venäjän mielipide suomen puolustusvoimista

Eli tuommoista asiaa olen tässä pohtinut ja miettinyt. Onko kenelläkään tietoa mitä esimerkiksi venäjän armeijan porukka ajattalee pv:stä.. Nauravatko maan rakoon ja arvostavatko?
Kiitokset etukäteen vastaajille!

 

Minulle sanottiin Pietarin tapaamisen yhteydessä, kun tätä asiaa tiedustelin eräältä kentsun tasoiselta hepulta, että "Sitkeitä ovat, perkeleet" hiukan sellainen määrittelemätön hymy kasvoillaan...
Tiedä sitten miten oli tosissaan. Saattoi pilaillakkin?

 

Riippuu varmaan keneltä asiaa kysyy, kuten suomessakin.

 

Tämä on vahvaa mutua, mutta uskoisin, että tietynlaista arvostusta tällä puolella rajaa oleviin asevoimiin liittyy. Ja tasan tarkkaan tietävät vahvuudet ja miksei heikkoudetkin tarkkaan!

 

Kysymys on se kuuluisa tuhannen taalan kysymys. Vastausta tuskin saadaan.
Koko maanpuolustuksemme onnistuminen on tuon vastauksen varassa, mikäli olemme onnistuneet, pitää naapuri meitä liian kalliina valloitettavaksi, tai edes häirittäväksi.

 

Jos Venäjä tai vaikka NATO antaa ymmärtää, ilman konkreettisia faktoja, että Suomella se vasta onkin iskukykyinen armeija, niin siinä on vaara, että meillä poliitikot tuudittautuvat näin uskomaan, ja alkavat levätä laakereillaan. Saattaa syntyä harha, että nyt on kaikki hyvin, vihollisen hyökkäyskynnys on erittäin korkea, joten jatketaan tällä tiellä. Voidaan sortua ajatukseen, että kun puolustus on näinkin uskottava, niin lykätään kehitystä, voidaan ehkä jopa karsia jostain.

Meidän pitää aina itse tietää omat vahvuutemme ja kehityskohteet, sekä se kuuluisa puolustuksen uskottavuus. Eivät ne asiat muualta selviä, ellei sitten tehdä jokin auditointi-tyyppinen arviointi, joka antaa suht luotettavia lukemia.

 

Pitihän 75 vuotta sitten stalinin olla 2 viikossa helsingissä.eipä ole vieläkään.

 

Jos haluaa historian havinaa tutkia ja mitä mieltä Joe-setä oli Suomalaisten taistelukyvystä kansana. Ko. aiheesta on tehty kirjakin (nimeä en nyt muista) Kyseessä on kirjallinen dokumentointi kritiikkikokouksesta, missä keskusteltiin talvisodasta sodanjohdon kesken.

Stalinin esikunta ei Suomen sodanjohtoa arvostaneet, sotilaita kylläkin. Kyse on siis talvisodasta heti sen päättymisen jälkeen.

Lisätty myöhemmin: Kirjan nimi on Puna-armeija Stalinin tentissä.

Juttua aiheesta löytyy tuolta:
http://maanpuolustus.net/threads/st...n-sotilaallisista-taidoista-talvisodassa.315/

 

Pitää olla vahva naapurin mielestä ja heikko omien (päättäjien) ajatuksissa. Vaikea yhtälö.

 

Puolustuskyvyn arviointi ilman faktoja on vaikeaa ja totuutta ei helposti sanota ääneen.
Puolueeton auditointi on hankala, ammattisotilaat eivät ehkä kaikesta huolimatta ole puolueettomia, siviilit taas eivät tiedä kaikkea. Liittolainen helpottaisi asiaa.

 

Nettiaikana tulee ainakin itselle mieleen, onko vanja vakoillut jo kaiken mahdollisen suomen puolustuskyvystä. Onkohan PV harkinnut tarkkaan mitä materiaalia se julkaisee verkossa? Arkaluontoisia tietoja ei tietenkään, mutta missä menee raja...

 

Ei ne uskalla tänne tulla....

 

Kyllä ne uskaltaa, mutta silti takaraivossa on talvisodan ja jatkosodan muisto... Onko se sit hyvä vai huono.

 

Kuka siellä oikeasti tietää mitä talvi-jatkosodassa tapahtui. Onko varma, että kun yletään sotilasarvossa tietyn tason yli niin yhtäkkiä kerrotaankin kaikki historian tapahtumat uudelleen aivan toisin päin kuin mitä niitä on lapseta saakka koulussa ja virallisessa historiassa opetettu. Ei siinä paljon muuta ehtisi sitten opiskelemaan, kun tuo 39-44 fasistien provosoima rajakahakkakin on vain yksi miljoonasta "käänteis- totuudesta" jota siellä suuren isänmaan suojelemiseksi edelleen kerrotaan.

Eli en usko, että takaraivossa on mitään muuta kuin korkeintaan empijällä kylmä pistoolin piippu. Sen siellä muistaa kyllä vielä kaikki.

 

Vaikea tosiaan uskoa, että Kremlissä ja ylemmissä esikunnissa operaatioita suunniteltaessa kukaan heittää ilmoille kysymystä: "Mutta jätkät hei! Muistatteko vuosien 1939-40 rajakahakan ja Suuren isänmaallisen sodan vaiheet suomalaisten osalta? Jospa vielä vähän sen pohjalta hiotaan suunnitelmia?"

 

Olen siinä käsityksessä että esim Raatteen tien taistelu ja Suomalaisten mottitaktiikka kuuluu klassiseen sotataktiikkaan kuten Sun Tsun, Rooman armeija ja Aleksanteri Suuri joita opetetaan niin Moskovassa kuin Westpontissakin.

 

Jos operaatiosuunnasta vastaavan esikunnan suunnitteluaineistoon ei kuulu aiemmat ko. suunnassa ja toimijoiden kesken käydyt operaatiot, niin se piippu niskassa on ihan oikeassa paikassa.

 

Piippu niskassa vertaukseen.

Jos kerran ammattimiehet tutkivat ja muistavat Suomen rintamalla koetut kauhut viimeiseltä tuhannelta vuodelta ja erityisesti viimeiseltä sadalta vuodelta, niin takuulla on myös muistissa miten kävi niiden kollegojen, jotka alkoivat vetoamaan tuleviin vaikeuksiin siitä taikka tuosta syystä. Varsinkin jos vastustaja oli jo paperilla pahasti alakynnessä.

On kaksi historian opetusta jotka on syytä kenraalin muistaa Suomea käsitellessä. Toisessa lähtee henki miehistöltä ja toisessa itseltä. Kumpaa opetusta noudattaa suorassa alistussuhteessa diktaattoriin oleva ryssän kenu?

Odotellessa, Normaali suolainen voipaketti pannulle sulamaan.

 

Jos ja kun doktriini suosii menestystä, niin veikkaanpa että kenua kiinnostaa välttää edeltäjien virheet, riippumatta selittelytaipumuksista. Vaikkei se miehistötappioita muuttaisi mihinkään, on aika iso ero kenun omassa elinajanodotteessa mennäänkö Kymestä yli että heilahtaa, vai tuleeko Lappeenrannan paraatista operaation ainoa onnenhetki.

Se pointti vielä rautalangasta: kenu on poliitikko, mutta sotilasorganisaatio tekee ihan oikeita töitä kun pureksii kaiken mistä voi oppia tulevaa varten. Pientä sisäistä dissonanssia voi aistia, jos uskoo että venäläiset ovat selvittäneet kaiken mahdollisen Suomen puolustusjärjestelyistä ja käyttävät siihen aktiivisesti paukkuja, mutta eivät huomioisi kaikkia oppimisaineistoja joita on käytössä.