Museo
Kenraali
Kopsataan tähän aloitus perinnefoorumilta:
baikal kirjoitti:
Kuten olen vankuttanut, panssarivaunut eivät ole sotavaltioiden TOP-juttu. Kun leikkuri korahtaa, se korahtaa juurikin tykistön ja ps-vaunujen kohdalla. Panee miettimään, miksi? Jospa se baikal-pirulainen ei olekaan niin väärässä kuin halutaan toitottaa.
Museo kirjoitti:
Onhan tästä hemmetin "swarmingista" tai parveilusta sodankäynnin uutena suuntana puhuttu. Muistelkaa vaan sitä Mongolien sananlaskua "40 miehellä voi muuttaa maailmaa". Eli ryssät painavat nopeasti päälle joka puolelta samaan aikaan pienillä voimilla. On mediasodankäyntiä, kyberhyökkäyksiä, erikoisjoukkojen mellestämistä selustassa, mekanisoitujen joukkojen tiedusteluhyökkäyksiä, täsmäaseiden käyttöä, laivasto-operaatioita ja ydinaseilla uhkaamista. Näin ollen mitään eeppistä ratkaisutaistelua Kymenlaaksossa ei edes tarvita sanelurauhaan tsuhnien kanssa. Riittää että yhteiskuntaa on tarpeeksi järkytetty.
Minun puolestani voitte esittää vaikka kuinka monta historiallista vastaesimerkkiä. Aivan sama. Nähdäkseni sotahistoriasta voidaan oppia vain se, että sodankäynnin paradigmoilla on tapana muuttua silloin tällöin. Ja ne jotka eivät muutokseen sopeudu jyrätään sopivan tilaisuuden tullen. Pitäisi vain tietää mihin suuntaan Venäjän tapa käydä sotia on muuttumassa...
baikal kirjoitti:
Ollaan kyllä ihan samaa mieltä tässä asiassa. Minä en kans ole uskonut enää vuosiin siihen, että seuraavan sodan eväät olisivat jotenkin ammennettavissa vuodelta -44. Se aika meni hups ja uusi on tullut. SE on vähän sama kuin vuonna -39 olisi tavattu sota-aapista Ranskan ja Preussin sodasta tai viimeisistä intiaanisodista Usassa. Ja onko kehitys kaikkineen ollut huimempaa menneenä 60 vuotena kuin koskaan aiemmin?
Jos muutaman moottoroidun rykmentin hyökkäys kymenlaaksoon olisikin Kursk2, niin se olisi sitä vain meidän näkökulmastamme. Naapurille se olisi kaiketi vasta alkulämmittelyä kunnon orkesterille.
Parveutuminen-parvi-termi pitää sisällään vielä yhden jutun: SE TULEE HILVATASTI HALVEMMAKSI kuin massiivisen sota-armaadan esiin marssittaminen. Lisäksi sitä käytetään hanakammin siksikin, että se "pysyy pinnan alla" eikä eskaloidu niin helposti laajemmaksi konfliktiksi. Jne. Pirusti etuja vert. megalomaanisiin joukkokeskityksiin ja touhuamiseen. Mm. yksi on se mistä on pauhattu 4 vuotta foorumilla: missä kulkee kulloinkin sodan ja rauhan raja? Otapa selvä ja tee päätöksiä, kun tilanne on ja säilyy epäselvänä.
Sotilaat voivat fiilistellä LYÖMÄTTÖMÄLLÄ armeijalla, muu yhteiskunta kantaa kuorman. Nämä on vähän hankalia juttuja jo tänään.
Museo kirjoitti:
Niin hyviä pointteja baikalilta. Ei tarvitse olla kummoinenkaan strategi tajutakseen globalisaation ja informaatioteknologian muuttavan aika merkittävästi sodankäynnin luonnetta. Venäjä haluaa olla suurvalta ja ollakseen sitä sen pitää haastaa Yhdysvallat ja muut merkittävillä alueilla. Sen resurssit eivät kuitenkaan välttämättä riitä mihinkään maailman valtaamiseen panssariarmeijoilla. Jäljelle jäävät rajoitetut operaatiot ja nopean parveilun hyväksikäyttö.
Tuollaiseen parveiluun pitää tietenkin vastata parveilulla. Johtamis- ja tiedustelujärjestelmien pitää olla huippuluokkaa ja taistelunkestäviä. Pitää olla tarpeeksi pieniä, liikkuvia ja tulivoimaisia joukkoja. Ja ennen kaikkea yhteiskunnan pitää kestää poikkeusoloja. Tietenkin Venäjän täytyy pyrkiä tuhoamaan myös Suomen sotavoima, mutta Suomi on tietoyhteiskunta siinä mielessä aika haavoittuva jos päälle tullaan pidemmän aikaa.
CarlH kirjoitti:
Höpö höpö, ratkaisuna on Koko Maan Kattava Yleiseen Asevelvollisuuteen Perustuva Alueellinen Puolustus. (KMKYAPAP)
Olen samaa mieltä kanssasi muuten mutta täysin eri mieltä tietoyhteiskunnan haavoittuvuuden suhteen. Tietoyhteiskunta tarjoaa radikaalisti teknisiä mahdollisuuksia haavoittuvuuden pienentämiseen. Ongelmana on ettei näitä erilaisia hajautus- ja suojautumismahdollisuuksia haluta käyttää hyväksi sillä hyödyntäminen vaatisi korkeampaa rahoitustasoa.
baikal kirjoitti:
Kuten olen vankuttanut, panssarivaunut eivät ole sotavaltioiden TOP-juttu. Kun leikkuri korahtaa, se korahtaa juurikin tykistön ja ps-vaunujen kohdalla. Panee miettimään, miksi? Jospa se baikal-pirulainen ei olekaan niin väärässä kuin halutaan toitottaa.
Museo kirjoitti:
Onhan tästä hemmetin "swarmingista" tai parveilusta sodankäynnin uutena suuntana puhuttu. Muistelkaa vaan sitä Mongolien sananlaskua "40 miehellä voi muuttaa maailmaa". Eli ryssät painavat nopeasti päälle joka puolelta samaan aikaan pienillä voimilla. On mediasodankäyntiä, kyberhyökkäyksiä, erikoisjoukkojen mellestämistä selustassa, mekanisoitujen joukkojen tiedusteluhyökkäyksiä, täsmäaseiden käyttöä, laivasto-operaatioita ja ydinaseilla uhkaamista. Näin ollen mitään eeppistä ratkaisutaistelua Kymenlaaksossa ei edes tarvita sanelurauhaan tsuhnien kanssa. Riittää että yhteiskuntaa on tarpeeksi järkytetty.
Minun puolestani voitte esittää vaikka kuinka monta historiallista vastaesimerkkiä. Aivan sama. Nähdäkseni sotahistoriasta voidaan oppia vain se, että sodankäynnin paradigmoilla on tapana muuttua silloin tällöin. Ja ne jotka eivät muutokseen sopeudu jyrätään sopivan tilaisuuden tullen. Pitäisi vain tietää mihin suuntaan Venäjän tapa käydä sotia on muuttumassa...
baikal kirjoitti:
Ollaan kyllä ihan samaa mieltä tässä asiassa. Minä en kans ole uskonut enää vuosiin siihen, että seuraavan sodan eväät olisivat jotenkin ammennettavissa vuodelta -44. Se aika meni hups ja uusi on tullut. SE on vähän sama kuin vuonna -39 olisi tavattu sota-aapista Ranskan ja Preussin sodasta tai viimeisistä intiaanisodista Usassa. Ja onko kehitys kaikkineen ollut huimempaa menneenä 60 vuotena kuin koskaan aiemmin?
Jos muutaman moottoroidun rykmentin hyökkäys kymenlaaksoon olisikin Kursk2, niin se olisi sitä vain meidän näkökulmastamme. Naapurille se olisi kaiketi vasta alkulämmittelyä kunnon orkesterille.
Parveutuminen-parvi-termi pitää sisällään vielä yhden jutun: SE TULEE HILVATASTI HALVEMMAKSI kuin massiivisen sota-armaadan esiin marssittaminen. Lisäksi sitä käytetään hanakammin siksikin, että se "pysyy pinnan alla" eikä eskaloidu niin helposti laajemmaksi konfliktiksi. Jne. Pirusti etuja vert. megalomaanisiin joukkokeskityksiin ja touhuamiseen. Mm. yksi on se mistä on pauhattu 4 vuotta foorumilla: missä kulkee kulloinkin sodan ja rauhan raja? Otapa selvä ja tee päätöksiä, kun tilanne on ja säilyy epäselvänä.
Sotilaat voivat fiilistellä LYÖMÄTTÖMÄLLÄ armeijalla, muu yhteiskunta kantaa kuorman. Nämä on vähän hankalia juttuja jo tänään.
Museo kirjoitti:
Niin hyviä pointteja baikalilta. Ei tarvitse olla kummoinenkaan strategi tajutakseen globalisaation ja informaatioteknologian muuttavan aika merkittävästi sodankäynnin luonnetta. Venäjä haluaa olla suurvalta ja ollakseen sitä sen pitää haastaa Yhdysvallat ja muut merkittävillä alueilla. Sen resurssit eivät kuitenkaan välttämättä riitä mihinkään maailman valtaamiseen panssariarmeijoilla. Jäljelle jäävät rajoitetut operaatiot ja nopean parveilun hyväksikäyttö.
Tuollaiseen parveiluun pitää tietenkin vastata parveilulla. Johtamis- ja tiedustelujärjestelmien pitää olla huippuluokkaa ja taistelunkestäviä. Pitää olla tarpeeksi pieniä, liikkuvia ja tulivoimaisia joukkoja. Ja ennen kaikkea yhteiskunnan pitää kestää poikkeusoloja. Tietenkin Venäjän täytyy pyrkiä tuhoamaan myös Suomen sotavoima, mutta Suomi on tietoyhteiskunta siinä mielessä aika haavoittuva jos päälle tullaan pidemmän aikaa.
CarlH kirjoitti:
Höpö höpö, ratkaisuna on Koko Maan Kattava Yleiseen Asevelvollisuuteen Perustuva Alueellinen Puolustus. (KMKYAPAP)
Olen samaa mieltä kanssasi muuten mutta täysin eri mieltä tietoyhteiskunnan haavoittuvuuden suhteen. Tietoyhteiskunta tarjoaa radikaalisti teknisiä mahdollisuuksia haavoittuvuuden pienentämiseen. Ongelmana on ettei näitä erilaisia hajautus- ja suojautumismahdollisuuksia haluta käyttää hyväksi sillä hyödyntäminen vaatisi korkeampaa rahoitustasoa.