Tässä muistin virkistykseksi Ari Pesosen ennustus asiasta
Uuden Suomen Puheenvuorossa 
Nato-selvityksen tekijät - Suomi tulee sanomaan Natolle ”EI!”
30.1.2016 17:38
Ari Pesonen
Ulkoasiainministeriö julkisti torstaina 28.1.2016
lehdistötiedotteessaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä laadittavan Nato-selvityksen tekijät. Selvityksen on määrä valmistua eduskunnan alkavalla kevätistuntokaudella. Selvityksen tekee neljä henkilöä, jotka ovat:
Mats Bergquist on vuonna 1938 syntynyt ruotsalainen eläkkeellä oleva suurlähettiläs, joka toimi Ruotsin suurlähettiläänä Israelissa vuosina 1987–92, Suomessa 1992–97 ja Lontoossa 1997–04. Vuodesta 1984 hän on ollut Ruotsin Kuninkaallisen Sotatieteellisen Akatemian (Kungliga Krigsvetenskapsakademien,
KKrVA) jäsen. Akatemian tehtävänä on tukea ja kehittää tieteenaloja, joilla on merkitystä Ruotsin puolustukselle.
René Nyberg on vuonna 1946 syntynyt suomalainen eläkkeellä oleva suurlähettiläs, joka toimi Suomen suurlähettiläänä Venäjällä vuosina 2000–04 ja Saksassa vuosina 2004–08. Idän kauppaa harjoittavien suomalaisten suuryrityksien omistaman East Officen (East office of Finnish industries,
Eastoffice) toimitusjohtajana Nyberg toimi vuosina 2008–13.
François Heisbourg on vuonna 1949 syntynyt ranskalainen diplomaatti ja kansainvälisen politiikan tutkija, joka tällä hetkellä toimii Geneven turvallisuuspolitiikan keskuksen (Geneva Centre for Security Policy,
GCSP) puheenjohtajana. Aikaisemmin hän on toiminut mm. Kansainvälisen strategisten tutkimusten instituutin (International Institute for Strategic Studies,
IISS) johtajana vuosina 1987–92. Lisäksi hän on ollut mm. presidentti Mitterrandin aikana Ranskan puolustusministeri, sosialisti Charles Hernun neuvonantaja vuosina 1981–84.
Teija Tiilikainen on vuonna 1964 syntynyt Ulkopoliittisen instituutin johtaja (The Finnish institute of International Affairs,
UPI) eikä hänellä ole kokemusta valtiollista ulkopolitiikkaa toteuttavana toimijana esimerkiksi suurlähettiläänä. Poliittisissa tehtävissä hän on toiminut kokoomuslaisten ulkoministeri Ilkka Kanervan ja Alexander Stubbin poliittisena valtiosihteerinä.
****
Kun tutkii Nato-selvityksen tekijöiden tuottamaa kirjallista aineistoa ja tarkastelee heidän poliittisia näkemyksiä, ei ole pienintäkään epäselvyyttä siitä, kuka on ryhmän valinnut ja mikä on ryhmän valitsijan näkemys Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Ryhmän on valinnut presidentti Sauli Niinistö. Nato-selvityksen tekijät on koonnut presidentti Sauli Niinistö niin, että hänen näkemyksensä Suomen suhteista Natoon ja myös laajemmin eurooppalaiseen puolustuspolitiikkaan tulevat selvityksen loppupäätelmiksi. Lopputulos on varmistettu selvityksen tekijöiden kokoonpanolla.
Herää kysymys jo tässä vaiheessa, onko tulevalla Nato-selvityksellä mitään todellista arvoa vai onko se vain suppea presidentin näkemyksiä myötäilevään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan perehtyneen piirin aatteellinen näkemys?
Ylipäätään minkä tahansa selvityksen tekoon ei pitäisi käyttää alkuunkaan henkilöitä, joiden näkemykset ovat ennalta pitkälti leimautuneet ja urautuneet. Kantansa poliittisesti ilmoittaneita eikä mitään muitakaan lukittuneet kannat omaavia henkilöitä pitäisi koota ennalta selvitystyöryhmiin niin, että selvityksen lopputulos on arvattavissa jo jäsenten enemmistön näkemysten pohjalta.
Nyt selvityksen tekijät on valittu niin, että lopputulos on arvattavissa jo ennen selvityksen tekoa.
Selvityksen valmistelussa Mats Bergquistin ja René Nybergin rooli on korostaa Suomen - ehkäpä myös Ruotsin - nykyistä sotilaallisen liittoutumattomuuden linjan hyvyyttä ja oikeutta. François Heisbourgin rooli on puolestaan korostaa eurooppalaista puolustusyhteistyötä ilman liiallista tukeutumista Yhdysvaltoihin. Teija Tiilikaisen rooli selvitystyöryhmässä on täyttää Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien vähemmistörooli.
Mats Bergquist ja René Nyberg muodostavat puolet selvitysryhmästä, François Heisbourg ja Teija Tiilikainen molemmat neljänneksen. Tuo kuvaa hyvin sitä, mitä Suomen ulkopoliittinen johto nyt haluaa: puolet liittoumattomuutta ja yhteistyötä Ruotsin kanssa, neljännes eurooppalaista puolustusyhteistyötä ja neljännes Nato-jäsenyyttä.
Euroopan turvallisuuspoliittisten tutkijoiden joukko on pieni ja pienen joukon ajatuksilla on pyrkimys urautua niin, ettei nopeaa uudistusta ja kantojen muutosta tapahdu turvallisuusympäristön nopeasti muuttuessa. Suomessa ja Ruotsissa turvallisuuspoliittisten tutkijoiden joukko on vielä pienempi ja sillä on tapana urautua vanhaan ja ajankohdattomuuteen vieläkin syvemmin. Suomi on uuden turvallisuuspoliittisen ajattelun syvin takapajula Euroopassa, tukeutuu vielä paljon kylmän sodan aikaiseen liturgiaan etenkin Venäjä-suhteissa.
****
Tarkastellaanpa sattumanvaraisesti Mats Bergquistin ja René Nybergin turvallisuuspoliittisia kantoja heidän tuottaman kirjallisen aineiston pohjalta. Teija Tiilikaisen kannat ovat pitkälti Nato-myönteisiä ja myös Suomen Nato-jäsenyyteen myönteisesti suhtautuvia eikä niitä ole tässä kirjoituksessa käsitelty, koska ne ovat selvitysryhmän vähemmistökantoja.
Mats Bergquistin ja René Nybergin Suomen ja Ruotsin ulkopoliittista linjaa koskevat kirjoitukset otsikolla ”
Suomen ja Ruotsin on syytä pysyä nyt Naton ulkopuolella” julkaistiin Helsingin Sanomissa 22.11.2014 ja Svenska Dagbladetissa 23.11.2014 otsikolla "
Finland och Sverige bör stanna utanför Nato”. Kirjoitukset löytyvät
täältä ja
täältä. Otsikot sinänsä kertovat hyvin Mats Bergquistin ja René Nybergin yhteisen asenteen Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Heidän Suomea ja Ruotsia koskevat Nato-kantansa on helppo kumota ilman suurempaa turvallisuuspoliittista asiantuntemusta, koska ne ovat enemmän ideologisia kuin loogisia tai rationaalisia. Edellä mainituissa lehtikirjoituksissa on paljon järkiperäistä Venäjän suhteen, mutta loppujohtopäätökselle on vaikea löytää kestävää ja pitkäaikaista pohjaa.
Mats Bergquistin on ollut myös yksi ”
Bevara alliansfriheten, Nej till Nato-medlemskap”
kirjan kirjoittaja, jossa 15 kirjoittajan voimin nähdään Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuus parhaimpana linjana ja Nato-jäsenyys mahdottomana. Yksi kirjan kirjoittajista on Erkki Tuomioja, ideologinen Nato-vastustaja henkeen ja vereen. Vapaasti suomennettuna kirja on nimeltään ”
Säilyttäkää liittoutumattomuus, Ei Nato-jäsenyydelle”. Kirja kuvaa hyvin Mats Bergquistin turvallisuuspoliittista aatteen värittämää ideologiaa Suomen ja Ruotsin suhteen: Ei Nato-jäsenyyttä!
René Nybergin muihin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin blogikirjoituksiin voi käydä tutustumassa
täällä.
Mats Bergquistin ja René Nybergin näkemykset tukeutuvat vanhaan maailmaan ja ovat kylmän sodan ajan värittämiä. Ruotsissa asenne Natoon on viime aikoina muuttunut dramaattisesti niin kansalaisten kuin myös politiikkojen keskuudessa. Nyt Ruotsissa on viimein ymmärretty, että Itämeren vuoksi Ruotsi on jopa enemmän sotilaallisesti Venäjän uhkaama kuin Suomi. Ruotsin Gotlannista on alle 250 kilometriä Kaliningradiin, joka on Venäjän tärkein ja aseistetuin etuvartio Euroopassa. Pietarista Suomen rajalle on vastaavasti noin 150 kilometriä. Venäjä on siis melkein yhtä lähellä Ruotsia kuin Suomea. Pohjolassa Venäjälle ovat tärkeitä Itämeren yhteydet manner-Venäjältä Kaliningradiin, eivät Suomen perukan metsämaat. Venäjän sotilaallinen paine kohdistuu nimenomaan paljon juuri Ruotsiin Itämeren suurimpana rantavaltiona.
Otetaanpa muutamia Mats Bergquistin ja René Nybergin turvallisuuspoliittisia ajatuksia kumottavaksi.
”
Jos pinta-alaltaan Euroopan suurimpiin valtioihin kuuluvat Suomi ja Ruotsi muuttaisivat suurstrategista suuntaustaan, Naton ja Venäjän välille syntyisi Pohjolassa hyvin pitkä raja. Itämerestä tulisi käytännössä Naton sisämeri.”
Vastaväite: Itämeri on jo nyt Naton sisämeri Norjan ja Baltian maiden sekä Puolan välissä. Nato-maat hallitsevat jo nyt Itämerta ja Nato-Tanska pääsyä Itämerelle. Suomi ja Ruotsi ovat tällä hetkellä epävarmuustekijöitä Itämeren ympäristössä, koska ne eivät kuulu puolustusliittoon ja kriisitilanteessa mailla on mahdollisuus ennakoimattomaan käyttäytymiseen. Maat ovat harmaalla vyöhykkeellä. Maiden riskikäyttäytymisen mahdollisuuden Venäjä huomioi kyllä sotilaallisessa varautumisessaan ja se voi alentaa myös Venäjän interventiokynnystä. Puolustusliiton jäsenmaahan interventiokynnys on korkeampi.
”
Toisaalta jäsenyyden hakemisen optiollakin on strategista arvoa – Nato-optioon voidaan turvautua, jos tilanne sitä vaatii.”
Vastaväite: Nato-optio ei ole enää uskottava, jos lienee koskaan ollutkaan. Optio on omituinen suomalaisviritys, jolla ei ole tukevaa pohjaa. Venäjä ei noteeraa Suomen ”Nato-optiota” mitenkään eikä se muodosta Venäjän päätöksentekoon vaikuttavaa uhkaa. Toisaalta kriisien eskaloitumiseen ei nykyisin kulu niin pitkää aikaa, että Nato-jäsenyyden hakemisprosessi ja siihen kuluva aika toisi Suomelle turvallisuutta. Esimerkkinä kriisien nopeasta eskaloitumisesta on Krimin valtaus. Venäjä teki poliittisen päätöksen Krimin valtauksesta 23.2.2014 ja niemimaa oli vallattu reilun viikon päästä 1.3.2014. Ukrainan ”Nato-optiot” eivät olisi paljon painaneet Venäjää päätöksenteossaan ja toiminnassaan.
****
François Heisbourgin kirjallinen tuotos on selvitysryhmän jäsenistä ylivoimaisesti laajin ja pitkäaikaisin. François Heisbourg on kirjoittanut jo vuonna 2000 julkaisun nimellä "
European defence: Making it work”, joka löytyy
täältä. Vapaasti suomennettuna otsikko on ”
Eurooppalainen puolustus: tehdään siitä toimiva”. Kirjan yksi kirjoittaja on myös suomalainen Tuomas Ries, joka toimi tuolloin tutkijana maanpuolustuskorkeakoulussa.
Helmikuussa 2012 Centre for European Reform (
CER) julkaisi kirjoituksen ”
All alone? What US retrenchment means Europe and Nato”, joka löytyy
täältä. Vapaasti suomennettuna otsikko on ”
Kaikki yksin? Mikä on Yhdysvaltain säästötoimet tarkoittavat Euroopalle ja Natolle”. François Heisbourg on kirjoittanut kirjoituksen kolmannen luvun otsikolla ”
The defense of Europe: Towards a new transatlantic division of responsibilities”, vapaasti suomennettuna: ”
Euroopan puolustus: Kohti uutta transatlanttista vastuunjakoa”.
Heisbourgin tuorein kirjallinen tuotos on 30.1.2015 julkaistu kirja otsikolla ”
Survival: Global Politics and Strategy”, josta tietoa löytyy
täältä. Vapaasti suomennettuna otsikko on ”
Selviytyminen: Maailmalaajuinen politiikka ja strategia”.
François Heisbourg ei ole juurikaan käsittelyt erikseen Suomen tai Ruotsin turvallisuuspoliittista asemaa Euroopassa tai maiden mahdollista Nato-jäsenyyttä. Hänen roolinsa selvitysryhmässä on eurooppalainen puolustusyhteistyö. François Heisbourgin pohjimmaiset ajatukset ovat sinänsä kannatettavia: Euroopan olisi kannettava enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan niin kuin myös Yhdysvallat toivoo.
François Heisbourgin aikaisemmin esitettyjen ajatusten ja Suomen Nato-jäsenyystarkastelun aikajänteet eivät välttämättä ole yhteneviä. Nato-selvityksen elinkaari on korkeintaan 5-10 vuotta eikä tällä hetkellä ole näköpiirissä, että eurooppalainen puolustus kehittyisi tuona ajanjaksona niin, että uskottava eurooppalainen puolustus voitaisiin huomioida Suomen Nato-selvityksessä.
Yhdysvaltojen rooli tulee siis olemaan merkittävä tarkastelujaksolla Euroopan puolustamisessa. Ruotsi esimerkkinä myös Suomen on pidettävä ja kehitettävä hyvää puolustusyhteistyötä Yhdysvaltain kanssa. Etenkin Itä-Euroopan maita ja Iso-Britanniaa on tällä hetkellä täysin mahdotonta saada uskomaan yhteiseen eurooppalaiseen puolustukseen ilman Yhdysvaltojen johtoroolia. Euroopassa ei ole yhteistä päätöksentekokykyä edes vähäpätöisissä kysymyksissä, kuinka sitten sodan ja rauhan kysymyksissä. Todellinen ja uskottava puolustusyhteistyö Euroopassa tapahtuu jatkossakin vain Natossa ja Yhdysvalloilla on merkittävin rooli.
****
Nato-selvitystyöryhmän kokoonpanon perusteella on helppo arvata ja päätellä jo nyt Nato-selvityksen keskeisimmät johtopäätökset: ”Suomi jatkaa turvallisuuspolitiikkansa perinteistä linjaansa sotilaallisesti liittoumattomana ja kehittää turvallisuuspoliittista yhteistyötä EU:n ja Ruotsin kanssa.”
Suomi tulee sanomaan Nato-jäsenyydelle ”EI!”.
Presidentti Niinistön harjoittama turvallisuuspolitiikka voidaan tiivistää: sotilaallinen liittoutumattomuus, Ruotsi-yhteistyö ja eurooppalainen puolustus.
Ruotsi tulee olemaan lähitulevaisuudessa Suomen kanssa eri linjoilla Naton suhteen, vaikka omaan Nato-selvitykseensä Ruotsi voi kirjoittaa kantansa vielä Suomea mukaillen. Missään nimessä ei saa syntyä käsitystä, että Mats Bergquist edustaisi jotain ruotsalaista Nato-näkemystä. Ruotsissa Nato-selvityksen tekoa johtaa kokenut diplomaatti Krister Bringéus. Reaaliset Nato-näkemykset omaava Krister Bringéus olisi ollut Mats Bergquistin sijaan sopiva jäsen myös Suomen Nato-selvitystyöryhmässä. Krister Bringéus on puolustusministeri Peter Hultqvistin valinta. Hultqvist on Nato-mies henkeen ja vereen.
Suomen linjaus tarkoittaa Venäjän suhteen sitä, että joudumme edelleen tinkimään itsenäisyydestämme tavoilla, joita olemme viime aikoina kohdanneet esimerkiksi pohjoisen itärajan kysymyksessä ja Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa Rosatomin suhteen. Joudumme Venäjän vuoksi käsittelemään meille tärkeitä asioita päätösmahdollisuuksiamme rajaten. Itsenäisyyteemme on tällä hetkellä siis rajattua. Venäjän Nato-rajanaapureilla ei ole vastaavia ongelmia ollut. Ei Norjalla, ei Virolla, ei Latvialla, ei Liettualla eikä Puolalla, joista kaksi viimeisintä ovat Kaliningradin rajanaapureita.
Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys on ensisijaisesti turvallisuus- ja puolustuspoliittinen ratkaisu, mutta se toisi myös suomalaisen päätöksenteon kylmän sodan aikaisista juoksuhaudoista tähän päivään. Ehkäpä Suomen ollessa Nato-jäsen suomalaisten ei tarvitsisi katsoa niin huolestuneita ja pelokkaita politiikkoja, kuin mitä nyt olemme joutuneet näkemään itärajajupakan yhteydessä.
Mikä vie sitten Suomen aikanaan Natoon? Vain Ruotsi voi viedä Suomen Natoon, ja se voi tapahtua hyvinkin nopeasti, jopa 2-3 vuoden sisällä. Ruotsin Nato-jäsenyys on huomioitava Suomen Nato-selvityksessä.
