Valko-Venäjä

Vonka kirjoitti:
Jos tänne sekaan mahtuisi vähän tarkastelua.

Mielestäni Valko-Venäjän levottomuudet tarjoavat Venäjälle tilaisuuden vaihtaa johtoa tai vakiinnuttaa se.

Venäjän sotilaallinen väliintulo voi tietenkin pelastaa Lukašenkon, mutta haluaako Venäjä juuri hänen pysyvän siellä? Millä hinnalla? Jos Valko-Venäjän kansa ei osta Nato-uhkakuvaa, kuten epäilen, se voi myös katkeroitua valtioliitolle, jos Venäjä tulee liikaa tontille. Väkijoukot ovat jo aika suuttuneita väkivallasta, muutamista kuolemista ja pidätyksistä. Vaikka alistuisivat, eivät unohda.

Valko-Venäjän merkityksestä... Maanpuolustuskorkeakoulussa kapteeni Juurakko tutki Valko-Venäjää viime vuonna. Referoin johtopäätöksiä:

Suurvalta-asema on keskeinen Venäjän sotilaspolitiikkaa ohjaava kansallinen intressi. Valko-Venäjällä on tärkeä rooli Venäjän liittolaisena tämän suurvalta-aseman rakentamisessa. Sotilaspolitiikan alalta Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitto toimii tässä tärkeimpänä välineenä.

Valko-Venäjän asema näyttäytyy tapauskohtaisesti osana Venäjän sisäistä ja ulkoista sotilaspolitiikkaa. Liittolaisena Valko-Venäjä näyttäytyy pääsääntöisesti suvereenina valtiona osana Venäjän ulkoista sotilaspolitiikkaa. Rajamaana Valko-Venäjän asema määräytyy ensisijaisesti Naton uhkakuvaa vastaan, mutta samalla sen suvereniteetti on ainakin osittain rajattu. Tilanteissa, joissa Valko-Venäjä harjoittaisi Venäjän kansallisten intressien vastaista politiikkaa, on Valko-Venäjän asema liittolaisena alisteinen Venäjän kansallisille intresseille.

Osana Venäjän strategista pidäkettä Valko-Venäjällä on merkitystä alueena ja osana Venäjän sisäistä sotilaspolitiikkaa. Zapad-2017 -harjoitus vahvisti tämän tutkimuksen perusteella Venäjän sotilasdoktriinin analyysia; Valko-Venäjän asema Venäjän sotilaspolitiikassa määräytyy ensisijaisesti Naton uhkakuvaa vastaan. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että Venäjä haluaa pitää Valko-Venäjän itsenäisenä valtiona ja liittolaisena, mutta samalla osana sen sisäistä sotilaspolitiikkaa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Olisiko muistelus DDR:n kaatumisesta paikoillaan vertauskuvallisesti ? Syksyllä 89 vanha stalinistijäärä Erich Honecker sai kenkää sisäpiiriltään kun kansa alkoi napista väärennetyistä paikallisvaaleista ja vuosikymmenien patoutunut vittuuntuminen sortovaltaa vastaan alkoi nostaa päätään. Mielenosoitukset kasvoivat kasvamistaan. Pekingin Tianamenin aukion ratkaisua maan valtiojohto harkitsi, mutta armeijan käskeminen käyttämään aseellista voimaa omaa kansaa vastaan oli liikaa. Joukkojen uskollisuuteen ei luotettu.

Myöskään hallituksen propaganda siitä, että NATO-maat, erityisesti Länsi-Saksa olisi ollut organisoimassa vastavallankumousta kaikuivat kuuroille korville. Itse asiassa liittokansleri Helmut Kohl oli valtiovierailulla Puolassa kun kuuli uutisen Berliinin muurin murtumisesta.

Tuhannen taalan kysymys on Venäjän reaktio. Onko oletettavissa sotilaallinen interventio ? 1989-1990 Gorbatsov teki Itä-Saksan kommunistihallinnolle selväksi, että sotilaallista apua ei ole tulossa.
 
Taidan vähän karsia venäläisiä lähteitä.
 
Ihan kuin olisivat ennalta arvanneet, että äänestyksen jälkeen saattaa tulla ongelmia :/
Veikkaan, että tuokin liittyy siihen painostukseen jollain tavalla isossa kuvassa.
 
@Pihatonttu on ehkä oikeassa. Ensin väkeä pelotellaan ja väsytetään. Pienempi mielenosoittajajoukko on helpompi laittaa kuriin.
Tulipahan sekin todettua, ettei mulla kestäis hermot korkean tason poliitikkona.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top