Uutisia Venäjältä

En löytänyt kyseistä uutista vielä täältä, joten heitän sen nytten. Kaikille "Venäjän verkossa" on luultavasti tuttu. Päiväys 15.8.2014

Venäjän verkossa: Miksi Venäjä ei ole jo hyökännyt?
Keitä ovat ne Venäjän valtiollisten radiokanavien nuoret juontajat, jotka tivaavat poliitikoilta, miksei Venäjä ole jo hyökännyt Ukrainaan? He ovat uusstalinisteja, jotka kaipaavat sotaa ja ihailevat Neuvostoliittoa, vihaavat Amerikkaa ja Ukrainaa ja palvovat Donetskin separatistien komentajaa Igor Strelkovia.

Kuva: Leena Luotio / Yle Uutisgrafiikka
Savonlinnassa järjestettiin heinäkuun lopulla jo perinteeksi muodostunut Saimaa Summit. Sen keskeiseksi puheenaiheeksi nousivat luonnollisesti EU:n Venäjälle määräämät talouspakotteet. Näin siksi, että lähes kolmesataapäisestä yleisöstä valtaosa oli pien- ja matkailuyrittäjiä.
Kun pienet yritykset suunnittelevat Venäjälle suuntautuvaa liiketoimintaa, ne tarvitsevat usein apua. Neuvontatoimeen erikoistunut kokenut konsultti tunnusti pitämässään alustuksessa, että hän oli viime vuosina vakuuttanut asiakkailleen, ettei Venäjällä enää ole sellaista maariskiä, josta olisi tarpeen olla huolissaan. Nyt hän oli tullut toisiin ajatuksiin, mutta mitä oli mahtanut tapahtua niille hyväuskoisille, jotka olivat ohjeeseen luottaneet.
Melkoinen osa yleisöstä tuntui olevan sitä mieltä, että jos yrityksissä laiminlyödään maariskin arvioiminen tai petytään liian suuriin kasvuodotuksiin, se on Suomen hallituksen ja EU:n syytä. Venäjän toimissa ei moitittavaa nähty.

Kyllä kansa tietää
Tämä on naapurissa mannaa. Siellähän ei enää viime kuukausina ole esitetty minkäänlaista kritiikkiä maan johdon toimia kohtaan.
Krimin niemimaa liitettiin Venäjään alueen asukkaiden enemmistön tahdon mukaisesti. Ukrainan kriisin syveneminen johtuu Yhdysvaltain pyrkimyksestä perustaa maahan sillanpääasema Venäjään kohdistuvaa poliittista, taloudellista ja sotilaallista painostusta varten. Malesialaisen matkustajakoneen ampuivat alas Ukrainan hävittäjät amerikkalaisten käskystä.
Venäjän kansa on viisas kansa, ja luultavasti jo nyt hyvin ymmärtää, että valtion valvonnassa oleva media valehtelee sille yötä päivää – ovathan iäkkäämmät kokeneet saman aiemminkin. Mutta paremman tiedon puutteessa he uskovat myös, että toinen osapuoli valehtelee samalla tavoin – ja isänmaallisina ihmisinä pitävät parempana uskoa omia kuin vihollisen valheita.
Tähän lohduttomaan mielen- ja mediamaisemaan on Ukrainan kriisin myötä ilmestynyt uusi ja vaarallinen lisä, jonka toimittaja Andrei Arhangelski paljasti heinäkuun puolivälissä. Kyse on valtiollisten radiokanavien nuorista, siis hieman yli parikymppisistä juontajista, joita Arhangelski kutsuu uusneuvostolaisiksi radikaalitoimittajiksi.

Naapurin asialla
Kyse on Putinin aikakaudella varttuneesta toimittajapolvesta, joka uskoo Neuvostoliiton olleen maailman paras maa. He janoavat hyvitystä, vihaavat Yhdysvaltoja ja kapinoivaksi pikkuveljeksi mieltämäänsä Ukrainaa. He pitävät Putinia nynnynä ja tiukkaavat edessään kiemurtelevilta poliitikoilta, miksei Venäjä ole jo hyökännyt Ukrainaan.
Vanhempaa sukupolvea edustavien toimittajien työnä on viime viikkoina ollut heikkojen kohtien etsiminen vihollisen riveistä. Pienikin kritiikin murunen, jokainen pelon ja taloudellisen menetyksen ilmaus, otetaan naapurissa kiitollisena vastaan. Niitä toistetaan mediassa todisteena siitä, että EU:n pakotteet aiheuttavat vahinkoa vain sille itselleen. Jokaisesta EU-maasta on löytynyt sekä yrittäjiä että poliitikkoja, jotka ovat milloin halukkaasti, milloin tahtomattaan joutuneet Venäjän propagandan hyväksikäytön uhreiksi.

Eurooppa polvillaan
Toinen vakioteema on ollut EU-maiden täydellinen taloudellinen riippuvuus Venäjästä. Otetaan esimerkiksi slon.ru ja sen raportti maista, jotka kärsivät eniten Venäjän vastaisista pakotteista. ”Itävalta, Saksa, Suomi ja suuri osa Keski-, Itä-, ja Kaakkois-Eurooppaa on täysin riippuvainen Gazpromista... Bulgaria, Slovakia ja Suomi tuottavat valtaosan lisäarvosta Venäjältä tuotavien tuotteiden turvin. Erityisesti tämä koskee metalli- ja kemiateollisuutta, mutta myös tekstiili-, puunjalostus-, konepaja-, optiikka-, elektroniikka- ja kuljetusteollisuutta”.
Kun sitten presidentti Putin päätti Venäjän taloudellisista vastatoimista, riemulla ei ollut rajaa. Tässä vain muutama otsikko: ”Eurooppa shokissa”, ”Venäjän pakotteet uhkaavat luhistaa Vanhan mantereen talouden”, ”Elintarviketuottajat epätoivoissaan” jne. Erityisenä ilon aiheena ovat olleet Suomen maataloudelle ja erityisesti Valiolle aiheutetut vaikeudet.
Kaiken tämän uhon tavoitteena on salata se tosiasia, että Venäjän oma talous kääntyi miinukselle jo hyvissä ajoin ennen Ukrainan kriisiä ja että jokainen venäläinen on tänään keskimäärin neljänneksen köyhempi kuin vuosi sitten. Tämä ei ole Suomen hallituksen syytä, emmekä me suomalaiset tälle asialle mahda yhtään mitään, vaikka kaikki kilvan kiillottaisimme Putinin saapasta.

Maaottelu saunan lauteilla
Lopuksi opettavainen kertomus Ukrainan kriisin vaikutuksista.
Kolpinosta Suomeen suojalkapallon MM-kisoihin saapuneeseen joukkueeseen kuulunut pietarilaismies puraisi ottelun tiimellyksessä peliin osallistunutta suomalaisnaista, jonka katsoi rikkoneen sääntöjä.
Konflikti paisui poliittiseksi, kun suomalaiset ottelun jälkeen alkoivat saunassa väittää, että on oikein, että Venäjälle määrätään pakotteita. Tähän venäläiset huusivat vastaan, että ilman venäläisturisteja Suomen talous olisi pian nurin.
Kolpinolaismies pyysi puraisemaltaan suomalaisnaiselta anteeksi, mutta kultamitaliottelun aikana venäläisjoukkueen kannattajat huutelivat tuomarille epäillen häntä mm. poikkeavasta seksuaalisesta suuntautumisesta.
”Jos suomalaiset olisivat ymmärtäneet venäjää, koko joukkue olisi ajettu kentältä”, totesi vierasjoukkueen pelaaja ottelun jälkeen. ”Joskus sitä saa todella hävetä maanmiestensä puolesta”, hän huokasi.
Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen neljän viikon kuluttua.

  • m%C3%A4kel%C3%A4_jarmo2.jpg
    Jarmo Mäkelä

http://yle.fi/uutiset/venajan_verkossa_miksi_venaja_ei_ole_jo_hyokannyt/7410161
 
Tuore mielipide, jossa valotetaan taustaa Putinin näkemykselle siitä, että Venäjältä "varastettiin" voitto ensimmäisessä maailmansodassa.

"By the end of the last century, instead of being the world's richest nation, as it had looked set to become in 1913, Russia was one of the poorest and least developed in Europe. Finally, communism failed and the Soviet Union collapsed. Russia no doubt would have lost all the territories it could have won in World War I.

In the 1990s, Russia got a chance to rejoin the capitalist system. Instead, sky-high oil prices allowed it to coast without developing modern economic and political institutions. It never really left communism behind and now it is veering back to the past once more. It is pining away for the empire, seizing territory and even, in the words of Duma vice speaker Vladimir Zhirinovsky, itching to declare Vladimir Putin a kind of emperor.

And so, despite Putin's praise for pre-Soviet Russia, the country looks set once again to embark on a road to nowhere."

http://www.themoscowtimes.com/opinion/article/russia-pines-for-the-19th-century/505208.html
 
Tuore mielipide, jossa valotetaan taustaa Putinin näkemykselle siitä, että Venäjältä "varastettiin" voitto ensimmäisessä maailmansodassa.

"By the end of the last century, instead of being the world's richest nation, as it had looked set to become in 1913, Russia was one of the poorest and least developed in Europe. Finally, communism failed and the Soviet Union collapsed. Russia no doubt would have lost all the territories it could have won in World War I.

In the 1990s, Russia got a chance to rejoin the capitalist system. Instead, sky-high oil prices allowed it to coast without developing modern economic and political institutions. It never really left communism behind and now it is veering back to the past once more. It is pining away for the empire, seizing territory and even, in the words of Duma vice speaker Vladimir Zhirinovsky, itching to declare Vladimir Putin a kind of emperor.

And so, despite Putin's praise for pre-Soviet Russia, the country looks set once again to embark on a road to nowhere."

http://www.themoscowtimes.com/opinion/article/russia-pines-for-the-19th-century/505208.html

Mitenkäs meidän media uskaltaa tuommoisia kirjoittaa?
 
Eikös tuo ole Sanoman julkaisu?

Moscow Times? Kyllä Sanoma osti sen vuonna 2005, muttta eivät ne ole liiemmin kiinnostuneita kuin että homma toimii. Varsinainen tekijä on entinen Independent Media, joka perustettiin 1992. Vuodesta 2005 Sanoma Indepenent Media.

Eikä sillä väliä. Ei Venäjällä sitä kukaan lue.
 

An American 'RT' Wouldn't Sway Russians

5440-10-cartoon2015.jpg


Russia is planning to substantially expand its propaganda operations in Europe, according to a recent report in The Wall Street Journal. This propaganda effort is expected to be particularly aggressive in France and Germany, where there is substantial popular anger directed toward both the United States and Europe's political and economic institutions as well as sizable minorities who express sympathy for Russian interests.

While some people think this is a cardinal change in policy, it's actually a slightly more aggressive attempt in a long-running Russian strategy to drive a wedge between Europe and the United States. The tactics are new and innovative, there's heavy use of social media tools like Twitter and YouTube, but the goal remains the same: exploit the fact that many Western policies aren't very popular among the European public.

These Russian efforts have deeply alarmed many of those U.S.-based Russia specialists who favor a more confrontational approach, and they have been increasingly vocal in demanding that the U.S. and Europe respond in kind. Consider, for example, what former U.S. Ambassador Michael McFaul had to say about the need for a Western "information offensive."

"The West should disseminate accurate information about Russian actions and Western motivations, not only by providing more resources to traditional channels like Voice of America, but also by supporting new sources of reporting, like blogs and online news outlets."

When you take a step back, the argument advanced by McFaul and the other "info war" hawks is essentially the following: The Russians are wasting increasingly large amounts of their taxpayers' money to produce tendentious and biased media coverage. Therefore we need to do exactly the same thing.

Spending more money on government-run media, as McFaul recommends, is unlikely to be a very effective strategy or yield a significant return on investment. Americans should remember that, in today's world, government propaganda is almost useless at re-branding decisions that are unpopular in other countries.

The U.S. government spent untold millions of dollars trying to convince people that the Iraq war was a great idea: It "embedded" journalists with active-duty military units, it created and distributed all manner of reports detailing the "progress" being made under the new Iraqi government, and it even went so far as to create a brand new Arab-language media organization (Alhurra) to more effectively bring the American perspective to the Arab world.

But despite the considerable amount of time and money that was invested, global public opinion remained overwhelmingly unfavorable. Years later, the invasion of Iraq has done lasting damage to the United States' global reputation, and there's no indication that Radio Liberty or the Voice of America have done very much to repair it.

Depending on your point of view, Russia's actions in Ukraine might or might not be comparable to the United States' in Iraq — this is a debate in its own right, and I am therefore deliberately skirting it — but regardless of your opinion it is clear that the reality of Russia's actions is infinitely more important than their public presentation.

Polls have consistently shown that Europeans, even Europeans from countries with a generally positive inclination toward Russia, are opposed to the Russian government's actions in eastern Ukraine, since these actions are perceived as violations of Ukraine's territorial integrity. If, like most Europeans, you think that the annexation of Crimea was a blatant violation of Ukrainian sovereignty, no amount of glitzy news coverage is going to convince you that it is actually something that should be celebrated.

People seem to be forgetting the simple fact that the content of Russian policy is of decisive importance to its perception and, more importantly, to its popularity. Much of the goodwill that Russia built up among traditionalist conservatives in Europe was due to its persistent support of the classical conception of sovereignty, the idea that each country had the right to conduct its affairs without interference from moralizing foreigners or nosy UN bureaucrats.

For many years Russia largely practiced what it preached, and it vocally opposed virtually all international, and usually U.S.-led, attempts at regime change. It wasn't the Russian-ness of this policy that caused it to become popular, but its relevance to genuine concerns. To put it simply, people who didn't want the U.S. to intervene in other countries liked Russia's policy because it was in direct opposition to further interventions.

But if Russia's foreign policy, as currently seems to be the case, is becoming less about the defense of sovereignty and more about ethnicity — about the need to "protect" the millions of Russian "compatriots" living in the near abroad — its policies will continue to lose popularity.

An ethnic-based foreign policy, by definition, only appeals to people from that particular ethnicity. Regardless of what languages that Russia's state-funded international news channel RT broadcasts in, how many news anchors it hires, or how many fancy studios it constructs, only a tiny number of French or Germans can be expected to throw their support behind a Russia whose guiding principle is the defense of other Russians. There's just no connection between such a policy and any of the problems actually experienced by average Europeans.

The West already invests heavily in state-run news outlets with results that are — to put it charitably — rather mixed. A further increase in spending is unlikely to yield any marginal benefit.

And if the Russians want to throw good money after bad, if they want to spend tens of millions of dollars trying to sell a foreign policy increasingly grounded in conceptions of ethnicity that most Europeans find anachronistic and irrelevant, we should be mature enough to shrug our shoulders and respond simply: "Well, good luck with that."

- - - - Mark Adomanis is an MA/MBA candidate at the Lauder Institute at the University of Pennsylvania.
 
Setshinistä ei passaa kirjoitella mitä sattuu...

Rosneft Chief Sechin Wins Another Defamation Case Against Russian Newspaper
  • The Moscow Times
  • Aug. 26 2014 19:13
  • Last edited 19:13
A Moscow court on Tuesday ruled in favor of Rosneft president Igor Sechin in his defamation case against the Vedomosti business daily over an editorial it published in mid-June, news agency RBC reported.

The article implied that Sechin, who was deputy prime minister before his 2012 switch to Rosneft, is able to unlawfully influence state officials while enjoying de-facto independence at the company, where he allegedly answers to no one except President Vladimir Putin.

The Ostankino District Court's decision obligates the newspaper to retract passages from the article — written by deputy editor Kirill Kharatyan — that discredited Sechin's "honor, dignity and business reputation," the report said.

Sechin, whose connection with Putin goes back to St. Petersburg and the 1990s, was blacklisted by the U.S. over Russia's role in the Ukraine crisis. He did not seek financial compensation from the newspaper.

Vedomosti intends to appeal the ruling, its lawyer told RIA Novosti.

The paper is part of Sanoma Independent Media, which owns The Moscow Times and more than 50 other publications and media projects in Russia.

Earlier this month, Sechin successfully sued Forbes Russia and the Komsomolskaya Pravda newspaper for describing him as Russia's highest-grossing CEO and estimating his 2013 salary at $50 million. The court ordered the newspapers retract the statements.
 
Juttuja tihkuu Minskistä. Aluksi Putin halusi puhua etupäässä kaupasta ja oli kuin sotaa ei olisikaan.


Bv9u_uVCYAAUH6e.png
 
Most Russian Students Want to Find Jobs Abroad
  • The Moscow Times
  • Aug. 25 2014 22:03
  • Last edited 22:03
5441-40-Work-Maxim-Stulov_Vedomosti.jpg

Maxim Stulov / Vedomosti
Three of every four Russian university students would prefer to work abroad rather than in Russia, Newsru.com reported Monday, citing a survey conducted by Career.ru.

The survey revealed that 77 percent of Russian students found the prospect of overseas employment more appealing than working at home. Those most hopeful for overseas jobs were students completing their degrees in marketing and the humanities, the survey showed, while those studying medical and pedagogical degrees were more inclined to stay in Russia.

Half of the survey's respondents attributed their desire to find employment overseas to a higher standard of living there, and 36 percent were prepared to relocate for the long term.

Forty-six percent of respondents cited Europe as their ideal destination, while 10 percent said they were aiming to move to the U.S.

The survey was conducted from July 25 to Aug. 11 among 1,217 students. No margin of error was provided.

According to a Hays study from last December, Russia will have the world's biggest labor deficit by 2030. The country will need an additional 17 million specialists due to brain drain and declining demographics.
 
Viimeksi muokattu:
Öljykauppa siirtynyt pois dollarista. Muistattekos, mitä Saddam ja Gaddafi muuten tekivät just ennen kuin USA hyökkäsi ja jyräsi molemmat? Vinkkivinkki.
 
Moldovalaiset yrittävät hiipiä Romanian tuotannon varaan.

Moldova Inaugurates Gas Pipeline in Bid to Break Energy Reliance on Russia
  • Reuters
  • Aug. 28 2014 09:21
  • Last edited 09:21
gas-russia-moldova.jpg

Ints Kalnins / ReutersGas pressure gauges are pictured in Latvijas Gaze's underground gas storage facility in Incukalns, Latvia.
Moldova has taken a small but symbolic step toward easing its reliance on Russian gas imports by inaugurating a pipeline that will bring in Romanian gas from next week.

With fears mounting of a winter cut-off in gas supplies to Europe from Russia over the conflict in Ukraine, the prime ministers of Moldova and European Union member Romania on Wednesday formally unveiled the 43-kilometer pipeline on the 23rd anniversary of Moldova's independence from the Soviet Union.

The government led by Moldova's pro-Western prime minister, Iurie Leanca, signed up to closer ties with the EU earlier this year, defying warnings from Russia and joining ex-Soviet peers Ukraine and Georgia in pulling away from Moscow.

"Today is a very important date for Moldova's energy independence," Leanca told a crowd of about 200 people — among them EU Energy Commissioner Günther Oettinger — gathered in a field near the Moldovan village of Zagarancea.

"In a maximum of two years our energy system will be perfectly interconnected with Europe and we will be able to buy gas either from the East or West."

Initially, the pipeline will carry about 50 million cubic meters of gas a year to Moldova, a fraction of Romania's annual production of about 11 billion cubic meters and covering about 5 percent of Moldova's total needs.

But the pipeline has the potential to carry 1.5 billion cubic meters, which could cover Moldova's needs, providing Romania invests further in stations to boost pressure and Moldova extends the pipeline another 104 kilometers to its capital, Chisinau.

The inauguration comes against a backdrop of fresh fears of disruptions to Russian gas supplies to Europe, via Ukraine, over the coming winter.

Ukrainian Prime Minister Arseniy Yatsenyuk said on Wednesday Kiev knew of Russian plans to halt gas flows to Europe this winter, which Moscow denied.

Russian gas flows to Ukraine have been halted three times in the past decade due to price disputes, and flows to the EU were disrupted in 2006 and 2009 after Ukraine took some of the gas intended for the bloc to meet its own winter demand.

The EU provided about a third of the 26 million euros ($34 million) it cost to build the pipeline connecting the eastern Romanian city of Iasi to the small Moldovan town of Ungheni.

Moldovans gathered in the field said they hoped the pipeline would help boost their economy, one of the poorest in Europe, and bring down energy prices.

"When there are two competitors in a market, the buyer wins," said 42-year-old Alexei Ghebos, a public employee from a nearby village.

http://www.themoscowtimes.com/article/506029.html
 
http://suomi.fontanka.fi/articles/279/

Pietarissa toimiva Fontanka.ru -verkkolehti on 12 vuotta vanha mediakonkari ja Venäjän mediamarkkinoiden johtavia toimijoita. Vuodesta 2013 Fontanka kuuluu Bonnier -kustannustalon mediaperheeseen. Portaalia käyttää päivittäin 200 000 ihmistä, jotka vierailevat yhteensä n. miljoonalla sivulla. Suomi naapurimaana on aina ollut meidän kiinnostuksemme kärjessä. Perustimme venäjänkielisen fontanka.fi - sivuston, joka kertoo Suomen kulttuurista, perinteistä ja maidemme kahdenvälisistä suhteista. Kolmen vuoden aikana fontanka.fi sai uskollisen lukijakunnan, ja päivittäinen kävijämäärä nousi 10 000:en. Vuonna 2014 aloimme pilotoida myös suomenkielisen suomi.fontanka.fi -sivuston, joka tarjoaa lukijoille valitut palat Fontanka.ru:n ja Fontanka.fi:n sisällöistä.

http://www.bonnier.com/about-us/board-management/

fontanka.fi is St. Petersburg´s Internet portal about Finland. Here you will find news from Finland, reviews and articles, business in Finland, presentation of the best Finnish companies, market overviews. The web site also covers real estate, education, work, health resorts, and cities in Finland etc.fontanka.fi is published by Delovoy Peterburg, one of the leading business daily newspapers in the St. Petersburg region in Russia Federation.

Visiting AddressUlitsa Akademika Pavlova 5, St. Petersburg, Russian Federation
Postal AddressUlitsa Akademika Pavlova 5, RU-197022 St. Petersburg, Russian Federation
CountryRussia
Web sitewww.fontanka.fi
Email[email protected]
Phone+7 812 3282 828
Telefax+7 812 3269 701

http://www.bonnier.com/English-tags/Delovoy-Peterburg/
 
Viimeksi muokattu:
LAINAUS

Viha itää betonipäällystyksen läpi
YMqp6fxTrdRdJJiPOgod.jpg

Kuva: Sergei Nikolajev, Fontanka.ru

26 Elokuu 2014
Demokraattisen Pietarin mielenosoituksen yhteydessä puhjenneista tappeluista jäi suuhun karvas vastakkaiasettelun maku. Vastkakkain ovat asettuneet kaksi erilaista Venäjää - isänmaallinen (laajassa mielessä) ja liberaalinen (vielä laajemmassa mielessä). Vielä kome vuotta sitten väkivaltaa käytettiin ainoastaan sellaisissa mielenosoituksissa, jotka järjestettiin homojen, lesbojen, biseksuaalisten sekä taransgenderi -henkilöiden oikeuksien puolesta. Nyt agressin kohteeksi tulevat kaikkien opposition järjestämien mielenosoitusten osallistujat. Vihan taso ja ilmenemismuodot ovat asiantuntijoiden mukaan ennennäkymättömät. Isänmaalliset ovat vakuutettu että heidän velvollisuus on suojella maataan ”oransselta tunkelijoilta”. Liberaalit siirtyvät lähtökuoppiin, sillä oleskelunsa Venäjällä alkaa käydä mahdottomaksi.

Maailmojen sota
Nevskii prospektilla viime sununtaina Demokraattinen Pietari -puolueliiton järjestämä yksittäisten mielenosoittajien tempaus loppui odotetulla tavoin avoimiin kahakoihin ja käsirysyihin. Välivalta mielenosoittajia ja toimittajia kohtaan käytettiin pahimmillaan Malaja Sadovaja -kävekykadun kohdalla. Isänmaallisten väkivällan uhriksi joutin muun muassa Eho Moskvy -itsenäisen radiokanavan toimittaja Arsenii Vesnin, joka erehtyi pyytämään patriootteja esittäytymään. Hänet lyötiin kasvoihin. Muutama tunti kuluttua hän sai traumapolikliinikan päivystyksessä diagnosiksi lievän aivovamman.

Toimittajaa lyönyt ”patriootti” pidätettiin. Häntä uhkaa pahimmillaan kahden viikon aresti, vaikka Eho Moskvy:n päätoimittaja Aleksei Venediktovin mielestä teko täyttää vakavamman rikoksen tunnutmerkit, sillä kyse on toimittajan toiminnan tahallisesta estämisestä. Tästä rikoksesta voi saada viiden vuoden ehdottoman tuomion. Päätoimittaja Venediktov kertoi jälkikäteen blogissaan aikomuksesta haastaa syyllistä oikeuteen.

Ikään kuin vastaukseksi tähän muuten kirjaava isänmaallinen porukka kirjoitti yksimielisesti Vkontakte -sosiaalisessa verkostossa, että toimittajan on oltava tyytyväinen: hän jäi eloon, vaikka hänen kohdalla olisi voinut käydä toisin.

Toivottomien loputon taistelu
Nyt oppositiomieliset mielenosoittajat tietävät jo törmäävänsä Yrjön nauhaa kantaviin vastustajiin. He silti haluavat osoittaa mieltä. Vesna (Kevät) -liikkeen aktiivi Nikolai Artemenko kertoo, että yhden henkilön mielenosoitukset ovat jääneet miltei ainoaksi mielipideilmaisukanavaksi. Hänelle on selvä, ettei tavallinen kaupunkilainen sueraa harvoja radio- ja televisiokanavia, joiden uutis- ja ohjelmatarjonta poikkeavat valtion kanavista. Jos hän itse julkaisee blogikirjoituksen tai vaikka kommentoi asiaa Fontankalle, sitä lukevat joitain tuhansia ihmisiä, jotka ovat suurelta osin samaa miletä. Siksi mielen osoittaminen ja esittäminen muille kaupunkilaisille on erittäin tärkeä.

Hän on ilman muuta valmis keskustelemaan paikan päällä isänmaallisten aktiivien kanssa ja kuulemaan heidän mielipiteensä, vaikka ei katso niitä oikeiksi.

Heterot homijen oikeuksien puolesta -liiton koordinaattori Natalja Tsymbalovan mukaan suuri osa hänen tutunsa ovat luopumassa taustelusta systemiä vastaan, sillä heillä ei enää ole siihen tarmoa. Jotkut jatkavat kuitenkin taisteluaan vaikka itse taistelua varten: he katsovat, että edes jonkun pitää mennä kertomaan yhteiskunnan epäkohdista.

Kuitenkin isänmaallishenkisten vastustajien vihamielisyys ja avoin väkivalta pelottavat mielenosoittajia. Sunnuntain mielenosoitus oli käytännössä yhtä kahakkaa. Tilanne on pahentunut maaliskuusta lähtien huomattvasti. Tsymbalova vertailee tilannetta koiralauman usuttamiseen: vastustajat huutavat ja hyökkäävät, mutteivat kuule yhtään järjen ääntä. Huolestuttavinta on kuitenkin se, että media kertoo agression olevan aito kansan asenne liberaaleja kohtaan.

Oranssia tunkelijoita vastaan
Pietarin kaupunginneuvoston jäsen Jevgenii Mironov tiedetään olevan isänmaallisliikkeiden taustavaikuttaja. Hän kommentoi tapahtunutta omalla tavoin: ”Haluan kiinnittää huomiotanne siihen, että Demokraattiden Pietarin mielenosoittajat toivat toimittajan valmiiksi mukaan mielenosoitukseen. Eli he olivat valmistelemassa provokaation, johon medialla oli oma roolinsa. Olimme puolestamme myös valmistautuneet ja kuvasimme kaikki tapahtumat. Videossa näkyy selvästi ettei kuka lyönyt ketään - siellä tapahtui sellainen kahakka, nimenomaan kahakka, ei mitään väkivaltaa. Mitä tulee toimittajaan, niin se oli Eho Moskvy -radiokanavan provokaattori, joka käyttää valehtelua aseena taistelussaan. Hänhän ei tänäänkään puhunut enää mistään lyömisestä vain ainoastaan siitä taulutietokoneesta, joka lyötiin hänen kädestä. Nauhoitimme sen. Aivovamma? Mutta hän on sitä Eho Moskvy -väkeä, tiedä hän missä se vamma on saatu.

Fedorov ei salaa sitä, että hänen kannattajansa tulivat Malaja Sadovajalle nimittäin mielenosoittajien takia. He saivat tietää mielenosoituksesta kuukausi ennen ja alkoivat valmistella. Fedorovin mukaan heillä on tietoa sitä että Pietarissa voi tapahtua kuvernöörin vaalipäivänä ”oranssi hyökkäys” Maidanin tyyliin ja jotkut tahot ovat luvanneet tuomaan kaupunkiin aseisetuja taistelijoita. Siksi mielenosoituksien vastustaminen on puolustusta pettureita ja agentteja vastaan.

Miten 20 yksittäistä mielenosoittajaa voivat kaataa Venäjän valtiota, jossa asuu 140 000 000 ihmistä? Fedorov taas muistuttaa Kiovasta, jossa Maidanille tulivat alun perin joitain kymmeniä ihmisiä - mutta lopuksi tapahtui vallankaappaus.

Krim epäsovun omenana
Levada -tilastotutkimuskeskuksen yhetiskunnallis-poliittisten tutkimusten osaston johtaja Natalja Zorkajan mielestä eri aatteiden kannattajien konflikteja ilmenevät muissakin kaupungeissa - useimmiten Moskovassa. Siellä isänmaallisten toimintaa ei aina voi selittää loogisesti. Esimerkiksi, isänmaallisten vihakohteeksi joutui Žan-Žak -ravintola, joka katsotaan pahimman liberalismin pesäksi, vaikka käytännössä se on enimäkkseen boheemipaikka. Patriottien hyökkäysten taustalla on viha maan elämäntapojen muutoksia kohtaan sekä edistystä kohtaan. Demokratian kannattajat ärsyttivät isänmaallisia tahoja muutama vuosi sitten osoittamalla mieltä rehellisten vaalien puolesta. Isänmaalliset toki tajuavat Venäjän valtiorakenteiden epäkohdat, mutta he eivät tahdo muuttaa mitään. Venäjän kansa kokee jatkuvasti, ettei muutoksi ole mahdollisia - sillä he ovat kansana voimattomia tekemään mitään asian eteen - siksi he torjuvat ajatuksen muutoksesta. Siksi heidän viha ja ahdistus kohdistuvat niihin, jotka yrittävät muuttaa edes jotain.

Samalla isänmaallisuus on Venäjällä huikealla nousulla. Tilannetta voi vertailla vuoden 2008 ilmapiiriin, joka vallitsi yhteiskunnassa Georgian sodan aikana sillä erolla, että nyt erikoisen isänmaallisuuden voima on monikertaistunut ja kestää helmikuusta asti, jolloin Krim liitettiin Venäjään. Tämä isänmaallisuus on sisältään monisyinen: siitä tukevat sekä reaktio Ukrainan tapahtumiin että slaavilaiset identiteetin hakuprosessi. ”Yhteiskunta on agresiivisessa tilassa. Järkyttävintä on, että ihmiset tajuavat television uutis- ja ohjelmatarjonta olevan propagandaa, mutta ovat valmis uskomaan ja tottelemaan” - Zorkaja toteaa.

Olga Mjasnikova, Fontanka.ru

TÄSSÄ "TAKINKÄÄNTÄJÄN" NÄKEMYKSIÄ - Hieman totutusta propagandasta poikkevaa...

LINKKI
Ukraina oli kuin kadulla makaava tajuton nainen, jonka avoimessa käsilaukussa näkyi Krim

0dVh18PDF98r849XMoOb.jpg

Kuva: Jevgenii Asmolov, DP

18 Elokuu 2014
Aleksandr Nevzorov nousi kuuluisuuteen perestroikan aallolla tv-toimittajana, jonka juontamasta 600 sekuntia -uutisohjelmasta tuli nopeasti supersuosittu. Julkisuudessa hän tuki avoimesti 90-luvun isänmaallista liikettä ”Naši (Meidän ihmisemme)”. Nevzorov osallistui oman määritelmänsä mukaan palkkasotilaana paikalliskonflikteihin Vuoristo-Karabahissa ja Tšetšeniassa sekä Baltian maiden levottomuuksiin. Hänet tunnettiin imperiumiaatteen kannattajana. 2000-luvulla hän vetäytyi vuosiksi julkisuudesta tutkimaan fysiologiaa ja kehittämään uudenlaista ratsastuskoulua. Erakkovaiheen tuloksena oli muun muassa muutama perusteellinen dokumenttielokuva ihmisen ja hevosen yhteisestä historiasta ja hevosten käyttäytymisestä. Nevzorov palasi yllättäen julkisuuteen Putinin kriitikkona, muttei liittynyt Venäjän opposition riveihin. Mikä sai hänet muuttamaan maailmankatsomustaan ja hylkäämään imperiumin? Tästä hän keskustelee Fontankan toimittajan Irina Tumakovan kanssa.

Keskustelimme viime kerran vuosi sitten. Sanoitte silloin olevanne presidentti Putinille velkaa — siksi pysytte hänen luottomiehenä ja tunnette sympatiaa häntä kohtaan. Kun luen teidän nykyisiä kolumnejanne Snob-verkkojulkaisussa, tekee mieli kysyä teiltä: oletteko jo maksaneet kyseisen velan pois?

— Ei. Siksi minä aina käsittelen Putinia ulkopuolisena suhteessa erilaisiin tapauksiin. Ensiksi, katson hänen olevan psyykkisesti täysin normaali yksilö. Hän ei ole yksin syypää yhteiseen painajaisemme — vaikka väitteeni kuulostaisikin hurjalta. Hän yritti aluksi hallita tilannetta tiettyjä vapauksia, sananvapautta ja sivistystasoa suojellen. Mutta tämä ei kansaa innostanut. Kansaa alettiin taas ruoskia ja liimata yhteen miten typerimmillä ja aggressiivisimmilla aatteilla. Silloin Putin oivalsi, että mitä rajummin hallitsee — sitä paremmin se tehoaa, ja mitä julmemmin toimii — sitä vahvempi kannatus.

Hänen kannatuksensa ei juurikaan ole laskenut näiden 14 vuoden aikana. Milloin hän teidän mielestänne tajusi, että kansaa pitää kohdella niin?

— En voi kuvitella hänen puolestaan, mutta olettaisin että muiden pietarilaisten tapaan hän on taipuvainen reflektoimaan ja asetti itselleen tavoitteeksi maan pelastamisen hajoamiselta keinolla millä hyvänsä. Itse en kykene ymmärtämään, miksi tämä maa pitää ylipäätänsä pelastaa, mutta Putinilla nyt on sellainen halu. Valitettavasti pelastusoperaatio voidaan suorittaa vain yllämainituin raaoin keinoin, typerin ja kauhein keinoin, jotka altistavat meidät tulevaisuudessa lukuisille katastrofeille.

Mikä on katastrofeista ensimmäinen?

— Krim, tietysti! Ilman muuta. <…> Ennen Krimiä harva pystyi huolestumaan yhteiskunnassa meneillään olevista prosesseista — sillä tavallinen ihminen ei voi tällaisia prosesseja havaita. Nyt asia on selvä. On selvä, että katastrofit tulevat toinen toisensa perään: sota, vallankumous, hajoaminen — ja näin pois päin. Se on selvä ja se on tulossa. <…> Krim toimi ainoastaan laukaisijana — tuntemattomien historiallisten voimien laukaisijana, joka sai ihmiset liikkeelle. Mitä Venäjä nyt näyttää maailmalle? Sitä, että vaikka se on osa Eurooppaa, tavallaan Euroopan hemmoteltu lapsi… katsotaan ympärillemme: mitä venäläistä ympäristössämme on? Kertokaa minulle? Edes jokin esine. Novellit? Kirjallisuutta? Nämä kaikki muodot ovat tulleet Euroopasta, ne ovat lainattu ja sovellettu. Lähes kaikki on lainattu, jopa matuška-nukke: alun perin se oli japanilainen jumalan patsas, se tuotiin Moskovaan 1800-luvun lopulla. Kaikki ihastuivat japanilaiseen puutyöhön: iloiset, pulskat, pyöreät ukkelit, jotka mahtuvat toisiinsa. Se kopioitiin heti. <…> Eurooppa on suuri ja ihmeellinen yhteisö, johon kuulumme. Se on myös suuntamme — se, mitä kutsumme Länneksi. Yhtäkkiä alamme sylkeä juurillemme. Tällaisesta ei noin vain voi selvitä.

Ihmettelen suuresti kuullessani teiltä tätä kaikkea. Muistan vielä ”Meidän ihmisemme” —liikkeenne 90-luvulta.

— Jos koko elämänsä ajan on ollut imperiumi-aatteen kannattaja, alkaa ymmärtää imperiumin todellisen merkityksen. Tajuaa, ettei tämä imperiumi-sepitys ole minkään arvoinen, se ei ole edes sormenpään arvoinen. Puhumattakaan sotien kauhuista, palaneista ruumiiden osista ja siitä kaikesta, millä mahdista on tapana joutua maksamaan. Imperiumin suuren valheen hinta on liian korkea — sitäpaitsi hintaa maksavat ne, joille sen maksaminen ei lainkaan kuulu.

Eli nyt ei tekisi mieli mennä Strelkovin rinnalle Donetskiin?

— Tämä aihe on minun tuskallisimpia kipupisteitäni. Toivon avoimesti voittoa Ukrainalle, toivon sille mahdollisimman pikaista voittoa, mutten iloitse Ukrainan armeijan etenemisestä. Tämä siksi, että moni siellä taisteleva ihminen, joita kutsun oikeutetusti terroristiksi, on minulle tavalla tai toisella tuttu. Minä en oikeastaan ymmärrä mitä Ukrainassa tapahtuu. Olen sinne kuitenkin yhteydessä. Vaikka olemme barrikadien eri puolilla, saan silti sieltä tietoa tapahtuvasta. En pysty ymmärtämään, miksi nämä ihmiset, todelliset sodan pirut, sodan koirat, jotka osaavat sodan A:sta Ö:hön — miksi he kuolevat toinen toisensa jälkeen? Miten Ukraina naurettavan armeijansa kanssa onnistuu tuhoamaan nämä ainutlaatuiset soturit? Epäilen, ettemme tiedä koko totuutta. Mutta se, että Donetskin ja Luhanskin itsepuolustuksessa taistelevat ovat minun tuttujani, ei muuta sitä asiaa, että he ovat terroristeja — sanon sen heillekin suoraan. Niin ei saa sotia, kuin he sotivat. Ei saa suojautua terveyskeskuksissa, ei saa suojautua pelästyneiden naisten taakse — ja silti leikkiä kansallissankaria. Tämä ei ole sankaruutta vaan terrorismia. <…> Siellä on valittu tietynlainen sodan tyyli: ammutaan naisten selkien takaa, terveysasemien takaa… Tässä ei ole mitään epäselvää./Tästä ei kukaan voi olla mitään muuta mieltä. Siksi eräät tutut palkkasotilaat, joihin tutustuin Vuoristo-Karabahissa, Transnistriassa ja Jugoslaviassa, ovat lähteneet Donetskista. He eivät suostuneet terroristeiksi. <…> Vaikka siellä tapahtuu hirvittäviä kauheuksia, siellä on eräitä ihmisiä, jotka ovat pohjimmiltaan kunnon ihmisiä — vaikka he ovatkin terroristeja ja osallisia kauhuihin. <…> Heidän edelliset tekonsa puhuvat heidän puolesta. <…> Siinä, missä minä pääsin irti imperiumi-huumeesta, he saivat isomman annoksen sitä. Itse asiassa ei riitä, että tutustut imperiumi-aatteeseen vain teoriassa kirjojen kautta. Pitää…

Onhan heillä jo käytännöllistäkin kokemusta…

— Totta. Valitettavasti. He toteuttavat siellä imperialistista politiikkaa. Takaisin paluuta heillä ei ole. Girkin (Strelkov) ei pääse nyt kulkemaan maailmassa missään muualla kuin ”ei kenenkään maalla”. Jos oletetaan, että he onnistuvat lähtemään sieltä livohkaan, ukrainalaiset tekevät kaikkensa, jotta heidät leimattaisiin muualla maailmassa sotarikollisiksi. Todisteita riittää. Niitä ei tarvitse edes sen kummemmin tutkia. Heti kun tilanne rauhoittuu ja ensimmäiset joukkohaudat avataan, paikallinen väestö alkaa todistaa itsepuolustusjoukkoja vastaan.

Haluaisin palata presidentti Putiniin. Eräässä teidän kirjoituksessanne on seuraava lause: Vallankumousta tarvitaan Venäjän kansan muuttamiseen, ei vallan vaihtamiseen. <…> Mitä se tarkoittaa?

— Sitä mitä se tarkoittaa. Kunnes kansa… Mitä me ylipäätänsä käsitämme käsitteen ”kansa”? Kun me sanomme joistain ihmisryhmistä ”ne alkoholistit”, ”ne Putinin kannatuksen nostajat”, ”ne, joista muutama miljoona on narkomaaneja”, me tarkoitamme kansaa. Joten sanoessamme ”kansa” kannattaisi yksilöidä, mistä ilmiöstä on kyse, ja kuvitella kansan todelliset kasvot.

Emmekö me ole myös kansaa?

— En osaa sanoa. Minä en ole kansaa — se on tosiasia. Minä en tiedä itsestäni yhtään mitään: en ole ortodoksi, en kannata vahvaa valtiota, en ole isänmaallinen — millaista Venäjän kansaa minä oikein edustan?

Okei, nyt pelottaa edes kysyä, miten se kansan voi vaihtaa ja minkälaiseksi?

— Heti kun kansan nykyiset näkemykset alkavat tuntua heistä epämukavilta, kansan näkökulma vaihtuu. Kansalla ei yleensä ole varsinaista näkökulmaa. Tai paremmin sanottuna kansalla on se mielipide, mikä sille on syötetty — tai tuputettu, esimerkiksi, television kautta. Ihmisillä ei ole taipumusta erityisesti ajatella omilla aivoillaan. Ne, jotka nyt huutavat ”Meidän Krim!” eivät kerta kaikkiaan tajua, mikä pommi siinä yhdessä sanassa piilee. Mikä uhka se on Venäjälle, minkä nimeen he huutavat. Pelkään että olemme tuhon partaalla.

Ette ole oikeastaan vastanneet kysymykseemme siitä, miten kansa saadaan muuttumaan, mutta haluan kysyä meitä odottavasta tuhosta…

— Kansaa ei tarvitse muuttaa väkisin. Kansa muuttuu toisenlaiseksi heti, kun sen näkökanta alkaa hankaloittaa kansan arkea. <…> Tarkoitan sitä, että ihmiset voivat parantua siitä šovinistisesta kuumeesta, jota heihin tartutetaan. Tiedättekö muuten, kuka keksi Venäjän kansallisaatteen?

Mitä aatetta tarkoitatte? Niitä on esitelty viime aikoina aika monta.

— Meillä on aina vain ollut yksi ja sama aate: Kolmas Rooma, erityistie, henkisyys… Kaikki, mikä aina loppuu siihen, että vihollisen suolet kietoutuvat panssarivaunun telaketjuihin — eli sotaan. Valitettavasti tämä šovinistinen ”venäläinen kansallisaate” johtaa poikkeuksetta joko sotaan omaa tai toista kansaa vastaan. Onneksi tämän aatteen rinnalla on olemassa toisenlainen Venäjä: fysiologi Pavlovin Venäjä, rakettifyysikko Tsiolkovskin Venäjä… Se on aivan toisenlainen maa, maa, joka on olemassa Venäjän rajojen sisällä kuin tytärpuoli äitipuolen talossa. Juuri tämä Venäjä pyrkii kohti tasapainoa, sivistystä ja Eurooppaa.

Voiko katsoa 90-luvujen muutoksia uuden, eurooppalaisen Venäjän ituina?

— Vaikeaa sanoa. Vapauden huuma oli niin voimakasta, vapaus tavoitteena, keinona ja elämän sisältönä oli niin kiehtovaa… Silloin oli mahdotonta täsmentää identiteettiämme. Olimme kuin hypnotisoituja: toisille olo vain oli helppoa, toisille raskasta. <…> Minulle ne ajat olivat raskaita, sillä minä olen isänmaallinen, Neuvostoliitto merkitsi minulle paljon. Olin palvellut pitkään imperiumin sotilaana, sellaisena, joka pysyi lujana viimeisen asti.

Puhuitte meitä odottavasta tuhosta…

— Se perinteinen kokonaisuus: sota, vallankumous ja valtakunnan hajoaminen…

Puhutte niistä niin ohimenneen!

— Minä en ole tuhon syy, vaan syynä siihen ovat historian lait, joiden toteutumista olemme seuranneet monissa muissa maissa — ja myös kotimaassamme. On turhaa kuvitella, että astuessamme haravan päälle onnistumme välttämään päähämme kohdistuvan iskun.

Olemmeko jo astumaisillamme haravaan?

— Olemme jo astuneet. Haravan varsi on jo matkalla kohti otsaamme.

Miksi separatistit häviävät taistelunsa Ukrainassa? Kehuitte niin uljain sanoin heidän osaamistaan…

— Eivät siellä kaikki ole osaavia. Suurilta osin siellä taistelee osaamatonta väkeä, ja heidän keskuudessaan on paljon rikollisia. Asiansa osaavia palkkasotilaita on vähän. Palkkasotilasyhteisö alkoi muodostua Venäjällä Vuoristo-Karabahin konfliktin aikana. Silloin heitä oli noin 120. Jugoslavian jälkeen jäi 80. Tšetšenian kahden sodan jälkeen vain 40. Heitä on periaatteessakin vähän. Puolet ei edes suostunut sotimaan Donbassissa, sillä he eivät tahdo sotia ampumalla synnytyssairaalan ikkunoista. Seitsemän on tähän mennessä kuollut. <…> Ukrainan armeija onnistuu tappamaan heitä, mikä on ihmeellistä. Sanoin jo, etten oikein taida ymmärtää, mitä siellä tapahtuu. Mutta sen sijaan käsitän, että miten pidempään tämä konflikti kestää — sitä paremmat mahdollisuudet on Venäjällä välttää täysimittainen sota. <…> Moni meistä on nyt ukrainalaisten puolella. Itse kannatan täysin terrorinvastaista operaatiota. Mutta minulle on päivänselvää, että heti Donbassin kukistettua Ukraina nostaa pöydälle Krimin. Kuvitelkaa Ukraina vaikka naisena, joka makaa kadulla tajuttomana, verta vuotaen. Hänen avoimesta käsilaukustaan näkyy Krim. Houkutusta on vaikeaa vastusta. Venäjä kähveltää Krimin itselleen. Sotarosvous on siinä mielessä kaksipiippuinen juttu, että jossain tapauksessa elävä ja terve tarvitsee ryöstettyä esinettä enemmän kuin tajuttomana makaava. Mutta tajuton tulee ennemmin tai myöhemmin tajuihinsa ja lähtee vaatimaan omaisuuttaan takaisin. Ja se merkitsee todellisen taistelun alkua. Tämä on meillä edessä — oikea, avoin ja peittelemätön sota. Siksi tekee väkisin mieli viivyttää tämän erittäin todennäköisen kohtalomme toteumista mahdollisimman pitkän aikaa.

Irina Tumakova, Fontanka.ru



 
Tuohon edelläolevaan (18.8.2014) saattoi olla viittaus jo UKRAINA-haarassa?
 
Back
Top