Kansalaisaloitteen otsikko
Vapaus liikkua ilman viranomaisseurantaa on säilytettävä.
Aloitteen päiväys
07.11.2013
Aloitteen muoto
Ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä
Oikeusministeriön asianumero
OM 177/52/2013
Aloitteen sisältö
Satelliittipaikannusta on esitetty yhdeksi keinoksi auto- ja ajoneuvoverotuksen uudistamisessa. Verot ovat mahdollista kerätä ilman että luovuttaisimme pois vapauden liikkua ilman seurantaa.
Ihmisten liikkumisen seuranta satelliittipaikannuksen avulla ei kuulu avoimeen yhteiskuntaan eikä oikeusvaltion periaatteisiin.
Mahdollisuus liikkua vapaasti ilman seurantaa on oikeus, jota ei pidä luovuttaa pois autoverouudistuksen yhteydessä tai missään muussakaan yhteydessä.
Kansalaisten mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen ilman viranomaisseurantaa tulee säilyttää ja ihmisten liikkumisen seurantaan tarkoitettua järjestelmää ei saa rakentaa.
Perustelut
Kukaan poliitikko ei voi luvata, ettei seurantajärjestelmää joskus tulevaisuudessa käytettäisi muihin tarkoituksiin, kuin mihin sitä nyt suunnitellaan. Poliitikot nimittäin vaihtuvat samoin kuin poliittinen ympäristö. Jos viranomaiset voivat seurata kansalaisten liikkumista, on vain ajan kysymys, koska järjestelmää sovelletaan muihinkin tarkoituksiin. Kun valtaa pitävien tarpeet muuttuvat, niin muuttuvat myös mahdollisen seurantajärjestelmän käyttötarkoituksetkin.
Rehellisillä ja kunnollisilla ihmisillähän ei ole mitään syytä vastustaa seurantaa tai olla huolissaan, koska ei ole mitään salattavaa, eikö niin? Ei alkuunkaan.
Seurantajärjestelmä murentaa oikeusturvaa. Jos seurantajärjestelmä otetaan käyttöön ja sen käyttötarkoitusta laajennetaan, niin myös tavalliset ihmiset voivat joutua hankalaan tilanteeseen. Kenen tahansa ihmisen yhteys johonkin viranomaisia kiinnostavaan henkilöön, tapahtumaan tai rikokseen voidaan ”todistaa” paikannustietojen perusteella. Sattumanvaraiset aikaan ja paikkaan liittyvät yhteydet voivat tehdä ihmisestä epäillyn. Pahimmillaan tämä voi johtaa tilanteeseen jossa syyttömyys ei anna ihmiselle suojaa.
Jo pelkkä tietoisuus seurannan alla olemisesta muuttaa ihmisen käyttäytymistä. Jos yksilö tietää että hän saattaa joutua tilivelvolliseksi liikkumisistaan tai siitä kenen luona on vieraillut, hän toimii eri tavalla, varautuneemmin. Pelko siitä että myöhemmin voi joutua perustelemaan liikkumisiaan missä tahansa asiayhteydessä on aiheellinen.
Kirjailija Naomi Wulf on tutkinut, että historian aikana, kun avoimien yhteiskuntien asteittainen kehitys sulkeutuneiksi yhteiskunniksi, on eri maissa tapahtunut, on tavallisten kansalaisten seuranta ollut poikkeuksetta yksi käytäntö lisätä viranomaisten kontrollia yksityisiä kansalaisia kohtaan. Seurannan aiheuttamaa varautuneisuutta ja pelkoa on käytetty hyväksi, jotta saadaan ihmiset käyttäytymään kuuliaisemmin valtaa pitäviä kohtaan.
Pyrkimys lisätä viranomaisten valtaa ihmisten elämässä seurannan avulla on vaarallista avoimen ja vapaan yhteiskunnan kannalta. Emme voi oikeasti tietää mihin seurannan salliminen ennen pitkään johtaa. Oikeuksista on aina helppo luopua, mutta niiden takaisin saaminen onkin toinen juttu.
Ihmisten seurantajärjestelmää missään muodossa ei pidä rakentaa nyt eikä tulevaisuudessa. Sellainenkin järjestelmä, joka "epätarkkuudellaan" antaisi yksityisyydensuojaa, voidaan myöhemmin muuttaa antamaan tarkkoja tietoja.
Vapaaehtoinen paikannustietoihin perustuvien palveluiden käyttäminen toki pitää olla mahdollista, mutta se ei tarkoita jokaista koskevaa, pakollista liikkumisen seurantaa.