Valtion aseiden kotisäilytys

Second

Eversti
Keskitytäänkö taas liikaa laukausmääriin? Toki ymmärrän että jonkinlainen karkea arvio pitää olla ampumataidon kehittämisestä, mutta olisiko joku tuntimäärä parempi kuitenkin? Jos 100 laukausen sijaan/lisäksi seurattaisiin harjoitustunteja niin taitotasoa on paljon helpompi arvioida. Aseen käsittely kun koostuu kuitenkin niin monesta osatekijästä joista valtaosaa ei ampumalla voi edes treenata.

Tyhjälaukauksia ei lasketa harjoittelumääriksi joten niitä ei ammuta. Aivan kuten kuntoilupuolella venyttelyitä ei lasketa, joten ne jätetään tekemättä. Tämä on nyt vähän keittiöpsykologiaa, mutta jos esim juoksijan harjoittelun määriä lasketaan juoksukilometreissä niin valtaosa pyrkiii tällöin juoksemaan paljon, muu oheisharjoittelu jää tekemättä koska niitä ei lasketa. Vähän niin kuin punttisalejamme kansoittavat rintahauispellet ja heidän tikkujalkansa, ne on kuitenkin lahkeiden alla piilossa joten niitä ei tarvitse treenata. Kädet ja rintakehä näkyy joten ne saa kaiken huomion. Toki kyllähän huiput ja huipulle pyrkivät osaavat katsoa asioita vähän fiksummalla tavalla ja nähdä kokonaisuuden, mutta kun tämä on kuitenkin vähemmistö.

100 laukauksen lisäksi kun saattaa tulla 1000 kylmä laukausta osana aseenkäsittelyharjoittelua. Vaikutus ampumataitoon ja aseenkäsittelytaitoon on hivenen toinen kuin pelkällä 100 laukausella. Väitän että 50 laukausta + 500 kylmälaukausta on parempi kuin 100 laukausta pelkästään.

No alkaa mennä offtopikiksi.

EDIT: Niin tässä suhteessa aseiden kotisäilytys on hemmetin hyvä juttu. Ongelmana vaan on että ehkä 1-2% viitsii tehdä kylmäharjoittelua, loput ei tee sillä aseella muuta kuin (EHKÄ) käy ampumaradalla polttamassa vähän ruutia.

Olisi itseasiassa mukava tietää mitä metsäsätäjät tekee harjoitellakseen metsästystä varten noin reaalitodellisuudessa. Se 200 laukauksen sääntö ennen sorsa/kyyhkyskauden avausta on lähinnä kai kaunis ihanne, mikä on todellisuus? Ja kuinka moni antaa haulikkonsa (tai kiväärinsä) ässehtiä edelleisen metsästyskerran jäljiltä putsaamattomana siinä samassa aseenkuljetuspussissa jossa se viime vuoden metsästysreissulta tuotiin kotiin. En tiedä, metsästäjät käyttää kyllä tonni tolkulla rahaa vuositasolla (se on dokumentoitu) mutta pääasiassa rahat taisi mennä pohjoiseen suuntautuvien mehtuureissujen kuluihin ja lupiin.

Metsästäjiä on kuitenkin iso ryhmä joten voisi odottaa että positiivisimmassakin tapauksessa valtion aseita odottaa sama kohtalo. Käytännössä kohtalo on vielä rumempi koska aseita ei tarvita edes vuosittain ilman Sveitsin tyyppistä pakollista ampumataitotestiä (jos se siis vielä on käytössä), eikä se varsinaisesti ole käyttökalu kuten metsästysase. Eli väitän, toki faktaa ei ole tarjota, vaan kovasti että ampumaan ampuma-taidollisesti vaikutus on todella marginaalinen.
 
Viimeksi muokattu:

Laamanator

Eversti
Asekäsittelyn harjoittelu on suurelta osin ns. kylmää harjoittelua ja sen määrä on tyypillisesti moninkertainen ns. kovapanosvaiheisiin verrattuna. Kylmän harjoittelun määrä on kuitenkin lineaarinen funktio suhteessa sitä täydentävään ammuttuun laukausmäärään, eli mitä enemmän kylmää asekäsittelyä, sitä enemmän ampumista ja päinvastoin.

Toinen vaihtoehto on tietysti mennä suoraan radalle, ladata kannut täyteen ja paahtaa nappi pohjassa niin kuin rambo. Sellaisen harjoituksen hyöty jää vain kovin marginaaliseksi.
 

koponen

Kenraali
Menee ohi otsikosta, mutta laserlaitteet ovat olleet paras talviharjoittelun pala johon olen ikinä investoinut. Eikä maksa paljon.

Itse asiasta olen sitä mieltä, että osa reserviläisistä (ja ammattisotilaista) jotka haluavat harjoitella aseella ahkerasti, ja joilla on siviiliyhteiskunnan hyväksymät fasiliteetit aseen turvalliseen säilyttämiseen, voisi hyvinkin pitää pitkän kotona. Vuosikymmenten varrella niitä häviäisi jokunen määrä, joku ehkä ammuttaisiinkin "pahalla sotilasaseella", mutta kun tiedetään miten vähän hyötyä / paljon haittaa huonosti treenanneelle henkilökohtaisen aseen sarjatulimahdollisuudesta on, niin todelliseen turvallisuustilanteeseen se ei vaikuta juuta eikä jaata.

Realismia tämä ei valitettavasti taida olla. Seuraavaksi paree olisi "kyläsolun" turvallinen varasto, josta helposti nouto ja huollettuna palautus. Tuppaa vaan olemaan laajoilla aukioloajoilla varustettu turvallisuusviranomaisen toimipiste katoavaa kansanperinnettä pitkin Suomea.
 

Tvälups

Ylipäällikkö
Sopii tänne todisteeksi teesistäni -ketä kelpuutan kavereikseni-

Kitinää Näläkämaasta ..mitäpä se hyvejää..
Kuka onkaan vaarallinen? Aseenomistaja, vai aseistamaton naapuri.
26.5.2012 10:33 Veli-Pekka Leivo

Sinulla on mukava mies naapurina. Tiedät hänen harrastavan metsästystä ja ammuntaa. Kotoa löytyy melkoinen arsenaali erilaisia aseita. Mitään ongelmia ei ole kuitenkaan koskaan ollut. Sitten tilanne muuttuu ja naapurisi muuttaa pois. Mitä tekisit, jos tilalle muuttaisi mies, jonka todennäköisyys syyllistyä henkirikokseen on moninkertainen verrattuna entiseen asukkaaseen? Entä jos olet nainen, tai sinulla on lapsia? Hirvittääkö moinen ajatus?

Heitä on kaikkialla. He ovat suomalaisia miehiä, joilla ei ole voimassa olevaa hallussapitolupaa ampuma-aseelle.

Suomessa vuosina 2002 – 2009 tehdyistä henkirikoksista tehtiin ampuma-aseilla 17,5 %. Näistä suurin osa tehtiin luvattomilla aseilla. Suomessa on noin 670 000 ihmistä, joilla on kaikkiaan noin 1 600 000 luvallista ampuma-asetta. Luku on suuri, mutta siitä huolimatta laittomilla ampuma-aseilla, jotka ovat suurimmalta osin viranomaisvalvonnan ulottumattomissa, tehdään pääosa ampuma-aseilla tehdyistä henkirikoksista. Käsiaseissa ero on vielä suurempi. Tämä siitä huolimatta, että laillisia aseita on monikymmenkertainen määrä. Jo tästä voidaan nähdä, että pyrkimyksellä vähentää laillisia ampuma-aseita tulee olemaan vain marginaalinen vaikutus henkirikosten määrään. Se koskisi alle kymmentä prosenttia henkirikoksista, joissa surma-aseena on luvallinen ampuma-ase. Lisäksi pääosa laillisilla, lähinnä metsästysaseilla tehdyistä surmista on lähisuhdesurmia, joihin joka koti tarjoaa välineet. Useimmiten käteen tarttuu veitsi, tai nyrkit puhuvat, vaikka ampuma-aseita on noin 40 prosentissa suomalaiskodeista.

Reaalimaailman esimerkit jo toteutuneista uudistuksista eivät myöskään tue tavoitetta vähentää henkirikoksia vähentämällä laillisten aseiden määrää.

Hollannissa ampuma-aseet ovat yleisin henkirikoksissa käytetty väline, vaikka lainsäädäntö on tiukkaa ja vaarallisimpina pidettyjä käsiaseita on vain kuudesosa siitä mitä Suomessa (aseistettujen kotitalouksien osuus). Suomessa on lisäksi sekä suhteellisesti että absoluuttisesti enemmän aseita ja aseiden omistajia. Hollannissa taas rikolliset ovat hyvin varustautuneita.

Iso-Britannia uudisti lainsäädäntöään, jonka seurauksena lainkuuliaisten kansalaisten hallussa olleiden aseiden määrä aleni voimakkaasti vuoden 1997 jälkeen. Ajanjaksoon 2005 – 2006 mennessä ampuma-aseiden aiheuttamat vammat lisääntyivät kuitenkin yli nelinkertaisesti Englannissa ja Walesissa verrattuna ajanjaksoon 1998 - 1999. Myös kokonaisuutena ampuma-aserikollisuus on lisääntynyt Britanniassa siitä huolimatta, että samaan aikaan väkivaltaisuudet miehitetyssä Pohjois-Irlannissa ovat laantuneet. Ajanjaksoon 2006 - 2007 mennessä rikokset, joihin liittyi ampuma-aseita (muita kuin ilma-aseita) lähes kaksinkertaistuivat.

Toisin sanoen laillisten ampuma-aseiden määrän säätelyllä ei ole havaittavaa positiivista vaikutusta kokonaistilanteeseen, sillä lähinnä vain rikolliset käyttävät ampuma-aseita ihmisten vahingoittamiseen. Lainsäädäntö pitää aseet toki poissa lainkuuliaisten kansalaisten kodeista ja tiukalla lainsäädännöllä voidaan luoda turvallisuuden illuusio ja vaikutelma siitä, että viranomaiset tekisivät jotain. Todellisuuden kanssa sillä ei ole juuri tekemistä, mutta todellisuudenhan ei tietenkään tarvitse antaa häiritä populistista politikointia ja pelonlietsontaa. Se ei shokkiarvosta huolimatta kuitenkaan paranna turvallisuutta, tai juuri vaikuta rikollisten aseisiin.

Palatkaamme vaaralliseen mieheen naapurissa.

Vuosina 2002 – 2007 Suomessa tehtiin luvallisilla ampuma-aseilla 46 henkirikosta (ml. Jokelan joukkomurha). Toisin sanoen aseluvan haltijoista noin 0,007 % syyllistyi henkirikokseen käyttäen luvallista asetta, jos oletamme että yksi aseenhaltija surmasi yhden ihmisen jokaisessa noista tapauksista. Näinhän ei toki ollut, joten henkirikoksia tekemättömiä aseenomistajia oli enemmän kuin 99,993 % aseenomistajista.. Henkirikosten kokonaismäärä ajanjaksolla oli 688, jolloin voidaan todeta, että satunnaisista maassamme asuvista 0,013 % eli noin kaksinkertainen määrä syyllistyi henkirikokseen millä tahansa välineellä.

On kuitenkin huomattavaa, että todellisuudessa valtaosan henkirikoksista tekivät miehet (vuosina 2000 – 2007 87,9 %), jolloin satunnainen mies surmasi 0,024 % todennäköisyydellä. Toisaalta aseluvanhaltijat tappavat muutenkin kuin omistamillaan aseilla ja toisaalta yksittäinen tekijä saattaa surmata useita, kuten olemme valittevasti nähneet. Asealan Elinkeinonharjoittajat ry:n Antti Sukuvaara on laskenut aseita luvallisesti omistavien todennäköisyyden syyllistyä henkirikokseen. Todennäköisyys on puolet koko väestön keskiarvosta. Siis koko väestön keskiarvosta. Toisin sanoen aseita omistamattomat miehet syyllistyvät vähintään yhteen henkirikokseen noin nelinkertaisella todennäköisyydellä verrattuna aseita laillisesti omistaviin.

Tästä ei tietenkään voida päätellä, että lisäämällä aseita lisääntyy turvallisuus. Mutta tästä voidaan todeta, että aseenomistajat ovat keskimäärin valveutuneita ja lakia noudattavia kansalaisia. He ovat myös huomattavasti vaarattomampia kanssaihmisille kuin satunnaiset tallaajat huolimatta siitä, että kultakin löytyy keskimäärin vähän kolmatta asetta.

Tiukentamalla lainsäädäntöä ei voida siis olennaisesti lisätä turvallisuutta, jos lainsäädäntö kohdistuu aseenomistajiin yleisesti. On keskityttävä keinoihin, joilla voidaan erottaa auviset, breivikit ja muut vastaavat yksinäiset sudet. On etsittävä keinoja vähentää lähisuhdeväkivaltaa ylipäätään. On parannettava viranomaisten välistä tiedonkulkua, sillä on selvää, ettei Kauhajoen tappaja olisi saanut aselupaa, jos poliisi olisi tiennyt hänen henkilöhistoriansa paremmin. Rankaisemalla kollektiivisesti satojatuhansia syyttömiä, ei edistetä turvallisuutta, eikä toimita oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti.

On selvää, että parannettavaa löytyy, mutta tilannetta pitäisi tarkastella asiallisesti ja faktoihin nojaten. Myös aseenomistajien on syytä katsoa peiliin. Erityisesti olisi puututtava siihen, kuinka aseita säilytetään. Näin kolmannet osapuolet eivät niihin pääsisi käsiksi. Turvakaappien tulisi olla pakollisia aina. Mikään ei estä meitä säätämästä lakeja, jotka mahdollistavat aseiden ja ammunnan harrastamisen, metsästyksen ja jopa tukevat niitä samalla, kun turvallisuudesta huolehditaan entistä paremmin.


Jos pidit lukemastasi, laitahan jakoon! Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin hysteriaa on taas luvassa.

------------------------------------------------------------------

Muokkauksesta: kommenttiosastolla eräs noheva lukija huomasi minun syyllistyneen karkeaan virheeseen, kun en ollut huomioinut sitä, että aseenomistajat tappavat (tietenkin..) muutenkin kuin ampuma-aseilla. Tarkistettuani toisaalta aseenomistajien henkirikosriskin (50 % alhaisempi kuin väestöllä keskimäärin), tilanne muuttui kuitenkin aseenomistajille suotuisaan suuntaan. Luvun on laskenut alan kärkiasiantuntija Antti Sukuvaara (ks. alla) . Nämä havainnot on nyt kirjattu mukaan artikkeliin. Samalla editoin siivommaksi myös noita linkkejä ja lisäsin muutaman uuden.

Muokkaus II: Viittaus Sukuvaaran laskelmaan lisätty leipätekstiin, jottei se vaikuta hatusta revityltä.

*Laskelmat ovat eri lähteisiin perustuvia, joten ne eivät ole edes olevinaan absoluuttisen tarkkoja. Olennaiset suhteet niistä kuitenkin selviävät.



Oheislukemista & lähteitä

--------------------------------------------

Henkirikoskatsaus 2010

Aseet ja metsästys -paneeli Riihimäen Erämessuilla:

Suomen asetiheydestä

Asealan elinkeinoharjoittajat RY:n lausunto aselainsäädännön muuttamisesta [paljon asiaa]

Lain ongelmakohtia

Aselain kiristys & henkirikollisuus

Ampuma-aserikollisuudesta (Poliisi)

http://www.timesonline.co.uk/tol/news/uk/crime/article2328368.ece

Britannian aserikollisuudesta

Crime in England and Wales 2006/07-raportti
 
Top