yle Uutiset Kotimaa 3.8.2013 klo 18:09
Suomi-tyttö Israelin intissä
Kaksikymppinen Michal Melamed suorittaa asepalvelusta Israelin armeijassa. Espoossa varttuneella Melamedilla on sekä Suomen että Israelin kansalaisuus. Armeija on pakollinen lähes kaikille israelilaisille sukupuolesta riippumatta, mutta Melamed lähti sinne vapaasta tahdostaan.
Kotimaa
Michal Melamed tarttui ensimmäistä kertaa elämässään aseeseen Israelin puolustusvoimien alokaskurssilla. Ja kun aseen kerran oli saanut käsiinsä, sitä ei saanut jättää. M16-rynnäkkökivääriä kannettiin selässä ja se roikkui kaulassa silloinkin, kun vaihdettiin vaatteita. Öisin M16 oli Melamedin patjan alla.
- Olihan se jonkinlainen shokki, kun sain oikean aseen. Ampuminen oli aluksi jännittävää ja pelottavaakin, Melamed muistelee.
M16 on amerikkalainen rynnäkkökivääri, jonka aikaisempaa mallia käytettiin myös Vietnamin sodassa. Melamedin M16 painoi vain kolme kiloa, mutta nuokin kilot tuntuivat painavilta, kun ase seurasi häntä koko ajan ja kaikkialle. Varsinkin punnertaminen aseen kanssa oli haastavaa - ja punnertamaan hän joutui vähän väliä alokaskurssin aikana.
- Meitä juoksutettiin koko ajan paikasta toiseen. Aina oli 30 sekuntia aikaa ehtiä syömään, luennolle tai harjoituksiin. Jos emme toimineet tarpeeksi ripeästi, saimme punnerrusrangaistuksen. Jos joku ei jaksanut, kaikki joutuivat aloittamaan punnertamisen alusta.
Valittaminen ei auta, mutta vastoinkäymiset vahvistavat
Melamed aloitti kuusiviikkoisen alokaskurssin syksyllä 2012 Pohjois-Israelissa Mahvei Alon -yksikössä, joka sijaitsee lähellä Genesaretjärveä. Alokkaille tehtiin heti selväksi, että he eivät ole enää yksilöitä, vaan armeijan omaisuutta.
- Kuri oli kova. Emme saaneet edes liikahtaa silloin, kun päällikkö puhui. Kaikkeen piti pyytää lupa. Mutta rankka aloitus on tarpeen, että kaikista tulee kunnon sotilaita.
Ryhmäkuria ja tottelevaisuutta harjoiteltiin pitkällisissä harjoituksissa, joissa piti seisoa asennossa erilaisissa muodostelmissa. Vapaa-aikaa oli vain iltaisin yksi tunti, jolloin oli lupa soittaa vanhemmille.
- Usein kyllä soitin Suomeen äidilleni ja valitin, että mihin oikein olen pääni pistänyt. Alokaskurssi oli elämäni kauhein kokemus, mutta vastoinkäymisethän vain vahvistavat, Melamed toteaa.
Armeijassa valittaminen olisi ollut turhaa, sillä ketään ei kiinnostanut, oliko Melamedilla kylmä, kuuma tai nälkä. Suurin osa ajasta vietettiin ulkoharjoituksissa, säällä kuin säällä. Melamedin kurssilla naiset ja miehet harjoittelivat yhdessä, eikä kukaan saanut erikoiskohtelua. Naiset ja miehet kuitenkin asuivat eri tiloissa, ja kosketuskontakti oli rajoitettua. Esimerkiksi kädestä kiinnipitäminen oli kiellettyä.
Joskus öitä nukuttiin makuupussissa taivasalla, mikä oli kaupunkilaistytölle aivan uusi kokemus. Mutta vaikeinta Melamedin alokaskurssilla eivät olleet sääolosuhteet tai fyysiset harjoitukset, vaan hereillä pysyminen.
- Päivät olivat niin ohjelmoituja, että nukkumiseen jäi kolmesta viiteen tuntia aikaa. Luennoilla piti kuitenkin olla täysin skarppina. Silmiä ei saanut edes siristellä.
Armeija integroi yhteiskuntaan
Luennot kiinnostivat Melamedia, koska siellä kerrottiin muun muassa Israelin historiasta ja kulttuurista. Melamedin alokaskurssilla oli muitakin ulkomailta tulleita, jotka haluavat olla osana Israelin yhteiskuntaa.
Melamedin isä on Israelista ja äiti Suomesta. Nuorella naisella on molempien maiden kansalaisuus, mutta hän on syntynyt ja asunut suurimman osan elämästään Suomessa. Melamed pitää itseään puoliksi kristittynä ja puoliksi juutalaisena. Kahden kulttuurin yhdistäminen ei ole hänelle ongelma.
- Molemmissa uskonnoissa on hyvin samanlaisia arvoja. Jotkut israelilaiset ovat kyllä pyöritelleet silmiään, kun ovat kuulleet, että minä en olekaan kokonaan juutalainen.
Yhdeksäntoistavuotiaana Melamed päätti muuttaa isänsä luokse Tel Aviviin, vaikka tiesi, että silloin hänen on mentävä myös armeijaan. Jos Melamed olisi muuttanut Israelin vasta kaksikymmentävuotiaana, hän olisi välttynyt armeijalta kokonaan.
- Armeijaan meneminen ei ollut minulle itsestään selvää, vaan mietin sitä pitkään. Suurin osa Israelin kansalaisista kuitenkin suorittaa asepalveluksen, ja se on olennainen osa yhteiskuntaa. Myös töitä hakiessa saatetaan kysyä, että onko käynyt armeijan.
Asepalvelus on pakollinen lähes kaikille Israelissa, sukupuolesta riippumatta. Poikkeuksen muodostavat muun muassa ääriuskovaiset ortodoksijuutalaiset, joille armeijan ja uskonnon säädösten yhteensovittaminen tuottaisi ristiriitoja.
- He eivät saa käyttää sähköä ja työskennellä lauantaisin. Myös vaatetukseen liittyvät säännöt olisivat armeijassa hankalia, koska täällä pitää käyttää univormua. Laki on kuitenkin muuttumassa myös heidän suhteensa, Melamed kertoo.
Naisten asema muuttuu hitaasti
Yleensä israelilaisten miesten asepalvelus kestää kolme vuotta ja naisten kaksi vuotta. Israelin puolustusvoimista kerrotaan, että yli yhdeksänkymmentä prosenttia asevelvollisten asemista on avoinna naisille. Heitä on muun muassa jalkaväessä, rajavartiostossa, ilmapuolustuksessa, tykistössä, tiedustelussa ja laivaston päällystössä. Naisia on myös taistelulentäjinä ja johtotehtävissä, joskin vähemmistönä.
Noin 2,5 prosenttia Israelin armeijan naisista on taistelutehtävissä, ja etulinjassa taistelevista sotilaista noin neljä prosenttia on naisia.
Melamed ei todennäköisesti joudu koskaan taisteluun, paitsi ehkä äärimmäisissä tilanteissa, kuten terrori-iskun yllättäessä. Alokaskurssin jälkeen Melamed siirtyi sihteeriksi Israelin armeijan korkeimman johdon yksikköön. Melamedin osastolla tarkkaillaan armeijan toimintaa ja kehitetään sitä paremmaksi. Sen enempää hän ei saa työstään puhua. Runsaasta byrokratiasta huolimatta hän viihtyy hyvin, mutta sukupuoliroolit ovat vielä vanhanaikaisia. Naiset esimerkiksi huolehtivat siisteydestä.
- Kaiken kaikkiaan naisten asema koko Israelin yhteiskunnassa muuttuu kuitenkin koko ajan aiempaa paremmaksi, Melamed sanoo.
Vapaus häämöttää jo
Melamedilla on vielä kahdeksan kuukautta asepalvelusta jäljellä. Hän on avoimella osastolla ja saa asua isänsä luona, mutta lomaa asevelvollisilla on vain pari viikkoa vuodessa. Yleensä nämä eivät myöskään saa matkustaa ulkomaille, mutta Melamed on saanut poikkeusluvan tehdä kahdenkymmenen päivän matkan Suomeen äitinsä Salla Melamedin luokse.
- Kun armeija loppuu, osaan arvostaa vapauttani todella paljon. Haluan matkustella eri maissa, koska erilaiset kulttuurit ja kielet kiinnostavat minua.
Muuten Melamedin tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki. Hän ei ole päättänyt, asettuuko Suomeen vai Israeliin. Yksi asia on kuitenkin tullut selväksi.
- Armeijauraa en halua luoda. Todennäköisesti haen yliopistoon lukemaan psykologiaa.
.
