Jääkö kristityille pääsiäisestä kohta enää edes suklaamunia?
Britannian suklaamunakohu osoittaa, että kristinuskon perintöä ei voi häivyttää loputtomiin.
Eikö Britanniassa – kristityssä valtiossa – saa enää edes pääsiäisestä puhua?
Tämä oli kuluvalla viikolla ensireaktio monen lehdenlukijan aamiaispöydässä. Uutisotsikoiden mukaan kansallisesta pääsiäismunanmetsästyksestä oli häivytetty sana pääsiäinen. Kuinka neutraaliksi tässä oikein pitää venyä?
Jopa pääministeri Theresa May jyrähti Lähi-idän-matkaltaan, että nyt on menty liian pitkälle. Hän muistutti olevansa papin tytär, joka ei hyväksy ”naurettavia” kotkotuksia.
”Pääsiäinen on hyvin tärkeä. Se on tärkeä minulle, ja se on hyvin tärkeä juhla miljoonille kristityille ympäri maailman”, May sanoi mukana olleille brittiviestimille.
Mitä tapahtui? Aiemmin samalla viikolla Englannin kirkko oli suuttunut National Trust -kulttuuriympäristönsuojeluverkoston ja Cadbury-suklaayhtiön tavasta markkinoida pääsiäisajan perinteistä suklaamunanmetsästystä. Kirkon mielestä kristinusko ja pääsiäis-sana oli häivytetty.
Yorkin arkkipiispa John Sentamu muistutti, että itse Cadbury-yhtiön perustaja John Cadbury (1801–1889) oli ollut harras kveekari, jota kristinusko innoitti tukemaan sosiaalisia uudistuksia.
”Jos sana pääsiäinen tiputetaan Cadburyn pääsiäismunanmetsästyksestä, on se minusta sama kuin sylkisi Cadburyn haudalle”, hän ilmoitti.
National Trust sekä Cadbury-yhtiö panivat hanttiin ja ilmoittivat, että ei pääsiäis-sanaa ole minnekään piilotettu. Verkkosivuilta löytyy useita viittauksia pääsiäiseen. Pääsiäinen uupuu kuitenkin kampanjan nimestä. Aiemmin sitä oli kutsuttu ”Pääsiäismunareitiksi”. Tänä vuonna nimeksi tuli ”Cadburyn suuri brittiläinen munanmetsästys”. Suklaayhtiön mukaan tavoitteena on houkutella nyt entistä enemmän ei-kristittyjä asiakkaita, Financial Times -lehti uutisoi.
Perjantaina National Trustin verkkosivut kutsuivat tempausta lyhyesti Cadburyn munanmetsästykseksi. Cadbury otsikoi: ”Hyvää pääsiäishuvittelua”.
Oliko koko kohu lopulta vain myrsky munankuorissa? Toimittajat lypsivät pääministeriltä kommentin kiistaan, josta sai vetävät otsikot, mutta josta löytyi lopulta vain vähän villoja. Aivan näin kyyninen ei kannata olla. Pääsiäismunaselkkaus kertoo paljon brittiläisen yhteiskunnan käymistilasta.
Ensinnäkin Englannin kirkko on ruvennut puolustamaan entistä kärkkäämmin Britannian kristillistä perintöä. Tilastojen mukaan kristinusko on yhä Britannian suurin uskonto. Vuonna 2011 lähes 60 prosenttia Englannin ja Walesin asukkaista piti itseään kristittyinä, vaikka kirkossa käykin enää vain ani harva.
Britannia on antanut auliisti – eräissä ihmisoikeuksia loukkaavissa tapauksissa liikaakin – tilaa vähemmistöuskonnoille ja -kulttuureille. Samalla Englannin kirkko tuntee menettäneensä tonttiaan, mitä se yrittää nyt saada takaisin.
Huomionarvoista on myös se, että May ei emmi kuvata itseään kristityksi ja papin tyttäreksi. Kun pääministeri Tony Blairilta yritettiin kysyä 2003 hänen suhteestaan uskontoon, pani Blairin viestintäjyrä utelulle nopean stopin. Nyt May vetää pääministeri-instituutiota aiempaa konservatiivisempaan suuntaan.
Muuttunut on muutakin. Aiemmin kirkon olisi voinut olettaa muistuttavan, että pääsiäinen on paljon enemmän kuin suklaamunia. Nyt kirkolle riittäisi, jos se saisi pääsiäis-sanan näkyvästi edes suklaamunajahtiin.