Ei mitään akuuttia tai uutta, mutta oikein hyvä yleiskatsaus hybridi- ja kognitiivisiin (=mielipidevaikuttaminen) uhkiin. Jutussa on useita asiantuntijoita ja mielestäni antaa hyvän yleiskuvan. Ei ehkä mitään mullistavaa tämän palstan lukijoille, mutta ihan noin yleiskattavasti asioita harvemmin tulee mietittyä. Plus että mainio saada tällaisia asioita myös suuren yleisön tietoon, suojaa myös osaltaan jos asioihin osaa kiinnittää huomiota.
Kyllä, varsin ansiokas artikkeli, joka nostaa sinäsä tärkeää aihetta esiin ja suuren yleisön tietoisuuteen, kuten kirjoitit. Mutta jotenkin silti häiritsee tapa käsitellä aihetta. Sanoisin jopa, että tuntuu johtavan harhaan.
Kun nimenomaan tällainen taistelu aivoista on ikivanha asia, kuten Wasingerin suulla jutussa kerrotaankin. Miksi sitten painotetaan niin kovasti vaikuttamistavan uutuutta? Laskeskelin, että otsikosta lähtien peräti kahdeksan kertaa toistetaan ilmiön uutuutta, siihen valmistautumista, tulevaisuutta jne. Lisäksi kuvateksteissä myös pariin otteeseen. Miksi?
Kun eikö tämän tapainen vaikuttaminen ole ollut meille arkipäivää vuosikymmeniä? Neuvostoliitto panosti melkoisesti aiheeseen ja seuraukset tunnistamme, toivon mukaan. Venäjä on jatkanut samoilla linjoilla. Eikö tämä ole meille selvää? Siis pitäisi olla, mutta juttu antaa viitteitä ettei ole tai vaikuttamista ja etenkin sen tehoamista meihin ei haluta myöntää?
Jos oikeasti nyt vasta aletaan valmistautumaan tähän 'aivosotaan', niin voi meitä!
Esimerkiksi otetaan sinänsä hyvä esimerkki jenkkien sisäpoliittisesta väännöstä, joka viivästytti Ukrainan avustuspakettia. Mutta miksi ainoa esimerkki otetaan juuri jenkeistä, tärkeimmästä liittolaisestamme ja Naton ylläpitäjästä? Eikö esimerkkejä löydy pilvin pimein lähempääkin, Euroopasta, ja ihan Suomesta?
Ilmiö ei ole uusi, toteutustavat vain päivittyvät teknologian ym mukana. Olisi enemmän kuin paikallaan valaista omaakin historiaa ja ihan lähihistoriaakin sekä nykypäivää. Jos republikaanit viivästyttivät USA:n apupakettia kuukausia, niin miksi lukuisat Euroopan maat eivät vieläkään ole halukkaita auttamaan Ukrainaa nimeksikään? Miksi me vielä reilu kaksi vuotta sitten olimme ylimmässä ystävyydessä ja yhteistyössä Venäjän valtion ydinaseiden hallinnoijan kanssa rakentamassa keskeistä energiainfraamme sen varaan? Miksi Saksan nykyinen hallitus ohjelmassaan halusi sitoa maansa energiariippuvuuden Venäjään vielä Merkkeliäkin pidemmälle? Miksi me päätimme rynnätä suin päin meille täysin vieraaseen maakaasubisnekseen Fortumin kautta, suorastaan kaasunvälittäjäksi Venäjältä Saksaan? Miksi johtomme oli näissä hankkeissa täysillä mukana? Miksi emme näytä näkevän tarpeelliseksi lainkaan pohtia syitä, kun Fortum poltti miljardeja seikkailuillaan eikä kenenkään tarvitse kantaa vastuuta? Miksi ihmeessä halusimme Natoon vasta nyt?
Mikä saa meidät ajattelemaan näin? Ja toimimaan vastoin intressejämme toisten hyväksi? Ja miksi mieluummin lakaisemme kaiken maton alle? Aivosota näyttää olevan pelottavan tehokasta ja tämä jos mikä tulisi tiedostaa.
Jutussa tutkijat ovat, aiheesta, huolissaan useista asioista. Esimerkiksi nostetaan poliittiselta laidalta nouseva Venäjämielinen puolue. Kannattaa kyllä ihan niitä keskeisiäkin puolueita tarkkailla, meillä on tästäkin runsaasti kokemusta; Sirkka-Liisa Anttila KESK
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2016083022241197, Paavo Lipponen SDP
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/22ee2703-f21d-4594-bd20-a101ccc0ef66, Rosatomin siunasi Kokoomus 40 puolesta 3 vastaan
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hanhikivi_1_-ydinvoimalan_rakennushanke, jne jne.
Puheet, että Nato olisi luvannut Venäjälle ettei laajennu itään sekä tarinat ettei Natoon kannata liittyä, kun ei kukaan kuitenkaan tule apuun, ovat meille ei-Natolaisille tuttuja vuosikymmenten takaa. Nämähän ovat kansassamme yhä hyvinvoivia 'totuuksia', joilla on mm Nato-optiota markkinoitu.
Pyrkimys saada ihmiset menettämään uskonsa demokraattiseen äänestämiseen on meillä arkipäivää esim Elokapinan muodossa; 'ei mitään muutosta tapahdu äänestämällä vaan 'suora toiminta' on ainoa keino saada tuloksia. Nyt on kiire! Muuten maailma tuhoutuu!' Ja tälle löytyy runsaasti peukuttajia kansanedustajistakin.
Eivät vain autoritaariset valtiot hylji normejamme. Valitettavan monessa yhteydessä 'tarkoitus pyhittää keinot' ajattelu on meillä vallannut alaa.
Sähkön saannin sabotoimisesta ollaan huolissaan. Miksi siis minun nähdäkseni olemme jo tovin olleet tiellä, jossa etenkin talvipakkasten huippukulutuksen aikojen sähkönsaanti on tehty epävarmemmaksi? Miksi puramme pää märkänä voimaloita ja laitamme luottomme siirtoyhteyksiin ym? Miksi sähkömarkkinamme heiluvat kuin heinämies, kun yksittäiset näppäilyvirheet nostavat hinnat pilviin? Toisaalta hajautetetulla sähköntuotannolla on etunsakin. Mutta onko varmasti kokonaisuus hanskassa? Ja samalla haluamme nopeasti saattaa yhä suuremman osan yhteiskuntamme toiminnasta sähkön varaan.
Maahanmuutto ja maahanmuuttaneet nostetaan yhdeksi mahdolliseksi taistelukentäksi. Mielestäni yhä lisääntyvään maahanmuuttoon on taustasyynä monet muutkin asiat kuin alhainen syntyvyys ja työvoimapula, mutta olisiko paikallaan pohtia mikä on saanut meidät vähentämään lisääntymistä ja tekemään töitä vähemmän? Mikä on saanut meidät näin ajattelemaan ja toimimaan? Lisäksi niitä muitakin motiiveja hallitsemattoman maahanmuuton takana olisi syytä pohtia kriittisesti kuten ahneutta halpatyövoimaan, 'rajat pois' ideologiaa jne.
Kun asiantuntijat ovat aivan oikeassa, että jo olemassa olevaan rakoiluun on ulkopuolisen helpompi lyödä kiilaa ja näin muukalaisvihamielisyys ja yhteiskuntaan löyhästi kuuluvaisuus ovat oivia paikkoja pyrkiä hajottamaan ja heikentämään sitä. Miksi siis yhä haluamme lisätä maahanmuuttoa, jonka tiedämme 'kotoutuvan' huonosti jos lainkaan? Etenkin kun tiedämme, toisin kuin jutun asiantuntija, ettei kaikki tulleet todellakaan halua elää länsimaisten tapojen mukaan!
https://www.suomenuutiset.fi/koraani-on-saksan-muslimikoululaisille-tarkeampi-kuin-saksan-laki-joka-kolmas-hyvaksyy-vakivallan-jos-allahia-pilkataan/
Saati sitten länsimaisten arvojen. Kun meillä natiiveillakin on jo vaikeuksia olla edes lähelle yhtä mieltä mitkä ne länsimaiset arvot ovat! Pelkkä demokratia ei meitä auta, vaan on kiinnitettävä huomiota myös yhä monipuolistuvaan ja kärjistyvään ideologien, uskontojen, aatteiden ja kulttuurien sekamelskaan. Tiedämmekö oikeasti mitkä ovat ne arvot, joiden puolesta olemme valmiita yhdessä kuolemaan?
Koulutus on ilman muuta tärkeää ja tiedon saanti. Toisaalta eipä näytä sekään yksistään olla vedenpitävä suojamuuri aivosodassa; juuri yliopistot näyttävät olevan toisinaan mellakoinnin ja yhteiskunnan yhteyden hajottamisen keskipisteitä, kuten nyt esim Gazan sotaan liittyen näemme.
Mutta tärkeää etenkin perustaidot ovat, jotta itse kunkin on mahdollista ymmärtää asioita paremmin. Mikä siis on saanut aikaan sen, että koululaitoksemme tuottaa yhä huonompia tuloksia? Esim. Sivistyskatsaus 2023, s.123, kertoo, että Puolustusvoimien P1kokeen mukaan kielellisen päättelyn taito on laskenut 1990-luvun alkupuolelta asti ja on jo reilusti huonompi kuin 70-luvun lopussa! Miksi emme ole jo korjanneet kurssia?
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi.../164564/OKM_2023_3.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Niin, tällä hetkellä näytämme tunnistavan aiempaa huomattavasti kirkkaammin Venäjän uhan. Ja paljon olemme tehneet myös oikein. Mutta ei ole varaa tuudittautua itsetyytyväisyyteen. Varsin viime tipassa heräsimme kuitenkin todella ja rikoimme hellimämme myytin, että kaikki menee hyvin, kun emme vain 'herätä nukkuvaa karhua'.
Toisaalta on huolestuttavaa miten luottavaisesti suhtaudumme uuteen 'suureen ja mahtavaan' eli Kiinaan. Ex-pääministerimme Esko Aho KESK joutui ikäväkseen lähtemään Putinin pankista, mutta ihmeen innokkaasti yritysmaailmamme hänet haluaa edustajakseen Kiinan suhteen. Meille ei autoteollisuus ole kovin merkittävä, kuten esim parjatulle Unkarille, jonne on etenkin Saksan merkittävä autoteollisuus jo pitkään valtavasti investoinut. Silti me väen vängällä haluamme nyt mukaan bisnekseen houkuttelemalla kiinalaisia firmoja sijoittamaan tänne. Fortumin kanssa halusimme ehdottomasti päästä Saksan ja Venäjän väliseen kaasubisnekseen ja nyt hingumme Saksan ja Kiinan väliin autoteollisuudessa. Aikoinaan hyljeksimme Baltian maita ja nyt Taiwania.
Olemmeko oppineet mitään? Tiedämmekö oikeasti mitä teemme ja miksi?