Valko-Venäjä

Niin nyt on joo, mut ois voinut olla aika paljon aikaisemminkii mut ihan hiljaa oli lehdet.
Mutta eihän sitä ehdi kertoa uutisia Valko-Venäjästä, kun samaan aikaan pitää saada ulos todellinen skuuppi, jossa Jani-Miihkali avautuu olevansa hyper-bi-a-multi-homo-hetero-normi-pervoseksuaali...
 
Joidenkin mielestä 70-luvun lopulla näissä saunaseurueissa oli tärkeää sekin että tuolloinen PV:n komentaja kenraali Lauri Sutela veti tiukkaa linjaa suhteessa mahdolliseen sotilaalliseen YYA-yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa.

Paljosta olemme Sutelalle kiitollisuudenvelassa. Hän torjui kymmenet painostusyritykset, joista vaatimus yhteisharjoituksista on kuuluisin.

Joskus vain yksi mies, jos hän on oikeassa paikassa ja ikiaikaista rotua, oikea sotilas, voi pelastaa isänmaan.

Pääesikunnan entisen tiedustelupäällikön, kenraalimajuri Heiskasen kirja Noottikriisi ja yhteiset sotaharjoitukset (Otava) paljasti vuonna 1993, että pesidentti Urho Kekkosen sotilaspolitiikka oli 1970-luvulla pehmeää ja haparoivaa. Yya-sopimuksen herkimpiin kohtiin liittyviä idänsuhteita johti puolustusvoimien komentaja kenraali Lauri Sutela.

Jukka Tarkka kirjoitti 1993: "Hän katkaisi terminologiset keskustelut, hän torjui protokollan, hän pysäytti Kekkosen esikuntayhteistyötä koskeneet kaavailut, hän kieltäytyi Moskovassa sotaharjoituksista, ja hän huolehti siitä, että asiaan ei virallisesti palattu."

Muutkin vanhat kenraalit olivat tarkkana.

Lauri Sutela kirjasi päiväkirjaansa, miten marsalkka Ogarkov oli tehnyt protokollan valmiiksi ja tarjosi sitä kenraali Junttilalle tutustumista varten. Junttila ei ottanut papereita vastaan. ”Jos olisi ottanut vastaan, sitä olisi ollut pakko käsitellä ja prosessi olisi lähtenyt liikkeelle”

Sutela oli rintamamies, komppanianpäällikkö, tiedustelumies.

Kekkonen horjui asiassa. Neukit yrittivät simputtaa Sutelaa.

Hannu Rautkallio kirjoitti:

"- - projekti avata sotilaallinen yhteistyö Suomen kanssa johti kenraali Sutelan henkilökohtaiseen kiirastuleen. Hänen kestävyyttään koeteltiin. Mikä traagisinta, presidentti Kekkosen hiljaisella tuella. Jos presidentti olisi alusta pitäen ottanut jyrkän vastustavan linjan Stepanovin esityksiin, hanketta ei olisi varmuudella jatkettu enää Kultarannan keskusteluyritysten jälkeen. Sutelan päiväkirjojen perusteella näyttää siltä, että Kekkonen oli jäänyt sivusta seuraamaan prosessin kulkua. Presidentti asetti Sutelan yksin eturintamaan.”

Sutela oli vielä vuonna 1978 Moskovassa hyvin yksinäisenä, lähes kidnapattuna.

Hän muisteli itse:

Minut aivan kirjaimellisesti eristettiin Moskovassa. Minut vietiin vanhaan taloon yöksi. …se oli autio, ei sähköä, ei vettä. Minulle annetussa huoneessa oli rautasänky, lakanat ja peite olivat kosteita. Olivatko ne tahallaan kastettu? Vapisin hirveästi kylmän ja kosteuden vuoksi. Olin horkassa. …Isännät todellakin kostivat minulle Kultarannan keskustelujen epäonnistumisen mahdollisimman karkealla tavalla."

Seuraavana päivänä, siis syyskuussa 1978, Ustinov ehdotti keskusteluja ”yhteisesti kiinnostavista asioista”. Sutela kieltäytyi.

Viisi marsalkkaa istui vastapäätä.

”Sanoin, että minulla ei ole valtuuksia keskusteluihin. Havaitsin Ustinovin koettavan saada minut ansaan. Muistin Kekkosen evästyksen, ’älä pane heti hanttiin’. Toimin juuri päinvastaisesti.

Minulle kenraali Lauri Sutela on kylmän sodan ajan suuri suomalainen. Ehkä paras komentaja, joka rauhan aikana on ollut.
 
Joopa joo, olisko aika vähän rauhoittua, eikä työntää ihan koko Twitteriä tänne?
Aye, aye! Vastavallankumous tulee todennäköisesti myöhemmin. Tässä vaiheessa uskon, että Euroopan johtajat jo tietävät.
Edit: Tai sitten kyseessä on demonstraatioluontoinen uhkaus. Ainakin johtajilla tuntui olevan hätä.
 
Viimeksi muokattu:
Paljosta olemme Sutelalle kiitollisuudenvelassa. Hän torjui kymmenet painostusyritykset, joista vaatimus yhteisharjoituksista on kuuluisin.

Joskus vain yksi mies, jos hän on oikeassa paikassa ja ikiaikaista rotua, oikea sotilas, voi pelastaa isänmaan.

Pääesikunnan entisen tiedustelupäällikön, kenraalimajuri Heiskasen kirja Noottikriisi ja yhteiset sotaharjoitukset (Otava) paljasti vuonna 1993, että pesidentti Urho Kekkosen sotilaspolitiikka oli 1970-luvulla pehmeää ja haparoivaa. Yya-sopimuksen herkimpiin kohtiin liittyviä idänsuhteita johti puolustusvoimien komentaja kenraali Lauri Sutela.

Jukka Tarkka kirjoitti 1993: "Hän katkaisi terminologiset keskustelut, hän torjui protokollan, hän pysäytti Kekkosen esikuntayhteistyötä koskeneet kaavailut, hän kieltäytyi Moskovassa sotaharjoituksista, ja hän huolehti siitä, että asiaan ei virallisesti palattu."

Muutkin vanhat kenraalit olivat tarkkana.

Lauri Sutela kirjasi päiväkirjaansa, miten marsalkka Ogarkov oli tehnyt protokollan valmiiksi ja tarjosi sitä kenraali Junttilalle tutustumista varten. Junttila ei ottanut papereita vastaan. ”Jos olisi ottanut vastaan, sitä olisi ollut pakko käsitellä ja prosessi olisi lähtenyt liikkeelle”

Sutela oli rintamamies, komppanianpäällikkö, tiedustelumies.

Kekkonen horjui asiassa. Neukit yrittivät simputtaa Sutelaa.

Hannu Rautkallio kirjoitti:

"- - projekti avata sotilaallinen yhteistyö Suomen kanssa johti kenraali Sutelan henkilökohtaiseen kiirastuleen. Hänen kestävyyttään koeteltiin. Mikä traagisinta, presidentti Kekkosen hiljaisella tuella. Jos presidentti olisi alusta pitäen ottanut jyrkän vastustavan linjan Stepanovin esityksiin, hanketta ei olisi varmuudella jatkettu enää Kultarannan keskusteluyritysten jälkeen. Sutelan päiväkirjojen perusteella näyttää siltä, että Kekkonen oli jäänyt sivusta seuraamaan prosessin kulkua. Presidentti asetti Sutelan yksin eturintamaan.”

Sutela oli vielä vuonna 1978 Moskovassa hyvin yksinäisenä, lähes kidnapattuna.

Hän muisteli itse:

Minut aivan kirjaimellisesti eristettiin Moskovassa. Minut vietiin vanhaan taloon yöksi. …se oli autio, ei sähköä, ei vettä. Minulle annetussa huoneessa oli rautasänky, lakanat ja peite olivat kosteita. Olivatko ne tahallaan kastettu? Vapisin hirveästi kylmän ja kosteuden vuoksi. Olin horkassa. …Isännät todellakin kostivat minulle Kultarannan keskustelujen epäonnistumisen mahdollisimman karkealla tavalla."

Seuraavana päivänä, siis syyskuussa 1978, Ustinov ehdotti keskusteluja ”yhteisesti kiinnostavista asioista”. Sutela kieltäytyi.

Viisi marsalkkaa istui vastapäätä.

”Sanoin, että minulla ei ole valtuuksia keskusteluihin. Havaitsin Ustinovin koettavan saada minut ansaan. Muistin Kekkosen evästyksen, ’älä pane heti hanttiin’. Toimin juuri päinvastaisesti.

Minulle kenraali Lauri Sutela on kylmän sodan ajan suuri suomalainen. Ehkä paras komentaja, joka rauhan aikana on ollut.

Jostain muistan lukeneeni anekdootin, joka meni osapuilleen näin:

Sutela oli palannut vierailulta Neuvostoliitosta. Ruotuväkeen piti saada asiaa koskeva uutisjuttu. Sutela ja lehden toimittaja kävivät yhdessä läpi vierailun isäntien kautta saatuja valokuvia. Kaikki kuvat olivat jostain virallisesta kättelyseremoniasta.

Sutelan pitäessä yhtä valokuvaa kädessään tokaisi lehden toimittaja: "Tuohan on ihan kuin Terijoen hallituksen perustamistilaisuudesta." Sutela vastasi tähän: "Ei helvetti ! Niinpä onkin." Ja tämän jälkeen PV:n komentaja pudotti kuvan kädestään aivan kuten se olisi fyysisesti polttanut tämän kämmentä.
 
Back
Top