Tässä asiassa on kyse arvostustasoista. Niiden hierarkiat ovat kääntyneet.
Raja-alueella asuva Veikko, 74, ei pääse Haukiputaalle tapaamaan 97-vuotiasta anoppia. – Saa nähdä, näemmekö häntä enää elävänä.
www.is.fi
Ruotsissa Suomea, suomalaisuutta ja suomalaisia on aina katsottu alaspäin. Vuosikymmeniä siellä asuvat ovat usein kehittäneet itselleen eräänlaisen Tukholma-syndrooman (pulla tarkoitettu). He samaistuvat Ruotsiin, ruotsalaisuuteen, ruotsalaisiin... Se tarkoittaa myös tiettyä henkistä ja sosiaalista sieraimilla tuijottelua oman lähtökulttuurin ja sen jäsenten suuntaan. On omaksuttu ruotsalainen ylemmyysasenne, sovellettu sitä ja oltu sokeita sille, että tehdään niin.
Nyt Ruotsi on mokannut todella monta asiaa, joissa Suomi on selvinnyt paljon paremmin. Maanpuolustus, maahanmuuttopolitiikka, kulttuuripolitiikka, korona, koulutus, raiskaustilastot, rikollisuuden torjunta...
Kun Suomi ja suomalaiset tuovat esille sitä, että Ruotsi on hoitanut jotkin asiat surkeasti, niin Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen samaistuvat kokevat tilanteen samoin kuin Jordan Peterson kuvaa kaksinkamppailun hävinneen hummerin (tai ihmisen tai minkä tahansa keskushermostolla varustetun olennon) elimistön ja toiminnan muuttuvan. Stressireaktioita, masennusreaktioita, välttelykäyttäytymistä, sosiaalisen arvon ja aseman romahdus ja sitä seuraava passiivisuus...
Lukekaa sanavalinnat: "joutuu palaamaan häntä koipien välissä... ...spitaalisia... ...viha.. ...ei haua matkustaa... ...ei saa tulla... ...ei päästänyt rajan yli... ...sydäntä särkee... ...ei jaksa ryhtyä selittelemään... ...yksinäisyydestä... ...masennuksesta..." Kaikki on juuri sitä, mitä nokkimisjärjestyksen yläportailta rajusti alemmas pudotettu kokee.
Ja ennuste:
SJW-henkisellä tärähtäneistöllä on sama edessä. Wokestorologian opit osoittautuvat koko ajan todellisuuspakoisemmiksi ja typerämmiksi.
Edessä on se, että SJW-sonnalla itse itseään sosiaalisissa ja ammatillisissa ympyröissä kohottaneet alkavat joutua sosiaaliseen ja moraaliseen vastuuseen siitä, mitä ovat ajaneet. Se tulee tarkoittamaan sosiaalisen arvostuksen putoamista, ammatillisuuden epäilemistä, irtisanomisia ja "työnkuvan muutoksia", joskus konkursseja, sosiaalista stigmaa sekä halveksunnan kohteeksi joutumista. Näitä seuraa tietenkin sama lapsellinen uhriutuminen mitä tuo juttu ja sitä muistuttavat ovat täynnä.
Kyse on yksinkertaisesti siitä, että itsekkäät typerykset ovat haastaneet todellisuuden sekä yksilöllisellä, yhteisöllisellä että myös kansallisella, jopa kansainvälisellä tasolla. Niin tehdessä voi kuvitella olevansa voittaja niin kauan ja vain niin kauan kuin kykenee juoksemaan todellisuuden edellä. Mutta lopulta todellisuus saa juoksijan kiinni. Ja mitä kauemmin juoksu on jatkunut, mitä kauemmas reaalitodellisuudesta on eksytty grandiositeettihurmoksen ja harhaisen hybriksen poluille, sitä rajumpi pudotus on edessä.
Hierarkiat kääntyvät koska todellisuus ottaa harhoissa eläviä ja muita niihin mukaan painostavia kiinni. Woke-kulttuuria uhkaa todellisuuteen herääminen ja se tulee tekemään tunne-elämässä pipiä.
