Uutisia Saksasta


Supreme Leader
En oikein näe miten tuo olisi "takaisku" F-35:lle. Saksa on kuitenkin varsin voimakas teollisuusvaltio, jolla nyt vain sattuu olemaan omaa tuotantoa oleva vaihtoehto, joten ei liene yllätys minkä he valitsevat. Ja vielä vähemmän yllättävää tämä on juuri nyt, kun Saksa koettaa kaupustella tätä omaa hävittäjäänsä maailmalle, joka siis kilpailee F-35:n kanssa.


Saksan vaalianalyysiä (johtopäätöksistä allaoleva):
The AfD’s election results in 2017 underline that we are certainly not dealing with a short-lived protest phenomenon. Following a couple of minor setbacks – unsurprisingly during a phase where the AfD’s core issues were less prominent in the public debate – the 2017 Bundestag election result speaks for itself, and against the strategies pursued to date by the established parties. Of course the internal leadership fight – in connection with the conflict between populist and extremist currents – harms the party more than it helps. An even deeper split cannot be excluded, even the possibility of a new party with parliamentary representation under the leadership of Frauke Petry. Where there seems to be no doubt is that the discussion about and responses to the AfD need to change. Leaving the AfD to set the agenda itself merely plays into its hands. Instead other political actors would be well advised to force the AfD to address other issues, and to critically observe its parliamentary work. There is also a good case that the media need to reconsider their attitude. Of course it is also appropriate for the CDU/CSU and the SPD – as the biggest losers of the Bundestag election – to overhaul their programmes (and not only in relation to the AfD’s core issues). They should first take a look at Austria and the Netherlands, where assimilation of right-wing positions largely backfired. To put it bluntly, they need to propose a vision for the country’s future, rather than making the mistake of emulating the AfD in search of electoral success. The latter entails risks to central aspects of the open liberal society and not least the constitution.


Saksassa vientikone sairastumassa pitkään influenssaan:
German export machine braces for global shocks
Germany has been one of the biggest beneficiaries of globalisation, free trade and open borders: exports are equivalent to 50 per cent of its GDP.
When Werner Lieberherr looks at the global economy, he sees nothing but red flags. “Brexit is a mess, China is slowing, the US is losing altitude,” he says. “We’ve definitely passed the peak of global growth.”
That is potentially worrying for the company he runs, Mann + Hummel, a producer of filter systems based in south-western Germany which employs 20,000 people. Like most of his peers, he is highly reliant on exports. Yet the markets he sells into are looking increasingly fragile.
“From a geopolitical risk perspective, the [US-China] trade wars, populism in the EU, Brexit — these are all major concerns for me at the moment,” Mr Lieberherr says. To get ahead of the coming downturn he has just announced a €60m cost-cutting programme at the family-owned business that could involve steep job cuts.
Mann + Hummel is not alone. Thousands of companies in Germany are bracing themselves for a slowdown in their biggest markets which could have big implications for the country’s economic prospects. The government in Berlin now expects growth in gross domestic product of just 1 per cent this year, down from an earlier estimate of 1.8 per cent. That would be the weakest number since 2013.
The slowdown has exposed a thorny problem for Germany. An export champion, it has been one of the biggest beneficiaries of globalisation, free trade and open borders: exports are equivalent to 50 per cent of its GDP. “Germany is more deeply entwined with the global economy than perhaps any other country,” says Olaf Scholz, the finance minister. “Our prosperity, jobs, social infrastructure depend on our continued ability to sell our products to the rest of the world.”
Yet its export success also makes it uniquely vulnerable to external shocks. As a result, Donald Trump’s showdown with Xi Jinping, America-first protectionism and weakening growth in big markets like China — whose GDP expanded by just 6.6 per cent last year, the lowest rate since 1990 — are taking a much bigger toll on Germany than on other countries such as France.
“The big question is: do we still have the right international political framework for an economy like ours that is so open to the world?” says Michael Hüther, head of the German Economic Institute in Cologne. “That’s a question that we never had to discuss in the past, but we’re discussing it now.”
The signs that Germany’s export juggernaut may be sputtering are beginning to pile up. Germany only narrowly avoided a technical recession last year after its GDP shrank by 0.2 per cent in the third quarter but remained static in the fourth quarter. Over the year, growth came in at a disappointing 1.4 per cent, compared with 2.2 per cent in 2017.
Meanwhile in December, new factory orders and exports declined, while industrial output unexpectedly fell for the fourth consecutive month, amid weaker demand from abroad. In the same month, retail sales fell by the fastest rate in 11 years.
It is now clear that after nine years in the economic stratosphere, Germany is returning to earth with a bump. “Industrial output and employment have been rising in a more-or-less straight line since 2011, which is, in itself, astonishing,” says Mr Hüther. But global insecurities have thrown a “spanner in the works”.
The mood in German boardrooms has soured markedly. The business climate index compiled by the Ifo Institute in Munich fell from 101 points in December to 99.1 in January, its lowest level in three years. “The boom has fizzled out,” says Thorsten Polleit, chief economist at Degussa-Goldhandel. “We’re seeing a return to harsh reality.”
Yet there are two sides to the story: while industry is seeing a downturn, much of the rest of the economy is doing well. Many fundamentals continue to be strong: employment is at a post-reunification high; household spending is healthy; and wages and pensions have been rising at rates above inflation. Borrowing costs remain low and some recent social giveaways should act as a small fiscal stimulus.
“Domestic demand is still very strong,” says Klaus Deutsch, head of economic policy research at the BDI, the main German business lobby. “Investments in construction, in equipment are still robust, as is private consumption. So in domestic terms the economy is still in expansion mode.”
The optimists claim that the dip at the end of last year was caused by temporary factors which have now eased. One is the new emissions standards introduced last September which created huge bottlenecks in the car industry, forcing companies to cut back production. Another is the abnormally low water levels in the Rhine, which disrupted shipments of chemicals.
That’s why ministers are so sanguine, at least in public. “In contrast to most of our European neighbours, Germany has now had nine straight years of economic growth — the longest such uninterrupted run since 1966,” says economy minister Peter Altmaier in an interview.
External factors such as the US-China trade conflict and Brexit have clouded the picture, he says. “For the second time since 2013 we are seeing growth temporarily weaken,” he adds. “But we are still in an upswing — and I think it can continue for the foreseeable future.”
That dichotomy between the domestic situation and the external environment explains why many companies have yet to really feel the impact of the slowdown. A recent survey by EY found 65 per cent of Mittelstand firms — the small and medium-sized enterprises that are the backbone of the economy — were “thoroughly satisfied” with the state of their business — 4 percentage points more than a year ago, and the highest level since the survey started in 2004.
Nearly a third wanted to invest in new machines or building, and 39 per cent to hire new workers. “The geopolitical tensions clearly are much less of a worry for the Mittelstand than for the big industrial companies,” says EY partner Michael Marbler.
One outfit that symbolises the positive mood is HAWE Hydraulik, an engineering group in Munich that makes hydraulic components and systems. HAWE had a record year last year, with revenues of €363m. Its chief executive, Karl Haeusgen, says the situation in the machine-building sector is “good to very good”.
“But there’s an ambivalence there,” he continues. “Currently things are going well, but there are big political risks around that could have economic consequences.” If the US-China trade conflict escalates, “it will definitely trigger a slowdown in the global economy,” he says. “And uncertainty always affects the capital goods sector.” Even if the world doesn‘t slide into a trade war, he says HAWE will see revenue growth of just 3-5 per cent this year, compared with 17 per cent in 2018.
Holger Bingmann, head of the BGA, Germany’s trade federation, says: “It’s not that the real economic and industrial indicators are negative — it’s more just a sense of fear and uncertainty. It’s normal for growth rates to slow down. But our members worry we might soon be facing some really serious problems, such as a hard Brexit or an all-out trade war. That’s the reason for the disquiet.”
Britain’s departure from the EU is a particular worry. Researchers from the Leibniz Institute for Economic Research said last week that a no-deal Brexit would threaten more than 100,000 German jobs. They calculate that 15,000 jobs in the German car industry alone depend on export to the UK.
The worsening environment is not only affecting Germany. Last month, the European Central Bank said the outlook for the whole of the eurozone economy had clearly “moved to the downside”. The ECB said that as a result of global trade tensions, Brexit and financial market volatility, a slowdown it had thought would be temporary could end up being more long-lasting.
“A lot of it is trade,” Benoît Cœuré, a member of the bank’s executive board, said when asked to explain this “shock to eurozone growth”. “A lot of it comes from the outside.”
Carmakers are already feeling the pressure from these external factors. They have been directly affected by a decline in China, where 2018 car sales fell 2.8 per cent to 28.1m — the first contraction in the market since the 1990s. Forecasts had predicted growth of 3 per cent.
That is a challenge for BMW, Daimler, the parent of Mercedes, and VW, which have all staked their future growth on China, the world’s largest car market.
The trade conflict between the US and China is adding to their concerns. When Beijing raised tariffs on US-built cars from 15 to 40 per cent last July, that hit German cars too, such as the thousands of sport utility vehicles which BMW exports to China from its factory in South Carolina. The tariffs also affected SUVs made by Daimler in Alabama.
These were some of the “strong headwinds” that Daimler chief executive Dieter Zetsche said had buffeted the company in 2018 and triggered a 29 per cent drop in net profit for the year. Other factors such as slowing demand for cars in Europe and North America and high investment in electric vehicles didn’t help. Daimler also announced it was cutting its dividend — for the first time in nine years.
Things could get even worse if Mr Trump fulfils his threat to impose tariffs on imports of European cars. Such a move would lop €5bn a year — or 0.16 per cent — off German GDP, according to Ifo. “No country would face higher absolute losses from such a tariff than Germany,” it said last year.
So far, the slight downturn has not affected Germany’s public finances. The government — federal, regional and local — generated a massive surplus of €59.2bn last year, equivalent to 1.7 per cent of GDP, and up from €34bn in 2017. High employment has translated into surging payroll taxes and social security contributions: that combined with low interest rates has been a boon for Germany’s exchequer.
But Mr Scholz has repeatedly warned that the age of massive tax windfalls is nearing its end. As the economy slows, tax revenues will decline. Indeed, his officials earlier this month revealed a funding gap of €24.7bn between 2019 and 2023, largely because tax receipts will be on average €5bn less a year than had been expected.
Some serious belt-tightening may be needed to balance the books, Mr Scholz says. “Wherever there are additional spending requests, we will have to make savings somewhere else,” he says. “We can afford a lot, but not everything, and not at the same time.”
This new, tougher line comes at a time when Germany was supposed to be turning on the taps. It has pledged to increase defence spending and investment in education, while a government commission just proposed that Germany phase out all of its coal-fired power stations by 2038, a process that will cost taxpayers €80bn over the next 20 years. It is still not entirely clear where that money will come from.
At the same time, pressure is building for corporate tax cuts to ease the coming downturn. “We must create the right conditions for the boom to continue,” Mr Altmaier says. “That means more [investment] incentives and a better fiscal environment for companies.” He points to the big US reform of corporate tax. “This is something we will have to discuss, too.”
With Mr Scholz cautioning restraint, a series of bust-ups looms over tax and spending priorities that could vastly increase tensions among the partners in Angela Merkel’s coalition. As the economy cools, the political debate in Berlin is about to heat up.
National champions A strategy to cope with intensified competition
Concerns about Germany’s current slowdown are feeding into a bigger debate about the future of the economy — and whether it risks losing out in the long term against rising powers such as China.
Germany’s excellent growth rates were “not God-given”, Peter Altmaier, economy minister, said earlier this month. “It is constantly being challenged by international competition and the arbitrary interventions of other states and companies”. He added that it must be “constantly earned anew”.
His response to the China challenge was contained in a new industrial strategy unveiled to much fanfare this month. National champions should be protected and promoted, he said, in part through loosening EU competition rules. The state, he said, should be allowed to take temporary ownership of companies threatened with hostile takeover by Chinese firms. Liberal economists accused him of protectionism and trying to dismantle the free market.
Meanwhile, experts are asking a more pressing question: is Germany heading for a recession, or just a return to normality? “The boom was unusually long, but it has run out of steam,” says Michael Hüther of the German Economic Institute. “Now we’re seeing the correction.”
Guy Chazan in Berlin
Onko tämä siis paluuta normaaliin, pitkän nousun jälkeen?


Respected Leader
RIKOSDresdenin poliisi löysi autosta 17 käsikranaattia
19.2.2019 23:54
Petri Saarela
Kuvituskuva. Ruotsiin matkalla olleita käsikranaatteja. Kuva Bosnian poliisi.
Dresdenin poliisi löysi 17 käsikranaattia katumaasturista Dresdenin päärautatieasemalla viime yönä. Poliisi on pidättänyt kaksi bosnialaista tapauksen vuoksi.
Poliisi tarkasti auton maanantain ja tiistain välisenä yönä, koska auto vaikutti epäilyttävältä, kertoo Welt. Epäilykset eivät olleet turhia, sillä poliisi löysi autosta 17 käsikranaattia.
Auto oli seissyt päärautatiaseman parkkipaikalla, ja sen kyydissä oli ollut kaksi bosnialaista miestä. Asiassa epäillään myös laitonta maahantuloa, mutta asian muista mahdollisista taustoista ei ole vielä tietoa.


Greatest Leader
Pitäähän niitä käs´ranui olla autossa jospa vaikka villisika jää auton alle ja kituu. Eihän elävää, haavoittunutta sikaa uskalla lähestyä.


Respected Leader
Kumpi lie pahempaa? Tuli puskista tai iski vaikka tunnettiin.
12 mins ·

Poliisi manipuloi Berliinissä joulumarkkinoilla terrori-iskun tehneeseen islamilaisterroristiin Anis Amriin liittyneitä papereita peitelläkseen omia laiminlyöntejään, kertoo Berliinin rikospoliisin johtaja Tagesspiegel-lehden mukaan. Manipuloinnilla haluttiin piilotella muun muassa sitä, etteivät poliisit pitäneet silmällä vaaralliseksi luokiteltua ja potentiaaliseksi terroristiksi luokiteltua Amria. Hänen 2016 rekalla tekemässään iskussa kuoli 12 ja loukkaantui yli 60 ihmistä.


Saksan kaasuputki radiossa

Huomasin, että tänään 23.2. YLE Radio 1 klo 13.10 ohjelma ”Maailmanpolitiikan arkipäivää” käsittelee mm. Nord Stream 2 -hanketta. Ohjelma lähetetään uusintana huomenna sunnuntaina klo 13.30 Radio Suomessa. Ohjelma on kuunneltavissa Areenan Radio-ohjelmien joukosta. Paikalla on Ulkopoliittisen Instituutin tutkija Antto Vihma. Puhutaan putken vaikutuksista turvallisuuteen ulkopolitiikassa.

YLE Uutisten verkkosivuilla hyvä artikkeli aiheesta tänään. Mukana on karttoja putken reitistä.

Entinen Saksan varakansleri Joschka Fisher (vihreät) on arvostellut nykyistä liittokansleria hänen myönteisestä kannastaan hankkeeseen. Syynä on sen aiheuttaman ulkomaisen arvostelun huomiotta jättäminen (USA ja EU). Hänen kaasuputkea koskeva haastattelunsa on julkaistu Spiegel-lehdessä torstaina 21.2.2019.
Viimeksi muokattu:


SPIEGEL - lehden haastattelu

Luin tässä välissä Joschka Fischerin antaman haastattelun. Ensinnäkin journalistisesti niin hyvin tehty, että suomalaiset ammattilaiset voivat vain kadehtia. Sekä toimittaja että haastateltavat tuntevat asiansa.

Haastattelu koskee paljon laajempaa asiaa kuin kaasuputki, joka on vain pieni osa kirjoitusta. Puhutaan Iranin ydinsulkusopimuksesta, Trumpin mahdollisesta jatkokaudesta presidenttinä, Saksan puolustusvoimien tilasta nykyään (huono) ja Kiinan merkityksen kasvusta USA:n kauppapolitiikan toimien johdosta.

Herra Joschka Fischer tuntuu olevan hyvin perillä maailmanpolitiikan suurista linjoista. Uutta kaasuputkea hän on muuten vastustanut koko ajan.



Respected Leader
Perhe ennen lakia – Berliinissä ainakin kuusi poliisia on antanut tietoja maahanmuuttajaklaaneille
22.2.2019 23:37
Petri Saarela

Berliinissä ainakin kuusi poliisia – ehkä jopa yli kymmenen – on vuotanut tietoja rikollisille maahanmuuttajaklaaneille.
Tiedottaja Thomas Wüppesahl liittovaltion poliisien liitosta kertoo, että muutamat berliiniläiset poliisit ovat olleet yhteyksissä arabiklaaneihin ja antaneet näille tietoja. Tietovuodosta epäiltyjä poliiseja on RP Onlinenmukaan ainakin kuusi, ehkä jopa yli kymmenen.
Wüppesahlin mukaan sukulaisuussuhteet ovat joillekin tärkeämpiä kuin lait. Hänen mukaansa tämä tosin pätee myös joihinkin syntyperäisiin saksalsisiin.
Tiedottaja suhtautuu Berliinin poliisiin erittäin kriittisesti. Hän on työskennellyt poliisissa 30 vuoden ajan ja toteaa nyt, että “poliisi kaipaa remonttia”.
Syyksi hän mainitsee muun muassa koulutuksen tason sekä henkilöstön valinnat.
– Monet nyt koulutettavana olevista olisivat karsiutuneet 20-30 vuotta takaperin, hän toteaa ja jatkaa, että kansalaisille tulisi kertoa asiasta.
“He ovat vihollisia joukossamme”
Kansalainen kertoi vuoden 2017 lopulla poliisiksi opiskelevista maahanmuuttajista. Poliisikouluttaja Spandaun poliisikoulusta kertoi nauhoitteessa, että monet maahanmuuttajataustaiset – erityisesti turkkilaiset, afgaanit ja arabit – kieltäytyvät opiskelemasta ja heillä on vaikeuksia puhua ja kirjoittaa saksaksi.
Kouluttaja valitti luokkahuoneessa vallitsevasta vihasta ja opiskelijoiden haluttomuudesta oppia.
– Olen opettanut poliisiopistossa aiemminkin, mutta koskaan en ole kokenut mitään tällaista. Luokkahuone näyttää helvetiltä, puoliksi turkkilaisia ja arabeja, helvetin röyhkeitä. Typerää. Eivät pysty ilmaisemaan itseään, kouluttaja kertoo.
Kouluttajan saksalaiset työtoverit kertoivat, että heitä oli uhattu väkivallalla, ja että he todella pelkäsivät maahanmuuttajaoppilaita.
– Nämä eivät ole työtovereita, nämä ovat vihollisia. Vihollisia joukossamme, kouluttaja sanoi.


Respected Leader
Vaihtasivat kaikki kadunnimet suoraan Lenin ja Stalin -nimisiksi.

20 mins ·

Berliinissä ollaan vaihtamassa taas katujen nimiä poliittisesti ja historiallisesti korrektimmiksi. Nyt lähtölaskennassa ovat vihreiden hallitsemassa Kreuzbergissä Yorckstrasse ja Blücherplatz. Molemmat nimet juontavat Preussin aikaan, jolloin Ludwig Yorck von Wartenburg ja Gebhardt Leberecht von Blücher johtivat kenraaleina taisteluja ranskalaisia miehittäjiä vastaan. Vihreiden mielestä ei ole mitään syytä kunnioittaa sotapäälliköitä katujen ja aukioiden nimillä. Sama koskee kaikkia nimiä, joilla on edes kaukaista yhteyttä kolonialismiin ja natsiaikaan.


Warum Straßenumbenennungen sinnlos sind
Die Grünen wollen einen "Diskurs" über Straßenumbenennungen in Kreuzberg. Ist das nötig? Unser Autor findet: Es kann zu viel dabei schiefgehen. Ein Kommentar.


Tekisi mielisi haistattaa emättimet Saksan suuntaan frau Merkelin nettipropaganda "mukamielipiteen takia"
Miehiä tarvitaan EDES Euroopan rajoille tätä menoa.
Pelkän vetelän ulosteen tuottajia ei tarvita Euroopassa työvoimapulaan ainakaan Suomeen reaali 700 tuhannen työttömän joukkoon..


Uutinen musiikin kuuntelusta

Luin Das Erste -kanavan uutissivuilta viimeisimmän tilaston siitä, miten Saksassa kuunnellaan tallennettua musiikkia. On laskettu musiikin myynnin liikevaihdon osuuksia rahalla mitattuna. Vuodelta 2018 on saatu seuraavat tilasto (suluissa verrattu edelliseen vuoteen):

Suoratoisto internetistä . . . 46.4 %. (Jyrkkä nousu)

CD-äänilevyjen myynti . . . 20. %. (Jyrkkä lasku)

Download internetistä . . . . 7.6 %

Vinyylilevyjen myynti . . . . . 5.2 %. (Nousu loppunut)

Nämä yhteensä . . . noin 79.2 %
Jokin muu ? . . . . . . noin 20.8 %


Respected Leader
Nimimerkki akez on taas hommailut käännöstouhuissa. Juttu on kahdessa viestissä.

Edit. Kolmessapas.

2019-02-15 Saksa: Rikolliset arabiklaanit ja -perheet sodassa valtiota vastaan
« : 12.03.2019, 21:02:33 »

Der Spiegelissä oli viime kuussa erittäin pitkä artikkeli Saksan rikollisista arabiklaaneista. Juttu sisältää paljon oleellista tietoa, etenkin nyt kun Sipilä, Orpo ja rivijäsen haalivat myös tänne runsain mitoin tätä Lähi-idän sakkia. Tutkijoilla on jo kauan ollut paljonkin tietoa tarjolla tuolla maailmalla. Miksi täällä ei ole perehdytty siihen? Vain siten oltaisiin voitu välttää nyt jo tehdyt virheet ...

Tässä alkuosa jutusta. Pyrin lähiaikoina jatkamaan artikkelin käännöstä vähintään keskeistä referoiden. Tämä teksti kattaa vasta vajaan puolet tarinasta.

Rikolliset suurperheet sodassa valtiota vastaan
Näin klaanit hallitsevat Saksassa
Arabien rikolliset suurperheet ovat vallanneet katuja ja asuinalueita - juuri mikään ei pysäytä heitä. Nyt valtio on ensimmäistä kertaa päättänyt puuttua asiaan tiukoin ottein.
Spiegel 15.2.2019 juttu skasaksi
Moukari! Mitä he nyt taas puuhaavat asunnossaan, ja vielä aamulla, vähän puoli viiden jälkeen. Bang! Boom! Räks! Juntta jyskää! Ovi aukeaa pamahtaen ja poliiseja on kaikkialla. Perheen äiti kysyy poliiseilta, miksi he eivät soittaneet vain ovikelloa, sillä tuhoutunut ovi saa varmasti vuokranantajan taas suuttumaan. Tämä ei ollut ensimmäistä kerta Al-Zeinien asunnossa Neuköllnissä.​
Samantekevää. Kunnon show. Ja kaikki toipuvat kyllä tästä.​
Poliisin Al-Zeini perhettä koskevassa tutkintapöytäkirjassa on maininta perheen kahden pojan (11 ja 6 v.) käytöksestä. "Lapsia ei näyttänyt hetkauttavan asunnon oven avaus voimatoimin, sillä molemmat virnistelivät".​
Poliisit unohtivat soittaa ovikelloa myös heidän isosetänsä luona toisessa talossa. Heidän setänsä vuorostaan oli unohtanut piilottaa kaiken riittävän hyvin. Tosi tyhmää.​
Työttömyystukea saavan työttömän isosedän asunnossa tehdyn kotietsinnän pöytäkirja toteaa: "Makuuhuoneesta löytyi Rolex-rannekello alkuperäispakkauksessa. Syytetyn farkkujen taskusta löytyi 2.795 euroa käteistä. Vuoteen aluslakanan alta löytyi 3.800 euroa käteistä. Makuuhuoneen kaapista löytyi kaksi läpinäkyvään folioon pakattua setelinippua."​
Sitten poliisit takavarikoivat heidän toiselta sedältään vielä autonavaimen. Auto oli sedällä vain säilytyksessä. Se ei ollut hänen, vaan jollakin tapaa se kuului Zakille; sillä Zaki ajeli sillä jatkuvasti kaikkialla.​
Tämän sedän - työttömyystukea saava, kuten isänsä Zaki - luona tehdyn kotietsinnän pöytäkirjassa sanotaan: "Vitriinikaapista löytyi Porsche 996 -tyyppisen henkilöauton rekisteriote, kuten myös avaimet autoon. Al-Zein selitti, että hän säilytti Porschea isänsä puolesta. Hänen isänsä on viereisessä talossa asuva Zaki Al-Zein. Porsche oli pysäköitynä kyseisen talon pihalla.​
Porsche Carrera takavarikoitiin. Berliinin Al-Zein klaanin pomo Zaki Al-Zein, 58 v., ei joutunut Berliinin alueoikeudessa kuitenkaan vuonna 2016 syytetyksi työttömyystukipetoksesta, vaan yllytyksestä murhaan.​
Voiko tarinan rikollisesta arabitaustaisesta klaanista aloittaa näin? Eikö Saksassa ole satoja Al-Zeineja, joilla on perheen rikollisen osan kanssa yhteistä vain pelkkä sukunimi, eikä mitään muuta? Kunniallisia kansalaisia, joilla on painolastina vain sukulaisuus? Kyllä, heitäkin on. Myös Rammojen, Mirien, Omeiratien ja Abou-Chakerien keskuudessa.​
Ja kuka voi sitten sanoa, että molempien lapsien virnistely sängyissään ei ollutkaan muuta kuin avutonta ja traumatisoitunutta virnistelyä? Onhan toki mahdollista, että nämä eivät olleet niitä klaanilapsia, jotka vanhemmat ottavat jo mukaan varastelemaan kaupoista ja myymälöistä.​
Voidaan esittää myös syytös, että tämän kirjoituksen alku on diskriminoiva, väritetty, ennennäkemätön ja aivan kaamea. Erästä väitettä ei voi kuitenkaan esittää, jos Berliinin syyttäjälaitoksen asiakirjat pitävät paikkansa - että tämä olisi valhetta. Ratsian kulku on pikemmin tyypillinen Berliinin, Bremenin, Dortmundin, Duisburgin ja Essenin rikosraporttien hyvin tuntemien pahamaineisten sukunimien kohdalla.​
Kotietsintä Al-Zeinien luona vajaa 3 vuotta sitten avaa näkymän rikollisten arabitaustaisten klaaniperheiden rinnakkaismaailmaan, johon saksalainen oikeusvaltio ei ole juurikaan onnistu tunkeutumaan. Paitsi korkeintaan poliisin harjoittamin voimatoimin. Ne ovat useimmiten kuitenkin täysin tehottomia.​
Tutkijat kertovat: Jopa lapset nauravat häijysti ja ivallisesti poliiseille, sillä he ovat oppineet, ettei poliiseja tarvitse kunnioittaa ollenkaan. Aviovaimot nauravat poliiseille, sillä he tietävät, että todisteet murenevat useimmiten oikeudessa - kun todistajat myöhemmin kadottavat muistinsa pelon johdosta. Ja kun joku miehistä sitten aikanaan joutuu lähtemään vankilaan, niin he nauravat samaan tapaan. He pitävät sitä lisäkoulutuksena, jonka aikana henkilöstä tulee taatusti parempi: Heidän katu-uskottavuutensa ja maineensa korttelin kovina jätkinä sen kun kasvaa.​
Eräs äiti, jonka kaikki pojat päätyivät vankilaan hyvästeli viimeisen sanomalla: "Vankila tekee sinusta miehen". Näin kertoo tutkija Dirk Jacob Berliinin osavaltion rikosvirastosta.​
Nämä käytösmallit ovat peräisin vieraasta maailmasta ja silti tämä maailma on aivan lähellä. Saksan suurkaupunkien kaduilla on meneillään kulttuurien välinen taistelu, jota on enimmäkseen katsottu jo kauan ainoastaan sormien lomitse ja asia on jätetty ylikuormitetun poliisin hoidettavaksi. Vasta nyt, vuoden, kahden jälkeen poliitikot ovat havahtuneet ja käsittävät kuinka paljon maaperää he ovat jo menettäneet.​
Pinta-alana laskettuna nämä menetetyt alueet koostuvat vain muutamasta kadusta ja korttelista, joiden osalta on epäselvää kellä siellä on ylivalta, poliisilla vai klaaneilla. Tämän vuoksi on olemassa myös sellaisia näkemyksiä, esimerkkinä entinen liittotasavallan tuomari Thomas Fischer, jonka mukaan nämä klaanit ovat medialle vain uusin hysteerisen mässäilyn aihe. Totuus ei ole puoliksikaan näin villi.​
Yhtä hyvin voisi myös väittää, että yksikään murha, raiskaus tai lapsen hyväksikäyttö ei olisi mainitsemisen arvoista, koska nämäkin suhteutettuna Saksan 83 miljoonaan asukkaaseen edustavat vain hyvin pientä osaa kokonaisuudesta.​
Tosiasiassa kyse on laajemmasta asiasta: Tämän ilmiön antamasta kuvasta kansalaisille ja vaikutuksesta yhteiskuntaan. Silloin asia koskee jo täysimääräisesti enemmistöä ja heidän käsitystään siitä, miten puolustuskykyinen maa on tässä kulttuurien välisessä taistelussa. Tai siitä kuinka avuton se on siinä.​
Valtio taistelee tässä lakeihin kirjatun oikeusjärjestelmänsä kanssa rikollisten klaanien arvomaailmaa vastaan. Klaanien maailmassa vahvimman oikeus voittaa lakikirjan oikeudet. Perheen kunnia on perustuslaki. Viritelty Mercedes yhtä kuin kaupungin suurin sallittu ajonopeus. Vastustajan pää kohtaa pesäpallomailan.​
Etenkään Berliinin senaatti ei ole parin viime vuosikymmenen aikaan juurikaan puolustanut eräitä asuinalueita rikollisklaanien valta- ja reviirivaateilta. "On ollut samantekevää mikä puolue tai koalitio on hallinnut, yksikään näistä ei ole suhtautunut asiaan riittävän vakavasti", sanoo sosiaalidemokraattien (SPD) kansanedustaja ja sisäasiain asiantuntija Tom Schreiber. "Poliisiviranomaisten keskuudessakaan tilanne ei näytä paremmalta."​
Tilanne on sama Nordrhein-Westfalenissa, jossa sijaitsee toinen arabiperhekoplien keskittymä. Poliisi on kirjannut siellä viimeisten kolmen vuoden aikana yli 14.000 klaanien jäsenien tekemää rikosta. Äskettäisessä asiantuntijakokouksessa Essenissä Nordrhein-Westfalenin sisäministeri Herbert Reul myönsi, että poliitikot ovat jo liian kauan aliarvioineet tilannetta, eivätkä he ole puuttuneet siihen. Se taas olisi ollut ehdottomasti tarpeen "oikeusvaltiota vastaan kohdistuvan suoran rintamahyökkäyksen" takia.​
Nyt tilanteeseen pitäisi tulla muutos. Reul sanoo, että hän haluaa "tehdä täsmäiskuja". Lähettämällä verotarkastajia klaanien hallitsemiin Sisha-baareihin (vesipiippu-baari). Aikeena on tehdä tarkastuksia onko tupakasta maksettu asianmukaisesti verot. Poistamalla liikenteestä viriteltyjä "poseeraus"-autoja - ainoa noissa piireissä saksalaista osaamista arvostava tekijä näyttää olevan Mercedes-tähti. Nämä toimet tulevat "tekemään heidän elämästään epämukavaa", sanoo Berliinin sisäasiainsenaattori Andreas Geisel (sosiaalidemokraatit, SPD), "meidän tulee saada nämä henkilöt olemaan jatkuvasti varuillaan ja varpaillaan”.​
Tämä vahvistaa taas kerran sen, kuinka kalliiksi korjaustoimet tulevat, kun asioiden on ensin vuosikausien ajan annettu mennä päin mäntyä. Kuinka paljon parempi tilanne olisikaan, jos asiaan olisi puututtu heti silloin kun ongelmat alkoivat. Berliinissä ongelmat voidaan liittää kolmeen nimeen: Al-Zeinit, Rammot ja Abou-Chakersit.​
Vuonna 2002 Berliinin rikosviraston (LKA) tutkijat ihmettelivät, mitä heidän kollegansa Markus Henninger tekee kaikilla noilla kansioilla. Niitä oli laatikoittain. Vastaus löytyy Kriminalistik-lehden numerosta 12/2002. Järjestäytyneen rikollisuuden tutkija oli koonnut yhteen kaiken sen tiedon, mitä hän pystyi löytämään libanonilaistaustaisesta suurperheestä. Mistä he tulivat, miten he toimivat, mitä he tekevät. 15 tiivistä sivua loputtomalta vaikuttavaa listausta ampumatapauksista, puukotuksista ja huumekaupoista. Kukaan ei voi nykyisin väittää, ettei hän olisi voinut tietää jo 2000-luvun alussa, että Berliiniin oli syntynyt ja kehittynyt tällainen alamaailma.​
Henninger kuvaa miten vuodesta 1925 lähtien pieni arabiankielinen Mhallami-vähemmistö oli paennut Mustafa Kemal Atatürkin joukkoja. He pakenivat kotiseuduiltaan Lounais-Anatoliasta ja päätyivät Libanoniin, ja ryhtyivät päiväpalkkalaisiksi ja vihanneskauppiaiksi. "Täällä he ovat vain putsanneet ranta-alueen", pilkkasi eräs Neuköllnin arabi nimettömänä. Eräs berliiniläistutkija totesi: "Mhallamit eivät halunneet integroitua edes Libanonissa." Osa heistä ryhtyi jo siellä rikollisiksi. "Osa tuli Saksaan." Libanonista pakeni monia, kun maa joutui 80-luvulla sisällissodan kouriin.​
Suurimmalla osalla ei ollut passeja, ainoastaan "Laissez-passer"-dokumentti, joka kelpasi lähtöä varten periaatteella "älkää tulko sitten takaisin". Kun dokumentin voimassaoloaika oli päättynyt, niin Libanonin viranomaiset kieltäytyivät ottamasta Mhallameja takaisin. Näin Al-Zeinit ja Rammot päätyivät Saksaan, ja he myös jäivät. Abou-Chakerit olivat lähteneet liikkeelle jo pari vuotta aiemmin. He eivät olleet mitään kurdeja, vaan Libanoniin paenneita palestiinalaisia.​
Saksassa viranomaiset eivät tienneet mitä he tekisivät näille valelibanonilaisille. Osa heistä ei ollut koskaan ollut Libanonissa. He vain väittivät niin. He tulivat suoraan Turkista ja heittivät passinsa menemään, jottei heitä voitaisi palauttaa takaisin. Tämä viranomaiset oivalsivat vasta vuosia myöhemmin.​
Tilanne oli hyvin sekava, sekaisin olivat myös Saksan viranomaiset: He antoivat vuosien varrella eräille Abou-Chakereille, Rammoille ja Al-Zeineille saksalaisen passin. Muiden osalta kansalaisuus jäi "selvittämättömäksi" ja viranomaiset antoivat näille pysyvästi suvaittujen ikuisiksi ajoiksi ketjutetut oleskeluluvat. He elivät sosiaalituilla, sillä suurin osa heistä ei saanut tehdä vakituista työtä. He eivät saa viedä saksalaisilta työpaikkoja ja joskus - näin toivottiin hallintoportaissa - he varmastikin lähtisivät takaisin kotimaihinsa. Oli se kotimaa sitten missä tahansa. "Minulla on asiakkaita, jotka päästessään ulos vankilasta eivät voi tehdä töitä, vaikka he haluaisivat", valittaa berliiniläinen lakimies Philipp Stucke.​
Tämä on toinen puoli tarinaa. Sen sivujuonne on, että näiden piirien lakimies ei kykene elämään sosiaalitukien saajien varassa, eli toisin sanoen sosiaalitukien saajien sosiaalituilla. Vaan heidän hämmästyttävillä "säästöillään", joita löytyy lakanoiden alta ja vaatekaapeista. Myös Rolexit ovat osa reservivaroja. Sosiaalituella sellaisia kelloja ei kuitenkaan pysty hankkimaan.​
Toinen puoli tarinasta on se, että suuri joukko Mhallameja teki rikoksista ammatin itselleen. Saksa on heille kuin pelilauta "Monopoli"-pelistä. He suhaavat läpi kaupungin luksus-autoilla, pysähtyvät kaduilla ajokaistalle saamatta sakkoja. "Vapaa pysäköinti". He noutavat suojelurahoja. "Nosta 4.000 Saksan markkaa." Kun kaikki menee poskelleen he päätyvät myös joskus vankilaan, mutta "Yhteismaa"-kortti mukanaan! "Vapaudut vankilasta". Kun he ovat poissa, niin katu oli edelleen heidän, sillä sukulaiset huolehtivat siitä. Lopuksi sitten pestiin rahat ja laitettiin ne laillisiin sijoituksiin, esim. taloihin. "Jatka matkaasi Bulevardille."​
Erlangenilainen juristi ja klaaniasiantuntija Mathias Rohe kertoi äskettäin miten tämä kaikki tehdään: Rikolliset klaanijäsenet valtaavat kaupungin katuja käyttäen perinteisiä kunniaan ja kostoon liittyviä macho-toimintamalleja.​
Mitä siinä tuijotat? Mitä sä haluat? Aiotko loukata mua? Se, joka vetäytyy, on hävinnyt pelin. Luuseri ei ansaitse mitään myötätuntoa. Pelko paljastaa heikot, vahvat tunnistaa setelinipuista, kultaketjuista ja yli 400 hevosvoiman autoista. Siispä: Ota itsellesi, mitä haluat. Ja niin kauan kun sinä olet vahvempi, niin sitä ei ota sinulta kukaan pois. Ei oikeusvaltio, jonka rangaistukset rikollisten jälkikasvulle eivät ala nyrkiniskulla naamaan, vaan maanitteluilla, varoituksilla ja ohjeilla. "Meidän oikeusjärjestelmämme ei sovellu näihin tilanteisiin ja tapauksiin", sanoo frustroitunut Dirk Jacob, joka vastaa Berliinin rikosvirastossa arabitaustaisista rikollisista.​
Tämän kaiken saattoi lukea pääosin jo vuonna 2002 Markus Henningerin artikkelista. Kolme tapausta hänen artikkelistaan antaa ahaa-elämyksiä nykyihmisille, sekä myös tämän jutun kirjoittajalle, nimittäin siinä esiintyvät nimet.​
Ensimmäinen nimi: Issa Rammo. Nykyisin eräs Rammo-klaanin pomoista. 16. huhtikuuta 2011 eräs poliisi huomasi partioautostaan erään auton ajovalon olevan rikki. Kuskin vieressä istunut Issa R. huusi yhdelle poliisille: "Jatka matkaasi idiootti". Poliisit pystyivät selvittämään hänen henkilötietonsa vasta lisävoimien saavuttua paikalle. Tätä ennen paikalle oli pöllähtänyt ”ei-mistään” 10 Rammon klaanikaveria. Issa R. pääsi taas kerran sanomaan viimeisen sanan. Hän sanoi eräälle poliisille: "Vedän sua perseeseen ja myös presidenttiäsi".​
Toinen nimi: Rommel Abou-Chaker, nykyisin Abou-Chaker -klaanin eräs johtohenkilöistä, klaanipomo Arafatin veli. 3. helmikuuta Rommel A. kolhaisee eräällä bensa-asemalla BMW:llään erään hollantilaisen autoa. Tämä kirjoittaa muistiin Rommelin rekisterinumeron. Se oli virhe. Rommel haluaa lapun itselleen ja tekee sormella kaulansa kohdalla pään irti leikkaamista kuvaavia eleitä. Hollantilainen pakeni sisään bensa-aseman kassalle. Rommel ja hänen kaverinsa hakkasivat hollantilaisen tohjoksi. Vielä silloin kun lääkäri oli paikalla hoitamassa hollantilaista vaati Rommel Abou-Chaker tätä olemaan tekemästä rikosilmoitusta. Muutamia päiviä myöhemmin Rommel A. ilmaantui bensa-asemalla ja hän halusi ostaa valvontakameran videon.​
Kolmas nimi: Mahmoud Al-Zein, "El Presidente", tutkijoiden nimitys: "Paksukainen". Aiemmin eräiden klaanin kärkimiesten johtaja Berliinissä. Hänen Porschen omistava serkkunsa Zaki Al-Zein on nyt Berliinin klaanin pomo. Hän oli kerran 90-luvun lopulla vastaamassa oikeudessa. Prosessissa tulkilla oli tärkeä todistajan rooli. Oikeuden Mahmoud A:lle lopulta antamassa tuomiolauselmassa todettiin, että hän uhkasi tulkkia: "Täällä on henkilöitä, jotka haluavat kuolla". Lisäksi kaikki väärin kääntävät tulkit pitäisi kuulemma teurastaa. Hän tulisi antamaan asian lapsen hoidettavaksi, niin häntä ei voida saattaa vastuuseen murhasta. Tulkki oli urhea mies. Hän teki tästä ilmoituksen. Muut olisivat antaneet periksi.​
Kolme episodia, joissa jo vuonna 2002 esiintyvät ne nimet, jotka myöhemmin tulivat vielä tunnetummiksi; Rakenteet, jotka sementoituivat; Metodit joilla klaanit ovat tähän päivään asti rakentaneet valtaansa.​
Lihavoinnit mun.
Viimeksi muokattu:


Respected Leader
Vs: 2019-02-15 Saksa: Rikolliset arabiklaanit ja -perheet sodassa valtiota vastaan
« Vastaus #1 : 13.03.2019, 14:40:28 »

Jatkoa juttuun …

Berliinissä asuu noin 150.000 arabitaustaista henkilöä, kerrotaan rikosvirastosta. Suurin osa heistä noudattaa lakeja, kuten monet muutkin berliiniläiset. Osa ei kuitenkaan toimi näin ja on vaikea sanoa kuinka suuri on tällaisten osuus. Vaikka Henningerin kirjoittamasta artikkelista on jo 17 vuotta, niin Berliinin poliisi ei ole tähän päivään mennessä laatinut minkäänlaista tilannekuvaa järjestäytyneestä rikollisuudesta. Ei myöskään mitään arabiklaaneja koskevaa katsausta. "En pysty käsittämään miksi sellaista ei ole vielä tehty", ihmetteli itse Berliinin osavaltion sisäministeri Torsten Akmann - ja hän käynnisti viimeinkin sellaisen selvityksen laatimisen.

Nordrhein-Westfalenissa viranomaiset ovat jo pitemmällä. Essenissä on rikosviraston mukaan 3.000 klaanijäsenestä yli 1.200 henkilöä ollut rikoksista epäiltynä. Rikosvirasto aloitti jo kaksi vuotta sitten "Keeas"-projekti, joka on lyhennys sanoista "Kriminalitäts- und Einsatzbrennpunkte geprägt durch ethnisch abgeschottete Subkulturen" (Etnisesti eristäytyneisiin alakulttuureihin liittyvät ongelma-alueet rikosten ja poliisitehtävien kannalta). Selko-saksaksi tämä tarkoittaa klaaneja. Myös klaanirikollisuudesta kärsivät Ala-Saksi ja Bremen ovat osallistuneet tähän työhön. Berliini on ollut mukana vain konsultoiden.

Loppuraportti on ollut valmiina lokakuusta 2018 lähtien ja tärkein kohta löytyy sen luottamuksellisesta osasta: "Havainnot dokumentoivat parhaillaan ekspansiota ... 'klaanirikollisuudesta' johtuvia uhkia Nordrhein-Westfalenin turvallisuustilanteelle". Lisäksi: Tavanomaisilla poliisitoimilla ei enää selvitä.

Rauhoittamaan pyrkivä käytös esimerkiksi kuumenneiden tunteiden jäähdyttämiseksi "johtaa klaanijäsenten kohdalla vain harvoin tulokseen". Liennyttäminen vain pahentaa tilannetta, sillä "sellainen käytös tulkitaan poliisin ja valtion heikkoudeksi". Ensin on palautettava "poliisin ja lakien kunnioitus" kovin ottein.

Kun vuonna 2001 Issa R:n henkilöllisyydentarkastuksen yhteydessä paikalle pöllähti yllättäen 10 tämän kaveria, niin nykyisin poliisitehtävien yhteydessä ovat yleisiä kymmenien sukulaisten synnyttämät "kaaostilanteet". Kun perheissä on yleisesti kymmenen tai useampi lasta, niin niiden koot ovat kasvaneet valtavasti - eräs göttingeniläinen Mhallami-perhe laajeni vuoden 2002 35 henkilöstä nykyiseksi 250 hengen klaaniksi. Henkilömäärän myötä kasvaa voima ja valta, ja WhatsApp:in avulla kyky tuoda tämä mahti kaduille.

Kun Mahmoud Al-Zein, "El Presidente", uhkaili 90-luvulla vain tulkkia, niin nykyisin klaanit pelottelevat suoraan poliiseja ja tuomareita. Suurperheiden päivittäin käyttämä voimankäyttöväline on uhkaus, ei itse teko.

Eräällä klaanitutkijoiden kokouspäivillä tammikuun lopulla Ala-Saksin Loccumissa tuli esille, että joku tuntematon henkilö oli lähestynyt erästä ostoksilla ollutta tutkijaa ja sanonut: "Moro, mites menee? Oletko ostamassa jotakin kahdelle lapsellesi?" Berliinissä eräät klaanitutkijat kulkevat yhä metrolla kotimatkan. He vaihtavat vaunua, vaihtavat uudelleen vaunua, loikkaavat viime hetkellä ulos vaunusta karistaakseen kannoiltaan mahdolliset seuraajat. He toimivat näin joka päivä.

Parhaillaan oikeudessa on meneillään Berliinin Bode-museosta varastetun jättikultakolikon tapaus, jonka klaanijäsenten epäillään tehneen. Mitä tässä yhteydessä voikaan saada aikaan se, että kymmenet todistajina olevat poliisit on merkitty syytetekstiin omilla nimillään? Hildesheimissä eräs tuomari tarvitsi poliisien suojelua kuukausien ajaksi, Braunschweigissa taas suojeltiin murhauhkauksen saanutta poliisia.

Poliisitukijat vuorostaan eivät saa juuri mitään aikaan pyrkiessään pääsemään lähelle klaaneja. Perheet eivät juurikaan jätä autojaan vartioimatta, he vievät ne omiin korjaamoihinsa korjattaviksi ja huollettaviksi etteivät viranomaiset pystyisi asentamaan niihin salakuuntelu- tai paikannuslaitteita. Salassa toimivilla tutkijoilla ei ole mitään mahdollisuuksia, sillä perheet luottavat rikoshankkeissaan ainoastaan omiin sukulaisiinsa. Serkut menevät serkkujen kanssa naimisiin. Jos klaanin sisällä syntyy riitaa, niin ns. rauhantuomarit sovittelevat asian, jolloin ulkopuoliset eivät saa koskaan tietää mitään asiasta.

Näin Abou-Chakerien, Rammojen ja Al-Zeinien mafiankaltaiset perhehaarat ovat voineet kasvaa ja laajeta tähän päivään asti. Kaikki toimivat samaan tapaan, vaikka jokaisella on oma reviirinsä ja oma saalistustapansa.

Jos kaupunki olisi Monopoli-pelin pelilauta, niin Arafat Abou-Chaker, 42, olisi todellakin päätynyt Bulevardille. Hänen Bulevardinsa on lähellä Berliinin televisiotornia Kleinmachnowissa, tosin tietenkin toisella nimellä. 16.000 neliömetrin mäntymetsäinen huvilatontti vaikuttaa juuri sellaiselta, joka voisi kuvitella olevan pelilaudan kallein katu. Hinta-arvio: 15 miljoonaa euroa.

Ei järin kehno saavutus nuorelta mieheltä, joka yrittäessään luetella kolme asiaa peräkkäin unohtaa jo puhuessaan, mikä oli se kolmas asia. Nuorukainen, jonka vanhemmat vielä 70-luvulla olivat Libanonissa Camp Wavelin pakolaisleirillä. He eivät juurikaan kouluttaneet poikiaan, mutta antoivat heille mahdollisimman juutalaisvihamieliset nimet Saksassa eloa varten. "Arafat" ja "Yasser", palestiinalaisjohtaja Jassir Arafatin mukaan. "Nasser", kuten Egyptin ex-presidentti. "Rommel", kuten Wehrmachtin kenraali.

Abou-Chakerit halusivat kahmia muiden Berliinin klaanien tavoin paljon rahaa, hallita omaa asuinympäristöään ja olla jäämättä tästä kiinni. Tämä pelkästään ei riittänyt vielä Arafat Abou-Chakerille. Hän halusi myös loistoa ja säihkettä.

Kaikkein arvokkainta Kleinmachnowin kiinteistössä ei siten ollut historiallisena suojelukohteena oleva huvilaomaisuus, vaan yhteisosakas Anis Ferchichi, taiteilijanimeltä Bushido, joka on eräs menestyksekkäimmistä Saksan räppäreistä. Hän on todellinen tähti, joka muutti Arafat Abou-Chakerin naapuriksi.

Bushido tuli vuonna 2004 Abou-Chakerin puheille. Hänellä oli juuri meneillään kiista levy-yhtiönsä kanssa, joka ei halunnut päästää häntä irti sopimuksesta. Abou-Chaker hoiti asian. Hän sai painostamalla levy-yhtiön vakuuttumaan siitä, että sopimus oli syytä peruuttaa ja välittömästi. Bushido oli tästä hyvin kiitollinen uudelle "isoveljelleen", joksi hän nyt kutsui Abou-Chakeria. Abou Chaker hallinnoi siitä lähtien Bushidon uutta Ersguterjunge levy-yhtiötä. Hän ilmestyi musiikkigaalaan Bushidon vierelle, poseerasi kameroille ja otti väitteiden mukaan aina puolet tuloista. Vuodelta 2010 peräisin olevassa yleisvaltakirjassa on teksti, jonka perusteella kaikki vaikuttaa kuuluvan hänelle, myös Bushido nahkoineen ja karvoineen.

Vuonna 2018 maaliskuuta heidän välilleen tuli kuitenkin välirikko. Seurasi katkera solvauksia ja uhkauksia sisältänyt sota. Klaanin väitettiin suunnitelleen happoiskua kohteen Bushidon vaimo ja tämän lapsien kidnappausta, mikä kiistettiin klaanin taholta. Kaiken tämän jälkeen Bushido kuvasi suhdettaan "veljeen" eräässä laulussa, jonka nimi oli "Mephisto". Katkelmia siitä: "Nuori miettii, liian vähän puhui sitä vastaan, nyt hän tietää, silloin piru astui hänen elämäänsä". "Hänen naamionsa putosi, silloin mies näki hänen todellisen hahmonsa, hän oli tulihirviö, vaikka hengityksensä oli kylmä." "Hän ei ollut koskaan tosiystävä, vain häikäilemätön eläin."

Eräs asia on selvää. Abou-Chakerit huomasivat sen, mikä on luettavissa nykyisin Nordrhein-Westfalenin poliisin Keeas-raportista: "'Oman' räppärin ja levymerkin omistamiseen ja markkinointiin liittyy erittäin suuri taloudellinen potentiaali". Arafat Abou-Chaker käsitti myös, että suosittu Gangsta-Rap kliseineen, paksuinen kultaketjuineen ja päheine autoineen apinoi suoraan klaanien maailmaa. Rap oli siksi aivan täydellinen väline sillaksi glamour-maailmaan ja ensiaskeleeksi sosiaalisesti huomioidulle tasolle nousuun" (Keaas).

Diili oli vastavuoroinen: Arafat antoi räppärille tosi pahan pojan sädekehän ja hän sai itse jalkansa punaiselle matolle. Tai kuten Bushido laulaa "Mephistossa": "Hän halusi parrasvaloihin, lärvinsä valkokankaalle, otti ohjakset käsiinsä, eikä hyväksynyt mitään vastaväitteitä."

Jo ennen välirikkoa tähtensä kanssa antoi Arafat Abou-Chaker Youtubessa ainoan haastattelunsa Rooz 2015:lle. He istuvat myöhään illalla Arafatin Papa Ari -kuppilassa Berliinin Treptowissa, taustalla häärivät klaanikaverit. Ensimmäistä osaa on katsottu 3,7 miljoonaa kertaa. Videolla puhutaan räppäri Kay One'sta, jolla oli ollut sopimus Ersguterjunge levy-yhtiön kanssa, mutta joka oli sitten paennut Bushidon ja Abou-Chakerin luota. Kay One väittää vielä nykyisin, että kumpikin oli kohdellut häntä kuin orjaa, eikä ollut antanut hänelle ollenkaan rahaa. Abou-Chaker kiistää tämän, Kay One pääsi kuitenkin poliisin suojeluun.

Noin 40 minuutin kohdalla Rooz kysyi Abou-Chakerilta mitä tällä on sanottavaa "mafiasyytösten" osalta. Siitä, että hän painostaa "muutenkin kuin musiikin saralla". No jaa, "me olemme helppo syntipukki, siinä kaikki", puolustautui klaanipomo. Sitten hän valitti vielä oikeusvaltion epäoikeudenmukaisuudesta: "He (suurperheen jäsenet toim. huom.) joutuvat oikeuden edessä tuomituksi jo nimensä takia." Totuus ei kiinnosta ketään. Ilmeisesti ei myöskään häntäkään: Abou-Chaker on ollut vuosien kuluessa 33 esitutkinnan kohteena, mutta hän ei ole saanut yhtään tuomiota vuoden 2018 loppuun mennessä, vaikka myös hänellä on "tuo" nimi.

Hänen veljellään Mohammedilla, kutsumanimi "Momo", oli kehnompi tuuri. Hänet tuomittiin oikeudessa vuonna 2010 erääseen Berliinin pokeriturnaukseen tehdyn mittavan hyökkäyksen organisoijana 7 vuoden vankeustuomioon. Hän oli kuitenkin vuoden kuluttua taas vapaalla jalalla ja poliisit olivat silloin ihmeissään.

Tammikuussa 2019 katkesi myös Arafat Abou-Chakerin tuuriputki. Eräs todistaja oli puhelias vielä poliisin kanssa puhuessaan, mutta perui sitten lausuntonsa ("oikeastaan en nähnyt yhtään mitään"). Toinen todistaja otti mieluummin sakot kuin sanoi sanaakaan. Fysikaalisen hoitolaitoksen työntekijä muisti kuitenkin tarkasti, että laitoksen asiakas Arafat Abou-Chaker oli survaissut häntä silmiin kahdella sormella. Ilmeisesti muistuttaakseen työntekijää siitä, että hänen edessään seisoi eräs Abou-Chakereista, jonka tervehtimiseen hänen on syytä kiinnittää paremmin huomiota. Tuomioksi tuli 10 kuukautta ehdonalaista.

Pahempaa oli vielä luvassa: Berliinin syyttäjä antoi pidättää hänet oikeussalissa. Todistajat olivat sanoneet, että Abou-Chaker ja hänen veljensä olivat etsineet apureita kostoiskuun Bushidon perhettä vastaan. Abou-Chaker joutui tutkintavankeuteen, kunnes todistajat sitten parin päivän kuluttua peruivat lausuntonsa. Oikeusistuin ei nähnyt olevan pakenemisen tai todistusaineiston pimittämisen vaaraa, joten Abou-Chaker päästettiin saman tie vapaaksi.

Lihavoinnit mun

"Tavanomaisilla poliisitoimilla ei enää selvitä" --> Siispä poliisille panssarimersuja?


Respected Leader
« Vastaus #11 : 16.03.2019, 19:47:00 »

Aloitusartikkelin kolmas ja viimeinen osa.

Tämän myötä päädymme toiseen suurklaaniin, Rammoihin. Bushido [oik. Anis Mohamed Youssef Ferchichi] esiintyy kyllä uudistuneena ja puhdistautuneena perheenisänä, vihdoinkin vapaana, taas kerran omana itsenään. Lopultakin. Koska elo sodassa loukatun klaanipomon kanssa saattoi kuitenkin pian koitua kohtalokkaaksi, niin hän hankki itselleen turvaa. Hänen henkivakuutuksensa on Ashraf Rammo, Rammo-klaanin jäsen. Klaanissa on 500 jäsentä ja se on lähes kaksi kertaa suurempi kuin Abou-Chaker -klaani.

Molemmat esiintyvät samoissa kuvissa lasten kanssa leikkikentällä ja muiden räppärien kanssa. Bushidon vaimo sanoi Stern-lehdelle syyskuussa: "Jos Ashrafia ei olisi, niin meille olisi jo kauan sitten sattunut jotakin". Bushido vuorostaan kertoi: "Pitää paikkansa, että teen bisnestä nykyisin hänen kanssaan". Ashraf on aivan toisenlainen kuin Arafat, "kohtelias, elegantti, ymmärtäväinen", "hän ei halua päättää asioistani".

Eräs asia on selvää: Ashraf Rammo on eräs Rammo-klaanin keskeisimmistä jäsenistä. Klaanin jäsenet ovat olleet "epäiltyinä 1146 rikostapauksessa", kertoo Berliinin rikosviraston raportti. Hän on klaanipäällikkö Issa "vedän sua perseeseen ja presidenttiäs kans" Rammon veli. Räppäri antoi Ashraf Rammon hoidella laajalti asioitaan ja hän ylisti Ashrafia vuonna 2011 laulusäkeillä: "Usko minua, hän ei ikinä laske asetta kädestään! Ashraf Rammo, Berliinin Marlon Brando!"

Vaikka räppärin on oltava kunnon törkyturpa esiintyessään pahamaineisena jätkänä ja saadakseen faneja, niin nyt voi jo hyvin kysyä, miksi Bushidon rouva luottaa tähän Ashraf Rammoon asiassa, jota hän ei ole valmis antamaan valtiollisen väkivaltamonopolin hoitoon: Eli suojelemaan Abou-Chakerien vihalta.

Se, että Ashraf Rammon voisi olla kultainen ja herttainen, mutta samalla tuki ja turva sodassa Abou-Chakerien kanssa, on eräs niistä ristiriidoista, joihin saatetaan suhtautua ilman pulmia Rammojen perheklaanissa. Näiden ristiriitojen king ei ole kuitenkaan Ashraf, vaan Issa Rammo, 51 v.

Rammojen ylipäällikkö on antanut tatuoida rintaansa liittotasavallan kotkan ja sanat "Ich bin ein Berliner". Hän antoi äskettäin Berliner Kurier -lehdelle haastattelun kunniallisen miehen ominaisuudessa. Kohtalo kuitenkin murjoo häntä jatkuvasti. Hän on lisäksi perusteettomasti vainottu: "Vaikka usein kirjoitetaan sellaista, niin en ole klaanipomo, joka kerää rahaa ja pesee sitä. Kiroan ja tuomitsen jokaisen huumekauppiaan. En tue ketään, joka varastaa tai tekee petoksia."

Hyvä näin, tullessaan puolivälissä 80-lukua Libanonista hän ei saanut työlupaa ja siksi hän joutui vähäksi aikaa vankilaan varastamisen takia. Sen jälkeen: "Ei enää yhtään rikosjuttua". Huhut siitä, että hän olisi kummisetä, hän on joutunut kokemaan tuta kalliisti useissa berliiniläisliikkeissä. Hän istui kerran erään tällaisen kaupan edustalla ja selitti poliisille kansalaisansioitaan: "Saksa antoi minulle lasin vettä. Minä annoin Saksalle takaisin täyden ämpärin."

Issa Rammolla on 13 lasta ja 15 sisarusta. Hän on ollut jatkuvasti poliisitutkinnassa varkauksien takia. Hänen media-avustajansa - Issa Rammolla on todellakin eräs tunnettu berliiniläinen media-asianajaja - ei halua kommentoida asiaa mitenkään. Hänen usein aiemmin jo tuomittu veljensä Najdat istuu nyt tutkintavankeudessa, sillä hänen kylpytakkinsa taskussaan oli piilossa ladattu puoliautomaattipistooli. Hän kiistää sen olleen hänen. Issan veli Karim on rikosviraston tutkinnassa rahanpesun johdosta - hänen asianajajansa vaikenee tästäkin. Veli Adounise sai törkeän joukkovarkauden takia 7 vuoden vankeusrangaistuksen. Poika Adounise, 10 v., käy peruskoulua Neuköllnissä. Pari kuukautta sitten hänellä oli koulussa mukanaan oikeita aseen panoksia; lisäksi hän tunki erään toisen lapsen pään vessanpönttöön koulun vessassa.

Issan poika Ismail, 20 v., on parhaillaan vastaamassa Berliinin alueoikeudessa. Syyte koskee murhaa. Toukokuussa 2017 vähän ennen kello kahdeksaa aamulla hän tai hänen apurinsa hakkasi jalkakäytävällä pesäpallomailalla järkyttyneiden silminnäkijöiden nähden uhrin päätä kunnes tämän kallo oli murskana. Mies oli riidellyt isä-Issan kanssa raha-asioista. Kun Issa ei ollut maksanut, niin mies oli käynyt tämän kimppuun, todettiin syytteessä. Ilmeisesti uhri oli tehnyt pilkkaa perustamalla Facebook-profiilin nimelle "Issa Hase Eiri Rammo". "Eiri Rammo" on arabiaa ja tarkoittaa "kyrpä Rammo".

Kun poika oli ottanut asian hoidettavaksi pesäpallomailan kanssa, niin isä-Issa oli kaukana muualla ulkomailla. Tutkimukset häntä vastaan keskeytettiin - ei ollut riittävästi todisteita. Myös pojan lakimies on levollinen: Väärä syytös, puhtaasti aihetodisteihin perustuva prosessi. Hän odottaa nuorukaisen pääsevän vapaaksi.

Rammot ovat pahamaineisen kuuluisia kahdesta näyttävästä murrosta Berliinissä. Niitä voidaan pitää haasteena valtiovallalle: Katsokaas, jos haluamme, niin me pystymme. Parhaillaan on meneillään kolmea Rammon jälkikasvua koskeva oikeusprosessi. Heidän epäillään varastaneen Berliinissä Bode-museosta maailman suurimman kultakolikon "Big Maple Leafin". 3,75 miljoonan euron arvoinen kolikko on kateissa ja sen arvellaan joutuneen sulatetuksi.

Toisessa tapauksessa vähintään yksi Rammoista oli paikalla, kun Mariendorfissa räjäytettiin säästöpankki vuonna 2014. Toufic Rammo ja kaksi tuntemattomaksi jäänyttä apuria mursivat kassaholvissa auki 332 lokeroa, joista he saivat saaliiksi melkein 10 miljoonaa euroa. Jälkensä he yrittivät peittää sytyttämällä tulipalon, tapahtui räjähdys, pankki oli kuin pommihyökkäyksen jäljiltä. Toufic Rammo sai 8 vuoden tuomion.

Al-Zeinien perhe ymmärtää myös spektaakeleiden päälle. Perhe kulkee myös nimellä Al-Zain, tai Al-Zayn, tai, tai, tai ... Poliisilla on perheestä tiedossa 15 erilaista kirjoitustapaa. Myös tämän johdosta heitä on vaikea pitää silmällä. Koska tarkastuksien yhteydessä keneltäkään ei löydy henkilöllisyyspapereita, niin sukunimen kirjoitustavallakaan ei ole sinänsä enää merkitystä.

Heidän varsinainen käyntikorttina oli KaDeWe-ryöstö juuri ennen joulua vuonna 2014. 5 miestä murskasi useita vitriinejä Kaufhaus des Westens -tavaratalossa ja ruiskutti pippurikaasua jokaisen lähelle pyrkivän silmiin. 79 sekuntia aitoa kauhua videokameroiden kuvaamana.

Siis Al-Zeinit. Klaani ei eroa juurikaan päällisin puolin Rammoista. Erään seikan osalta sattui kuitenkin jotakin ennennäkemätöntä: Al-Zeinien piireistä oikeuslaitos sai KaDeWe-ryöstön jälkeen kaksi todistajaa. Nyt apurit paljastivat kaiken. Tällaista poliiseille ei ollut sattunut koskaan aiemmin näissä piireissä. Ali H. ja hänen kaverinsa Mehmet A. olivat varmoja siitä, että he eivät tulisi muussa tapauksessa säilymään elävien kirjoissa, sillä klaanin jäsenet olivat uhanneet tappaa heidät. Apurit toimittivat vankilaan mieluummin klaanipomo Zakin, sen jolla on se Porsche. Zaki sai vajaan 7 vuoden rangaistuksen.

Näiden kahden apurin piti hoitaa Zakin toimeksiannosta tilausmurha vuonna 2015. Eräs nainen oli karannut lankonsa kanssa. Lanko oli siten "hiljennettävä". Kyse oli perheen kunniasta.

"Hän oli päätoimeksiantaja. Hänen naistaan nussittiin", kertoi Mehmet A. tutkijoille. Todistaja jatkoi näin: Aina jotakin tullaan nussimaan tai joku nussii jonkun toisen kanssa. Paitsi jos henkilö on kokkelissa, eikä voi juuri silloin nussia kenenkään kanssa. Sen takia Ali oli pari kuukautta aiemmin nukkunut pommiin KaDeWe-ryöstön torstaina, hän heräsi vasta lauantaina. Iltaisin juhlittiin usein bordelleissa. Kokkelia. Huoria. Hässimistä. Rahaa törsätään murha-aseeseen, jolla mies piti ampua, se Ömer, joka nussi sitä naista.

Hällä väliä, ei ketään aiottu tappaa, Zakia vain kusetettiin, sillä se luuli, että Ömer tapetaan ja antoi lisää rahaa. Ja jos se ei maksa, niin "vetäisen hanuriin Zekiä ja hänen äitiään". Zaki? Zeki? Kerran sitten kuulemma eräs Zakin väestä soitti ja oli vittuuntunut: "Senkin sika! Me olemme Al-Zeinejä! Sinä kusetat perhettämme! Me tapamme sinut!"

Jos joku luulee, että järjestäytynyt rikollisuus on klaanien taholta hyvin organisoitua, niin pöytäkirja tarjoaa hänelle yllätyksen. Siinä päähenkilöt singahtelevat flipperikuulien tavoin arkielämänsä läpi. Huumeriippuvaisia, kuumapäisiä, vaikeasti hallittavia. Lopulta kuitenkin Zaki Al-Zeinin asunnosta löytyy 16 KaDeWestä peräisin olevaa Rolex- ja Chopard-kelloa. Vähän tämän jälkeen Neuköllniin ilmestyy kadulle lanko, se Ömer. Mehmet A., toinen myöhemmistä todistajista, ampui kaksi kertaa, yläreiteen, ja niin on tehtävä suoritettu.

Jotta voisi ymmärtää, miten klaaneista on tullut näin vahvoja, on katsottava myös toiselle puolelle, valtion suuntaan. Jo kaksi vuotta ennen kuin poliisi moukaroi Al-Zeinien oven sisään Neuköllnissä ja takavarikoi Porschen sattui onnettomuus, jossa Porschelle tuli peltivaurioita. Ketään ei näyttänyt kummastuttavan se, että Hartz-IV -työttömyystukea saava Zaki Al-Zein ajeli ympäriinsä Porsche Carrera Cabriolla. Ilmeisesti viranomaiset eivät toimi aina niin päättäväisesti kuin mitä he voisivat.

Kouluun ammuksia tuoneen ja koulutoverinsa vessanpönttöön tunkeneen Rammo-nappulan osalta tilanne oli toinen. "Jos me kerrankin saamme kaikki koolle, nuorisotoimen, jobcenterin, poliisin, koulut, niin kaikki kyllä tahtovat hyvää. Nimiä emme saa kuitenkaan mainita", sanoo Neuköllnin nuorisokaupunkineuvos Falko Liecke. "Tietosuoja". Siellä sitten vain kierrellään ja kaarrellaan asioita pöydän ääressä.

Tämä osoittaa, että viranomaiset eivät ole aiemmin voineet toimia yhtä tehokkaasti rikollista klaaniväkeä vastaan, kuin mitä he olisivat halunneet. Hankalia lakeja, puuttuvia tietokoneyhteyksiä, liian vähän henkilökuntaa. Juuri Berliinissä poliisitoimi on säästelty henkihieveriin "kuluttamalla se puhki", kuten sosiaalidemokraattien kansanedustaja Schreiber valittaa. Tutkimusjohtaja Henninger joka tiesi klaaneista varmastikin enemmän kuin kukaan muu päätyi toiselle sektorille. Ensin asuntomurtojen puolelle ja nyt islamismin tutkintaan.

Ilmeisesti myöskään poliitikot eivät halunneet puuttua asiaan kovin ottein. "On kai selkeästi sanottava näin: Aihe ei ollut koskaan poliittisesti otollinen ja mukava, koska kyse oli maahanmuuttajista", sanoo Saksan liittotasavallan rikosviranomaisten ykkösmies Sebastian Fiedler. Berliiniläinen sisäpoliitikko Schreiber - sosialistina hän ei ymmärtänyt edistävänsä AfD:n teemoja - valittaa vuorostaan: "Paljon oli muistuttajia, kehottajia ja varoittajia. Heidän esityksiä ja ehdotuksia vähäteltiin. Motto oli: 'Tämä ei sovi nyt ilmapiiriin'".

Perheet tunkivat lopulta itse itsensä poliittiselle agendalle omilla toimillaan ja itse järjestämillään spektaakeleilla: Arafat Abou-Chakerin riita Bushidon kanssa, mikä nosti klaanit maailmoineen lööppeihin ja etusivuille. Samoin yhtä röyhkeät, kuin hullut hyökkäykset, KaDeWe, räjäytetty pankki, kultakolikko. Käytös aina häikäilemätöntä ja häpeämätöntä. Toisaalta vaikutti myös kansalaisten toiminta, kuten esim. Essenin Nordstadtin elinkeinonharjoittajat, jotka menivät paikallispoliitikkojensa luo ja kysyivät: Ettekö vieläkään käsitä mitään? Tehkää nyt lopultakin jo jotakin!

Tällä välin poliitikot ja tutkijat ovat saaneet virran päälle. Liittotasavallan rikosvirasto perusti marraskuussa Klaanirikollisuus-työryhmän ja se työstää omaa lukua organisoitua rikollisuutta koskevaan tilannekuvaan. Berliinissä sisäasioiden senaattori Geisel rummutti poliisi-, oikeus- ja talousviranomaisten johtajat koolle "Klaani-huippukokoukseen". Tuunatut autot aiotaan ottaa pois, Sisha-baarit sulkea verorikosten johdosta, kahvilat ja kuppilat aiotaan tarkastaa useammin hygienian ja alaikäisten suojelun osalta. Käytetään koko "pistoiskujen" arsenaalia.

Geisel aikoo matkustaa tänä vuonna Libanoniin saadakseen aikaan sen, että klaanijäsenet, joiden oleskelulupastatus on "epäselvä", voitaisiin karkottaa takaisin sinne. Neuköllnin nuorisokaupunkineuvos taas on laatinut toimintakonseptin. Hänen vaatimuksensa: Klaanilapsia koskeva konferenssi, jossa käsitellään kysymystä tulisiko lapset ottaa pois klaaneilta ja sijoittaa huostaan.

Nordrhein-Westfalenissa on meneillään sama ohjelma. Tammikuun puolessa välissä sisäministeri Reul lähetti 1.300 poliisia Sisha-baareihin, teetupiin ja vedonlyöntitoimistoihin tekemään "Nordrhein-Westfalenin historian suurinta klaanirikollisuuden vastaista ratsiaa", kuten ministeriö ilmoitti. Puolet osavaltion lehdistöstä oli kutsuttu seuraamaan operaatiota. Julkisuuden mobilisointi on rikosviraston Keeas-raportin selvästi julkilausuttu tavoite: Projektissa nähtiin tärkeäksi "tuoda yleisön tietoisuuteen klaanirikollisuuden laajuus".

Berliinissä ei jääty pistoiskujen varaan: Tutkijat takavarikoivat Rammo-klaanilta 77 kiinteistöä. Epäiltiin rahanpesua. Oletettavasti klaaneihin ei iske mikään sen pahemmin, kuin sen rahan menettäminen, jonka arveltiin olevan jo turvassa laillisissa sijoituksissa. Vuodesta 2017 lähtien tästä on ollut voimassa uusi laki. Nyt Rammojen on todistettava, että kiinteistöihin ei ole sijoitettu niitä miljoonia, jotka on saatu räjäytetystä säästöpankista ja muiden rikosten avulla - rikoshyötyjen arvoksi arvioidaan 28 miljoonaa euroa. Rammojen on osoitettava, että rahat on tienattu rehellisellä tavalla.

Tämän puolesta ei puhu juuri mikään: Vuonna 2015 Berliinin rikosvirasto otti kohteeksi Karim Rammoon, joka on säästöpankkimurtomies Touficin veli. Karim nostaa Hartz IV -työttömyystukea, mutta teki ilmoituksen Spandaun Landesjustizkasselle 481.000 euroa asunnosta. Se ulosmitattiin äskettäin pakolla. Onko "hänen maksunsa" jo suoritettu. Hän on "uusi omistaja", no joo, "niin sanoen".

Tutkijat havaitsivat, että Karim ei ollut ainoa Rammo, jonka osalle varakkuus oli langennut näin yllättäen. Spiegel Tv kaivoi esiin Beirutista ylpeän berliiniläisen talokiinteistön omistaja Abdelrahim Mohammedin, joka on ammatiltaan taksikuski, puutarhuri ja ilmeisesti myös Rammojen bulvaani. "On tehtävä paljon töitä pärjätäkseen", valitteli hän avosydämisesti. Hän ei tienannut kuukaudessa edes tuhatta dollaria. Niillä tuloilla ei hankita kiinteistöä Berliinistä.

Se kysymys on vielä avoin, että tulevatko Rammot sittenkin selviämään ilmeisen verkostonsa avulla. Oikeudellisesti tuo kaikki on kartoittamatonta aluetta ja vielä takavarikoinninkin jälkeen 77 kiinteistön vuokrat virtaavat ilmeisesti edelleen eri kanavia pitkin perheelle. Valtion syyttäjävirasto ei ole halunnut ottaa pakkohallintoa kontolleen; syyttäjät eivät ilmeisesti suhtaudu menestymismahdollisuuksia oikeudessa yhtä optimistisesti kuin poliisit. Joka tapauksessa valtio on ainakin nyt aloittanut taistelun.

Kuinka se tulee menestymään? Sitä ei juuri kukaan uskalla sanoa. Nordrhein-Westfalenin sisäministeri Reulin edeltäjä Ralf Jäger kävi moottoripyöräjengien kimppuun osoittaen demonstratiivista kovuutta; nykyisin Rheinin ja Ruhrin alueella on enemmän moottoripyöräjengiläisiä kuin aiemmin. Tutkijoiden, kaupungin viranomaisten, poliitikkojen, heidän kaikkien on nyt oltava sinnikkäitä, vuosien ajan, vaatii Berliinin SPD-mies Schreiber. "Muussa tapauksessa klaanirikollisuuden vastainen taistelu tulee olemaan kuin tuikkukynttilä tuulessa."

Ilman todellista vakavaa yritystä tarjota rehellisen elämän perspektiivejä, erityisesti nuorille klaanijäsenille, voi taistelu tulla olemaan kuin tuikkukynttilä myrskyssä. Tällaisten esto-ohjelmien toimintamalleja on olemassa, esimerkiksi tiiviimpää tukea nuorille Nordrhein-Westfalenin suurkaupungeissa. Heidän tulisi oppia, että elämä ilman rikoksia kannattaa, silloinkin kun rehellinen elämä alkaa harjoittelijan 400 euron kuukausipalkalla, vaikka samaan aikaan jonkin pikkutehtävän hoidosta voi hyvinkin tienata saman 400 euroa jo 15 minuutissa.

Erlangenilainen klaaniasiantuntija Rohe sanoo, että monelta klaaninuorelta puuttuvat kuitenkin täysin "exit-vaihtoehdot" He ovat pakotettuja lojaalisuuteen.

Ja mikä on sen nuoren miehen tulevaisuus, joka oli syytteessä vuonna 2016? Syytetekstissä on hänen virallinen nimensä muiden syytettyjen nimien rinnalla. Tuntuu siltä, kuin hänen vanhempansa olisivat halunneet pimittää hänen nimensä jo syntymästä lähtien. Hänen nimekseen on merkitty "Alias".

Korjaus: Aiemmassa tämän tekstin versiossa sanotaan Thomas Fischerin olevan Bundesverfassungsrichter. Tosiasiassa hän on Richter am Bundesgerichtshof. Olemme korjanneet virheen.