HELSINGBORG, lokakuu 2017.
Voimakas räjähdys tuhoaa poliisiaseman sisäänkäynnin ja pirstoo kymmeniä ikkunoita.
Malmö, tammikuu 2018. Räjähdys
vahingoittaa poliisiasemaa ja useita autoja Rosengårdin kaupunginosassa. Paineaalto tuntuu satojen metrien päässä tapahtumapaikalta.
Linköping, kesäkuu 2019. 25 ihmistä loukkaantuu ja yli 200 asuntoa
vaurioituuräjähdyksessä kerrostaloalueella.
Ruotsin rikostenehkäisyneuvosto Brån tilastojen mukaan Ruotsissa on räjähtänyt vuoden 2018 ja alkuvuoden 2019 aikana kaikkiaan 255 kertaa. Räjähdyksistä 93 tapahtui tämän vuoden puolella.
Vaikka osa uutisoiduista räjähdyksistä on ollut
tahattomia, näissä tapauksissa ei ole ainakaan ensinäkemältä uskottu olevan kyse onnettomuuksista – jokaisesta yli 200 räjähdyksestä on tehty rikosilmoitus.
MERKITTÄVÄ osa viime vuosina tapahtuneista räjähdyksistä on ollut käsikranaattiväkivaltaa. Esimerkiksi Ruotsin rikollisryhmät, kuten Suomessakin toimiva liivijengi Bandidos MC, ovat käyttäneet käsikranaatteja jo yli kymmenen vuoden ajan.
Tämä käy ilmi European Journal of Criminology -lehdessä tammikuussa julkaistusta
tutkimuksesta nimeltä
Explosive violence: A near-repeat study of hand grenade detonations and shootings in urban Sweden.
Poliisiviranomainen
Joakim Sturup, Tukholman yliopiston tutkija
Amir Rostami ja Malmön yliopiston tutkija
Manne Gerell keräsivät tutkimustaan varten dataa sekä Ruotsin poliisilta että avoimista lähteistä vuosilta 2011–2016.
Tutkimuksen mukaan Ruotsissa räjähti kuudessa vuodessa 77 käsikranaattia, joista 55 Malmön, Göteborgin tai Tukholman alueella. Noin puolet käsikranaattiräjähdyksistä tapahtui viimeisenä tutkimusvuonna 2016.
Viime joulukuussa Ruotsin yleisradioyhtiö SVT
laski, että tutkimusajankohdan päättymisen jälkeen oli tapahtunut 39 uutta käsikranaattiräjähdystä. Tammikuun 2011 ja joulukuun alun 2018 välillä Ruotsissa räjähti siis kaikkiaan 116 käsikranaattia.
Se tarkoittaa keskimäärin yli yhtä kranaattia kuukaudessa.
LUKUJEN vertaileminen muihin maihin osoittautui tutkijoille vaikeaksi, sillä vastaavaa tietoa ei ollut muualla juurikaan kerätty. Suomessa asiaa on sivuttu muun muassa
Ilkka Mäkitien väitöskirjatutkimuksessa Ballistic Trauma in Finland: An Epidemiologic and Clinical Study of Firearm and Explosion Injuriesvuonna 2006.
Mäkitien mukaan Suomessa on tapahtunut viime vuosikymmenten aikana ainoastaan kolme suurta räjähdeonnettomuutta: Lapuan patruunatehtaan räjähdys vuonna 1976, Puolustusvoimien kranaatin vahinkoräjähdys vuonna 1984 ja kotitekoisen pommin räjähdys Myyrmannin ostoskeskuksessa Vantaalla vuonna 2002. Myyrmannin räjähdyksen tahallisuudesta ei ole varmaa tietoa.
Näissä tapauksissa kuoli yhteensä 47 ihmistä.
Viranomaistietoa räjähteiden käytöstä nimenomaan vahingoittamistarkoituksessa ei ole, sillä esimerkiksi poliisihallitus tai Tilastokeskus eivät niitä tilastoi.
Viime vuosikymmeninä räjähteitä on todistetusti käytetty vakavan rikoksen välineenä ainakin kerran. Vuonna 2002 Helsingin Kampissa
murhattiin miesräjäyttämällä hänen autonsa etäohjauksella. Helsingin poliisilaitoksen rikosylikomisarion
Markku Mäkisen mukaan tällaiset tapaukset ovat kuitenkin ”täysin poikkeuksellisia”.
RUOTSALAISTUTKIMUKSESSA mainituista 77 käsikranaattiräjähdyksestä tekotapa kyettiin selvittämään 68 tapauksessa. Noin 30 prosentissa räjähdyksistä tekijän tarkoituksena oli vahingoittaa muita ihmisiä. Tätä tavoiteltiin esimerkiksi heittämällä kranaatti sisään kohdehenkilön asuntoon.
Lähes 70 prosentissa kohteena oli rakennus tai muu materiaalinen kohde, kuten ravintola tai muu yritystila. Neljässä prosentissa tapauksista kohde jäi selvittämättä, sillä käsikranaatit räjäytettiin esimerkiksi tyhjällä parkkipaikalla, risteysalueella tai satunnaisesti valitussa ajoneuvossa.
Jengiväkivaltaan erikoistunut ruotsalaistoimittaja
Joakim Palmkvist sanoi helmikuussa 2018 The Local -lehden
haastattelussa, että käsikranaattien suosio perustuu todennäköisesti niiden yksinkertaisuuteen ja asemaan Ruotsin lainsäädännössä.
AMPUMA-ASEEN käyttöön verrattuna käsikranaatti voi olla tekijälle niin sanotusti varmempi vaihtoehto. Nähdyksi ja tunnistetuksi tulemisen riski on käsikranaattia heittäessä pienempi. Aseen käytöstä jää rikospaikalle yleensä myös paljon todisteita, kuten hylsyjä ja luoteja, Palmkvist kertoi.
Ampuma-asetta käyttävän on nähtävä vaivaa peittääkseen jälkensä. Sen sijaan kranaatinsirpaleiden perusteella tekijän jäljille voi olla vaikeampi päästä, sillä räjähdys tyypillisesti tuhoaa kranaatista mahdollisesti löytyvän dna:n.
Palmkvist huomautti Ruotsin lain mahdollistaneen aiemmin sen, että jos joku jäi poliisin haaviin käsikranaatin kanssa, seuraukset eivät olleet välttämättä kovin vakavat. Nyt tilanne on muuttunut, vahvisti tiedustelupäällikkö
Linda Staaf Ruotsin poliisista The Localille.
Malmön pommiryhmän päällikkö Göran Månsson esitteli kaupungista löydettyjä räjähtämättömiä käsikranaatteja elokuussa 2015. (KUVA: ELIAS VON HILDEBRAND / REUTERS)
Ruotsissa räjähteet kuuluvat syttyviä ja räjähtäviä materiaaleja koskevien lakien alle. Tammikuussa 2018 astui voimaan
lakimuutos, joka kovensi törkeistä rikkomuksista saatavaa vähimmäisrangaistusta yhdestä vuodesta kahteen vuoteen vankeutta. Enimmäistuomion pituus kasvoi neljästä vuodesta viiteen.
Käsikranaattien käyttö rikoksentekovälineenä on päässyt Explosive violence -tutkimuksen mukaan vakiintumaan. Keinoja on monia, Malmön yliopiston tutkija
Manne Gerell kertoo HS:lle sähköpostitse. Yksi tapa on kiinnittää käsikranaatti auton alle niin, että sokka irtoaa ajamaan lähtiessä. Silloin käsikranaatti toimii autopommin tavoin.
Vaikka tekotavasta ei ollut varmuutta, myös Linköpingissä kesäkuussa tapahtuneen räjähdyksen epäiltiin liittyneen rikolliseen toimintaan. Ruotsalaislehti
Expressenin mukaan kyseessä saattoi olla isku, joka oli kohdistettu moottoripyöräkerho No Surrenderin johtajaan.
KÄSIKRANAATTIRÄJÄHDYKSET ovat
Explosive violence -tutkimuksen ja SVT:n mukaan vaatineet tähän mennessä kaksi kuolonuhria.
Uhreista toinen oli kahdeksanvuotias brittipoika, joka oli
elokuussa 2016vierailulla sukulaistensa luona Göteborgin Biskopsgårdenissa. Hän
nukkuisamassa sängyssä äitinsä, isosiskonsa ja pikkuveljensä kanssa, kun ikkunan läpi heitettiin käsikranaatti.
Viime vuoden
tammikuussa kuoli 63-vuotias mies, joka löysi käsikranaatin pyöräillessään Tukholman Vårby gårdissa. Mies erehtyi luulemaan kranaattia leluksi ja poimi sen maasta.
MYÖS ampuma-aseväkivallan määrä on kasvanut Ruotsissa, vaikka se
ehti jo vähentyä 1990-luvun alkupuolella. Viime vuosikymmenen puolivälissä määrä alkoi kasvaa, ja viime vuonna tehtiin kyseenalainen ennätys: ampumavälikohtauksissa kuoli
SVT:n mukaan enemmän ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin.
Vahvistettujen kuolonuhrien määrä vaihtelee hieman tilastoijasta riippuen. Rikostenehkäisyneuvosto Brån mukaan viime vuonna kuoliaaksi ammuttiin 43 ihmistä, poliisin mukaan 45.
Vuosittaisten kuolonuhrien määrä on joka tapauksessa yli kaksinkertaistunut Brån tilastoinnin aloittamisvuodesta 2011.
Kuluva vuosi näyttää tilastojen valossa yhtä synkältä. Ampumavälikohtauksissa on kuollut poliisin mukaan jo ainakin 23 ihmistä.
Esimerkiksi kesäkuun viimeisen päivän iltana poliisi hälytettiin muutaman tunnin sisällä
kolmelle ampumapaikalle. Välikohtauksissa kuoli kaksi ihmistä: ensin miestä ammuttiin automaattiaseella Sollentunassa, toinen kuoli myöhemmin luoteihin Blackebergissä. Ainakin toinen uhreista kuului
Aftonbladetin mukaan rikollisjärjestöön.
KUOLEMAAN johtava aseellinen väkivalta on Brån
Brottsutvecklingen i Sverige fram till år 2015 -
raportin mukaan yhä useammin kytköksissä muuhun rikollisuuteen.
Vuosina 2008–2013 lähes puolet uhreista kuoli rikollisuuteen liittyvissä yhteenotoissa, kun vuosina 1990–1995 osuus oli alle viidennes. Samalla ampumavälikohtaukset ovat siirtyneet enenevissä määrin yksityisasunnoista kaduille, toreille ja julkisiin liikennevälineisiin.
Rikoksissa käytetyt ja alamaailman piireissä kiertävät ampuma-aseet ovat usein laittomia. Suuri osa näistä aseista on Brån vuonna 2016 tekemän haastattelututkimuksen mukaan valmistettu Tšekissä tai entisen Jugoslavian alueella. Aseita salakuljetetaan Ruotsiin pääosin maateitse.
”Aseet ostetaan tai hankitaan Balkanilla ja tuodaan sitten Euroopan halki Ruotsiin. Yleisimpiä ovat pistoolit ja revolverit”, Ruotsin tulliviraston asiantuntija
Jonas Karlsson sanoi The Local -lehdelle.
Ruotsin tulli esitteli takavarikoimiaan aseita vuonna 2017. (KUVA: CHRISTINE OLSSON / TT)
ASEELLISTEN kiistojen juurisyyt ovat Brån mukaan tavallisempia kuin monesti oletetaan, vaikka ne tapahtuisivatkin alamaailmassa. Taustalla voi olla huumekauppaa, kiristysyrityksiä tai laitonta velanperintää, mutta kyse on usein myös henkilökohtaisista kaunoista.
Myös siinä, miten konfliktit lopulta etenevät, on suuria eroja.
Osa ampumisista tapahtuu hetken mielijohteesta esimerkiksi riidan seurauksena: suuttumuksen tunteet kuohuvat yli, ja ase on käden ulottuvilla. Toisinaan tekijällä saattaa olla ampumistarkoitus, mutta hän ei ole suunnitellut tekoaan sen pidemmälle. Kun uhri sitten tulee yllättäen vastaan esimerkiksi ulkona liikkuessa, tilanne voi kärjistyä nopeasti.
Joskus tarkoituksena on tappaa. Uhrin liikkeitä saatetaan kartoittaa etukäteen, ja hänet voidaan houkutella ansaan tekopaikalle. Näissä tapauksissa tekijä ei ole Brån mukaan useinkaan se, joka toivoo uhrin kuolemaa, vaan murhat tilataan yleensä muualta.
Konfliktit alkavat usein kahden tai muutaman ihmisen välisestä riidasta, mutta niihin ajautuu jengi- ja rikoskytkösten vuoksi myös ulkopuolisia. Kun jotakuta vastaan hyökätään, uhri ja hänen taustaverkostonsa voivat kokea painetta ryhtyä vastatoimiin asemansa ja kunniansa säilyttämiseksi. Ne eivät jää toiselta osapuolelta vaille uutta reaktiota, ja väkivallan kierre on valmis.