Venäjän sotilaallinen rannikkovarustelu on Suomelle ja Baltialle kova haaste
16.4.2016 19:59
Ari Pesonen
http://aripesonen1.puheenvuoro.uusi...arustelu-on-suomelle-ja-baltialle-kova-haaste
Venäläinen havainnekuva K-300P Bastion-P -rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän toiminnasta.
Bastion-järjestelmän toiminta-alue Mustallamerellä. Järjestelmä kattaa myös Ukrainan rannikon.
S400- ja Iskander-järjestelmät Suomen ja Baltian maiden ympäristössä (säde 400 km).
1544-й ЗРП-tukikohta Karjalankannaksen Vaskelassa (Iskander- ja S-400-ohjukset).
1544-й ЗРП:n Stugi Krasnyjessä oleva asevarastoalue (mm. S-400-ohjukset).
183-й ЗРП Kaliningradissa Kalinkovon itäpuolella (S-400-ohjukset). Alue on harmaannutettu.
531-й ЗРП Murmanskin alueella Olenja Gubasta kaakkoon (S-400-ohjukset).
536-я ОБРАБ:n sijainti Olenja Gubasta lounaseen (Bastion-ohjukset, kalusto näkyvissä).
Oheinen pitkä kirjoitus on tarkoitettu niille lukijoille, joita kiinnostaa yksityiskohtaiset tiedot Venäjän kahdesta eri ohjusjärjestelmästä. Nuo järjestelmät ovat Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Lisäksi kirjoituksessa on hieman sivuttu lyhyen kantaman ballistista Iskander-ohjausjärjestelmää Itämeren alueella. Kirjoituksessa on erityisesti käsitelty, miten nuo järjestelmät muodostavat uhkaa Suomelle ja Baltian maille.
Prologi
Venäjä on kirjannut vuosina 2010 ja 2015 laadittuihin sotilas- ja meridoktriineihin sekä vuonna 2015 laadittuun arktisten alueiden kehitysstrategiaan yhdeksi keskeiseksi osa-alueeksi meri- ja rannikkoalueiden turvallisuuden. Doktriiniensa mukaisesti Venäjä on jo tehnyt ja tulee tekemään merkittäviä sijoituksia rannikkopuolustukseensa ja merisodankäyntikykyihinsä. Doktriiniasiakirjoissa Venäjän asevoimien kehittämisen yksi pääprioriteeteista vuosille 2010–2020 on meri- ja rannikkopuolustus, johon liittyvät varustelutoimet aloitettiin vuosina 2010–11. Venäjän varusteluohjelmakaudet on mitoitettu kerrallaan yleensä 10 vuotta kestäviksi.
Meri- ja rannikkoalueiden puolustuksessa Venäjän yksi keskeinen päämäärä on pyrkiä torjumaan läntisen strategisen ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämisestä ja ryhmittämisestä Venäjälle muodostuva uhka. Venäjän rannikko- ja merialueisiin liittyvät varustelutoimet vaikuttavat merkittävästi myös Suomen turvallisuustilanteeseen, ja nuo varustelutoimet olisi syytä huomioida tarkasti esimerkiksi valmisteilla olevassa puolustusselonteossa. Toistaiseksi Venäjän jo suorittamiin varustelutoimiin lähiympäristössämme ei Suomessa ole juurikaan reagoitu.
Vauhdilla kehittyvän sotateknologian päämäärä on pyrkimys pitää aktiivisessa sotatilanteessa sotilaiden lukumäärä vähäisenä niin, ettei miehistötappioita syntyisi. Sota teknistyy vauhdilla, ja sotatoimissa tietokoneohjattujen ohjusten ja miehittämättömien robottisotalaitteiden merkitys tulee entisestään korostumaan.
Miehittämättömät lennokit ovat jo tätä päivää, ja Yhdysvalloilla on parhaillaan prototyyppivaiheessa miehittämätön merialus, joka otettaneen sotilaskäyttöön viiden vuoden kuluessa. Jatkossa sotilaiden kasvavana roolina tulee olemaan tietokoneiden ja teknisten ohjauslaitteiden käyttö kaukana sotatoimialueilta. Sitä mukaa kuin autotkin tulevat liikkumaan tulevaisuudessa ilman ihmisohjausta, tulee myös sotakalusto liikkumaan sotatoimialueella tietokoneiden avulla ilman ihmisvoimaa.
Pieni valtio - kuten Suomi tai Ruotsi - ei voi pitää tulevaisuudessa yllä yksin uskottavaa puolustuskykyä. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä, pitkälle teknistynyt sotakalusto on liian kallista pienen maan uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi. Jo nyt ollaan rajamailla uskottavan puolustuksen ylläpidossa. Tällä hetkellä Suomi ei kykene hankkimaan edes sitä ohjuskalustoa, mitä meihin kohdistuva Venäjän luoma sotilasuhka
edellyttäisi huomioiden myös Venäjän meneillään olevan varustelukauden tulevat asehankinnat tämän vuosikymmenet loppuun saakka.
Ei ole järkevää, että jokainen maa itse yksinään liittoutumatta pyrkisi pitämään yllä sitä asearsenaalia, jota tarvittaisiin liitossa vain jonkin maan tai alueen puolustamiseen. Yksittäinen maa on siis liian pieni puolustusyksikkö sotatoimien teknistyessä.
Toistaiseksi Suomi on pyrkinyt luomaan tarpeelliseksi katsomansa puolustusjärjestelmät ja niiden käyttökyvyn ilman varastoitavien aseiden suurta määrää siinä uskossa, että kriisitilanteessa meillä olisi mahdollisuus saada nopeasti lisäaseistusta länsikumppaneiltamme. Sotavoimamme on integroitu Natoon, jotta avunsaanti tarvittaessa olisi mahdollista.
Esimerkiksi Suomeen sijoitettujen JASSM-, STINGER- ja GMLRS-ohjusten ja rakettien määrä on vähäinen, emmekä ole käyttäneet hankinnoissa täysimääräisesti niitä ostovaltuuksia, mitä Yhdysvallat olisi meille asemyyjänä suonut. Puolustukseen kanavoitavat rahamäärät ovat olleet vähäisiä huomioiden etenkin Suomen puolustettavien alueiden laajuus.
Suomen harjoittamaan puolustuspolitiikkaan liittyy suuria riskejä, ja Venäjä on tuon Suomen harjoittaman puolustuspolitiikan kyllä huomioinut, mikäli sillä olisi tarve tehdä interventio Suomeen.
Jos Suomi tarvitsisin 70 kotimaassa olevan JASSM-ohjuksen jälkeen täydennystä vaikkapa viikon toimitusajalla, olisiko varmaa, että saisimme täydennytyksen tarvitsemassamme aikataulussa? Pyrkisikö Venäjä tuhoamaan Suomeen tuotavat aseet jo niiden kuljetusreiteille? Asetoimitukset tulisi olla suunniteltu sopimusmuotoisesti ja sitovasti tarkkaan ennalta, ja käytännössä se olisi mahdollista vain puolustusliitossa.
Suomi on korostanut puolustuskyvyssään ehkäpä liikaa suurten miehistöreservien merkitystä, koska miehistöreservien ylläpito on ollut Suomelle suhteellisen halpaa.
Jäljempänä kahdessa kirjoitusosiossa on tarkasteltu Venäjän rannikko- ja meripuolustukseen liittyviä varustelukauden 2010–2020 varustelutoimia kehittyneimpien Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän sekä S-400-ilmatorjuntaohjusjärjetelmän osalta.
Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä
Uuden Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän lisäksi Venäjällä vanhempana rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmänä on lähinnä
Bal-järjestelmä (
Бал ja
Бал-Э, Venäjän puolustusministeriön koodi
3К60, Nato-kodifiointi
SSC-6 ”
Sennight”).
Bastion- järjestelmätyyppejä on kaksi, joista
K-300P Bastion-P (
Бастион-П (
К300П)), Venäjän puolustusministeriön koodi
3К55, Nato-kodifiointi
SSC-5 ”
Stooge”) on liikuttelevia pyöräalustoja käyttävä ohjausjärjestelmä ja
Bastion-S (
Бастион-С (
К300С)) ohjussiiloja käyttävä ohjausjärjestelmä.
Bastion-järjestämä on edistyksellinen ja vaikeasti läpäistävissä oleva rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä, sen ovat todenneet myös yhdysvaltalaiset sotilaslähteet. Järjestelmässä ohjusten kantama laukaisuyksiköistä on 300 kilometriä, rannikon havainto/tunnistusalue 600 kilometriä. Ohjusten nopeus on korkeudesta riippuen 680 metristä sekunnissa (2 450 km/h) 970 metriin sekunnissa (3 500 km/h). 300 kilometrin äärikantamassa olevat kohteet ohjukset pystyvät saavuttamaan siis 5-8 minuutissa. Bastion-järjestelmän toimintamallia on esitetty kirjoituksen liitteenä olevassa kuvassa.
Venäjän laivaston päällikkö, amiraali
Viktor Chirkov (
Виктор Чирков) totesi 10.4.2014 Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmää koskevassa
lehtijutussa, että Venäjän nykyisessä vuoteen 2020 kestävässä varusteluohjelmassa Venäjän laivastot saavat yhteensä noin 20 uutta rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmäyksikköä joko Bastion-järjestelmänä
3M55 Onyx-ohjuksilla (
П-800 Оникс/Яхонт, Venäjän puolustusministeriön koodi
3M55, Nato-kodifiointi
SS-N-26 "Strobile”) varustettuna tai Bal/Bal-E-järjestelmänä
Kh-35- ja
Kh-35E-ohjuksilla varustettuna (
Х-35 ja
Х-35Э, Venäjän puolustusministeriön koodi
3M24, Nato-kodifiointi
AS-20 ”
Kayak”).
Vastaavasti puolustusministeriön mukaan (
Lenta.ru-sivusto 29.9.2015) merivoimilla on toimintakäytössä vuoden 2015 lopussa kaksi Bastion-järjestelmää ja vuonna 2016 merivoimat saisivat käyttöönsä viisi 5 järjestelmää. Loput järjestelmät olisi tarkoitus toimittaa noin neljän järjestelmän vuosivauhtia vuoteen 2020–21 mennessä.
Venäjän Bastion-järjestelmää on jo tähän asti rakennettu seuraavasti kuluvalla varustelukaudella 2010–2020.
Venäjän Mustanmeren laivaston 11. erillisellä rannikon ohjus- ja tykistöprikaatilla (
11-я ОтдельнаяБереговая Ракетно-Артиллерийская бригада ЧФ РФ,
11-я ОБРАБ,
satelliittikuva) on Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä Krasnodarin aluepiiriin (Краснодарский край) kuuluvassa Utashissa (Уташ). Ilmoitettu yksikkömäärä on kaksi yksikköä ja 20 ohjusten kuljetusalustaa. Rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän yksiköt on sijoitettu Venäjän Mustanmeren rannalle niin, että ne kattavat rannikon Georgiasta Krimille (
lähde).
Venäjän Mustanmeren laivaston uudella juuri perustetulla 15. erillisellä rannikon ohjus- ja tykistöprikaatilla (
15-я Отдельная Береговая Ракетно-Артиллерийская бригада ЧФ РФ,
15-я ОБРАБ) on Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä Krimin aluepiirissä ja yksiköitä järjestelmään on siirretty alkuvaiheessa itäpuolella olevasta Krasnodarin aluepiirin järjestelmästä.
Venäjä ei ole ilmoittanut, minne rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän yksiköt on Krimillä tarkasti ottaen sijoitettu (on oletettu olevan Balaklavassa, Балаклава) ja kuinka monta yksikköä on. Sen sijaan Venäjän puolustusministeriö on ilmoittanut 2.7.2015, että Krimille rakennetaan Venäjän ensimmäinen siilorakenteinen kiinteä Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä (Pastion-S, Бастион-С) vuoteen 2021 mennessä (
lähde).
Venäjän Pohjoisen laivaston 536. erillisellä ohjus- ja tykistöprikaatilla (
536-я Отдельная БереговаяРакетно-Артиллерийская бригада СФ РФ, 536-я ОБРАБ,
satelliittikuva) on Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä Murmanskin pohjoispuolella Aleksandrovskin kaupunkipiirikunnassa (Александровск) Snežnogorskissa (Снежногорск), tarkemmin Olenja Gubassa (Оленья Губа). Ilmoitettu yksikkömäärä on kaksi yksikköä, ohjusten kuljetusalustojen määrää ei ole ilmoitettu.
Venäjän Tyynenmeren laivaston 72. erillisellä ohjus- ja tykistöprikaatilla (
72-я Отдельная БереговаяРакетно-Артиллерийская бригада ТОФ РФ,
72-я ОБРАБ,
satelliittikuva) on Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä Primorjen aluepiirin (Приморский край) Smoljaninovossa (Смоляниново). Ilmoitettu yksikkömäärä on 3 yksikköä, ohjusten kuljetusalustojen määrää ei ole ilmoitettu. Rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän yksiköt on sijoitettu Venäjän Tyynenmeren rannalle Vladivostokin alueella 45 kilometriä Vladivostokista, mutta tarkempaa kattavuutta ei ole ilmoitettu (
lähde).
Venäjän pääesikunnasta saatuihin tietoihin pohjautuen venäläismedia uutisoi 2.3.2011 (
lähde), että Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä tullaan asentamaan Kuriileille vuoteen 2014–2015 mennessä. Yksikkömäärää tai tarkkaa sijaintia ei ole ilmoitettu eikä järjestelmää myöskään vielä ole toimitettu. Lokakuussa 2015 Venäjä ilmoitti perustavansa Kuriileille myös sotilastukikohdan (
Yle). Venäjällä on ollut jo vuonna 2011 julkaistun uutisen mukaan tarkoitus sijoittaa Kuriileille myös S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, ja sijoitus olisi tarkoitus toteuttaa tänä vuonna (
Yle ja
Yle).
Rannikkoalueilla Venäjä on jo siis sijoittanut tällä hetkellä Bastion-järjestelmän 4 eri alueelle, kun Mustallamerellä Krasnodarin ja Krimin alueita pidetään erillisinä. Vuonna 2014 Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä on luovutettu Mustanmeren laivaston käyttöön Krasnodarissa (9.9.2014). Niin ikään vuonna 2014 Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmän luovutettiin Mustanmeren laivaston käyttöön Krimillä (virallisesti 13.12.2014). Vuonna 2016 Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä on luovutettu Pohjosen laivaston käyttöön Murmanskin lähellä Aleksandrovskin kaupunkipiirikunnassa (21.2.2016). Niin ikään vuonna 2016 Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä on luovutettu Tyynenmeren laivaston käyttöön Vladivostokin alueella (7.3.2016). Tämän vuoden lopussa järjestelmiä pitäisi olla käytössä peräti seitsemän, kun tällä hetkellä käytössä on neljä.
Järjestelmät on siis toteutettu jo Mustanmeren laivaston alueella Krasnodarin ja Krimin aluepiirin, Pohjoisen laivaston osalta Murmanskissa Aleksandrovskin kaupunkipiirikunnassa sekä Tyynenmeren laivaston osalta Primorjen aluepiirissä.
Venäjä ei välttämättä kerro edeltä käsin, minne alueille loput järjestelmät sijoitetaan. Suomen kannalta oleellisin alue on Itämeri; asennetaanko järjestelmät Kaliningradiin ja Suomenlahden pohjukkaan Pietariin.
Ilta-Sanomien 19.2.2016 julkaiseman
jutun mukaan Venäjällä jo olisi Kaliningradissa Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmä, mutta Venäjä ei ole vahvistanut asiaa. Kaliningradin kohdalla Venäjä ei ole vahvistunut myöskään Iskander-ohjusten olemassa oloa. Lehden tieto perustunee läntisiin tiedustelutietoihin kuten myös Iskander-ohjuksien sijoitus Kaliningradiin.
On syytä pitää todennäköisenä, että järjestelmä tulee vähintään Kaliningradiin, mutta Pietariin merialueen puolustamista kapealla Suomenlahdella Venäjä ei välttämättä hoida Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmällä. Toisaalta Venäjällä on Pietarin alueella S-400- ja Iskander-ohjusjärjestelmät, ja näitä ohjusjärjestelmiä on linkitetty myös Bastioniin.
Itämerta koskevat Bastion-järjestelmän sijoitustiedot ovat tärkeitä Suomelle, kun Suomi on nyt tekemässä kalliita laivastohankintoja. Suomi on hankkimassa neljää uuteen suurempaan alusluokkaan kuuluvaa meritaistelualusta, kustannusarvio 1,2 miljardia euroa mukaan lukien taistelunjohto-, sensori- ja asejärjestelmät.
Suomen olisi syytä seurata ennen lopullista hankintapäätöstä, miten Venäjä tulee tällä varustelukaudella kehittämään rannikkopuolustusjärjestelmiänsä Itämeren alueella ja millaisen uhan ne tuovat suomalaisille meritaistelualuksille.
Mikäli etenkin Pietariin merialueen puolustamiseen tulisi Bastion-järjestelmä, olisi suomalaisaluksilla todennäköisesti puutteellinen suoja kyseistä ohjuspuolustusjärjestelmää vastaan. Onko suomalaisaluksille tulossa sellainen ohjustentorjuntaohjusjärjestelmä, jolla vaikka Bastion-järjestelmän Onyx-ohjuksia voitaisiin torjua? Olisiko Suomella siihen varaa ja olisiko Suomella ylipäätään mahdollista tehdä muutamalla aluksella puolustuksen vaatimat alusryhmitykset tehtäväjakoineen? Yhdysvallatkin on epäillyt omaan kyvykkyyttään Bastion-järjestelmän läpäisemiseen Mustallamerellä ja Syyrian edustalla. Ettei vain kävisi niin, että 1,2 miljardia euroa olisi Suomenlahden pohjalla muutamassa tunnissa.
Bastion-järjestelmän Onyx-ohjusten torjunta on haasteellista myös Yhdysvalloille ja edellyttää useampia aluksia laivaryhmityksessä ja ensisijaisesti integroitua AEGIS-ilmapuolustusjärjestelmää. Suomella ei olisi mitään mahdollisuutta puolustautua vähäisillä merivoimilla Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmää vastaan. Venäjä hallitsisi Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmällä Suomenlahtea aina Helsingin länsipuolelle saakka.
loput linkistä...
