Vanhat ja nykyiset palvelusajat

Sarfloy

Korpraali
Olen kuullut haikailua vanhan palvelusaikajärjestelmän perään, ymmärtääkseni palvelusaika oli miehistöllä 8 ja johtajilla 11 kk. Sen verran vähän ikää on takana, ettei omakohtaista kokemusta touhusta ole (milloin edes muuttui?)

Mitä tämä käytännössä tarkoitti verrattuna nykyiseen 6/9/12 -järjestelmään? Millainen varusmiesjohtajien rooli oli ennen vanhaan?

Ja muistin virkistämiseksi nykyinen järjestelmä, jossa rj:t ovat alokkaiden kanssa alusta asti koko puolen vuoden ajan, kokelaat tulevat mukaan n. kuukautta myöhemmin:
koulutuksenaikajaksottelu.gif
 
Sarfloy kirjoitti:
Olen kuullut haikailua vanhan palvelusaikajärjestelmän perään, ymmärtääkseni palvelusaika oli miehistöllä 8 ja johtajilla 11 kk. Sen verran vähän ikää on takana, ettei omakohtaista kokemusta touhusta ole (milloin edes muuttui?)

Mitä tämä käytännössä tarkoitti verrattuna nykyiseen 6/9/12 -järjestelmään? Millainen varusmiesjohtajien rooli oli ennen vanhaan?

No, ensiksi, silloin astuttiin palvelukseen 3 kertaa vuodessa.

Varusmiesjohtajien rooli oli sama kuin se on nytkin.
Toki hivenen eri vaiheissa ja erilaisia jaksoja oltiin nuorempien ikäluokkien kanssa.
 
vehamala kirjoitti:
No, ensiksi, silloin astuttiin palvelukseen 3 kertaa vuodessa.

Varusmiesjohtajien rooli oli sama kuin se on nytkin.
Toki hivenen eri vaiheissa ja erilaisia jaksoja oltiin nuorempien ikäluokkien kanssa.

No itse asiassa käytössä on ollut myös 2/3 -järjestelmä eli joka toinen vuosi palvelukseen astuminen tapahtui kahdessa erässä (helmi- ja elokuussa) ja joka toinen kolmessa erässä (tammi-, kesä- ja marraskuussa). Johtajakausi oli kyllä selvästi nykyistä käytäntöä lyhyempi.
 
Niin eli eikös se mennyt siten että osa aliupseereista meni kouluttamaan nulikat, eiku alokkaat, talon tavoille ja osa sai sitten kypsempää sakkia. Oma isäni meinasi että juuri alokaskoulutus oli helppoa hommaa (kuten se on nytkin) ja siksi tavoiteltua. Johtajakausi taisi olla 4kk kestoltaan? Eli jokaisella miehistön jäsenellä ehti olla kaksi ryhmänjohtajaa. Toki näin se menee nytkin ison osan kohdalla. P-kauden jälkeen hyvin monella vaihtuu ainakin ryhmänjohtaja kun koko organisaatio rukataan uuteen uskoon.

En tiedä miten noissa wanhan ajan joukoissa sitten joukot ja yksittäiset miehet on sijoitettu SA-yksikköön. Onko ollut niin että vain miehistö (jos sekään) on pysynyt samassa ryhmässä myös sijoitettuna. Ja jo aliupseerit on sijoitettu ihan muunlaisin perustein kuin sen mukaan että toimiko kyseisen ryhmän johtajana jossakin vaiheessa. Tässä tämän uuden systeemin pitäisi olla selkeästi parempi. Tai sitten Hägglund vain puolustelee.

Muuttui muistaakseni siten että 1/98 oli ensimmäinen 6/9/12 systeemi. Olisipa ollut mielenkiitoista kuunnella mitä korva makeaa ja katkeruuden ilmauksia ensimmäiset uuden palvelusajan alokkaat kuulivat vanhan palvelusaika-systeemin mukaan palvelevilta jermuilta. Jonkin aikaahan nuo ovat palvelleet rinnakain :a-laugh:

EDIT: Umkhonto on oikeassa. Tämä unohdettu systeemi oli siinä välissä. Siinä miehistö palveli sen 7kk, johtajiasta en muista mitään. Hägglund haukkui tämän systeemin aivan liian sekavaksi, ja joka tästä johtuen johti turhaan joutokäyntiin.
 
EDIT: Umkhonto on oikeassa. Tämä unohdettu systeemi oli siinä välissä. Siinä miehistö palveli sen 7kk, johtajiasta en muista mitään. Hägglund haukkui tämän systeemin aivan liian sekavaksi, ja joka tästä johtuen johti turhaan joutokäyntiin.

Siis 8/11 kuukauta oli huonompi systeemi kuin 6/9/12?
 
Itse näkisin vanhan systeemin hyvänä puolena miehistön pidemmän palvelusajan. Huonona puolena oli pakan sekoittuminen jatkuvasti. Palveluskaverit vaihtuivat ainakin minulla vähän väliä. 3kk oli pisin aika samalla porukalla.
 
Eikö se ollu sodan jälkeen 2 vuotta?
Tietää joku miten se näytti silloin?
 
Second kirjoitti:
En tiedä miten noissa wanhan ajan joukoissa sitten joukot ja yksittäiset miehet on sijoitettu SA-yksikköön.

Varmaan suurin muutos oli juuri se, että paljon entistä selvemmin alettiin koota SA-joukkoa jo vm-aikana.
Muinoin minun aikana se ei ollut käytännössä millään lailla esillä.
Oma roolinikin alkoi selvitä vasta reserviläisenä :huh:
Ja silloinkin se ehti vaihtua muutamaan kertaan.....
 
vehamala kirjoitti:
Second kirjoitti:
En tiedä miten noissa wanhan ajan joukoissa sitten joukot ja yksittäiset miehet on sijoitettu SA-yksikköön.

Varmaan suurin muutos oli juuri se, että paljon entistä selvemmin alettiin koota SA-joukkoa jo vm-aikana.
Muinoin minun aikana se ei ollut käytännössä millään lailla esillä.
Oma roolinikin alkoi selvitä vasta reserviläisenä :huh:
Ja silloinkin se ehti vaihtua muutamaan kertaan.....

Olettaisin että viimeistään ensimmäisten 5 vuoden jälkeen tällä uudellakin systeemillä menee pakka sekaisin kun miehet siirrellään vähemmän tärkeisiin yksikköihin. Alueellisiin joukkoihin, elämäntilanteissa tulee muutoksia, ehkä kertausten yhteydessä paljastuu kuka on tehtäväänsä (riittävän) sopiva. Tällee hevosmiestietotoimiston veikkauksena. :lanssi:

Toki hyvähän se on että juuri ne tärkimmät operatiiviset joukot on suhteellisen homogeenisellä pohjalla.

Onkohan niin että peruskoulutuskauden koulutusta on pitänyt karsia rankalla kädellä. Ennen lienee asia mennyt niin että kivääriryhmän toiminnan perusteet on pyritty koulimaan sen 3kk p-kauden aikana. Nyt käytännössä ehditään käydä perustaistelijantaidot ja jääkäriryhmän välineistön käsittely (usein keskittyy vain aseistukseen) ja toimia taistelussa taisteluparin kanssa.

Tuo kahden lisäkuukauden merkitys on mielenkiintoinen. Varmasti jos se kyetään hyödyntämään niin miehistön jäsenet olisivat paljon pätevämpiä. En tiedä onko erikoistumiskoulutuksessa puutteita nykypäivinä, riippuu varmaan koulutushaarasta ja esim tyksitössä miehistön koulutusvaje olenee harjoitusten suuren koon vuoksi puutteellista (koulutus ei pääse keskittymään pieniin joukkoihin), mutta melkoisen varma olen että perustaistelijantaidoissa jää parantamisen varaa kaikilla muilla paitsi niilä joilla se on päätehtävä, eli jääkärijoukkueiden miehistö... Ja heille ei lisäkoulutus varmaan pahasta olisi, esim sissitoimintaa, lääkintää tai PST-toimintaa.

Toki sehän on selvää pässin lihaa että juuri tuossa päätehtävässä ammattitaidon pitää olla kunnossa ja ei kovin paljon kannata koulutusta hajauttaa erinäisiin suuntiin. Etenkin tulevaisuudessa PV:llä ei pitäisi olla ongelmaa saada reservistä oikean koulutuksen omaavia miehiä oikeaan tehtävään. Eli sotien aikaiset epäluotettaviin ja tehottomiin improvisointiratkaisuihin sellaisenaan ei tarvitse varautua, eli että kirjavan koultustaustan omaavia sotialita pistettiin samaan pataljoonaan, annettiin räyhäkkä nimi, kuten Sissipataljoona, ja toivottiin että se saisi jotakin aikaiseksi. Usein ei saanut.
 
Second kirjoitti:
vehamala kirjoitti:
Second kirjoitti:
En tiedä miten noissa wanhan ajan joukoissa sitten joukot ja yksittäiset miehet on sijoitettu SA-yksikköön.

Varmaan suurin muutos oli juuri se, että paljon entistä selvemmin alettiin koota SA-joukkoa jo vm-aikana.
Muinoin minun aikana se ei ollut käytännössä millään lailla esillä.
Oma roolinikin alkoi selvitä vasta reserviläisenä :huh:
Ja silloinkin se ehti vaihtua muutamaan kertaan.....

Olettaisin että viimeistään ensimmäisten 5 vuoden jälkeen tällä uudellakin systeemillä menee pakka sekaisin kun miehet siirrellään vähemmän tärkeisiin yksikköihin. Alueellisiin joukkoihin, elämäntilanteissa tulee muutoksia, ehkä kertausten yhteydessä paljastuu kuka on tehtäväänsä (riittävän) sopiva. Tällee hevosmiestietotoimiston veikkauksena. :lanssi:

Toki hyvähän se on että juuri ne tärkimmät operatiiviset joukot on suhteellisen homogeenisellä pohjalla.

Onkohan niin että peruskoulutuskauden koulutusta on pitänyt karsia rankalla kädellä. Ennen lienee asia mennyt niin että kivääriryhmän toiminnan perusteet on pyritty koulimaan sen 3kk p-kauden aikana. Nyt käytännössä ehditään käydä perustaistelijantaidot ja jääkäriryhmän välineistön käsittely (usein keskittyy vain aseistukseen) ja toimia taistelussa taisteluparin kanssa.

Tuo kahden lisäkuukauden merkitys on mielenkiintoinen. Varmasti jos se kyetään hyödyntämään niin miehistön jäsenet olisivat paljon pätevämpiä. En tiedä onko erikoistumiskoulutuksessa puutteita nykypäivinä, riippuu varmaan koulutushaarasta ja esim tyksitössä miehistön koulutusvaje olenee harjoitusten suuren koon vuoksi puutteellista (koulutus ei pääse keskittymään pieniin joukkoihin), mutta melkoisen varma olen että perustaistelijantaidoissa jää parantamisen varaa kaikilla muilla paitsi niilä joilla se on päätehtävä, eli jääkärijoukkueiden miehistö... Ja heille ei lisäkoulutus varmaan pahasta olisi, esim sissitoimintaa, lääkintää tai PST-toimintaa.

Toki sehän on selvää pässin lihaa että juuri tuossa päätehtävässä ammattitaidon pitää olla kunnossa ja ei kovin paljon kannata koulutusta hajauttaa erinäisiin suuntiin. Etenkin tulevaisuudessa PV:llä ei pitäisi olla ongelmaa saada reservistä oikean koulutuksen omaavia miehiä oikeaan tehtävään. Eli sotien aikaiset epäluotettaviin ja tehottomiin improvisointiratkaisuihin sellaisenaan ei tarvitse varautua, eli että kirjavan koultustaustan omaavia sotialita pistettiin samaan pataljoonaan, annettiin räyhäkkä nimi, kuten Sissipataljoona, ja toivottiin että se saisi jotakin aikaiseksi. Usein ei saanut.

Mikä on päätehtävä? Juu, erikoistuneita taistelijoita on runsain mitoin. Pitäisikö jalkaväen sotilaan kyetä hallitsemaan:

- rk, pkm, itkk, kv.krh, kes/orak, NLAW, perusmiinapelit, radiot, ea ja kunnolla kans, suunnistus, modernien tähystyslaitteiden käyttö ja niiden huolto-kunnossapidon alkeet, maastonkäyttö, vihollisen tyypillisimmät toimintatavat ja - vehkeet, linnoittaminen, käsikranaatin käyttö, pimeätaistelu, tyypillisimmät valelaitteet ja naamiointi, uimataito vähintään hyvä, maastotaidot vähintään hyvä, olla sellaisessa fyysisessä kunnossa, jota tst-kenttä vaatii......jne.jne.

Sanoppa second, minkä verran arvelet ym. tekstin mukaisia taistelijoita löytyvän? Joku voi sanoa, ettei tuollaisia tarvita jalkaväessä, no ei tietysti rauhan aikana tarvikaan. Sodan aikana sitten pv etsii kulloiseenkin tehtävään juuri sopivan spesialistin ja riittävän äkkiä ja oikeaan paikkaan. Mitä arvelet?
 
baikal kirjoitti:
Mikä on päätehtävä? Juu, erikoistuneita taistelijoita on runsain mitoin. Pitäisikö jalkaväen sotilaan kyetä hallitsemaan:

- rk, pkm, itkk, kv.krh, kes/orak, NLAW, perusmiinapelit, radiot, ea ja kunnolla kans, suunnistus, modernien tähystyslaitteiden käyttö ja niiden huolto-kunnossapidon alkeet, maastonkäyttö, vihollisen tyypillisimmät toimintatavat ja - vehkeet, linnoittaminen, käsikranaatin käyttö, pimeätaistelu, tyypillisimmät valelaitteet ja naamiointi, uimataito vähintään hyvä, maastotaidot vähintään hyvä, olla sellaisessa fyysisessä kunnossa, jota tst-kenttä vaatii......jne.jne.

Sanoppa second, minkä verran arvelet ym. tekstin mukaisia taistelijoita löytyvän? Joku voi sanoa, ettei tuollaisia tarvita jalkaväessä, no ei tietysti rauhan aikana tarvikaan. Sodan aikana sitten pv etsii kulloiseenkin tehtävään juuri sopivan spesialistin ja riittävän äkkiä ja oikeaan paikkaan. Mitä arvelet?

Aika lailla tuo lista koulutetiin ainakin meidän aikana. Selkeät painopisteet oli sellaisessa välineistössä ja tehtävissä mitkä liittyvät ns stressitilanteisiin, kuten taisteluun tai vaikkapa variomiehenä toimimiseen. Eli aseita käpisteltiin päivittäin, harjoiteltiin etenemistapoja kuten ryömimistä, syöksymistä jne. telamiinaa, kaasunaamaria, kysyttiin tunnussanaa ja niin pois päin. Ei kaikkea kuitenkaan ehditty/viitsitty kouluttaa ainakaan p-kauden aikana. Esim valelaitteet jäävät e-kauteen jo varmasti siitäkin syystä että voidana kouluttaa se oman välineistön mukainen "valejärjestelmä", kuten meidän tapauksessa vale-ampumalaite. Samoin kävi ITKK:n koska nähdäkseni p-kaudella pyritään pureutumaan ryhmän varustukseen, e-kaudella sitten käsitellään joukkueen varustus, kuten ITKK:t ja viestintälaitteet.

Sitä en tiedä miten esim tyksitössä ja merivoimissa sitten käytäntö poikeaa, mutta luulakseni ainakin jalkaväen alokkaat koulitaan tuohon malliin.

Esim kuntopuolesta, uimataidosta, maastotaidoista voidaan toki taittaa peistä, mutta jokainen jääkäri osaa ns "henkeä pelastavan itsepuolustustaistelun", kuten Kapiainen joskus muistaakseni vekkulisti ilmaisi.

PV:n on vähän pakko löytää ne spesialistit oikeille paikoille, koska muuten ei kukaan osaa käyttää sitä Mustia, ei heitintä, ei tykkiä, ei ohjuslaitetta ym ym ym.
 
Second kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Mikä on päätehtävä? Juu, erikoistuneita taistelijoita on runsain mitoin. Pitäisikö jalkaväen sotilaan kyetä hallitsemaan:

- rk, pkm, itkk, kv.krh, kes/orak, NLAW, perusmiinapelit, radiot, ea ja kunnolla kans, suunnistus, modernien tähystyslaitteiden käyttö ja niiden huolto-kunnossapidon alkeet, maastonkäyttö, vihollisen tyypillisimmät toimintatavat ja - vehkeet, linnoittaminen, käsikranaatin käyttö, pimeätaistelu, tyypillisimmät valelaitteet ja naamiointi, uimataito vähintään hyvä, maastotaidot vähintään hyvä, olla sellaisessa fyysisessä kunnossa, jota tst-kenttä vaatii......jne.jne.

Sanoppa second, minkä verran arvelet ym. tekstin mukaisia taistelijoita löytyvän? Joku voi sanoa, ettei tuollaisia tarvita jalkaväessä, no ei tietysti rauhan aikana tarvikaan. Sodan aikana sitten pv etsii kulloiseenkin tehtävään juuri sopivan spesialistin ja riittävän äkkiä ja oikeaan paikkaan. Mitä arvelet?

Aika lailla tuo lista koulutetiin ainakin meidän aikana. Selkeät painopisteet oli sellaisessa välineistössä ja tehtävissä mitkä liittyvät ns stressitilanteisiin, kuten taisteluun tai vaikkapa variomiehenä toimimiseen. Eli aseita käpisteltiin päivittäin, harjoiteltiin etenemistapoja kuten ryömimistä, syöksymistä jne. telamiinaa, kaasunaamaria, kysyttiin tunnussanaa ja niin pois päin. Ei kaikkea kuitenkaan ehditty/viitsitty kouluttaa ainakaan p-kauden aikana. Esim valelaitteet jäävät e-kauteen jo varmasti siitäkin syystä että voidana kouluttaa se oman välineistön mukainen "valejärjestelmä", kuten meidän tapauksessa vale-ampumalaite. Samoin kävi ITKK:n koska nähdäkseni p-kaudella pyritään pureutumaan ryhmän varustukseen, e-kaudella sitten käsitellään joukkueen varustus, kuten ITKK:t ja viestintälaitteet.

Sitä en tiedä miten esim tyksitössä ja merivoimissa sitten käytäntö poikeaa, mutta luulakseni ainakin jalkaväen alokkaat koulitaan tuohon malliin.

Esim kuntopuolesta, uimataidosta, maastotaidoista voidaan toki taittaa peistä, mutta jokainen jääkäri osaa ns "henkeä pelastavan itsepuolustustaistelun", kuten Kapiainen joskus muistaakseni vekkulisti ilmaisi.

PV:n on vähän pakko löytää ne spesialistit oikeille paikoille, koska muuten ei kukaan osaa käyttää sitä Mustia, ei heitintä, ei tykkiä, ei ohjuslaitetta ym ym ym.

Eli reservin osaamistaso on mojovaa, tästä vastauksesta päätellen. Elä second tykkää kyttyriä, mutta ei uppoa....
 
baikal kirjoitti:
Second kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Mikä on päätehtävä? Juu, erikoistuneita taistelijoita on runsain mitoin. Pitäisikö jalkaväen sotilaan kyetä hallitsemaan:

- rk, pkm, itkk, kv.krh, kes/orak, NLAW, perusmiinapelit, radiot, ea ja kunnolla kans, suunnistus, modernien tähystyslaitteiden käyttö ja niiden huolto-kunnossapidon alkeet, maastonkäyttö, vihollisen tyypillisimmät toimintatavat ja - vehkeet, linnoittaminen, käsikranaatin käyttö, pimeätaistelu, tyypillisimmät valelaitteet ja naamiointi, uimataito vähintään hyvä, maastotaidot vähintään hyvä, olla sellaisessa fyysisessä kunnossa, jota tst-kenttä vaatii......jne.jne.

Sanoppa second, minkä verran arvelet ym. tekstin mukaisia taistelijoita löytyvän? Joku voi sanoa, ettei tuollaisia tarvita jalkaväessä, no ei tietysti rauhan aikana tarvikaan. Sodan aikana sitten pv etsii kulloiseenkin tehtävään juuri sopivan spesialistin ja riittävän äkkiä ja oikeaan paikkaan. Mitä arvelet?

Aika lailla tuo lista koulutetiin ainakin meidän aikana. Selkeät painopisteet oli sellaisessa välineistössä ja tehtävissä mitkä liittyvät ns stressitilanteisiin, kuten taisteluun tai vaikkapa variomiehenä toimimiseen. Eli aseita käpisteltiin päivittäin, harjoiteltiin etenemistapoja kuten ryömimistä, syöksymistä jne. telamiinaa, kaasunaamaria, kysyttiin tunnussanaa ja niin pois päin. Ei kaikkea kuitenkaan ehditty/viitsitty kouluttaa ainakaan p-kauden aikana. Esim valelaitteet jäävät e-kauteen jo varmasti siitäkin syystä että voidana kouluttaa se oman välineistön mukainen "valejärjestelmä", kuten meidän tapauksessa vale-ampumalaite. Samoin kävi ITKK:n koska nähdäkseni p-kaudella pyritään pureutumaan ryhmän varustukseen, e-kaudella sitten käsitellään joukkueen varustus, kuten ITKK:t ja viestintälaitteet.

Sitä en tiedä miten esim tyksitössä ja merivoimissa sitten käytäntö poikeaa, mutta luulakseni ainakin jalkaväen alokkaat koulitaan tuohon malliin.

Esim kuntopuolesta, uimataidosta, maastotaidoista voidaan toki taittaa peistä, mutta jokainen jääkäri osaa ns "henkeä pelastavan itsepuolustustaistelun", kuten Kapiainen joskus muistaakseni vekkulisti ilmaisi.

PV:n on vähän pakko löytää ne spesialistit oikeille paikoille, koska muuten ei kukaan osaa käyttää sitä Mustia, ei heitintä, ei tykkiä, ei ohjuslaitetta ym ym ym.

Eli reservin osaamistaso on mojovaa, tästä vastauksesta päätellen. Elä second tykkää kyttyriä, mutta ei uppoa....

Tuosta listasta omalta kohdalta puuttuu ainoastaa NLAW, valelaitteet ja KUNNOLLINEN ea.. Tarvittaessa pystyn myös laukaisemaan Bemarin konetykin, jos niin epätoivoiseen tilanteeseen koskaan joudutaan.

Meikäläinen tosin on tätä uudempaa vuoden verran palvellutta aliupseerisainesta. Väitänkin, että tällä hetkellä normaalin jalkaväen taistelijan osaaminen on aika kattavaa ja puolen vuoden taistelijakin osaa edellä mainitut asiat niin hyvin, että pystyy tarvittaessa vaikka kouluttamaan nuoremmilleen.
 
baikal kirjoitti:
Eli reservin osaamistaso on mojovaa, tästä vastauksesta päätellen. Elä second tykkää kyttyriä, mutta ei uppoa....

No jos mojovaksi luetaan se että heitinryhmään sijoitettu mies on armeija-aikana käsitellyt heitintä niin silloin olen aika pitkälle tätä mieltä, ja tällöin näkemyksemme poikkeavat. Jos taas otetaan puheeksi se että mikä sen 5+ vuotta kertauttamattoman kaverin taitotaso on käsitellä tuota heitintä ja kyseisen joukon toimintaan liittyviä suoritteita niin sitten olemme likipitäen samaa mieltä.

Toki tarinaa löytyy varmasti siitä miten "me saatiin spade tykille kun sijoituksista vastaavat ovat ajatelleet että tykki se on soppatykkikin". Mutta uskon että pääasiassa kaverit saadaan sijoitettua koulutusta vastaavaan tehtäväänsä. Ei sen ainakaan koulutetun reservin puutteesta pitäisi olla kiinni enää näinä päivinä kun SA-vahvuudet on kutakuinkin puolittuneet.
 
Eli se kapiaisen väite siitä, että suurimmat ongelmat ovat kuntopuolella, on teistä aika kohdalleen osunut?
 
baikal kirjoitti:
Eli se kapiaisen väite siitä, että suurimmat ongelmat ovat kuntopuolella, on teistä aika kohdalleen osunut?

Näinhän se varmasti on. Ja toisaalta sepä saa suurelta vaikuttavan koulutetun reservin vaikuttamaan paaaljon pienemmälle, kun soveliaita kavereita juuri tasitelujoukkoihin on vähän.

Tuossa luen juuri kirjaa Mottien Maa, jossa mainitaan että Valdemar Hägglund oli myös tyytymätön savolaisten yms maaseudun työmiesten kuntoon, ei niinkään taitoihin. Samaa meinasi Wolf H. Halsti. Eli melkoisen vanha juttu tämä kuntopuoli näemmä on, toki nykyään ongelmat on "vähän" toista luokkaa.

Toki tämä alkaa ajautua sivuraiteille itse aiheesta. :D :a-smiley:
 
Kyl se ainaki 95 -97 maavoimis oli 2 erä systeemillä vuodessa. 3 erää oli merivoimis 96.

Kyl meil oli palvelusajat 8/9/11 ( 9 kk ainakin spollet ja joitakin muita)
Ei kaikki halunnut meil alokkaille ryhmän johtajist kyl ne vanhoille jääneet helpommalla pääsi kun me alokkaitta kouluttaneet. Itte ainakin päädyin sodan ajan kokoonpanos oman saapumis eräni jätkien kanssa samaan yksikköön.
 
baikal kirjoitti:
Eli se kapiaisen väite siitä, että suurimmat ongelmat ovat kuntopuolella, on teistä aika kohdalleen osunut?

Täysin totta. Tosin se pitää myös sanoa että 12kk koulutuksen aikana ei juuri luppoaikaa ollut. Joutokäyntiä koulutuksen osalta tulee lähinnä varosyistä ja muuten mennäänkin päätä pahkaa aiheesta toiseen. Eli pitää miettiä ihan syystä onko tarpeellista täydellinen tutustuminen oman aselajin ulkopuolisiin laitteisiin vai riittääkö ns. käpistely. Jo joukkueen käsittelemä tavaramäärä on aika huikea nykyään ja taistelukoulutus sisältää ison määrän erilaisia toimintoja.
 
uddis kirjoitti:
Kyl se ainaki 95 -97 maavoimis oli 2 erä systeemillä vuodessa. 3 erää oli merivoimis 96.

Kyl meil oli palvelusajat 8/9/11 ( 9 kk ainakin spollet ja joitakin muita)
Ei kaikki halunnut meil alokkaille ryhmän johtajist kyl ne vanhoille jääneet helpommalla pääsi kun me alokkaitta kouluttaneet. Itte ainakin päädyin sodan ajan kokoonpanos oman saapumis eräni jätkien kanssa samaan yksikköön.

Eikös se 7kk juttu ollut joku säästökuuri? Todella vähän siitä mitään on missään kirjoitettu, nytkään ei netin syövereistä ihan helpolla meikäpoeka löydä mitään.

EDIT: Ai niin pistetääs vähän ulkomaista näkemystä, toki tämä ei ole mikään virallinen näkemys mutta kumminkin:

Eli 1ms aikana Saksalaiset katsoivat että kiväärikomppania koulutetaan 3 kuukaudessa sotavalmiiksi, tähän vaikuttavat pääasiassa kompanian aseistus, rakanne ja tehtäväkenttä joka sen pitää hallita. Kyseessä on siis varsin ykinkertainen pumppu johon ei kuulu ymmärtääkseni edes konekivääreitä. Eli melkopuhtaasti kivääriaseistuksella mennään. Rakenne samoin on hyvin simppeli. Tehtäväkenttään eivät tuona aikana vielä tainneet kuulua tehtävätaktiikan ja syöksyjoukkojen (tst-partioiden) käyttäminen. Eli toiminnot olivat lähinnä varsin kaavamainen puolustus ja hyökkäys, sekä viivytys/tuliylläköt eli pitkälti kuten puolustus.

USA:n merijalkaväen jalkaväkikomppanain kouluttamiseen menee 9kk mikäli se halutaan sotavalmiiksi, ja nyt puhutaan koventionaalisesta sodasta. Tähän vaikuttavat samoin aseistus, komppanian rakenne sekä tehtäväkenttä. Aseistus on monipuolinen, komppaniasta löytyy rk, kevyt kk, kk, PST-ohjuksia, keveitä ja raskaita sinkoja, Raskaita konekivääreitäkin saattaa olla, 60mm heittimiä. Komppanian rakenne on myös monimutkainen. Ryhmät on isoja ja toiminta perustuu partioihin, Joukkueissa konekivääripartio ja sinkopartio, komppaniassa PST-ohjusryhmä, tulenjohtopartioita (niin tykeillä kuin ilmaaseille), tarkka-ampujaikin taitaa partion verran olla seassa (mikäli oikein muistan). Tehtävä kenttään kuuluu niin tehtävätaktiikka kuin taistelupartioden käyttö, hyökkäys, puolustus, viivytys, ehkäpä myös Kriha toiminnan alkeita kuuluu sekaan. Kaiken kaikkiaan sain vertauksesta kuvan että pääongelmana on juuri upseeriston kyky oppia käsittelemään varsin monimutkaista komppaniaa, toisaalta mitä pidempään ryhmiä voidaan kouluttaa kiinteästi niin sen parempi sen on suorituskyvylle, toisaalta juuri komppanian pääliköiden ja joukkueen johtajien vaatima monimutkainen koko komppanian käsittävä koulutus vaatii veronsa sitten siinä että koulutusta ei voida kohdentaa ryhmiin, eli kun upseeristo pohtii miten komppaniaa pitää käyttää niin miehistö pilkoo saunapuita... Jos pakanat tuolla päin edes saunoisivat!

Ja tämä 3 tai 9 kk lauskuri käsitääkseni lähti käyntiin siitä hetkestä kun alokaat astuivat koulutkseen, AU:t sekä upseeri olivat toki jo olleet rivissä pidempään ja heihin juttu ei pahemmin paneutunut. Merijalkaväen mallin heikoutena tuossa näkemyksessä (se tosiaankin on vain netistä lukemani jonkun upseerin esittämä näkemys) pidettiin sitä että alokkailla on eri kouluttajat kuin mitä siinä heidän omassa ryhmässään aikanaan tulisi olemaan.

Mitäs meillä kotimaisessa jääkärikomppaniassa löytyy? Sanoisin että ollaan luojan kiitos lähempänä merijalkaväen komppaniaa kuin 1ms aikaista saksalaista kiväärikomppaniaa. Suomalainen jääkärikomppania on kuitenkin kaikin puolin vähemmän monimutkainen poppoo joka helpottaa etenkin johtajiston opsikelumäärää. Ehkä koulutus aika voisi olla hivenen pidempi, 7-8kk voisi olla aika nafti jos tuota edellä mainittua vertausta käytämme tukena. Toisaalta taas ei 6kk nyt niin lyhyt aika ole. Lieneekö niin että 50% alokkaista jatkaa saman RJ:n ja kokelaan alaisuudessa mikä heillä itsellään oli alokasaikana, eli ihan täysin sekaisin koko pakka ei mene e-kauden alussa.

Toisaalta suomalainen sotilaskoulutus ehkä panostaa liikaakin ryhmien toimintaan, ylemmän johdon koulutuksen kustannuksella. Mikä on meidän reservin upseeri komppanian päälliköiden todellinen taitotaso? Jotenkin vaistomaisesti tuo paikka tulee mieleen kun ajattelen heikkoja kohtia meikäläisessä sotaväen osaamisessa. Toisaalta arktinen seutu USA:n ohjesääntöjen mukaan vaatii juuri osaamista ja etenkin päätöksentekokykyä ruohonjuuritasolla, kun vaatimustasoa verrataan keski-eurooppalaisiin oloihin jossa ollaan taas enemmän riippuvaisia korkeampien portaiden osaamisesta.

Tämmöinen pieni kaljahuppelissa muistipankista kaivettu aivopieru.

EDIT2: Kirotusvireheitä ja aivopieruja varmaan riittää. Yksi iso tölkki olutta ja sormet on kuin paketillinen nakkeja.
 
Back
Top