain muuta itseä kiinnostavaa lajia, joka tarjoaa riittävästi lihaskunto- ja aerobista harjoittelua. Vaihtoehtoja on nykyaikana tarjolla koko repertuaarin verran eikä aktiivisen liikunnan aloittaminen voi kaatua ainakaan lajivaihtoehtojen vähäisyyteen. Hyvässä kunnossa oleva ihminen jaksaa ja voi paremmin myös syvän rauhan aikana, mikä jo pelkästään on riittää puoltamaan liikunnan harrastamista.
Siihen kavalaan itsepetokseen ei voi kuitenkaan tuudittautua, että kaikki on hyvin kunhan käy satunnaisesti ampumaradalla polttamassa vähän ruutia ja tupakkaa - "kun ei kaikissa sotilastehtävissä tarvitse hyvää kuntoa".
Väitteet siitä, ettei sotilas tarvitse kovaa fyysistä suorituskykyä muualla kuin kovimmissa hat-hat-hommissa ja etulinjan taistelutehtävissä on puhdasta hölynpölyä. Jokainen sotilas tarvitsee niin hyvän fyysisen kunnon kuin vain on mahdollista saavuttaa. Paino ei ole tässä lajissa voimaa eikä varsinkaan ylipaino ylivoimaa, vaan läski on pelkkä turha taakka kannettavaksi.
Seuraavaksi varmasti ajattelette, että miksi ihmeessä. Eikö 2400 m cooperissa ja vaivoin kasaan haalitut 20 etunojapunnerrusta riitä, kun reserviläiskirjeen ilmoittama sijoituskaan ei ole sellainen, jossa tarvitsisi katsoa rambopuukko hampaissa vihollista silmästä silmään? Vastaus on: EI riitä.
Miksi ei riitä, ja minkä takia myös muissa kuin varsinaisissa taistelutehtävissä hyvä fyysinen suorituskyky on ehdottoman tarpeellinen?
Hyvä fyysinen suorituskyky on ehdottoman tarpeellinen sen takia, koska fyysinen suorituskyky korreloi hyvin vahvasti ihmisen jaksamisen ja henkisen kestävyyden kanssa. Mitä parempi fyysinen kunto, sitä kauemmin ihminen pystyy säilyttämään fyysisen ja henkisen toimintakykynsä, vaikka ravinto ja lepo jäisivät muutaman vuorokauden ajalla pahasti puutteellisiksi. Hyvässä kunnossa oleva ihminen myös palautuu rasituksista huonokuntoista nopeammin.
Hyvässä kunnossa oleva ihminen säilyttää henkisen toimintakykynsä, eli kestää voimakasta stressiä sekä säilyttää ajattelu- ja harkintakykynsä huonokuntoista paremmin, silloin kun taustalla on useamman vuorokauden pituinen ajanjakso ruumiillista kuormitusta ja valvomista vähäisellä ravinnolla. Henkisen toimintakyvyn säilymisen merkitys korostuu erityisesti kaikissa johtaja- ja esikuntavakansseissa, joissa se on kriittinen. Ajatus säilyy pidempään kirkkaampana kun kaikki energia ei mene pelkästään fyysisestä rasituksesta palautumiseen ja pystyy suunnittelemaan sekä tekemään vähintään oikeansuuntaisia päätöksiä oikea-aikaisesti.
Hieman kärjistetysti MPK:n makkaranpaistovuorokausien lukumäärästä riippumatta huonokuntoinen sotilas menettää toimintakykynsä nopeasti jo pelkällä valvomisella ja totuttua vähemmällä ravinnolla, vaikka evääkään ei tarvitsisi liikauttaa. Urheilijajätkä sen kuin porskuttaa, vaikka olisi koko ikänsä syönyt pelkkää porkkanaa.
Jos syvällä sielun syövereissä tuntuu nyt siltä, että painoa olisi syytä pudottaa ja kuntoa kohentaa, niin ensin ruokavalio kuntoon, sitten raakasti punttia, uintia ja lenkkiä. Näiden lisäksi tai sijaan voi harkita myös jotain muuta itseä kiinnostavaa lajia, joka tarjoaa riittävästi lihaskunto- ja aerobista harjoittelua. Vaihtoehtoja on nykyaikana tarjolla koko repertuaarin verran eikä aktiivisen liikunnan aloittaminen voi kaatua ainakaan lajivaihtoehtojen vähäisyyteen. Hyvässä kunnossa oleva ihminen jaksaa ja voi paremmin myös syvän rauhan aikana, mikä jo pelkästään on riittää puoltamaan liikunnan harrastamista.
Siihen kavalaan itsepetokseen ei voi kuitenkaan tuudittautua, että kaikki on hyvin kunhan käy satunnaisesti ampumaradalla polttamassa vähän ruutia ja tupakkaa - "kun ei kaikissa sotilastehtävissä tarvitse hyvää kuntoa".
pstsika
Haukka
Kerrohan nyt mistä makkaranpaistovuorokausista puhut?
Huomasin juuri että olen ollut varsin tappiomielialaa lietsova yksilö.
[Saunan taakse ja laukaus]
Juu tuo @Laamanator in juttu on totta. Ei vastakkainasettelua tarvita. Siksi Uusi Taistelija nimi ei ole huono topikille, koska kuitenkin homman kuuluisi olla kokonaisvaltaista ja siksi nuo sotilasurheilu aiheen tuppaa jossakin suhteessa ajamaan kiville (kuten toki tekee ampumaurheilujututkin). Ehkä näin topikki pyysy kuumempana?
En muista onko tällä jossakin aihetta käsitelty vai oliko perinnefoorumin puolella, mutta muistaakseni joku 10 tuntia viikko liikuntaa, ampumaharjoittlua/aseenkäsittelyharjoittelua ja jotakin muuta pientä taitoharjoittelua loisi jo varsin hyvät lähtökohdat täydennyskouluttaa reserviläinen tehtäväänsä.
Aika kova homma. Etenkin kun kukaan ei ole taputtamassa selkään eikä tarjoamassa minkäänlaista ranking-järjestelmää oman kehityksen seuraamiseksi. Urheilupuolella kansallisen tason urheilijat käyttävät about tuollaisen määrän aikaa harjoitteluun (siis ns amatööriurheilijat en puhu esim jääkiekkoilijoista) ja heillä etuna on yhteisö, kilpakumppanit sekä selvät "arvoasteikot" jolla omaa kehitystä seurataan sekä toki laaja-alainen kansalaisten tuki koska urheiijoita edelleen arvostetaan aika korkealle. Ja silti se vaatii aika kovaa motivaatiota kun voisi vain juoda kaljaa ja istua sohvalla.
Mitäs reserviläisillä on? No makkaranpaistokursseilla istuvat 'sotahulluksi' tituuleeraavat reserviläis"toverit" joille suurin maanpuollustusilmentymä on että viikonlopuksi pääsee vaimoa karkuun patsastelemaan M/91 päällä. (ei kannata provoutua
)Juu etenkin nuorilla tupakoimattomilla kavereilla on aika helppo päästä hyvääkin kuntoon vähällä jos painoa ei ole liikaa. 10 ylimääräistä liikakiloa tekee suorituskyvylle aika pahasti hallaa: 3000 cooper kunto tippuu about 2600-2700 metriin! Yleisesti ottaen voisi sanoa että paras tapa nostaa kestävyyskuntoa melkein kenellä vain on pudottaa painoa.
Yksi ongelmana on että nykypäivänä ihmiset pitävät jo 'lievää ylipainoa' 'normaali painona'. Eli eräällä tavalla läskiydestä on tullut jo normi ja ihmisten mielikuvat ovat vääristyneet.
Ikarus
Respected Leader
vaimoa karkuun patsastelemaan M/91 päällä. (ei kannata provoutua
Joo no, siinähän ei ole mitään väärää, pääasia että on kotoa pois
Jos siivouspäivän välttää reserviläistouhuissa, niin viikkohan meni silloin ihan putkeen.Ja voihan siellä jotain aivan asiaakin mukaan tarttua.
pstsika
Haukka
Ilmeisesti ylipainoa syötyjen juustomakkaroiden kautta ja sinapinjämät suupieliin.
miheikki
Greatest Leader
On kriisiaika. Reseviläisarmeija on kutsuttu palvelukseen. Joukkojen laskettu keskimääräinen energiantarve on noin 4000 kcal/vrk johtuen rankasta koulutuksesta ja valmisteluista tuleviin tehtäviin. Huoltojoukot pystyvät toimittamaan vain n. 3000 kcal/vrk/ressu. Tilanteen pitkittyessä rasvamakkaroilla varustetut taistelijat huomaavat fyysisen suorituskykynsä kasvavan joka päivä. Pienellä rasvaprosentilla varustetut maratoonarit ja bodarit huomaavat taas suorituskykynsä huonotuvan joka päivä. Elimistö kun alkaa käyttämään lihasmassaa ravintonaan johtuen ravinnon vähyydestä/laadusta.
Epätodennäköinen esimerkki, mutta tilanteesta riippuva.
Lähteekö läski taistelija asemasta vähemmän herkästi, koska tietää että vetäytyminen on hyväkuntoisen hommaa
Epätodennäköinen esimerkki, mutta tilanteesta riippuva.
Lähteekö läski taistelija asemasta vähemmän herkästi, koska tietää että vetäytyminen on hyväkuntoisen hommaa
Lone Soldier
Kapteeni
Huomasin juuri että olen ollut varsin tappiomielialaa lietsova yksilö.
Mitäs reserviläisillä on? No makkaranpaistokursseilla istuvat 'sotahulluksi' tituuleeraavat reserviläis"toverit" joille suurin maanpuollustusilmentymä on että viikonlopuksi pääsee vaimoa karkuun patsastelemaan M/91 päällä. (ei kannata provoutua
Miksi siis sen sitten kirjoitit? Koska haluat provoa, joten se siitä.
Miksi siis suomessa on tuo MPK (oli pakko katsoa kun en tiennyt mistä puhutaan) jossa vuosittain on suhteellisen suuri määrä miehiä paistamassa makkaraa?
Miksi meillä siis kuitenkin tuo reserviläisarmeija kun liki kaikki ovat aivan paskoja ja sotilaiksi sopimattomia sohvalla käteen vetäviä läskejä ( ai niin älkää provosoituko, oli vitsi)
Edelleen suomessa on jokun helvetin spartalainen myytti että sotilas on sotilas vain juostuaan 3000 cooperin testissä.
Itse olen selvästi aivan paska sotilas ollut aikanaan, koska en ole saavuttanut maagista cooper tulosta. Olen kylläkin jaksanut paahtaa 40 asteen helteessä, ja tuulessa sekä tuiskussa. Olen jaksanut kantaa sekä varusteeni, että yhtä osaa paareista, toisten varusteita ja samalla vielä jotenkin pysynyt hengissä. Olen jaksanut motivoida muita ja minua on motivoitu. Vieläkään tuonkaan koetuksen jälkeen en ole juossut 3000 cooperissa.
Olen edelleen siis huono sotilas, suomessa selvä c-mies.
Olen juossut kyllä 3000m, marssinut huomattavasti enemmän, varusteiden kera. Samaan aikaan kun se urheilija on tippunut ja mennyt paarille kannettavaksi.
Olenko parempi kuin muut? En.
Olenko huonompi kuin muut? Selvästi suomessa koska juoksen cooperia liian vähän.
Hyvä kunto on jokaisella eri asia. Kääpiö vetää leukoja sata siinä missä se 150kg mörssäri vetää 5. Mörssärin on siis pakko olla huono sotilas ja korkeintaan takarintaman huoltokomppanian rättimikko. Kuitenkin se mies raahaa siellä sodassa sitä haavoittunutta, kantaa niitä muiden tavaroita siinä missä se kääpiökin.
Iso mies tarvitsee energiaa paljon liikkuakseen, ja vaikka saa vain MRI annoksia jaksaa paahtaa, kun se kuikelo urheilia alkaa olemaan jo heikossa hapessa.
Hyvä sotilas ja varsinkaan hyvä komentaja ei koskaan ensimmäisenä ala itkemään sitä mitä on, vaan sitä mitä alkaa tekemään.
En tule koskaan varmaan käsittämään sitä että suomessa vain cooper kertoo miehen kunnosta jotain.
Jokainen mies ja nainen on arvokas jos aseeseen tarvitsee tarttua, paistoipa makkaraa taikka ei. Vittuililla ei pääse juurikaan mihinkään.
Sinulla voi olla mies, tahi nainen jolla on vaikkapa sodan takia jalka amputoitu. Omaa kuitenkin loistavat kyvyt kouluttajana, joten hänet ilmeisesti pistetään siviiliin koska ei pysty näyttämään kuntoaan cooperissa?
Sama toki esim. käden menettäneen kohdalla on aseella ampuminen.
Monissa armeijoissa heitä käytetään, mutta cooper logiikan mukaan ei ole mahdollista suomessa.
Samoin kuin huippu-urheilijan vertaaminen tavalliseen pulliaiseen.
Näillä logiikoilla roope taitaa olla oikeassa, että äkkiä suomeen palkka-armeija.
Toki herää vaan ihmetys että miten nuo muut reserviläisarmeijat sitten pärjäävät, eikö siellä ole makkaraa...?
taktinen taistelumajava
Kapteeni
On kriisiaika. Reseviläisarmeija on kutsuttu palvelukseen. Joukkojen laskettu keskimääräinen energiantarve on noin 4000 kcal/vrk johtuen rankasta koulutuksesta ja valmisteluista tuleviin tehtäviin. Huoltojoukot pystyvät toimittamaan vain n. 3000 kcal/vrk/ressu. Tilanteen pitkittyessä rasvamakkaroilla varustetut taistelijat huomaavat fyysisen suorituskykynsä kasvavan joka päivä. Pienellä rasvaprosentilla varustetut maratoonarit ja bodarit huomaavat taas suorituskykynsä huonotuvan joka päivä. Elimistö kun alkaa käyttämään lihasmassaa ravintonaan johtuen ravinnon vähyydestä/laadusta.
Epätodennäköinen esimerkki, mutta tilanteesta riippuva.
Lähteekö läski taistelija asemasta vähemmän herkästi, koska tietää että vetäytyminen on hyväkuntoisen hommaa
Briteillä ja amerikkalaisilla oli eriävät näkemykset viidakkosodankäynnissä noista rasvaprosenteista.
Amerikkalaiset olivat "lean and mean" koulukuntaa ja britit taas olivat sitä mitä mieltä, että "lean and mean" tulee parin viikon partiomatkalta luurankona takaisin.
Neuvostoliiton keskitysleireillä taas havaittiin, että erittäin hyväkuntoiset ja laihat työmiehet kuolivat ensimmäisinä. Rasvaa ei ollut poltettavaksi ja työmoraali ei sallinut sluibaamista.
Omat kokemukseni ovat myös sen suuntaisia, että sotahommissa on parempi, että sitä rasvaa on vähän (siis poltettavaksi asti) mikään bodari tai fitness kroppa ei ole niissä hommissa hyvä. Lisäksi urheilijoilla tuntuu olevan kaikenlaista kremppaa joka laskee kenttäkelpoisuutta.
Itse olen välillä kertauksissa saattanut itseni ketoosiin ja osa päivittäisestä energiasta on tullut kehon omasta rasvasta. Vireystilat pysyvät koholla ja voimaa sekä kestävyyttä löytyy. Itse asiassa vastaava menettely on aivan erinomainen muutaman vuorokauden partioreissuille. Taas olettaen, että eväät koostuvat jostain muusta kuin hiilaripaskasta.
Omassa viikko-ohjelmassani liikuntaa on seitsemän tuntia, tietopuolista opiskelua noin 2-3 tuntia ja varsinaisia taitoja treenaan ehkä tunnin viikossa.
Lisäksi olen havainnut, että suomalaisen miehen kroppa kestää sellaisen kahdeksan tunnin vedon (vrt. työaika) sen jälkeen suorituskyky laskee kuin lehmän häntä. Sotilaan taitoihin kuuluu se, että silloin kun toimitaan niin vedetään niin pitkään kuin tarvitsee. Muuten ei sitten hötkyillä ja luppoaika käytetään lepäämiseen ja huoltoon.
JR49
Respected Leader
Komppaan tässä sinua.
Sitten yleisesti kaikille pohdittavaksi. Kuvitteellisessa tilanteessa, jossa pilliin on vihelletty, niin se nyt on vaan fakta, että ryhmä/joukkue/komppania -tasolla on enemmän kuin tarpeeksi niitä hivenen ylipainoisia, tai ainakin vähän liikkuneita reserviläisiä. Heitä on prosentuaalisesti niin paljon, että vaikuttaa varmasti joukon fyysiseen kokonaissuoritukseen, ja siten joukon käyttöarvoon. Näin siitä huolimatta, vaikka joukkoja on nuorennettu.
Tehtävät eivät kuitenkaan odota. Valvomista, henkistä painetta, fyysistä tekemistä ja harjoittelua ulkoilmassa riittää.
Pari vuorokautta nyt menee, mutta sitten monilla on paukut ihan lopussa, ja tulee vaihe, kun fyysinen ja henkinen puoli heikkenee radikaalisti.
Varmasti se kunto kasvaa tekemisen ohessa, mutta miten näkisitte, miten sitä Uutta Taistelijaa muovattaisiin tässä tilanteessa?
Edit: siis tilanteessa, jossa joukkoa ehdittäisiin hivenen harjoittaa ennen kv. kovapanosammuntoja.
ihq itkupotkuraivari. Sieltähän tuli kaikki klassiset kliseet miten urheilijat tuupertuu marssille kun jätkä sen kun porskuttaa vaan, et sentään sanonut että 'ei tänne olla tultu juoksemaan'
Helvetillinen ihme että kaukopartioihin kelpasi nimenomaan hyvä kuntoiset urheilijat kun ne ei noita täyspakkausmarsseja kestä, sama koskee laskuvarjojääkäreitä mitä parempi cooper niin sen paremmin se indikoi sisäänpääsyä ja menestystä. Näinpä. Elämä on epäonnistumisten myöntämistä ja peiliin katsomista. On ihan ok tunnustaa että enpä minä niin hyvä sotilas ollut kuin olisin voinut olla.
Joissakin piireissähän sitä kutsutaan ammattimaisuudeksi. Jossakin muualla sitä kutsutaan näköjään provosoinniksi. Valitkoot kukin mielesensä.
http://maanpuolustus.net/threads/nopea-ja-tehokas-reserviläiset-taistelukuntoon-ohjelma.407/
Antakaa anteeksi kun foorumin kyrpä on jo tuotakin miettinyt.
JR49
Respected Leader
Tuollahan se on tosiaan aihe käyty läpi. Näyttäisi olevan hyviä ajatuksia. Täytyypä perehtyä huolella.http://maanpuolustus.net/threads/nopea-ja-tehokas-reserviläiset-taistelukuntoon-ohjelma.407/
Antakaa anteeksi kun foorumin kyrpä on jo tuotakin miettinyt.
Bodarit vetää parhaassa tapauksessa itsensä lähes nälkäkuoleman partaalle. Terveestä urheilullisesta rasvaprosentista on vielä melkoinen matka tuonne. Toki jos pidempa aikainen näännytysleiri on kyseessä niin sitten korjaa nälkäkuolema. Tehdääs vähän matikkaa:
100 kiloinen mies jolla rasvaprosentti 12%, eli sixpack alkaa jo näkyä. Eli rasvaa on 12 kiloa. 8 kiloa tuosta kärsii polttaa pois, loput on ns elintärkeää rasvaa. Se tekee 56000 kaloria. Jos päivittäinen kalorivaje on vaikkapa 1500 kaloria niin se tarkoittaa 37 päivää. Toki terveys alkaa jossakin vaiheessa alenemaan jo ennen tuota.
Eli jos nälkää tietää joutuvansa kärsimään niin rasvaa on hyvä olla. Toisaalta jokainen rasvakilo hidastaa aivan kuten jokainen varustekilokin. Sen 800 gramman läskin sijaan voisi kantaa vaikka yhtä lippaallista enemmän partuunoita tai pari käkriä.
Elämä on valintoja.
Jaksavuus miinuskaloreilla on taas täysin toinen juttu. Mies joka kykenee juoksemaan vaikkapa maratonin omaa sen verran hyvät rasvanpoltto-ominaisuudet että hän ei näivety kaloreiden puutteeseen kuten kestävyysurheilematon, rasvanpolttokyky on kehittyvä ominaisuus joka kehittyy sitä rasittamalla, eli liikuntaa harrastamalla. se että ihminen kykenee polttamaan tehokkaasti omia rasvavarantojaan ei ilmene siitä miten paljon rasvaa on päällä, ennemminkin toisin päin...
Urheilija jolla on jotakin kremppaa (joka estää toiminnan) ei ole menestyvä urheilija. Urheilija joka kykenee harjoittelemaan vapaana vammoista on menestyvä. Se miksi urheilijalla voi näyttää olevan kremppoja on että hän tuntee kroppansa ja osaa ennakoida sekä on tietoinen ongelmakohdista, esim kipeytyvien lihasten hieronta pitäisi olla automaatio. Suurin osa ihmisistä ei edes tiedä mistä päänsärky tai joku muu vaiva johtuu ja pistää sen jonkin tähtien asentojen piikkiin. Jos buranaa ei ole niin sitten kärvistellään. Ihminen joka tuntee kroppansa kykenee tekemään korjaavia toimenpiteitä, esim hieromaan hartiajumit auki.
Suurimmalla osalla ihmisistä on jo 25-30 vuotiaana lihasepätasapainoa, liikkuvuusongelmia, puuttellista lihasvoimaa, jumeja jotka laitetaan iän piikkiin ja jotka ovat sekä kipeitä että niitä hoidetaan buranalla säännöllisen epäsäännöllisesti tai sitten vältellään täysin luontaisia liikkeitä kuten kyykkyyn menoa kun "polvet on jo niin kuluneet" (ja vielä pitäisi 50 vuotta niiden kanssa elää). Suurin osa olisivat hoidettavissa, todennäköisesti täysin omin avuin.
Viimeksi muokattu:
Lone Soldier
Kapteeni
ihq itkupotkuraivari. Sieltähän tuli kaikki klassiset kliseet miten urheilijat tuupertuu marssille kun jätkä sen kun porskuttaa vaan, et sentään sanonut että 'ei tänne olla tultu juoksemaan'
Näinpä. Elämä on epäonnistumisten myöntämistä ja peiliin katsomista. On ihan ok tunnustaa että enpä minä niin hyvä sotilas ollut kuin olisin voinut olla.
Joissakin piireissähän sitä kutsutaan ammattimaisuudeksi. Jossakin muualla sitä kutsutaan näköjään provosoinniksi. Valitkoot kukin mielesensä.
LOL
Aiheeseen pitää palata vielä sen verran että mitä tarkoitetaan urheilevalla? Eli minä luokittelen sen niin että piirikunnallinen tai kansallinen taso vähintään on tähtäimessä ja vuodessa harjoitellaan se 400 tuntia vähintään. Eli tavoitteellista ja sen verran kunnian himoista että hommiin pitää osata suhtautua jonkinlaisella ammattimaisuudella.
Moni varmaan käsittää urheilijan myöskin sellaiseksi jota pitäisi kutsua kilpakuntoilijaksi tai kuntoilijaksi. Kilpakuntoilija voi pelata vaikka jossakin vaatimattomassa salibändiporukassa ehkä joukkueelta odotetaan jotakin paikallista menestystäkin. Tai esim maratonin läpijuoksu aikaan 3:30 tai 4 tuntia (tai vastaava, vaikkapa hiihto tai triathlon).
Kuntoilija on sitten sellainen jolla ei kilpailullisia tavoitteita ole ollenkaan tai ne on hyvin vaatimattomia.
Molemmat treenaa ehkä jonkin 3 tuntia viikossa, ehkä enemmänkin, Pääjuttu tässä on se että homma ei ole niin vahvan tavoitteellista ja tästä syystä oma asenne tekemiseen on vaatimattomampi.
Nämä kaksi kuntoiluluokkaa ovat sitten sellaisia että tosiaan hommaa harrastetaan laput silmillä eikä esim mietitä miksi ne polvet on kipeät. Pahimmillaan siitä syytetään lajia eikä mietitä mitä sille voisi tehdä vaan alistutaan sille vaivalle. Todellisuudessa kun ne kivut todennäköisesti vain ilmoittaa että kropassa on joku ongelma jolle olisi hyvä tehdä jotakin.
Eli näin. Tulipahan tuokin nyt selvitettyä ennenkuin joku provosoituu lisää. Tai no joku provoituu silti.
Moni varmaan käsittää urheilijan myöskin sellaiseksi jota pitäisi kutsua kilpakuntoilijaksi tai kuntoilijaksi. Kilpakuntoilija voi pelata vaikka jossakin vaatimattomassa salibändiporukassa ehkä joukkueelta odotetaan jotakin paikallista menestystäkin. Tai esim maratonin läpijuoksu aikaan 3:30 tai 4 tuntia (tai vastaava, vaikkapa hiihto tai triathlon).
Kuntoilija on sitten sellainen jolla ei kilpailullisia tavoitteita ole ollenkaan tai ne on hyvin vaatimattomia.
Molemmat treenaa ehkä jonkin 3 tuntia viikossa, ehkä enemmänkin, Pääjuttu tässä on se että homma ei ole niin vahvan tavoitteellista ja tästä syystä oma asenne tekemiseen on vaatimattomampi.
Nämä kaksi kuntoiluluokkaa ovat sitten sellaisia että tosiaan hommaa harrastetaan laput silmillä eikä esim mietitä miksi ne polvet on kipeät. Pahimmillaan siitä syytetään lajia eikä mietitä mitä sille voisi tehdä vaan alistutaan sille vaivalle. Todellisuudessa kun ne kivut todennäköisesti vain ilmoittaa että kropassa on joku ongelma jolle olisi hyvä tehdä jotakin.
Eli näin. Tulipahan tuokin nyt selvitettyä ennenkuin joku provosoituu lisää. Tai no joku provoituu silti.
On helppo ajatella, että tuo varmaan on tuon suuntaisesti. Mutta, onko jotain "tutkittua tietoa", miten paljon eritasoinen fyysinen kunto heijastuu henkilön henkisen suorituskykyyn säilymiseen rasituksen ja unenpuutteen alaisena?
Itse esim. pitäisin itseäni kohtuukuntoisena, eikä kova ja pitkä fyysinen rasitus hirveästi vaikuta kuin fyysisellä puolella. Mutta unen puute alkaa kyllä rassaamaan ajattelua todella nopeasti. Kestävätkö paremman fyysisen kunnon omaavat ihmiset valvomista paremmin? En olisi mitenkään varma, ainakaan omakohtaisten kokemusten pohjalta, mutta ilman laajempaa vertailupohjaa hankala sanoa.
Paljon vaihtelua tulee ihan ihmisten luontaisesta unentarpeesta, joka on aika yksilöllistä. Taitaa vaihdella peräti 6-10 tunnin välillä.
Hormonitasoissa tapahtuu heikko kuntoiselleilla dramaattisempia muutoksia jotka indikoi koko kropan menemistä tiltiin. Just tuolla toisessa topikissa mainitsin PV:n tekemästä tutkimuksesta.
Unenpuutetta voi tarkastella erillisenä ilmiönä, johon hyvä kuntoisuuden merkityksestä en tiedä, eli että pää menee sekaisin unen puutteesta ja nukuttaa niin saatanasti. Mutta joka voidaan nukkua helpostikin pois heti kun tilaisuus tähän tulee, eli ei esim pariin yöhön saa nukuttua kunnolla ja se kuitataan yksillä pidemmillä yöunilla.
Mutta se on myös osa kokonaisuutta jolloin koko kroppa menee sekaisin tai siis lamaannustilaan johon taas hyvä kunto toimii vastapainona. Jos kropan saa kunnolla tilttiin niin se ei herää kuin vasta ensi kesänä.
Eli tässä mielessä unenpuute toimii kahdella tasolla. Normaalisti ihmiset ajattelee juuri tuota ensimmäistä, mutta harvemminhan sotilaat niin onnettomassa tilanteessa ovat että eivät koskaan kykenisi ottamaan nokosia kun sellainen hetki tulee. Sen sijaan nuo kroonistuvat unipuutostilat jotka limittyvät osaksi kokonaisrasitusta, kun tst-leirillä mennään 2 viikkoa parin tunnin yöunilla + muu rasitus päälle, on se normaalimpi case.
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/102384/SM 811.pdf?sequence=2
Homeostoaasilla tarkoitetaan elimistön pyrkimystä säilyttää tasapainotila. Stressitekijöiksi tai toisin sanoen kuormittaviksi tekijöiksi sen sijaan kutsutaan ulkoisia (kuumuus, kylmyys, ruoka, sähköshokki, virukset) ja sisäisiä (uni, nälkä, jano, lihasjännitys, pelko, viha, tunteet, ajatukset) tekijöitä, jotka järkyttävät elimistöä ja saavat sen pois homeostoaasista. Homeostoaasin palauttamiseksi elimistö yrittää mukautua joko lyhyellä ajalla (=aklimaatio), pitkällä aikavälillä (=aklimatisaatio) tai pitkäaikaisesti (geneettisesti) fysiologisten vasteiden avulla. (Armstrong 2002, 2-3.)
...
Joidenkin elimistö ei kuormitu, sairastu tai vammaudu paremman sietokyvyn, iän, paremman vastustuskyvyn, paremman fyysisen kunnon tai samalle stressaavalle tekijälle altistumisen vuoksi.
Unenpuutetta voi tarkastella erillisenä ilmiönä, johon hyvä kuntoisuuden merkityksestä en tiedä, eli että pää menee sekaisin unen puutteesta ja nukuttaa niin saatanasti. Mutta joka voidaan nukkua helpostikin pois heti kun tilaisuus tähän tulee, eli ei esim pariin yöhön saa nukuttua kunnolla ja se kuitataan yksillä pidemmillä yöunilla.
Mutta se on myös osa kokonaisuutta jolloin koko kroppa menee sekaisin tai siis lamaannustilaan johon taas hyvä kunto toimii vastapainona. Jos kropan saa kunnolla tilttiin niin se ei herää kuin vasta ensi kesänä.
Eli tässä mielessä unenpuute toimii kahdella tasolla. Normaalisti ihmiset ajattelee juuri tuota ensimmäistä, mutta harvemminhan sotilaat niin onnettomassa tilanteessa ovat että eivät koskaan kykenisi ottamaan nokosia kun sellainen hetki tulee. Sen sijaan nuo kroonistuvat unipuutostilat jotka limittyvät osaksi kokonaisrasitusta, kun tst-leirillä mennään 2 viikkoa parin tunnin yöunilla + muu rasitus päälle, on se normaalimpi case.
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/102384/SM 811.pdf?sequence=2
Homeostoaasilla tarkoitetaan elimistön pyrkimystä säilyttää tasapainotila. Stressitekijöiksi tai toisin sanoen kuormittaviksi tekijöiksi sen sijaan kutsutaan ulkoisia (kuumuus, kylmyys, ruoka, sähköshokki, virukset) ja sisäisiä (uni, nälkä, jano, lihasjännitys, pelko, viha, tunteet, ajatukset) tekijöitä, jotka järkyttävät elimistöä ja saavat sen pois homeostoaasista. Homeostoaasin palauttamiseksi elimistö yrittää mukautua joko lyhyellä ajalla (=aklimaatio), pitkällä aikavälillä (=aklimatisaatio) tai pitkäaikaisesti (geneettisesti) fysiologisten vasteiden avulla. (Armstrong 2002, 2-3.)
...
Joidenkin elimistö ei kuormitu, sairastu tai vammaudu paremman sietokyvyn, iän, paremman vastustuskyvyn, paremman fyysisen kunnon tai samalle stressaavalle tekijälle altistumisen vuoksi.