http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011012013039807_uu.shtml
Kylmän sodan alussa Suomi oli yksin
Ruotsi uskoi Suomen romahtavan nopeasti
Ruotsissa Suomi miellettiin hälytyskelloksi Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta.
Suomen poliittinen johto oli kylmän sodan alkuvuosina maan puolustuskyvyn kehittämisestä eri linjoilla kuin sotilasjohto. Sotilastiedustelu oli perillä kansainvälisestä sotilaallisesta kehityksestä, ja sodan vaaraa pidettiin suurena 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa, toteaa filosofian maisteri Tapio Koskimies tuoreessa väitöskirjassaan.
Sotilaat koettivat tavan takaa vakuuttaa poliitikkoja puolustuskyvyn nopeasta heikentymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Sotilaat pelkäsivät oman maan puolustuksen laiminlyömisen johtavan sotilaallisen tyhjiön syntymiseen. Puolustusvoimain komentaja, jalkaväenkenraali Aarne Sihvo käytti myös vuonna 1948 solmittua YYA-sopimusta keinona puolustuskyvyn nostamiseen.
- Hän muistutti Paasikivelle, että "tosiasia on, että Suomi kuuluu NL:n intressipiiriin" ja on YYA-sopimuksella sitoutunut taistelemaan Suomen yli Neuvostoliittoon suuntautuvaa hyökkääjää vastaan, Koskimies kirjoittaa.
Poliitikot taas ajoivat pidättyvää puolustuspolitiikkaa ja varovaista ulkopolitiikkaa, koska pelättiin Neuvostoliiton mahdollista reaktiota. Sekä presidentti J. .K. Paasikivi että pääministeri Urho Kekkonen ajattelivat, että yritykset puolustuksen vahvistamiseksi voisivat ärsyttää Neuvostoliittoa.
Virkakautensa loppupuolella Paasikivi alkoi ymmärtää puolustusvoimien heikentymisen aiheuttaman vaaran, mutta Kekkosen mielipide armeijan vahvistamiseen oli Koskimiehen mukaan kielteinen niin varojen puutteen kuin ulkopoliittisten syidenkin takia.
Suomi jäi oman onnensa nojaan
Länsivaltojen sotilaallisissa suunnitelmissa Suomella oli kylmän sodan alkuvuosina vain vähäinen merkitys. Lännessä maamme puolustukseen suhtauduttiin Koskimiehen mukaan lähinnä säälivästi, joskin samalla myötätuntoisesti.
Myöskään Ruotsissa ei uskottu, että Suomi kykenisi sotatilanteessa puolustautumaan tehokkaasti Neuvostoliittoa vastaan. Suomen uumoiltiin joutuvan Neuvostoliiton täydelliseen sotilaalliseen kontrolliin muutamien päivien tai korkeintaan parin viikon kuluessa.
Ruotsin puolustussuunnittelussa Suomi miellettiin tärkeäksi puskurivyöhykkeeksi Neuvostoliittoon päin. Suomi toimi Ruotsin "hälytyskellona".
- Kylmän sodan alkuvuosina Suomi oli ehkä enemmän yksin ja oman onnensa nojassa kuin koskaan aikaisemmin, Koskimies kirjoittaa.