Venäjä-seuran johtaja: Suomi on sepittänyt jatkosodasta omituisen tulkinnan

skärdis kirjoitti:
SJ kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Ajan voittaminen voi olla aina iso juttu. Tässä kohtaa piilee mielestäni ydin, joka antaa pohjan puhua torjuntavoitoista.

Torjuntavoitto on tosiasia. Sen voi nähdä jo rauhanehdoista, kun vertaa niitä Stalinin alkuperäisiin vaatimuksiin. Ja kuten aikaisemmin taisin mainita, niin voi myös verrata ryssien käsiin jääneisiin maihin. On muuten aika vaikea mennä väittämään, etteikö me jotakin voitettu.

Olosuhteisiin nähden saimme tosiaankin torjuntavoiton, mutta siitä voitaneen hekumoida vain Suomessa.

Jos laajemmassa skaalassa ryhdytään kehumaan Suomen erikoiskohtelua, niin siitä kunnia sataa puhtaasti Stalininin laariin. Isä aurinkoinen jätti hyvää hyvyyttään suomalaisille itsenäisyyden.

No jaa. Miehitetty Porkkala, valvontakomissio ja YYA-sopimus pitivät Suomen riittävän tiukassa kontrollissa ja NL taisi laskea sen varaan että suomalaiset kommunistit saavat otettua maassa vallan ilman avointa Puna-armeijan väliintuloa. Uusi sota 40-luvun lopulla tai 50-luvun alkuvuosina olisi sitä paitsi ajanut Ruotsin varmuudella sotilasliittoon länsimaiden kanssa, ja siitä olisi ollut NL:lle varmaan enemmän haittaa kuin Suomen miehityksestä hyötyä. Vaikka Suomella ei ollutkaan tosiasiallista mahdollisuutta suojata pääkaupunkia Puna-armeijalta niissä oloissa niin ei se miehitys olisi silti ollut nopea ja siisti toimitus, vrt. asekätkentä. Omaa etuaan Stalin laski, eikä generalissimus tainnut nyt oikeasti olla mikään hyvä ihminen.
 
Joo, siksi Mannerheim luopui preseidentti hommista koska Uomi antoi niin paljon periksi ja hän muuti Sveitsiin...
 
Susitaival kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
SJ kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Ajan voittaminen voi olla aina iso juttu. Tässä kohtaa piilee mielestäni ydin, joka antaa pohjan puhua torjuntavoitoista.

Torjuntavoitto on tosiasia. Sen voi nähdä jo rauhanehdoista, kun vertaa niitä Stalinin alkuperäisiin vaatimuksiin. Ja kuten aikaisemmin taisin mainita, niin voi myös verrata ryssien käsiin jääneisiin maihin. On muuten aika vaikea mennä väittämään, etteikö me jotakin voitettu.

Olosuhteisiin nähden saimme tosiaankin torjuntavoiton, mutta siitä voitaneen hekumoida vain Suomessa.

Jos laajemmassa skaalassa ryhdytään kehumaan Suomen erikoiskohtelua, niin siitä kunnia sataa puhtaasti Stalininin laariin. Isä aurinkoinen jätti hyvää hyvyyttään suomalaisille itsenäisyyden.

No jaa. Miehitetty Porkkala, valvontakomissio ja YYA-sopimus pitivät Suomen riittävän tiukassa kontrollissa ja NL taisi laskea sen varaan että suomalaiset kommunistit saavat otettua maassa vallan ilman avointa Puna-armeijan väliintuloa. Uusi sota 40-luvun lopulla tai 50-luvun alkuvuosina olisi sitä paitsi ajanut Ruotsin varmuudella sotilasliittoon länsimaiden kanssa, ja siitä olisi ollut NL:lle varmaan enemmän haittaa kuin Suomen miehityksestä hyötyä. Vaikka Suomella ei ollutkaan tosiasiallista mahdollisuutta suojata pääkaupunkia Puna-armeijalta niissä oloissa niin ei se miehitys olisi silti ollut nopea ja siisti toimitus, vrt. asekätkentä. Omaa etuaan Stalin laski, eikä generalissimus tainnut nyt oikeasti olla mikään hyvä ihminen.

Elä nyt hyvä mies luule minun pitävän generalissimus Stalinia millään muotoa hyvänä ihmisenä. Yritin vaan pohtia sitä, miltä tilanteemme näytti / näyttää muiden (niiden oikeiden) voittajavaltojen silmin.

Muutoin olen täysin samaa mieltä tuosta mitä sotien jälkeisestä ajasta kirjoitat. Toki generalissimus kuoli melko pian sotien jälkeen, joten myöhemmät vaiheet jäivät muiden neuvostotovereiden hoidettaviksi. Tavoite oli kuitenkin selvä eli Suomen liittäminen neuvostotasavaltojen riemurikkaaseen perheeseen.

Jonkinlaisena ulkojäsenenä me kai olimmekin, kun solmimme kahdenkeskiset turvatakuutkin. Tätähän ei taas osa keskustelijoista sulata lainkaan, kun vieläkin ehdottelevat suhteiden syventämistä itään. Se suudelma on mielestäni nähty niin moneen kertaan, että meidän(kin) sukupolven tulee tehdä kaikkemme kiintyäksemme länteen. Kauppaa kannattaa toki tehdä kaikkiin ilman suuntiin.
 
Aletaan päästä ytimeen. Minä en halua, että suhteita syvennetään ja suudellaan ystävänsuudelmia jne. mutta pahoin pelkään, että talousnarussa sekin kohta nähdään.
 
skärdis kirjoitti:
Susitaival kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
SJ kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Ajan voittaminen voi olla aina iso juttu. Tässä kohtaa piilee mielestäni ydin, joka antaa pohjan puhua torjuntavoitoista.

Torjuntavoitto on tosiasia. Sen voi nähdä jo rauhanehdoista, kun vertaa niitä Stalinin alkuperäisiin vaatimuksiin. Ja kuten aikaisemmin taisin mainita, niin voi myös verrata ryssien käsiin jääneisiin maihin. On muuten aika vaikea mennä väittämään, etteikö me jotakin voitettu.

Olosuhteisiin nähden saimme tosiaankin torjuntavoiton, mutta siitä voitaneen hekumoida vain Suomessa.

Jos laajemmassa skaalassa ryhdytään kehumaan Suomen erikoiskohtelua, niin siitä kunnia sataa puhtaasti Stalininin laariin. Isä aurinkoinen jätti hyvää hyvyyttään suomalaisille itsenäisyyden.

No jaa. Miehitetty Porkkala, valvontakomissio ja YYA-sopimus pitivät Suomen riittävän tiukassa kontrollissa ja NL taisi laskea sen varaan että suomalaiset kommunistit saavat otettua maassa vallan ilman avointa Puna-armeijan väliintuloa. Uusi sota 40-luvun lopulla tai 50-luvun alkuvuosina olisi sitä paitsi ajanut Ruotsin varmuudella sotilasliittoon länsimaiden kanssa, ja siitä olisi ollut NL:lle varmaan enemmän haittaa kuin Suomen miehityksestä hyötyä. Vaikka Suomella ei ollutkaan tosiasiallista mahdollisuutta suojata pääkaupunkia Puna-armeijalta niissä oloissa niin ei se miehitys olisi silti ollut nopea ja siisti toimitus, vrt. asekätkentä. Omaa etuaan Stalin laski, eikä generalissimus tainnut nyt oikeasti olla mikään hyvä ihminen.

Elä nyt hyvä mies luule minun pitävän generalissimus Stalinia millään muotoa hyvänä ihmisenä. Yritin vaan pohtia sitä, miltä tilanteemme näytti / näyttää muiden (niiden oikeiden) voittajavaltojen silmin.

Muutoin olen täysin samaa mieltä tuosta mitä sotien jälkeisestä ajasta kirjoitat. Toki generalissimus kuoli melko pian sotien jälkeen, joten myöhemmät vaiheet jäivät muiden neuvostotovereiden hoidettaviksi. Tavoite oli kuitenkin selvä eli Suomen liittäminen neuvostotasavaltojen riemurikkaaseen perheeseen.

Jonkinlaisena ulkojäsenenä me kai olimmekin, kun solmimme kahdenkeskiset turvatakuutkin. Tätähän ei taas osa keskustelijoista sulata lainkaan, kun vieläkin ehdottelevat suhteiden syventämistä itään. Se suudelma on mielestäni nähty niin moneen kertaan, että meidän(kin) sukupolven tulee tehdä kaikkemme kiintyäksemme länteen. Kauppaa kannattaa toki tehdä kaikkiin ilman suuntiin.

Nyt ollaan eussa jäsenenä. Pitäisikö vaikka usaan liittyä, että oltaisiin vielä lännempänä? :a-grin:
 
juhapar kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Susitaival kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Torjuntavoitto on tosiasia. Sen voi nähdä jo rauhanehdoista, kun vertaa niitä Stalinin alkuperäisiin vaatimuksiin. Ja kuten aikaisemmin taisin mainita, niin voi myös verrata ryssien käsiin jääneisiin maihin. On muuten aika vaikea mennä väittämään, etteikö me jotakin voitettu.

Olosuhteisiin nähden saimme tosiaankin torjuntavoiton, mutta siitä voitaneen hekumoida vain Suomessa.

Jos laajemmassa skaalassa ryhdytään kehumaan Suomen erikoiskohtelua, niin siitä kunnia sataa puhtaasti Stalininin laariin. Isä aurinkoinen jätti hyvää hyvyyttään suomalaisille itsenäisyyden.

No jaa. Miehitetty Porkkala, valvontakomissio ja YYA-sopimus pitivät Suomen riittävän tiukassa kontrollissa ja NL taisi laskea sen varaan että suomalaiset kommunistit saavat otettua maassa vallan ilman avointa Puna-armeijan väliintuloa. Uusi sota 40-luvun lopulla tai 50-luvun alkuvuosina olisi sitä paitsi ajanut Ruotsin varmuudella sotilasliittoon länsimaiden kanssa, ja siitä olisi ollut NL:lle varmaan enemmän haittaa kuin Suomen miehityksestä hyötyä. Vaikka Suomella ei ollutkaan tosiasiallista mahdollisuutta suojata pääkaupunkia Puna-armeijalta niissä oloissa niin ei se miehitys olisi silti ollut nopea ja siisti toimitus, vrt. asekätkentä. Omaa etuaan Stalin laski, eikä generalissimus tainnut nyt oikeasti olla mikään hyvä ihminen.

Elä nyt hyvä mies luule minun pitävän generalissimus Stalinia millään muotoa hyvänä ihmisenä. Yritin vaan pohtia sitä, miltä tilanteemme näytti / näyttää muiden (niiden oikeiden) voittajavaltojen silmin.

Muutoin olen täysin samaa mieltä tuosta mitä sotien jälkeisestä ajasta kirjoitat. Toki generalissimus kuoli melko pian sotien jälkeen, joten myöhemmät vaiheet jäivät muiden neuvostotovereiden hoidettaviksi. Tavoite oli kuitenkin selvä eli Suomen liittäminen neuvostotasavaltojen riemurikkaaseen perheeseen.

Jonkinlaisena ulkojäsenenä me kai olimmekin, kun solmimme kahdenkeskiset turvatakuutkin. Tätähän ei taas osa keskustelijoista sulata lainkaan, kun vieläkin ehdottelevat suhteiden syventämistä itään. Se suudelma on mielestäni nähty niin moneen kertaan, että meidän(kin) sukupolven tulee tehdä kaikkemme kiintyäksemme länteen. Kauppaa kannattaa toki tehdä kaikkiin ilman suuntiin.

Nyt ollaan eussa jäsenenä. Pitäisikö vaikka usaan liittyä, että oltaisiin vielä lännempänä? :a-grin:

Jos minulta kysyt, niin ei tarvitse USA:aan liittyä.

Sen sijaan EU:ssa on pysyttävä ja NATO:akin harkittava vakavasti.

Suomalaisten kannattama NATO-optio on kuin YYA tai erillissota (tm). Siis sellainen himmeli, johon vain suomalaiset uskovat. Tämä optio eroaa YYA:sta siinä, että edes vastapuoli ei sellaista tunnusta olevan.
 
skärdis kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Susitaival kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Olosuhteisiin nähden saimme tosiaankin torjuntavoiton, mutta siitä voitaneen hekumoida vain Suomessa.

Jos laajemmassa skaalassa ryhdytään kehumaan Suomen erikoiskohtelua, niin siitä kunnia sataa puhtaasti Stalininin laariin. Isä aurinkoinen jätti hyvää hyvyyttään suomalaisille itsenäisyyden.

No jaa. Miehitetty Porkkala, valvontakomissio ja YYA-sopimus pitivät Suomen riittävän tiukassa kontrollissa ja NL taisi laskea sen varaan että suomalaiset kommunistit saavat otettua maassa vallan ilman avointa Puna-armeijan väliintuloa. Uusi sota 40-luvun lopulla tai 50-luvun alkuvuosina olisi sitä paitsi ajanut Ruotsin varmuudella sotilasliittoon länsimaiden kanssa, ja siitä olisi ollut NL:lle varmaan enemmän haittaa kuin Suomen miehityksestä hyötyä. Vaikka Suomella ei ollutkaan tosiasiallista mahdollisuutta suojata pääkaupunkia Puna-armeijalta niissä oloissa niin ei se miehitys olisi silti ollut nopea ja siisti toimitus, vrt. asekätkentä. Omaa etuaan Stalin laski, eikä generalissimus tainnut nyt oikeasti olla mikään hyvä ihminen.

Elä nyt hyvä mies luule minun pitävän generalissimus Stalinia millään muotoa hyvänä ihmisenä. Yritin vaan pohtia sitä, miltä tilanteemme näytti / näyttää muiden (niiden oikeiden) voittajavaltojen silmin.

Muutoin olen täysin samaa mieltä tuosta mitä sotien jälkeisestä ajasta kirjoitat. Toki generalissimus kuoli melko pian sotien jälkeen, joten myöhemmät vaiheet jäivät muiden neuvostotovereiden hoidettaviksi. Tavoite oli kuitenkin selvä eli Suomen liittäminen neuvostotasavaltojen riemurikkaaseen perheeseen.

Jonkinlaisena ulkojäsenenä me kai olimmekin, kun solmimme kahdenkeskiset turvatakuutkin. Tätähän ei taas osa keskustelijoista sulata lainkaan, kun vieläkin ehdottelevat suhteiden syventämistä itään. Se suudelma on mielestäni nähty niin moneen kertaan, että meidän(kin) sukupolven tulee tehdä kaikkemme kiintyäksemme länteen. Kauppaa kannattaa toki tehdä kaikkiin ilman suuntiin.

Nyt ollaan eussa jäsenenä. Pitäisikö vaikka usaan liittyä, että oltaisiin vielä lännempänä? :a-grin:

Jos minulta kysyt, niin ei tarvitse USA:aan liittyä.

Sen sijaan EU:ssa on pysyttävä ja NATO:akin harkittava vakavasti.

Suomalaisten kannattama NATO-optio on kuin YYA tai erillissota (tm). Siis sellainen himmeli, johon vain suomalaiset uskovat. Tämä optio eroaa YYA:sta siinä, että edes vastapuoli ei sellaista tunnusta olevan.

Eikös YYA:n takeena Suomella (siis, ettei Toinen Sopijapuoli (TM) olisi yksipuolisesti ottanut sen sotilaallisia pykäliä käyttöön) ollut 25 prikaatia perustamislistoilla?
 
YYA:n vuoksi puolustuslaitos oli pidettävä edes kohtuullisessa iskukunnossa. Virallisesti valmistauduimme lännen läpihyökkäyksen torjuntaan, mutta todellisuudessa Nl:n miehitysyrityksen varalta. Molempien osapuolien sotilaat tiesivät tämän. YYA:n perusteella saimme ostaa ajanmukaista kalustoa idästä ja bilateraalinen kauppa piti budjetit tasapainossa. Nyt ostamme sotakaluja lännestä ilman vastakauppaa (miten kävi Hornetien vastakaupoille?).
 
skärdis kirjoitti:
Jos minulta kysyt, niin ei tarvitse USA:aan liittyä.

Sen sijaan EU:ssa on pysyttävä ja NATO:akin harkittava vakavasti.

Suomalaisten kannattama NATO-optio on kuin YYA tai erillissota (tm). Siis sellainen himmeli, johon vain suomalaiset uskovat. Tämä optio eroaa YYA:sta siinä, että edes vastapuoli ei sellaista tunnusta olevan.

Täällä osoitteessa ollaan aivan samaa mieltä.

Hauskaa vappua kaikille! (paitsi YYA-jengille, teille erittäin surkeaa vappua)




















No ei vaan, se oli leikkiä. Ihan jees vappua myös teille YYA-aikoja haikaileville muinaisjäänteille.

PS.
Vastakaupat on melkein kusseet. Suorastaan vitullista huijausta, sano. Onko ne ikinä menneet niin kuin alunperin sanotaan? Totta kai neukut saattoi ostaa miljardi harmaata toppatakkia, mut voiko sitä laskea vastakaupaksi?

Onneks saatiin ostaa kunnon vehkeet aikoinaan.
 
Voi hyvät hyttyset, Creidiki setä naulaa tässä nyt muutaman teesin sotkun oveen:

1) Erityisesti Teheranin konferenssi 1943 ja vähemmän Jaltan konferenssi 1945, määrittelivät Suomen sodanjälkeisen aseman huomattavasti tehokkaammin kuin se kuuluisa torjuntavoitto. Katsokaapa Teheranin konferenssin päätöslauselmaa ja verratkaa sitä välirauhansopimukseen. Suurhyökkäyksen seurauksena Suomi hyväksyi rauhanehdot joita tarjottiin jo vuonna 1943.

3) Suurvaltojen sodanjälkeinen etupiirijako sitoi suomen osaksi itäblokkia paljon tehokkaammin kuin Molotov-Ribbentrop sopimus, mutta jostain syystä sitä ei opeteta koulun historiantunnneilla?

3) Varsinaiset Neuvostoliiton myötäjuoksija olivat pieni, mutta erityisesti 70-luvulla äänekäs vähemmistö. Väitän että suomettuminen oli pääosin Suomen sisäpoliittinen ilmiö jossa Kremliä ja Tehtaankatua vilauteltiin oman aseman vahvistamiseksi. Kuvottavimpia esimerkkejä olivat Paavo Väyrynen, joka mm. suunnitteli pressanvaalien tukemista idänkaupan avulla, noottikriisi ja Olavi J- Mattilan kauppasumplinnat moniko niistä oli KGB:n ja puolueen käynnistämiä ja moniko ihan kotikutoisten pikku p'skojen omaeduntavoittelua?

4) YYA-suomessa oli monta muutakin viipottajaa. Agentti XV/326/71 otti vuoronperään rahakasseja HVA:lta ja CIA:lta, viimeksimainittu tuki demarisiipeä ammattiyhdistysliikkeessä. Jos ko. agentti oli listattu CIA:n assetiksi vielä 2000-luvulla niin Irak-vuotoon johtaneet tapaamiset saavat mielenkiintoisen valon. Näitäkään ei käsitellä, kumma kyllä.
 
juhapar kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Susitaival kirjoitti:
No jaa. Miehitetty Porkkala, valvontakomissio ja YYA-sopimus pitivät Suomen riittävän tiukassa kontrollissa ja NL taisi laskea sen varaan että suomalaiset kommunistit saavat otettua maassa vallan ilman avointa Puna-armeijan väliintuloa. Uusi sota 40-luvun lopulla tai 50-luvun alkuvuosina olisi sitä paitsi ajanut Ruotsin varmuudella sotilasliittoon länsimaiden kanssa, ja siitä olisi ollut NL:lle varmaan enemmän haittaa kuin Suomen miehityksestä hyötyä. Vaikka Suomella ei ollutkaan tosiasiallista mahdollisuutta suojata pääkaupunkia Puna-armeijalta niissä oloissa niin ei se miehitys olisi silti ollut nopea ja siisti toimitus, vrt. asekätkentä. Omaa etuaan Stalin laski, eikä generalissimus tainnut nyt oikeasti olla mikään hyvä ihminen.

Elä nyt hyvä mies luule minun pitävän generalissimus Stalinia millään muotoa hyvänä ihmisenä. Yritin vaan pohtia sitä, miltä tilanteemme näytti / näyttää muiden (niiden oikeiden) voittajavaltojen silmin.

Muutoin olen täysin samaa mieltä tuosta mitä sotien jälkeisestä ajasta kirjoitat. Toki generalissimus kuoli melko pian sotien jälkeen, joten myöhemmät vaiheet jäivät muiden neuvostotovereiden hoidettaviksi. Tavoite oli kuitenkin selvä eli Suomen liittäminen neuvostotasavaltojen riemurikkaaseen perheeseen.

Jonkinlaisena ulkojäsenenä me kai olimmekin, kun solmimme kahdenkeskiset turvatakuutkin. Tätähän ei taas osa keskustelijoista sulata lainkaan, kun vieläkin ehdottelevat suhteiden syventämistä itään. Se suudelma on mielestäni nähty niin moneen kertaan, että meidän(kin) sukupolven tulee tehdä kaikkemme kiintyäksemme länteen. Kauppaa kannattaa toki tehdä kaikkiin ilman suuntiin.

Nyt ollaan eussa jäsenenä. Pitäisikö vaikka usaan liittyä, että oltaisiin vielä lännempänä? :a-grin:

Jos minulta kysyt, niin ei tarvitse USA:aan liittyä.

Sen sijaan EU:ssa on pysyttävä ja NATO:akin harkittava vakavasti.

Suomalaisten kannattama NATO-optio on kuin YYA tai erillissota (tm). Siis sellainen himmeli, johon vain suomalaiset uskovat. Tämä optio eroaa YYA:sta siinä, että edes vastapuoli ei sellaista tunnusta olevan.

Eikös YYA:n takeena Suomella (siis, ettei Toinen Sopijapuoli (TM) olisi yksipuolisesti ottanut sen sotilaallisia pykäliä käyttöön) ollut 25 prikaatia perustamislistoilla?


Oli. Tarkka määrä taisi olla 27. Semmoinen pieni haittapuoli asiassa tosin oli, että niille prikaateille ei ollut ajoneuvo-, viesti-, eikä raskasta kalustoa, kaikista muista kalustopuutteista puhumattakaan, joten ne todellakin olivat vain paperisilla listoilla, ei todellisuudessa. Raskasta kalustoa saatiin vasta DRR:n jäämistöstä, ja viestikaluston yms. puutteita ne harppi-Saksan kuolinpesäostokset eivät korjanneet.

EDIT: ja ottaen huomioon vakoilun tason, on syytä olettaa että Toinen Korkea Sopijapuoli oli PV:n suorituskyvyn tasosta täysin selvillä.
 
Samses kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Elä nyt hyvä mies luule minun pitävän generalissimus Stalinia millään muotoa hyvänä ihmisenä. Yritin vaan pohtia sitä, miltä tilanteemme näytti / näyttää muiden (niiden oikeiden) voittajavaltojen silmin.

Muutoin olen täysin samaa mieltä tuosta mitä sotien jälkeisestä ajasta kirjoitat. Toki generalissimus kuoli melko pian sotien jälkeen, joten myöhemmät vaiheet jäivät muiden neuvostotovereiden hoidettaviksi. Tavoite oli kuitenkin selvä eli Suomen liittäminen neuvostotasavaltojen riemurikkaaseen perheeseen.

Jonkinlaisena ulkojäsenenä me kai olimmekin, kun solmimme kahdenkeskiset turvatakuutkin. Tätähän ei taas osa keskustelijoista sulata lainkaan, kun vieläkin ehdottelevat suhteiden syventämistä itään. Se suudelma on mielestäni nähty niin moneen kertaan, että meidän(kin) sukupolven tulee tehdä kaikkemme kiintyäksemme länteen. Kauppaa kannattaa toki tehdä kaikkiin ilman suuntiin.

Nyt ollaan eussa jäsenenä. Pitäisikö vaikka usaan liittyä, että oltaisiin vielä lännempänä? :a-grin:

Jos minulta kysyt, niin ei tarvitse USA:aan liittyä.

Sen sijaan EU:ssa on pysyttävä ja NATO:akin harkittava vakavasti.

Suomalaisten kannattama NATO-optio on kuin YYA tai erillissota (tm). Siis sellainen himmeli, johon vain suomalaiset uskovat. Tämä optio eroaa YYA:sta siinä, että edes vastapuoli ei sellaista tunnusta olevan.

Eikös YYA:n takeena Suomella (siis, ettei Toinen Sopijapuoli (TM) olisi yksipuolisesti ottanut sen sotilaallisia pykäliä käyttöön) ollut 25 prikaatia perustamislistoilla?


Oli. Tarkka määrä taisi olla 27. Semmoinen pieni haittapuoli asiassa tosin oli, että niille prikaateille ei ollut ajoneuvo-, viesti-, eikä raskasta kalustoa, kaikista muista kalustopuutteista puhumattakaan, joten ne todellakin olivat vain paperisilla listoilla, ei todellisuudessa. Raskasta kalustoa saatiin vasta DRR:n jäämistöstä, ja viestikaluston yms. puutteita ne harppi-Saksan kuolinpesäostokset eivät korjanneet.

Eikös DDR-hankintoihin asti osa porukasta olisi sotinut 1900-luvun alun tykistöllä.
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Samses kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
Nyt ollaan eussa jäsenenä. Pitäisikö vaikka usaan liittyä, että oltaisiin vielä lännempänä? :a-grin:

Jos minulta kysyt, niin ei tarvitse USA:aan liittyä.

Sen sijaan EU:ssa on pysyttävä ja NATO:akin harkittava vakavasti.

Suomalaisten kannattama NATO-optio on kuin YYA tai erillissota (tm). Siis sellainen himmeli, johon vain suomalaiset uskovat. Tämä optio eroaa YYA:sta siinä, että edes vastapuoli ei sellaista tunnusta olevan.

Eikös YYA:n takeena Suomella (siis, ettei Toinen Sopijapuoli (TM) olisi yksipuolisesti ottanut sen sotilaallisia pykäliä käyttöön) ollut 25 prikaatia perustamislistoilla?


Oli. Tarkka määrä taisi olla 27. Semmoinen pieni haittapuoli asiassa tosin oli, että niille prikaateille ei ollut ajoneuvo-, viesti-, eikä raskasta kalustoa, kaikista muista kalustopuutteista puhumattakaan, joten ne todellakin olivat vain paperisilla listoilla, ei todellisuudessa. Raskasta kalustoa saatiin vasta DRR:n jäämistöstä, ja viestikaluston yms. puutteita ne harppi-Saksan kuolinpesäostokset eivät korjanneet.

Eikös DDR-hankintoihin asti osa porukasta olisi sotinut 1900-luvun alun tykistöllä.

Jep.
 
Creidiki kirjoittaa silkkaa asiaa. Pilkkua viilatakseni: Teheran-konferenssin sopimusten toteutumista "auttoi" Suomen vastarinta. Tuolloinen etupiirijako on täysin kiistaton juttu, toki sen voi hurraaisämmmaallisin tunnelmin esim. tutkija-statuksella kyseenalaistaa, mutta ei se muuksi silti muutu.

Eli Suomen oli taisteltava kesällä - 44, jotta kirjoitukset (Teheran) kävisivät toteen. Fakta.
 
baikal kirjoitti:
Pilkkua viilatakseni: Teheran-konferenssin sopimusten toteutumista "auttoi" Suomen vastarinta.

Jos oltaisiin jatkettu katkeraan loppuun asti olisi Suomi luultavasti liittynyt muiden "Kansandemokratioiden" rinnalle, oisko rauha voitu solmia esim -43 jolloin tarjottiin samoja ehtoja kuin suurhyökkäyksen jälkeen? En tiedä, mutta mikä olisi silloin torjuntavoiton arvo, muuten kuin halkona joka ajaa suomalaisten päähän väistämättömän.
 
yrjö kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Jos minulta kysyt, niin ei tarvitse USA:aan liittyä.

Sen sijaan EU:ssa on pysyttävä ja NATO:akin harkittava vakavasti.

Suomalaisten kannattama NATO-optio on kuin YYA tai erillissota (tm). Siis sellainen himmeli, johon vain suomalaiset uskovat. Tämä optio eroaa YYA:sta siinä, että edes vastapuoli ei sellaista tunnusta olevan.

Täällä osoitteessa ollaan aivan samaa mieltä.

Hauskaa vappua kaikille! (paitsi YYA-jengille, teille erittäin surkeaa vappua)




















No ei vaan, se oli leikkiä. Ihan jees vappua myös teille YYA-aikoja haikaileville muinaisjäänteille.

PS.
Vastakaupat on melkein kusseet. Suorastaan vitullista huijausta, sano. Onko ne ikinä menneet niin kuin alunperin sanotaan? Totta kai neukut saattoi ostaa miljardi harmaata toppatakkia, mut voiko sitä laskea vastakaupaksi?

Onneks saatiin ostaa kunnon vehkeet aikoinaan.

No mikäs se Yrjöä niin pistelee? Osoita vaan huolesi kärki Talous- ja elinkeinoelämän johdolle, jos suomettumista pelkäät. Me muinaisjäänteet emme ole asiaa ratkaisemassa.

Vapunvietosta annan sinulle koetellun neuvon, kun olet nuori mies: osta jostain ale-myymälästä siideriä runsaasti, mene tuonne räntäsateeseen illalla pyydystämään joku tamma itsellesi ja aisti tämän kanssa rakkauden teoista. Muinaisjäänteet nuorena eivät ymmärtäneet siideristä mitään, nehän vetivät kossua ja vodkaa, penteleet, mutta muistimme aistia myös. Suosittelen. Minun ikään kun ehdit, niin sitten voit vain muistella tuollaisia. Ja neuvoa nuorempiasi. Adamia muistellen: klara vappen.
 
Samses kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
Samses kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Jos minulta kysyt, niin ei tarvitse USA:aan liittyä.

Sen sijaan EU:ssa on pysyttävä ja NATO:akin harkittava vakavasti.

Suomalaisten kannattama NATO-optio on kuin YYA tai erillissota (tm). Siis sellainen himmeli, johon vain suomalaiset uskovat. Tämä optio eroaa YYA:sta siinä, että edes vastapuoli ei sellaista tunnusta olevan.

Eikös YYA:n takeena Suomella (siis, ettei Toinen Sopijapuoli (TM) olisi yksipuolisesti ottanut sen sotilaallisia pykäliä käyttöön) ollut 25 prikaatia perustamislistoilla?


Oli. Tarkka määrä taisi olla 27. Semmoinen pieni haittapuoli asiassa tosin oli, että niille prikaateille ei ollut ajoneuvo-, viesti-, eikä raskasta kalustoa, kaikista muista kalustopuutteista puhumattakaan, joten ne todellakin olivat vain paperisilla listoilla, ei todellisuudessa. Raskasta kalustoa saatiin vasta DRR:n jäämistöstä, ja viestikaluston yms. puutteita ne harppi-Saksan kuolinpesäostokset eivät korjanneet.

Eikös DDR-hankintoihin asti osa porukasta olisi sotinut 1900-luvun alun tykistöllä.

Jep.

Jo toki, mutta eivätpähän hyökänneet.
 
yrjö kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Jos minulta kysyt, niin ei tarvitse USA:aan liittyä.

Sen sijaan EU:ssa on pysyttävä ja NATO:akin harkittava vakavasti.

Suomalaisten kannattama NATO-optio on kuin YYA tai erillissota (tm). Siis sellainen himmeli, johon vain suomalaiset uskovat. Tämä optio eroaa YYA:sta siinä, että edes vastapuoli ei sellaista tunnusta olevan.

Täällä osoitteessa ollaan aivan samaa mieltä.

Hauskaa vappua kaikille! (paitsi YYA-jengille, teille erittäin surkeaa vappua)




















No ei vaan, se oli leikkiä. Ihan jees vappua myös teille YYA-aikoja haikaileville muinaisjäänteille.

PS.
Vastakaupat on melkein kusseet. Suorastaan vitullista huijausta, sano. Onko ne ikinä menneet niin kuin alunperin sanotaan? Totta kai neukut saattoi ostaa miljardi harmaata toppatakkia, mut voiko sitä laskea vastakaupaksi?

Onneks saatiin ostaa kunnon vehkeet aikoinaan.

Kumma juttu, että jos ei ole teitin kanssa samaa mieltä, on yya-maanpetturi ja kukkahattutätipunaviherkommari.

Vittumaista ja paskaista vappua!

















Ei vaitiskaan...
 
Creidiki kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Pilkkua viilatakseni: Teheran-konferenssin sopimusten toteutumista "auttoi" Suomen vastarinta.

Jos oltaisiin jatkettu katkeraan loppuun asti olisi Suomi luultavasti liittynyt muiden "Kansandemokratioiden" rinnalle, oisko rauha voitu solmia esim -43 jolloin tarjottiin samoja ehtoja kuin suurhyökkäyksen jälkeen? En tiedä, mutta mikä olisi silloin torjuntavoiton arvo, muuten kuin halkona joka ajaa suomalaisten päähän väistämättömän.

Katkeraan loppuun ajamista kannattivat monet, toki useimmat siten, että heille oli varattu vene Vaasasta etelään. Usa ja Ruotsi pakottivat Suomen ottamaan katkeran kalkin, nielemään sen kurkkua poltellen. Usahan teki täysin selväksi, mitä tarkoittaa katkeraan loppuun asti ajaminen. Onneksi tolkku voitti.

Hirmu vaikeaa sanoa, olisiko -43 ollut mahdollista vielä siirtyä rauhantekoon? En osaa sanoa, oli siinä seikkansa, yksistään elintarvikehuolto ratkaisematta. -44 Ruotsi sentään takasi muonan yhdeksi vuodeksi, liekö ollut sitten edes tauhkaa takana, en tiedä, mutta takasi silti. Oliko Saksa -43 liian vahva? Saattoi olla. -44 se ei enää ollut.
 
baikal kirjoitti:
Creidiki kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Pilkkua viilatakseni: Teheran-konferenssin sopimusten toteutumista "auttoi" Suomen vastarinta.

Jos oltaisiin jatkettu katkeraan loppuun asti olisi Suomi luultavasti liittynyt muiden "Kansandemokratioiden" rinnalle, oisko rauha voitu solmia esim -43 jolloin tarjottiin samoja ehtoja kuin suurhyökkäyksen jälkeen? En tiedä, mutta mikä olisi silloin torjuntavoiton arvo, muuten kuin halkona joka ajaa suomalaisten päähän väistämättömän.

Katkeraan loppuun ajamista kannattivat monet, toki useimmat siten, että heille oli varattu vene Vaasasta etelään. Usa ja Ruotsi pakottivat Suomen ottamaan katkeran kalkin, nielemään sen kurkkua poltellen. Usahan teki täysin selväksi, mitä tarkoittaa katkeraan loppuun asti ajaminen. Onneksi tolkku voitti.

Hirmu vaikeaa sanoa, olisiko -43 ollut mahdollista vielä siirtyä rauhantekoon? En osaa sanoa, oli siinä seikkansa, yksistään elintarvikehuolto ratkaisematta. -44 Ruotsi sentään takasi muonan yhdeksi vuodeksi, liekö ollut sitten edes tauhkaa takana, en tiedä, mutta takasi silti. Oliko Saksa -43 liian vahva? Saattoi olla. -44 se ei enää ollut.

Stalin olisi lähes varmasti tarjonnut rauhaa ennen Saksan kaatumista. Stalin halusi hoitaa Euroopan muut suunnat ennen suursodan päättymistä, jotta niistä ei tulisi länsimaille sodan syytä Neuvostoliittoa vastaan. Churchill ja moni liittoutuneiden kenraali oli halukas jatkamaan Moskovaan asti. Saksan sodanjohto olisi mielellään hypännyt länsimaiden kelkkaan uutta Barbarossaa varten. Stalin oli tietoinen tällaisista kaavailuista ja myös Neuvostoliiton heikkoudesta, joten keväällä 1945 tehty rauha olisi saattanut olla kannaltamme edullisempi.

NATO olisi perustettu jo 1945, jos Yhdysvaltojen johdossa olisi ollut Churchillin kaltainen mies. Kesällä 1945 suoritettu Barbarossan uusinta olisi luultavasti vienyt länsiarmeijat Uralille syksyyn mennessä.
 
Back
Top