Keskitytäänkö taas liikaa laukausmääriin? Toki ymmärrän että jonkinlainen karkea arvio pitää olla ampumataidon kehittämisestä, mutta olisiko joku tuntimäärä parempi kuitenkin? Jos 100 laukausen sijaan/lisäksi seurattaisiin harjoitustunteja niin taitotasoa on paljon helpompi arvioida. Aseen käsittely kun koostuu kuitenkin niin monesta osatekijästä joista valtaosaa ei ampumalla voi edes treenata.
Tyhjälaukauksia ei lasketa harjoittelumääriksi joten niitä ei ammuta. Aivan kuten kuntoilupuolella venyttelyitä ei lasketa, joten ne jätetään tekemättä. Tämä on nyt vähän keittiöpsykologiaa, mutta jos esim juoksijan harjoittelun määriä lasketaan juoksukilometreissä niin valtaosa pyrkiii tällöin juoksemaan paljon, muu oheisharjoittelu jää tekemättä koska niitä ei lasketa. Vähän niin kuin punttisalejamme kansoittavat rintahauispellet ja heidän tikkujalkansa, ne on kuitenkin lahkeiden alla piilossa joten niitä ei tarvitse treenata. Kädet ja rintakehä näkyy joten ne saa kaiken huomion. Toki kyllähän huiput ja huipulle pyrkivät osaavat katsoa asioita vähän fiksummalla tavalla ja nähdä kokonaisuuden, mutta kun tämä on kuitenkin vähemmistö.
100 laukauksen lisäksi kun saattaa tulla 1000 kylmä laukausta osana aseenkäsittelyharjoittelua. Vaikutus ampumataitoon ja aseenkäsittelytaitoon on hivenen toinen kuin pelkällä 100 laukausella. Väitän että 50 laukausta + 500 kylmälaukausta on parempi kuin 100 laukausta pelkästään.
No alkaa mennä offtopikiksi.
EDIT: Niin tässä suhteessa aseiden kotisäilytys on hemmetin hyvä juttu. Ongelmana vaan on että ehkä 1-2% viitsii tehdä kylmäharjoittelua, loput ei tee sillä aseella muuta kuin (EHKÄ) käy ampumaradalla polttamassa vähän ruutia.
Olisi itseasiassa mukava tietää mitä metsäsätäjät tekee harjoitellakseen metsästystä varten noin reaalitodellisuudessa. Se 200 laukauksen sääntö ennen sorsa/kyyhkyskauden avausta on lähinnä kai kaunis ihanne, mikä on todellisuus? Ja kuinka moni antaa haulikkonsa (tai kiväärinsä) ässehtiä edelleisen metsästyskerran jäljiltä putsaamattomana siinä samassa aseenkuljetuspussissa jossa se viime vuoden metsästysreissulta tuotiin kotiin. En tiedä, metsästäjät käyttää kyllä tonni tolkulla rahaa vuositasolla (se on dokumentoitu) mutta pääasiassa rahat taisi mennä pohjoiseen suuntautuvien mehtuureissujen kuluihin ja lupiin.
Metsästäjiä on kuitenkin iso ryhmä joten voisi odottaa että positiivisimmassakin tapauksessa valtion aseita odottaa sama kohtalo. Käytännössä kohtalo on vielä rumempi koska aseita ei tarvita edes vuosittain ilman Sveitsin tyyppistä pakollista ampumataitotestiä (jos se siis vielä on käytössä), eikä se varsinaisesti ole käyttökalu kuten metsästysase. Eli väitän, toki faktaa ei ole tarjota, vaan kovasti että ampumaan ampuma-taidollisesti vaikutus on todella marginaalinen.
Tyhjälaukauksia ei lasketa harjoittelumääriksi joten niitä ei ammuta. Aivan kuten kuntoilupuolella venyttelyitä ei lasketa, joten ne jätetään tekemättä. Tämä on nyt vähän keittiöpsykologiaa, mutta jos esim juoksijan harjoittelun määriä lasketaan juoksukilometreissä niin valtaosa pyrkiii tällöin juoksemaan paljon, muu oheisharjoittelu jää tekemättä koska niitä ei lasketa. Vähän niin kuin punttisalejamme kansoittavat rintahauispellet ja heidän tikkujalkansa, ne on kuitenkin lahkeiden alla piilossa joten niitä ei tarvitse treenata. Kädet ja rintakehä näkyy joten ne saa kaiken huomion. Toki kyllähän huiput ja huipulle pyrkivät osaavat katsoa asioita vähän fiksummalla tavalla ja nähdä kokonaisuuden, mutta kun tämä on kuitenkin vähemmistö.
100 laukauksen lisäksi kun saattaa tulla 1000 kylmä laukausta osana aseenkäsittelyharjoittelua. Vaikutus ampumataitoon ja aseenkäsittelytaitoon on hivenen toinen kuin pelkällä 100 laukausella. Väitän että 50 laukausta + 500 kylmälaukausta on parempi kuin 100 laukausta pelkästään.
No alkaa mennä offtopikiksi.
EDIT: Niin tässä suhteessa aseiden kotisäilytys on hemmetin hyvä juttu. Ongelmana vaan on että ehkä 1-2% viitsii tehdä kylmäharjoittelua, loput ei tee sillä aseella muuta kuin (EHKÄ) käy ampumaradalla polttamassa vähän ruutia.
Olisi itseasiassa mukava tietää mitä metsäsätäjät tekee harjoitellakseen metsästystä varten noin reaalitodellisuudessa. Se 200 laukauksen sääntö ennen sorsa/kyyhkyskauden avausta on lähinnä kai kaunis ihanne, mikä on todellisuus? Ja kuinka moni antaa haulikkonsa (tai kiväärinsä) ässehtiä edelleisen metsästyskerran jäljiltä putsaamattomana siinä samassa aseenkuljetuspussissa jossa se viime vuoden metsästysreissulta tuotiin kotiin. En tiedä, metsästäjät käyttää kyllä tonni tolkulla rahaa vuositasolla (se on dokumentoitu) mutta pääasiassa rahat taisi mennä pohjoiseen suuntautuvien mehtuureissujen kuluihin ja lupiin.
Metsästäjiä on kuitenkin iso ryhmä joten voisi odottaa että positiivisimmassakin tapauksessa valtion aseita odottaa sama kohtalo. Käytännössä kohtalo on vielä rumempi koska aseita ei tarvita edes vuosittain ilman Sveitsin tyyppistä pakollista ampumataitotestiä (jos se siis vielä on käytössä), eikä se varsinaisesti ole käyttökalu kuten metsästysase. Eli väitän, toki faktaa ei ole tarjota, vaan kovasti että ampumaan ampuma-taidollisesti vaikutus on todella marginaalinen.
Viimeksi muokattu:
