Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Hieman kärjistetysti MPK:n makkaranpaistovuorokausien lukumäärästä riippumatta huonokuntoinen sotilas menettää toimintakykynsä nopeasti jo pelkällä valvomisella ja totuttua vähemmällä ravinnolla, vaikka evääkään ei tarvitsisi liikauttaa. Urheilijajätkä sen kuin porskuttaa, vaikka olisi koko ikänsä syönyt pelkkää porkkanaa.
Ei anneta periksi, vaan:
Jos syvällä sielun syövereissä tuntuu nyt siltä, että painoa olisi syytä pudottaa ja kuntoa kohentaa, niin ensin ruokavalio kuntoon, sitten raakasti punttia, uintia ja lenkkiä. Näiden lisäksi tai sijaan voi harkita myös jotain muuta itseä kiinnostavaa lajia, joka tarjoaa riittävästi lihaskunto- ja aerobista harjoittelua.
vaimoa karkuun patsastelemaan M/91 päällä. (ei kannata provoutua)
Ja voihan siellä jotain aivan asiaakin mukaan tarttua.
Huomasin juuri että olen ollut varsin tappiomielialaa lietsova yksilö.
Mitäs reserviläisillä on? No makkaranpaistokursseilla istuvat 'sotahulluksi' tituuleeraavat reserviläis"toverit" joille suurin maanpuollustusilmentymä on että viikonlopuksi pääsee vaimoa karkuun patsastelemaan M/91 päällä. (ei kannata provoutua)
On kriisiaika. Reseviläisarmeija on kutsuttu palvelukseen. Joukkojen laskettu keskimääräinen energiantarve on noin 4000 kcal/vrk johtuen rankasta koulutuksesta ja valmisteluista tuleviin tehtäviin. Huoltojoukot pystyvät toimittamaan vain n. 3000 kcal/vrk/ressu. Tilanteen pitkittyessä rasvamakkaroilla varustetut taistelijat huomaavat fyysisen suorituskykynsä kasvavan joka päivä. Pienellä rasvaprosentilla varustetut maratoonarit ja bodarit huomaavat taas suorituskykynsä huonotuvan joka päivä. Elimistö kun alkaa käyttämään lihasmassaa ravintonaan johtuen ravinnon vähyydestä/laadusta.
Epätodennäköinen esimerkki, mutta tilanteesta riippuva.
Lähteekö läski taistelija asemasta vähemmän herkästi, koska tietää että vetäytyminen on hyväkuntoisen hommaa![]()
Komppaan tässä sinua.Hyvä sotilas ja varsinkaan hyvä komentaja ei koskaan ensimmäisenä ala itkemään sitä mitä on, vaan sitä mitä alkaa tekemään.
Pari vuorokautta nyt menee, mutta sitten monilla on paukut ihan lopussa, ja tulee vaihe, kun fyysinen ja henkinen puoli heikkenee radikaalisti.
Varmasti se kunto kasvaa tekemisen ohessa, mutta miten näkisitte, miten sitä Uutta Taistelijaa muovattaisiin tässä tilanteessa?
Edit: siis tilanteessa, jossa joukkoa ehdittäisiin hivenen harjoittaa ennen kv. kovapanosammuntoja.
Tuollahan se on tosiaan aihe käyty läpi. Näyttäisi olevan hyviä ajatuksia. Täytyypä perehtyä huolella.http://maanpuolustus.net/threads/nopea-ja-tehokas-reserviläiset-taistelukuntoon-ohjelma.407/
Antakaa anteeksi kun foorumin kyrpä on jo tuotakin miettinyt.![]()
Omat kokemukseni ovat myös sen suuntaisia, että sotahommissa on parempi, että sitä rasvaa on vähän (siis poltettavaksi asti) mikään bodari tai fitness kroppa ei ole niissä hommissa hyvä. Lisäksi urheilijoilla tuntuu olevan kaikenlaista kremppaa joka laskee kenttäkelpoisuutta.
ihq itkupotkuraivari. Sieltähän tuli kaikki klassiset kliseet miten urheilijat tuupertuu marssille kun jätkä sen kun porskuttaa vaan, et sentään sanonut että 'ei tänne olla tultu juoksemaan'Helvetillinen ihme että kaukopartioihin kelpasi nimenomaan hyvä kuntoiset urheilijat kun ne ei noita täyspakkausmarsseja kestä, sama koskee laskuvarjojääkäreitä mitä parempi cooper niin sen paremmin se indikoi sisäänpääsyä ja menestystä.
Näinpä. Elämä on epäonnistumisten myöntämistä ja peiliin katsomista. On ihan ok tunnustaa että enpä minä niin hyvä sotilas ollut kuin olisin voinut olla.
Joissakin piireissähän sitä kutsutaan ammattimaisuudeksi. Jossakin muualla sitä kutsutaan näköjään provosoinniksi. Valitkoot kukin mielesensä.
Hyvä fyysinen suorituskyky on ehdottoman tarpeellinen sen takia, koska fyysinen suorituskyky korreloi hyvin vahvasti ihmisen jaksamisen ja henkisen kestävyyden kanssa. Mitä parempi fyysinen kunto, sitä kauemmin ihminen pystyy säilyttämään fyysisen ja henkisen toimintakykynsä, vaikka ravinto ja lepo jäisivät muutaman vuorokauden ajalla pahasti puutteellisiksi. Hyvässä kunnossa oleva ihminen myös palautuu rasituksista huonokuntoista nopeammin.
Hyvässä kunnossa oleva ihminen säilyttää henkisen toimintakykynsä, eli kestää voimakasta stressiä sekä säilyttää ajattelu- ja harkintakykynsä huonokuntoista paremmin, silloin kun taustalla on useamman vuorokauden pituinen ajanjakso ruumiillista kuormitusta ja valvomista vähäisellä ravinnolla. Henkisen toimintakyvyn säilymisen merkitys korostuu erityisesti kaikissa johtaja- ja esikuntavakansseissa, joissa se on kriittinen. Ajatus säilyy pidempään kirkkaampana kun kaikki energia ei mene pelkästään fyysisestä rasituksesta palautumiseen ja pystyy suunnittelemaan sekä tekemään vähintään oikeansuuntaisia päätöksiä oikea-aikaisesti.