Jep. Jos laatua halutaan määrää kasvattamalla ja laittamalla avustajat opettajien töihin suuremmissa ryhmissä suuremmissa yksiköissä ja vielä tasapäistämällä kasvukeskusten opetus rajoittamalla liikkuvuutta, homma ei toimi. Tuohan on täysin Neuvostoliiton talousoppien mukainen koko tuo Kiurun malli. Olen samaa mieltä pohjatekstin kanssa, vaikka se on Helsinki-keskeinen.
Onhan tietysti se pelko, että joku opettaja ei noudata OPSia ollenkaan. Vonkan mainitsemilla pohjoisen nykyisillä aavoilla koulutustyhjiöillä ennen ne pienten kyläkoulujen opettajat vasta valta-asemassa olivat, jos lafkassa oli tyyliin kaksi opettajaa, jotka opettivat 3+3 vuotta samoja lapsia. Pitkä koulumatka voi siinä mielessä olla laadun takeena...
Ja yhä edelleen olen eri mieltä koulun vaihtamisen tärkeydestä ainakin peruskoulutasolla, mutta ymmärrän toki muutkin ajatukset.
.
Kasvukeskukset ovat nyt ministerin mielessä, eivät syrjäseudut. Muuten hän investoisi lähikouluverkkoon. Koulumatka kun ei ole enää "vähän pidempi" esimerkiksi Kainuussa.
Kaupungeissa vaikuttaa opetusviraston paine. Tasalaatua haetaan nopeimmin katkaisemalla rivistä irti päässeiden päät. Esimerkiksi Helsingin sopimuskoulut tekevät työnsä
halvemmalla ja tulokset peruskoulussa ovat
paremmat. Esimerkiksi Helsingin kaupungin opetuspäällikön (tunnetaan muiden muassa erityisopettaja Antti Korhosen tapauksesta) elämänikäinen agenda on ollut saattaa sopimusverkon tuo osa pois päiväjärjestyksestä. Nyt kehysriihi ja sopiva ministeri tarjoaa hienon sauman.
Tähän liittyy päääkaupungissa niin monta poliittista juttua, ettei tätä kannata ehkä josain "terveessä" kaupungissa työskentelevän opettajan edes yrittää ajatella pelkästään peruskouluideologian omalla alueella toteutumisen kautta (jos teillä ei kukaan luokassa pitkästy odottamaan toisia, niin hyvä). Suuressa kaupungissa vaikuttaa asioiden henkilöityminen, kiinteistöpolitiikka, kuntaliiton edut ym.
Yleisesti vaikuttaa siltä, että peruskoulu hyväksyy erityisoppilaat kun kyse on oppimisvaikeuksista mutta ei hyväksy, kun kyse on
lahjakkaista. Se on peruskouluideologiamme synkkä kääntöpuoli - liian usein mainostettu PISA mittaa itse asiassa määrätyllä tavalla keskinkertaisuudessa onnistumista. Minäkin olen iloinen, että olemme onnistuneet jossain. Mutta on aivan turha höpöttää "erilaisista oppijoista" ja "yhdenvertaisuudesta" niin neuvostoliittolaisessa mallissa, ettei siellä voi olla erityistehtäväväriä kuin vakavissa ongelmatapauksissa.