Vonka
Supreme Leader
Valo Konstantin Nihtilä on ainakin minun tarkastelussani operatiivinen nero. Hänellä oli kaikki yleisesikuntaupseerin ominaisuudet: looginen, ei etsinyt omaa etua. Tätä kohti pitäisi pyrkiä, tähän eivät kaikki pääse.
Mannerheim käytti häntä toisinaan myös "eteentyönnettynä tiedonhankkijana". Hänet lähetettiin esimerkiksi 6. joulukuuta Kannakselle tarkistamaan tosiseikat ja puolustusaseman kestävyys. Samalla hänen mitä ilmeisimmin piti havainnoida myös Östermanin ja Öhquistin välisiä johtamissuhteita.
Everstiluutnantin arvoisena hän ei voinut antaa suoraan käskyjä rintamakomentajille. Hän laati asiakirjat, jotka sitten allekirjoitti Mannerheim tai Airo. Asiakirjoissa näkyy paljon hänen kädenjälkeään myös reunamerkintöinä.
Tolvajärven pahaa tilannetta Nihtilä pohti Mannerheimin kanssa. Nihtilä näki mahdollisuudet vihollisen lyömiseen. Tarvittiin vain oikea tahtojyrä komentajaksi. Talvela laitettiin. Siinä oli riskinsä, mutta kesymmällä kaverilla homma ei olisi toiminut.
"Huolehtikaa nyt, että hyökkäys tällä kertaa menee läpi", sai Nihtilä toimintaohjeekseen, kun hän suunnitteli IV AK:lle hyökkäyksen joulukuun lopulla. Lemetin motit syntyivät Nihtilän aivoissa.
Välirauhan aikana hän suunnitteli Salpa-aseman linjaukset erityisesti Hamina-Taavetti-välillä. Hänet ylennettiin everstiksi mutta tuohon aikaan hän oli everstiksi nuori, joten sai odotella vastaavaa virkaa. Uusi sota nosti hänet jälleen esiin. Hyökkäysvaiheessa hän oli IV AK:n esikuntapäällikkönä ja johti Laatikaisen sijaisena voitokkaat hyökkäystaistelut - joista Taavetti Laatikainen sai Mannerheim-ristin. "Hoida sinä hommat. Minä tulen sitten paikalle, kun kunniamerkkejä jaetaan", sanoi Laatikainen täysin estottomasti esikuntapäällikölleen. Laatikainen oli mitä ilmeisimmin jollain tavoin väsynyt ja ehkä pilallekin mennyt virkamies.
Hänet kutsuttiin takaisin Päämajaan Airon alaisuuteen. Airolla oli auktoriteettiasema, mutta Nihtilää konsultoitiin aina, kun muut osastot ryhtyivät merkittävämpään hankkeeseen.
Jatkosodassakin Nihtilän ilmestyminen "ongelmapaikalle" saattoi johtaa järkiratkaisuun johtavien upseerien kohdalla (esim. Uhtualla 1943 hänen käyntinsä jälkeen Paalu, Pajari ja Fagernäs vaihtoivat tehtäviään keskenään).
15. elokuuta Nihtilä astui pitkään mietittyään koko arvovallallaan alaisensa Usko Sakari Haahden asekätkentäajatuksen taakse. Nihtilä ja Haahti saivat viiden vuoden kuritushuonetuomion.
Nihtilä poistettiin upseeriluettelosta 23.12.1948, ja hän menetti eläkeoikeutensa.
Nihtilä kuoli äkillisesti YK:n päivänä 1973 osallistuessaan Kokoomuksen Munkkiniemen kansallisseuran järjestämään tilaisuuteen.
Kuunneltuaan nuoren kokoomuspoliitikon maanpuolustusmäärärahoja voimakkaasti arvostelleen puheenvuoron Nihtilä nousi vastaamaan siihen. Vastauksessaan hän ihmetteli, miksi nuoriso hyljeksii maanpuolustusta. Istuutuessaan puheenvuoronsa jälkeen paikalleen Nihtilä sai sydänkohtauksen, joka johti paikalla olleiden lääkärien antamasta ensiavusta huolimatta kuolemaan.
Kenraali Simelius päätti puheensa 6. II. 1973 pidetyssä hautajaistilaisuudessa seuraaviin sanoihin: "Henkiseltä ryhdiltään luja ja nerokas suomalainen upseeri sekä moraalisilta ominaisuuksiltaan korkeimman luokan kansalainen on lähtenyt."
Mannerheim käytti häntä toisinaan myös "eteentyönnettynä tiedonhankkijana". Hänet lähetettiin esimerkiksi 6. joulukuuta Kannakselle tarkistamaan tosiseikat ja puolustusaseman kestävyys. Samalla hänen mitä ilmeisimmin piti havainnoida myös Östermanin ja Öhquistin välisiä johtamissuhteita.
Everstiluutnantin arvoisena hän ei voinut antaa suoraan käskyjä rintamakomentajille. Hän laati asiakirjat, jotka sitten allekirjoitti Mannerheim tai Airo. Asiakirjoissa näkyy paljon hänen kädenjälkeään myös reunamerkintöinä.
Tolvajärven pahaa tilannetta Nihtilä pohti Mannerheimin kanssa. Nihtilä näki mahdollisuudet vihollisen lyömiseen. Tarvittiin vain oikea tahtojyrä komentajaksi. Talvela laitettiin. Siinä oli riskinsä, mutta kesymmällä kaverilla homma ei olisi toiminut.
"Huolehtikaa nyt, että hyökkäys tällä kertaa menee läpi", sai Nihtilä toimintaohjeekseen, kun hän suunnitteli IV AK:lle hyökkäyksen joulukuun lopulla. Lemetin motit syntyivät Nihtilän aivoissa.
Välirauhan aikana hän suunnitteli Salpa-aseman linjaukset erityisesti Hamina-Taavetti-välillä. Hänet ylennettiin everstiksi mutta tuohon aikaan hän oli everstiksi nuori, joten sai odotella vastaavaa virkaa. Uusi sota nosti hänet jälleen esiin. Hyökkäysvaiheessa hän oli IV AK:n esikuntapäällikkönä ja johti Laatikaisen sijaisena voitokkaat hyökkäystaistelut - joista Taavetti Laatikainen sai Mannerheim-ristin. "Hoida sinä hommat. Minä tulen sitten paikalle, kun kunniamerkkejä jaetaan", sanoi Laatikainen täysin estottomasti esikuntapäällikölleen. Laatikainen oli mitä ilmeisimmin jollain tavoin väsynyt ja ehkä pilallekin mennyt virkamies.
Hänet kutsuttiin takaisin Päämajaan Airon alaisuuteen. Airolla oli auktoriteettiasema, mutta Nihtilää konsultoitiin aina, kun muut osastot ryhtyivät merkittävämpään hankkeeseen.
Jatkosodassakin Nihtilän ilmestyminen "ongelmapaikalle" saattoi johtaa järkiratkaisuun johtavien upseerien kohdalla (esim. Uhtualla 1943 hänen käyntinsä jälkeen Paalu, Pajari ja Fagernäs vaihtoivat tehtäviään keskenään).
15. elokuuta Nihtilä astui pitkään mietittyään koko arvovallallaan alaisensa Usko Sakari Haahden asekätkentäajatuksen taakse. Nihtilä ja Haahti saivat viiden vuoden kuritushuonetuomion.
Nihtilä poistettiin upseeriluettelosta 23.12.1948, ja hän menetti eläkeoikeutensa.
Nihtilä kuoli äkillisesti YK:n päivänä 1973 osallistuessaan Kokoomuksen Munkkiniemen kansallisseuran järjestämään tilaisuuteen.
Kuunneltuaan nuoren kokoomuspoliitikon maanpuolustusmäärärahoja voimakkaasti arvostelleen puheenvuoron Nihtilä nousi vastaamaan siihen. Vastauksessaan hän ihmetteli, miksi nuoriso hyljeksii maanpuolustusta. Istuutuessaan puheenvuoronsa jälkeen paikalleen Nihtilä sai sydänkohtauksen, joka johti paikalla olleiden lääkärien antamasta ensiavusta huolimatta kuolemaan.
Kenraali Simelius päätti puheensa 6. II. 1973 pidetyssä hautajaistilaisuudessa seuraaviin sanoihin: "Henkiseltä ryhdiltään luja ja nerokas suomalainen upseeri sekä moraalisilta ominaisuuksiltaan korkeimman luokan kansalainen on lähtenyt."
Viimeksi muokattu:
