Enpäs nyt kutsuisi n. 400 km lähellä.Kaliningrad
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Enpäs nyt kutsuisi n. 400 km lähellä.Kaliningrad
Käännös Puolasta:
Belarus let its territory Russian spetsnaz?
2016.12.12
Lukashenko gave the green light for the creation of the draft intergovernmental agreement, which will allow Russian troops to participate in a special anti-terrorist operations in Belarus.
"Adopt the attached draft agreement between the Republic of Belarus and the Russian Federation on the participation of troops of special purpose in covering the territory of the Republic of Belarus and the Russian Federation as a basis for the talks," - says the presidential decree no. 446, December 6 - which also stipulates that the negotiations on the agreement will take care of the Belarusian KGB.
ukazSam draft agreement is not in open access, but among commentators appeared opinions that the agreement will give Russia a legitimate tool for passing military units in order to address the strategic objects.
"If Ukraine would be such an agreement, then Moscow would not have to send to the Donbass" in town ". Yanukovych would ask and przyjechałyby real troops GRU "- wrote on his Facebook profile living in Belarus, Polish journalist Andrzej Poczobut.
In his opinion, before drawing final conclusions need to be familiar with the final text of the agreement. "The Russian spetsnaz Belarus - However, this is not a joke" - he added.
Another view is the Belarusian expert. Military Alexander Alesina. The specialist believes that if Russia would like to pass on to Belarus spies or saboteurs certainly not would ask for permission. According to Alesina project will have rather to provide Belarus access to intelligence information, specialists and specialized techniques used in counter-terrorism operations.
Lobbying special services
According to the director of the Center for Strategic and International Studies Arseniy Siwicki prepared agreement is the result of lobbying activities of this part of the Belarusian and Russian special services who opt for an even stronger integration of the military-political.
The expert believes that the plans for a new agreement coincides with ever new warnings of Russian military analysts, the supposedly Western special services led preparations for the destabilization of the situation in Belarus.
Siwicki believes that the agreement would not undermine the principle of state sovereignty, should not have any records of introducing the possibility of using Russian forces on the territory of Belarus automatically - without requesting permission. However, in his opinion, the Russians are famous for that, rather frivolously interpret this type of international agreements - acting as it is convenient to them.
"Hypothetically adoption of this type of contract could give the Russians the possibility of a unilateral manner the decision to send their special units to Belarus in case of any potential crisis situation in which the top military-political leadership (Belarus - Belsat.eu) will be declared unfit for action. "
Siwcki also believes that such crises can cause artificially.
"I do not think anyone believes now that the Western special services are preparing the" orange revolution "in Belarus. But if Russia decides to use its military force in Belarus, to justify this step can be applied to various provocations. "- Emphasizes Siwicki.
Ostaako Lukasenko tällä ja samantyylisillä sopimuksilla itselleen jatkoajan, vasallina, mutta nimellisesti itsenäisen valtion johtajana?Jos pitää paikkansa, niin tällä tasoitetaan tietä kohti syksyä, jolloin Valko-Venäjästä tullee de facto osa Venäjää.
Ostaako Lukasenko tällä ja samantyylisillä sopimuksilla itselleen jatkoajan, vasallina, mutta nimellisesti itsenäisen valtion johtajana?
Hyvinkin mahdollista. Jos hän on saanut varmuuden, että hän ja dynastiansa pysyy vallankahvassa, niin mikäpä ettei komeampi osavaltiokuvernöörin virka kelpaisi.
Olen eri mieltä.Hyödyllisen idiootin rooli ei kuitenkaan liene se omalle terveydelle paras ratkaisu. Lukashenkon arvo ei muutaman vuoden vasalliuden jälkeen ole yhtä "separatisti"johtajaa suurempi.
Olen eri mieltä.
Lukasenko pitää maataan tiukasti ohjaksissaan. Venäjä taas tarvitsee Valko-Venäjää mahdollisena vipuvartena ja ponnahdusalustana Länttä vastaan. Siksi status quo V-V:llä sopii Putinille enemmän kuin hyvin. Jos kuviot hyvin tuntava Lukasenka tähän suostuu, niin homma jätetään entiselleen.
Huomio propaganda-arvo. "Itsenäisen" Valko-Venäjän johto on päättänyt.. sitä ja tätä... Ja sen joukot yhteistyössä Neuvosto-Isänmaallisten joukkojen kanssa käyvät vastaan imperialisten...
Olen eri mieltä.
Lukasenko pitää maataan tiukasti ohjaksissaan. Venäjä taas tarvitsee Valko-Venäjää mahdollisena vipuvartena ja ponnahdusalustana Länttä vastaan. Siksi status quo V-V:llä sopii Putinille enemmän kuin hyvin. Jos kuviot hyvin tuntava Lukasenka tähän suostuu, niin homma jätetään entiselleen.
Huomio propaganda-arvo. "Itsenäisen" Valko-Venäjän johto on päättänyt.. sitä ja tätä... Ja sen joukot yhteistyössä Neuvosto-Isänmaallisten joukkojen kanssa käyvät vastaan imperialisten...
uskon, että nykyinen tilanne jatkuu, mutta Venäjä valmistautuu tilanteeseen, että EU tarjoaisi Valko-Venäjälle Ukrainan keissin tapaista yhteistyö-/lähentymissopimusta. Tämä tultaisiin tarvittaessa estämään sotilaallisesti. Toivottavasti EU ei ole niin tyhmä, että tekisi sellaista.
Vaihtoehdot? Myötäile tai poistu kulisseihin, todennäköisesti hautuumaalle. Kun maassa on vierasta sotavoimaa, oma hallintosi on käytännössä vieraan vallan soluttama, osa kansastakin hyvin myötämielistä Venäjälle, niin mikseipä pelaisi mukana? Ei ole valtaa entiseen malliin ei, mutta on ainakin kulissit jäljellä.Lukashenko pitää maataan tiukassa otteessa, mutta kuinka tiukka se ote on siinä vaiheessa, kun tärkeimmät vallanpitovälineet ovat todellisuudessa jonkin toisen tahon alaisia? Aluksi homma varmaan toimisikin nätisti, mutta tällaiset diilit ovat kuitenkin lopulta kiristystä ja jossain vaiheessa sukset menevät ristiin. Diktaattorille voi olla kova pala ollakin yhtäkkiä defacto ex-diktaattori.
Venäjän ja Valko-Venäjän suhteesta tulee joltensakin mieleen merikrotit. Naaraskrotti on iso ja harvinaisen ruma (mutta kuulemma sangen makoisa) kala. Koiras puolestaan melko mitätön tirriäinen, jonka ainoa tarkoitus on löytää itselleen naaras. Kun se tässä onnistuu, porautuu se naaraan kylkeen ja vähitellen sulautuu osaksi isompaa kalaa. Molemmille kaloille kehittyy yhteinen verenkiertojärjestelmä ja pikkuhiljaa uros surkastuu, menettäen mm. aivonsa ja silmänsä.
Jos Ukrainan turvallisuuspalvelu ja asevoimat olivat (ovat?) Venäjän soluttamia, niin veikkaisinpa asianlaidan olevan samoin Valko-Venäjänkin kohdalla. Kenties vieläkin kehnommin. Sen sijaan kansalaisyhteiskunnan tasolla näyttäisi olevan eroa Ukrainan hyväksi.
Ikäväkseen Lukašenkalla on harvinaisen vähän pehemeää valtaa. Kuvaavaa on, että häneen liitetään usein epiteetti "Euroopan viimeinen diktaattori". Ukrainan sodan alkuvaiheessa jokin ajatushautomo esitti skenaarion, jossa Venäjän seuraava siirto olisi järjestää pienet maidanit Valko-Venäjällä.
Näennäisesti tässä olisi kysymys "spontaanista kansannoususta" Euroopan viimeistä diktaattoria kohtaan. Mutta tarkoituksena olisi luonnollisesti nostaa valtaan Venäjälle taatusti myötämielinen hallinto.
Tai sitten Venäjä voisi tarjota Lukašenkan tueksi kaikki rajat ylittävää slaavilaista veljeyttä. Jopa niin läheistä, ettei siitä syleilystä enää koskaan poistuttaisi.
Mutta, kuten @scip10 totesi: "Lukashenka on leikkikaverinsa valinnut ja vastaa nyt valinnoistaan." Euroopan viimeistä diktaattoria voisi muistuttaa Paasikiven sanoista: "Venäläisten muuttumattomana politiikkana on saada, mitä he voivat, niin vähällä kuin mahdollista, ja sitten pyytää lisää."
Voi olla, että Lukašenka viettää unettomia öitä pohtien näitä ja omaa kohtaloaan, kylmän hien liimatessa comboveria tiukemmin kiinni päänahkaan. Venäjän ja Valko-Venäjän suhteessa hän on kuitenkin aina se pienempi kala.
Valko-Venäjän iso ongelma on myös se, että valkovenäläisnationalismi on profiloitunut voimakkaasti opposition ideologiaksi. Oppositio nimenomaan käyttää valkovenäjää kielenään ja hakee etääntymistä Venäjästä. Tämä kaikki on ajanut Lukashenkan hyvin ikävään asemaan, että hän aiemmin oli nimenomaan venäläismielinen ja vastusti nationalisteja, kun taas nyt päinvastainen olisi suotavaa. Hänhän on arvostellut Putinia Ukrainan tapahtumien seurauksena, ilmeisesti peläten asemansa puolesta.Muistan myös lukeneeni että V-V. on ollut Venäjän koekenttä asevoimien uudistuksen alussa. V-V nimittäin uudisti armeijaansa juuri ennen Venäjää ja koska armeija on pienempi niin tulokset näkyvät nopeammin. Näin myös päästiin viimeistään sisälle V-V.n armeijaan vaikka taitaa kenraalit olla sielläkin Neuvostoliiton ajoilta jossain sympatia suhteessa Venäjään.
Ja voi olla että Putin ja kump., ja varsinkin taustalla vaikuttavat kumppanit kokeilivat ja katsoivat miten Lukasenko pärjää diktatuurinsa kanssa ennen kuin lähtivät rakentamaan omaa diktatuuriansa.
Sitäpaitsi ainahan Lukasenko voi sanoa mitä vaan pitääkseen kansan tyytyväisenä ja siinä luulossa että olisi patriootti mutta totuus voi olla toinen ja taustalla tehdään töitä Valko-Venäjän sulauttamiseksi Venäjään
Belarus Prepares for Hybrid War as ‘Europe’s Last Dictator’ Knocks Russia
Belarusian president Alexander Lukashenko, often called “the last dictator in Europe,” had long kept his country aligned politically, economically and militarily close to Russia. But this relationship deteriorated after the Russian invasion of Crimea — and as Lukashenko began to hedge, albeit slowly and very cautiously, toward the West.
Given that context, several recent events have been disquieting.
In a more than seven-hour news conference on Feb. 3, 2017, Lukashenko blasted Russia for reimposing border controls — a response to Belarus relaxing visa rules for foreign visitors — and categorically rejected a Russian plan to build an air base on Belarusian soil.
Lukashenko also ordered the arrest of Russia’s top food safety official, and accused Russian president Vladimir Putin of “practically appointing Trump.” The strongman further criticized Russia for sharply cutting oil exports to Belarus.
“Russia has become concerned that Belarus will go away, that Lukashenko has turned to the West,” he said.
Given the tensions involved, the Belarusian potentate took time to caution that “there will be no war … no one will occupy us, no one will send in troops. We will protect ourselves and our independence.”
The situation is strange. On Feb. 4, the Associated Press published a story that contained a random and disturbing anecdote that White House “national security aides have sought information about Polish incursions in Belarus, an eyebrow-raising request because little evidence of such activities appears to exist.”
And on Feb. 5, the Belarusian strongman gave kudos to a “fraternal Ukraine” which is “fighting for its independence” — noting that he was referring to an economic fight. Just days before, the Belarusian military conducted a large readiness test.
Separately, these reports — especially the one sourced from Donald Trump’s White House — and Lukashenko’s knocks on Russia are noteworthy. In a series, they’re quite remarkable. TV Rain, a Russian independent news channel, described the row as the “worst crisis” between Belarus and Russia in their recent history.
The causes of the present crisis are complicated. Belarus retains a largely state-managed economy carried over from the Soviet Union. Lukashenko, a former collective farm manager, has been president since 1994 thanks to rigged elections which he has openly boasted about.
Belarus’ economy heavily depends on a combination of Russian oil — which it refines — and subsidies, along with back-and-forth trade to Europe. But Western sanctions on Russia and a decline in oil prices have pummeled the Belarusian economy, which is in a severe recession.
Lukashenko has begun to experiment. Liberal advocates from the West now meet with Belarusian officials, which was unprecedented until recently. But Belarusians are hurting. Russia has cut its oil exports to Belarus by half, and pushing too fast on reforms could threaten the stability of Lukashenko’s regime.
“With the status quo of the past two decades looking increasingly unsustainable, some regard his predicament as unenviably similar to that of Mikhail Gorbachev in the 1980s,” Foreign Policy observed in September 2016.
Fortunately for Lukashenko, Western countries have given up on trying to reform his authoritarian ways, and in 2016 the European Union lifted most sanctions it imposed because of the regime’s abysmal human rights record.
Meanwhile, Russian state-controlled media outlets have aired speculative stories that the West could topple the Belarusian government or provoke instability. Irredentist, nationalist commentators have even taken to advocating for the absorption of Belarus’ territory … by force, if necessary.
Arseni Sivitski, a reserve officer in the Belarusian military and the director of the Minsk-based Center for Strategic and Foreign Policy Studies, believes a Russian invasion of Belarus modeled on Eastern Ukraine is plausible — although the likelihood of such an event is impossible to predict.
He drew that conclusion from the political situation and the Belarusian army’s own preparations — including exercises in 2016 and a change in military doctrine to prepare for a “Donbass-like hybrid scenario,” Sivitski wrote.
“Belarusian military strategists simulated a situation in which a hypothetical foreign adversary provoked an internal armed conflict in the country with the help of reconnaissance and sabotage groups and illegal armed formations.”
“The Belarusian Armed Forces have been practicing neutralizing illegal armed groups, securing and releasing captured critical infrastructure objects, and neutralizing separatist groups backed from abroad,” Sivitski added. “Assigned tasks also included establishing temporary checkpoints on the state border and main road routes and conducting surveillance along the border.”
Sivitski also observed that publicly available logistics data from the Russian Ministry of Defense indicates that it plans to send more than 4,000 railway carriages to Belarus in 2017, compared to anywhere from 50–200 carriages annually between 2013–2016.
Belarus and Russia regularly team up for military exercises. But that’s an unusually large amount of freight. Two hundred carriages can support a single motorized rifle brigade. Four thousand can support…
“…a number of troops to Belarus almost equal to the 1st Guards Tank Army of the Western Military District, and not simply participate in regular military drills.”
Now the intentions are speculative and hypothetical — and the freight could very well be for an exercise … or some other reason. Sivitsi noted that the timing of the Ministry of Defense release came a week before a trip by Lukashenko to Moscow in November 2016.
Thus, the data could be a means of “putting psychological pressure on Minsk in order to bring Belarus into line with the Kremlin.” Intimidation.
In any case, this isn’t the first time Belarus and Russia have experienced tensions. And Minsk is still closer politically to Russia — and to Putin — than it is to the West. Lukashenko is not the kind of dictator who moves fast.
Russia may also seek to deploy troops in Belarus to match a NATO tank buildup in Poland. But what happens if Lukashenko says no?
The Belarusian military with its 48,000 active duty soldiers and airmen — plus an additional 289,500 reservists — would have a difficult time resisting Russia.
Minsk’s air force has “questionable” serviceability, according to the International Institute for Strategic Studies, and the country “would not be capable of repulsing a serious incursion across its borders.”
Regardless, such a scenario would be a calamity. Keep a close eye on Belarus.