venäjän mielipide suomen puolustusvoimista

Joo, tulosajattelu on varmasti kova sana. En usko, että operaatio jää toteutumatta siksi, että Börje Svantenpoika ampui nuolen kasakkajohtajan housuun Joutselässä tai kun Motti-Matti oli kova jätkä. Kyllä viestin ulospäin pitää olla luja vuonna 2015, jotta operaatio jäisi silkaksi poikakerhon ryyppyillan turinatuokioksi.

Pystymmekö yksin antamaan tuollaista viestiä? En tiedä.
 
Jos operaatiosuunnasta vastaavan esikunnan suunnitteluaineistoon ei kuulu aiemmat ko. suunnassa ja toimijoiden kesken käydyt operaatiot, niin se piippu niskassa on ihan oikeassa paikassa.

Tässä on varmasti kaksi eri tason kokonaisuutta: yhtäältä kokonaista operaatiota tai jopa sotaa koskevat strategiset opit, ja toisaalta niiden sisällä saadut taktiset ja operatiiviset opit. Ja jälkimmäisestä vielä pilkottuna vaikka se, että talvisodankäynnissä ei ehkä kannata käyttää kesäkamppein varustettuja ukrainalaisia ja marssia jonossa suoraan tavoitteeseen.

70 vuotta sitten käydyistä sodista on oppi ammennettu nykyiseen sodankäyntiin jo vuosikymmeniä sitten. Niitä ei siis erikseen tarvitse tähdentää suunniteltaessa operaatioita.
 
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1421291643631.html
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1421291585043.html
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1421284312697.html

Minusta "asiantuntijakommenteista" huokuu selitysten etsiminen. Esimerkiksi 7000 sotilaan joukon laittaminen tärkeän tiedusteluaseman suojaksi on aika ontto, kun miettii Suomen tai kenenkään hyökkäysaikeita Venäjälle.

Suomi näyttää suupalalta yllätyshyökkäyksen edessä. Suomi näyttää hyväksyvän kaikki rajaloukkaukset. Suomi näyttää heikolta politiikaltaan ja se on erittäin huono asia. Kaikessa annetaan periksi myöskin kaupanteossa, enkä sulkisi pois maakauppojen tasavertaisuutta, yrittäjien suojaa, logistiikan venäläistymistä, jne. täysin käsittämätöntä omien intressien suojelemattomuutta. Rahaa on lapioitu suoraankin mm. itämeren puhdistukseen, jolloin venäjä on voinut ulkoistaa jätteidensä huollon. Suomella on vain 62 hävittäjää + Hawkeista, Migeistä ja Drakeneista koottu aika mitäänsanomaton tuki. Suomella ei ole kunnollista ilmatorjuntaa ja alueilmatorjuntaohjukset uupuvat täysin. Modernia tutkissa on vain liikkuvat ranskalaisvalmisteiset keskivalvontatutkat. Merellä Suomi ei ehtisi edes laskea miinoja tosipaikan tullen, koska aloitteentekijä on aina Venäjä kaikissa skenaarioissa. Silloin meripuolustus jää muutamien ruotsalaisvalmisteisten ohjusten ja osin kiinteän rannikkotykistön varaan. Suomen viestintä, energianjakelu ja logistiikkakin on lamautettavissa ilman, että Suomi kykenee torjumaaan sitä. Huoltovarmuus toiminnee, mutta poliitikot ovat myyneet resursseja paikatakseen omia poliittisia ja kalliita kömmähdyksiään. Valtionjohdon päätöskoneisto on aivan liian hidas ja mobilisaatio todella kallis. Valmiina Suomella ei ole kuin rajavartijat ja muutama erikoisjoukkojen sotilas maaavoimaa. Poliisia ei voi laskea.

Koko Suomen armeijan uskottavuus perustuu useiden viikkojen rauhaisaan mobilisaatioon, jolloin ehditään saada voimaa ja hajauttaa sitä asemiin. Tällaista skenaariota en näe, että venäläiset jäisivät sitä odottamaan.

Loppuarvio. Suomen sotilaallinen voima on paperitiikeri ja venäläiset tietää sen. Talvisissa olosuhteissa kansa on äkkiä lannistettu.

Viimeksi venäläiset tarvitsi yhden bussilastillisen teurastuksen Ukrainassa täysimittaisen sodan pyhittämiseksi. Edelleen on epäselvää kuka bussin oikeasti moukaroi. Näitä false flageja näkyy koko ajan.

Ei kukaan varustaudu turhaan. Ei edes Venäjä. Se varustautuu, koska kokee sen tarpeelliseksi.
 
Jos ja kun doktriini suosii menestystä, niin veikkaanpa että kenua kiinnostaa välttää edeltäjien virheet, riippumatta selittelytaipumuksista. Vaikkei se miehistötappioita muuttaisi mihinkään, on aika iso ero kenun omassa elinajanodotteessa mennäänkö Kymestä yli että heilahtaa, vai tuleeko Lappeenrannan paraatista operaation ainoa onnenhetki.

Se pointti vielä rautalangasta: kenu on poliitikko, mutta sotilasorganisaatio tekee ihan oikeita töitä kun pureksii kaiken mistä voi oppia tulevaa varten. Pientä sisäistä dissonanssia voi aistia, jos uskoo että venäläiset ovat selvittäneet kaiken mahdollisen Suomen puolustusjärjestelyistä ja käyttävät siihen aktiivisesti paukkuja, mutta eivät huomioisi kaikkia oppimisaineistoja joita on käytössä.

Säästä hyvä mies rautalangat. :)

Aivan liikaa löytyy esimerkkejä siitä, että mitään ei opita, jos väliin tulee yksinkin upseeri kierrätys ja jos sota tanner vaihtuu. Olisi luullut Afganistanissa tullen mieleen sissitaktiikat vaikeassa tiestöön tukeutuvassa maastossa ala talvisota. No ei. Sitten olisi luullut näiden opetusten riittävän heti perään suoritettavaan Tsetsenian sotaan, mutta kuinkas kävi.

Venäjä hävisi sodan mm. heikon sotilastaidon ja huonon mediakontrollin takia. Tšetšeenit käyttivät mediaa tehokkaasti hyväksi. Venäläisten ylimielisyys ja toisaalta tšetšeenien Venäjän asevoimien tuntemus sekä tietotekniikan kuten kännykät, internet, satelliittipuhelimet käyttö auttoivat heitä. Venäläiset eivät osanneet vastata tšetšeenien sissitaktiikkaan, joka perustui yllätyksiin ja yötoimintaan. Venäjä menetti sodassa noin 30 000 miestä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinen_Tšetšenian_sota

Heti perään käynnistetty Tsetsenian jatkosota sujui edelleen suurin tappioin, kuitenkin ryssien voittoon. Kuulosstaako tutulta.

Joten jotain näyttöä oppimiskyvystä on.

Nyt soditaan Ukrainassa ja mediakontrolli on ryssäläiseen tapaan nyt opittu ja hoidettu. Kun ei edeltäkäsin osata kuitenkaan kontrollia, niin valehdellaan sitten aina perästä. Toisaalta onkos tämä jotain uutta ja opittua tuolla. Hyväksi todettu metodi joka 1939 nostatti Suomen suunnalla sorretun työväestön ja talonpojat valtaapitäviä vastaan. Hyväksi todettuja konsteja käytetään ja virheistä opitaan. Niinpä niin. Voita pannuun.
 
Minusta asia on niin, että "taistella pitää, vaikka lopputulos näyttää epävarmalta". Olette varmaan vastanneet joskus tuohon kysymykseen. Koska vain siten voimme antaa mahdollisuuden sille, että meitä autetaan. Piste.

Olen vastannut sekä 1, että 5 riippuen päivästä ihan vain siksi, että tuloksiin saaadaan vähän hajontaa, sillä nykyäänhän tuota kysytään vain
1. Varusmiehiltä, joita on aivopesty viimeiset 6-12 kk ja kysely tapahtuu juuri ennen kotiuttamista, jolloin usko oman SA-joukon suorituskykyyn pitäisi teoriassa olla kaikkein lujimmillaan ja housut täynnä testoa.
2. Sellaisilta reserviläisiltä, jotka hakeutuvat tai vähintäänkin menevät mielellään paikkoihin, joissa PV armollisesti kysyy, että oletkos ollut terveenä ja tulitko omalla autolla vai julkisilla.

Noiden kahden ryhmän ulkopuolelle ei jää kuin tuollainen 6 tai jopa 7 numeroinen määrä asevelvollisia suomalaismiehiä. Siksipä tuota mittaustapaa käyttäessä tulisi huomioida, että se ei todellakaan kerro mitään suomalaisten maanpuolustustahdosta kansana, vaan tulee paljon rajatummalta alueelta.

Jos operaatiosuunnasta vastaavan esikunnan suunnitteluaineistoon ei kuulu aiemmat ko. suunnassa ja toimijoiden kesken käydyt operaatiot, niin se piippu niskassa on ihan oikeassa paikassa.

Siksi onkin jännää, että suomalaismedia ulvoo paska housussa joskus venääisten operaationuolipiirroksia unohtaen samalla, että kaikki korkeat esikunnat tekevät tuota kansallisuuteen tai rajanaapureihin katsomatta.

Pystymmekö yksin antamaan tuollaista viestiä?

Pystyn.
 
Pienuus. Se ajatus tulee ensinnä mieleen. Kun istutte tuollaisen marsalkan housuihin, joka puuhaa ihan eri mittaluokan touhujen kanssa, eikös vain. Marsalkka voi ynnäillä, että pienet on, mutta hyvin aseistetut ja organisoidut...mutta pienet. Ottaako marsalkka edes laskuihin meikäläisiä alueellisia ja paikallisia joukkoja? Joita hänen katsannossaan roudataan paskanhajuisilla traktoreilla ja siviilikuorma-autoilla. En tiedä ottaako, mutta en ihmettelisi, jos ei ottaisi.

Sitten marsalkka sytyttää papirossin ja pohtii, onko Suomi lyöty, jos sen operatiiviset voimat on pantu varikkokuntoon? Joutuuko toisen papirossin aikana jo pohtimaan sitä, että entäs jos maanpuolustustahtoa onkin vielä jäljellä ja vauhti eikun pahenee? Tuppaa tulemaan vastaan aika, kenties, hommaan sotkeutuu jo muitakin.....

Minusta asia on niin, että "taistella pitää, vaikka lopputulos näyttää epävarmalta". Olette varmaan vastanneet joskus tuohon kysymykseen. Koska vain siten voimme antaa mahdollisuuden sille, että meitä autetaan. Piste.

Kyllä ihmettelisin jos tämä marsalkka EI ottaisi huomioon kaikkia joukkoja laskelmissaan. Venäjällä uskoakseni kuitenkin joudutaan olosuhteiden pakostakin olemaan aika realisteja todellsissa, realisoituvissa sotatoimissa (puheet on sitten asia erikseen). Kehnompienkin joukkojen taisteluarvoon vaikuttaa se tahto aika merkittävästi. Ammattimaisissa operaatioissa korostuu nopeuden tarve, eikä maa-alueiden laajamittainen miehitys ole välttämättä enää niin itsestäänselvä tavoite operaatioissa. Jos paskatraktoriporukka, johon oletettavasti viimeistään pian itsekin kuulun, jatkaa muiden mukana taistelua hävitenkin, voi se joissakin skenaarioissa jo riittää aika pitkälle. Taistella pitää epävarmassakin tilanteessa aina, koska pelkästään taistelun jatkaminen tarpeeksi pitkään voi saada "kaverin" hieman muuttamaan suunnitelmiaan sen sijaan että se sitoisi parhaat joukkonsa pitkäksi aikaa jonnekin sivupläntille tai jos joukot eivät olisi kovin hyviä vaan jopa asevelvollisia joukossa niin sitten se kyllä joutuisi kompastelemaan tavoitettaan kohti ruumiiden yli, sekä omien että vastustajien.
 
Noiden kahden ryhmän ulkopuolelle ei jää kuin tuollainen 6 tai jopa 7 numeroinen määrä asevelvollisia suomalaismiehiä. Siksipä tuota mittaustapaa käyttäessä tulisi huomioida, että se ei todellakaan kerro mitään suomalaisten maanpuolustustahdosta kansana, vaan tulee paljon rajatummalta alueelta.

Minulta on kysytty tuota ihan mm. Taloustutkimuksen toimesta siinä missä seksikkäintä missiäkin. Silloin ei ollut vielä Viiviä niin heitin hetken mielijohteesta Lolan kehiin.
 
Jos ja kun doktriini suosii menestystä, niin veikkaanpa että kenua kiinnostaa välttää edeltäjien virheet, riippumatta selittelytaipumuksista. Vaikkei se miehistötappioita muuttaisi mihinkään, on aika iso ero kenun omassa elinajanodotteessa mennäänkö Kymestä yli että heilahtaa, vai tuleeko Lappeenrannan paraatista operaation ainoa onnenhetki.

Meillä pitäisi hengen ja valmistautumisen olla se, että parempi pitää se paraati jo Imatralla, tai Joutsenossa jos tuntevat itsensä onnekkaiksi. Tai sitten Kouvostoliitosta, tuosta Suomen Pripjatista, tulee "Niinistögrad", jonka raunioihin piiritämme Neu...Venäjän hyökkäysarmeijat ja valmiusprikaatiemme kärkimiehet juoksevat halaamaan toisiaan kuvaajille uudelleen-esitetyssä kohtauksessa (ei halata silleen homosti vaan siten kuin jos Suomi voittaisi lätkän MM-kultaa). Toki tosiasiat pitää tunnustaa mutta ei sotaan silti pitäisi lähteä sitä häviämään, vaan mieluummin se hieman hupsun eläke-kenraalin "täällä tulee turpiin" asenne, meni sitten todellisuus mihin menee. Tämä mobilisoinnin nopeus on paha kysymys, mutta en uskalla väittää etteikö siihen kiinnitettäisi siellä kulisseissa hyvin paljon huomiota. Täysin ilman ennakkovaroitusta on naapurinkin sentään vaikea lähteä merkittävillä joukoilla liikkeelle?
 
Joukkuepelejä pelanneet tietänevät, että heti lähtökohdissa on aika iso ero sillä joukkueella joka lähtee koittamaan ja sillä joka lähtee voittamaan.

Joukkuepelejäkin pelanneena tiedän, että tämä ajattelu toimii silloin, kun ottelupari on samasta sarjasta ja lähtökohtaisesti edes suunnilleen samantasoinen. Jos nämä lähtökohdat eivät toteudu, niin asenne jää julistuksen tasolle. Ihmeitä tapahtuu, mutta lähinnä huonoissa amerikkalaisissa elokuvissa.

Tämä ei ole kannanotto tai arvio tunnettua mainiota, monisatavuotisen otteluperinteen omaavaa taisteluparia koskien.
 
Tyypillinen suomalainen kilpahiihtäjä: "Mä hiihdän oman hiihtoni ja katsotaan sitten mihin se riittää".

No jos kuulut hiihtäjänä kisassa siihen ynnämuut-sakkiin, niin varmasti se on ihan realistinen lausunto. Jotkut urheilijat elättävät itseään hypettämällä, mutta ei kovin montaa vuotta sentään onnistu sekään. Edes Suomessa.
 
Tyypillinen suomalainen kilpahiihtäjä: "Mä hiihdän oman hiihtoni ja katsotaan sitten mihin se riittää".


Melko hyvin ovat maan kokoon nähden pärjänneet, varsinkin ennen muinoin. Minun isäni on jyrkkä työn raa'an kannattaja. Koskaan hän ei minua urheilussa tai koulussa motivoinut sillä, että jonkin asian tekeminen olisi mielenkiintoista tai hauskaa. Kaikki oli raakaa työtä ja se kaikki oli tehtävä, niin ehkä palkinto seisoo lopussa? Yrittäjänä epäonnistuessani hän tuumasi, että kun olet kaikkesi tehnyt, on turha soimata itseään. Ihminen tekee sen minkä pystyy.

Itse hän on aina ollut perfektionisti ja raaka itseään kohtaan, mutta etsii julkisesti syitä turhan paljon muualta.

Nythän me keskustelemme erilaisista näkökulmista, asenteista ja ennen kaikkea niiden takana seisovasta ajattelutavasta, joka ratkaisee suhtautumisen ja sitä kautta asenteen tehtävään ja sen käsittelyyn. Ristiretkeläisten aikana luin erään kertomuksen ja siinä seisoi mieleeni painuva kuvaelma. "Yksi perhettään puolustavaa mies vastaa 10 ammattisotilasta". Jotenkin noin se meni. Yhtä lailla talvisodassa ojankuuraajista kirjanpitäjiin tekivät tehtävänsä riippumatta ulkopuolisista määritelmistä. Toki tilanne oli silloin erilainen keinovalikoimiltaan yleisesti sodankäynnissä, mutta kuten olemme varmaan kaikki yhtä mieltä, edelleen asenne on ratkaiseva. Paljon ratkaisevampi kuin esimerkiksi fyysinen kunto, ellei se ole aivan kuralla.

Asenne on avainsana ja kuinka se kaivetaan. Luovuus esimerkiksi ei synny pakosta, vaan aidosta halusta. Jotkut taiteilijat fuskaavat viinalla, mutta lopulta heidän tulee kohdata tulosvastuun taakka ja käsitellä se.

Minusta myyntityö on erinomainen esimerkki, sillä ns. "ammattimyyjä" (työkokemusta esimerkiksi 15 vuotta) voi jäädä helposti kakkoseksi vasta aloittaneella ja innokkaalle. Myyntityössä korostuu asenne, ahkeruus, sujuvasanaisuus ja luovuus, jotka kauniilla tavalla ammentavat käyttövoimansa asenteesta, eli peruslähtökohdasta. Halu, nautinto, pakko, jne. Mikä ohjaa tekemistä. Huomasin täällä nykyisessä kotimaassani merkittävän eron paikallisen ja suomalaisen työntekijän välillä. Keksin sen katsellessani heidän työskentelyään. He pyrkivät selviytymään työtehtävästä, kuten Suomessa naispuoliset johtajat useammin tekevät. He eivät pyri ratkaisemaan ongelmia, vaan selviytymään. Itse asiassa he karttavat asiakkaan ja työnantajan kystannuksella vastuuta, josta heille maksetaan. Myyntityössä siis motivoidaan usein rahalla, joka on lopulta aika huono motivaattori. Sitä ei pitäisi ajatella kuin ohimennen. Pitäisi keskittyä työhön ja etsiä siitä nautintoa.

Sama totuus koskee kaikkea tekemistä elämässä. Kivikkoisestakin tiestä kun löytää tasaiset astumakohdat, matka taittuu kepeästi ja paljon nopeammin. Siispä tämän työn ohessa tapahtuvan perjantai-illan rallattelun päätteeksi päästään itse aiheeseen. Minusta tätä tulisi soveltaa sotilaskoulutuksessa myöskin ja yhtä lailla näitä perusasennekysymyksiä tulisi käsitellä peruskouluissa koko 9 vuoden ajan. Se kantaisi varmasti hedelmää siten, ettei kaikenmaailman vihermenninkäiset tai Sinnetännemäet paremman ja realistisemman tiedon valossa ehdottelisi koko maan olemassaolon kannalta tärkeän asevoiman alasajoa. Myöskin erilaisiin kriiseihin suhtauduttaisiin tasapainoisemmin, kun ajatusmylly löytäisi peruskoulun ajoilta vastinetta siihen, kuinka asioihin tulee suhtautua.

Varusmieskoulutuksessani ei juuri käsitelty esimerkiksi vastapuolen asejärjestelmiä, aseita tai taktiikoita. Ymmärrän toki, että varusmiehiä suojellaan totuudelta, mutta kyllä ainakin erikoisjoukoissa (palveluspaikkani) näistä tulisi avoimesti puhua ja harjoitella todellisuutta varten. Nykyinen taistelusysteemi korostaa kurinalaisuutta ja kokonaisuuksien hallintaa, mutta myöskin yksilön tilannekohtaista luovuutta.

Tykkään pelata räiskintäpelejä joskus ja minulle ne ovat taktiikkaa, tarkkuutta ja tilannekohtaista luovuutta, vaistojen varassa toimivaa sisäisen minän lepoa. Joukkuekilpailuissa ratkaisee yksilön taidon sijasta enempi yhteen pelaaminen. Esimerkiksi 10 ryhmä on hyvin hallittava kokonaisuus. Kuinkahan tänä päivänä harjoitellaan tämän kaltaista joukkuepelaamista armeijassa? Minusta nykyinen taistelujärjestelmä kannustaa tiimipelaamiseen entistä enemmän. Ylipäätään sotatilanteessa emme enää voisi olla riippuvaisempia kaverista. Se on tiimipelaamisen ääritilanne.
 
Minusta asia on niin, että "taistella pitää, vaikka lopputulos näyttää epävarmalta". Olette varmaan vastanneet joskus tuohon kysymykseen. Koska vain siten voimme antaa mahdollisuuden sille, että meitä autetaan. Piste.
Natossakin suomalaiset ovat vastuussa pääsääntöisesti itsestään. Ei Natolla ole mitään hokkus pokkus voimia heittää edes Venäjää vastaan. Oikeastaan vain USA:lla on globaalisti toimimaan kykenevät joukot ja hintsusti sieltä löytyy lopulta Suomen oloihin tottuneita aivoja. "Parhaimmassakin" tapauksessa Naton jäsenenä Suomi saisi luultavasti muutaman sadan sotilaan tukikohdan maahan. Ei sellaisella ole mitään strategista merkitystä sotilaallisen operaation kannalta. Varsinkaan EU-Natomailla ei ole oikeastaan yhdelläkään maalla heittää juurikaan maavoimaa kehiin toisen maan avuksi ja monella on hädin tuskin kyky huolehtia itsestään. Toisia suojelee maantiede. Siksipä ensi vuosikymmenen sodan kynnys määritellään tällä vuosikymmenellä, eikä kyllä hyvältä näytä. Venäjä tuskin katselee vain maanpuolustustahtoa, vaan kyllä siellä lasketaan kaluston tehoa ja sota on kyllä varmasti viimeisin asia, mitä kukaan tälläkään foorumilla haluaa Suomeen.
 
Natossakin suomalaiset ovat vastuussa pääsääntöisesti itsestään. Ei Natolla ole mitään hokkus pokkus voimia heittää edes Venäjää vastaan. Oikeastaan vain USA:lla on globaalisti toimimaan kykenevät joukot ja hintsusti sieltä löytyy lopulta Suomen oloihin tottuneita aivoja. "Parhaimmassakin" tapauksessa Naton jäsenenä Suomi saisi luultavasti muutaman sadan sotilaan tukikohdan maahan. Ei sellaisella ole mitään strategista merkitystä sotilaallisen operaation kannalta. Varsinkaan EU-Natomailla ei ole oikeastaan yhdelläkään maalla heittää juurikaan maavoimaa kehiin toisen maan avuksi ja monella on hädin tuskin kyky huolehtia itsestään. Toisia suojelee maantiede. Siksipä ensi vuosikymmenen sodan kynnys määritellään tällä vuosikymmenellä, eikä kyllä hyvältä näytä. Venäjä tuskin katselee vain maanpuolustustahtoa, vaan kyllä siellä lasketaan kaluston tehoa ja sota on kyllä varmasti viimeisin asia, mitä kukaan tälläkään foorumilla haluaa Suomeen.

NATO:lla on muutamia jäsenten käyttöön tarkoitettuja lisäpalveluita joita erityisesti Suomen kaltainen maa tarvitsee ja joiden avulla esim. Suomen puolustusvoimat kykenee todella uskottavaan maanpuolustukseen Venäjää vastaan. Tämä tiiedetään erittäin hyvin Venäjällä. Siksi siellä koetetaan pistää meikäläisille poliitikoille luuta kurkkuun jo etukäteen. Aika hyvin venäläiset ovat tässä onnistuneetkin.

1. NATO:n tiedustelutiedot, satelliiteista lähtien ym. on erittäin tärkeä osa suorituskykyä sekä puolustuksen suunnitelua/johtamista.
2. Kalusto, erityisesti lentokoneet, niiden ohjusjärjestelmät, kaikki muut ohjukset ja erityisaseet jne. jne. Näiden saaminen Suomen puolustusvoimille helpottuu ja halpenee NATO-jäsenyyden myötä.
3. NATO:n tulenjohto ja taistelunohjaus järjestelmät, AVACS'it jne. Suomella ei liene mahdollisuutta hankkia tämän tason kalustoa muuten kuin NATO:n jäsenenä
4. Kaiken mun varustaumisen taustalla NATO:lla on myös ydinaseet ja NATO:n jäsenmaat ovat ydinturvan piirissä. Vihollinen joutuu huomioimaan tämän omissa suunnitelmissaan

Juuri näitä edellämalnittuja asioita puuttuu Suomen puolustuksen uskottavuudesta.

Muuten meiltä löytyy riittävästi peruskoulutettua miehistöä sekä henkilökohtaista ja perinteistä aseistusta. Hyvin todennäköisesti meillä olisi myös riittävät perustitedot omaavaa väkeä kouluttautumaan uudenaikaisten asejärjestelmien käyttäjiksi. Näiden lisäksi suomalaisilla
on maanuolustushenkeä ja paikallistuntemusta jne.

Eipä ihme että Venäjä vastustaa Suomen NATO:n jäsenyyttä. Ei varmastikaan siksi että kokisivat Suomen (NATO-jäsenyyden myötä) mahdolliseksi maahantunkeutujaksi. Venäjä vastustaa Suomen NATO-jäsenyyttä vain ja ainoastaan siksi että jäsenyys toisi Suomelle 100 %:sti riittävän ja uskottavan puolustuskyvyn. Täysin riittävän jopa Venäjän hyökkäysaikeita vastaan.
 
Varusmieskoulutuksen suoritin sissinä. Minun on pakko sanoa, että se koulutus oli yksi saatanan vitsi. Sen koulutuksen omaavat luetaan parttiarallaa noin 4:ksi "parhaan" opetuksen saaneisiin varusmiehiin, jos ykkösenä on taistelusukeltajat, sitten ljk, sitten rannarit ja sen jälkeen sissit. Ainakin silloin. 8kk koulutusta ja jos minä olisin saanut laatia koulutuspläänin, niin ulos olisi tullut oikea sotilas. Kun hehkutetaan suomalaista sotilaskoulutusta, niin pääpaino lienee jätetty geeneille.
 
Varusmieskoulutuksen suoritin sissinä. Minun on pakko sanoa, että se koulutus oli yksi saatanan vitsi. Sen koulutuksen omaavat luetaan parttiarallaa noin 4:ksi "parhaan" opetuksen saaneisiin varusmiehiin, jos ykkösenä on taistelusukeltajat, sitten ljk, sitten rannarit ja sen jälkeen sissit. Ainakin silloin. 8kk koulutusta ja jos minä olisin saanut laatia koulutuspläänin, niin ulos olisi tullut oikea sotilas. Kun hehkutetaan suomalaista sotilaskoulutusta, niin pääpaino lienee jätetty geeneille.

Suoritit palveluksesi siis puolustusvoimissa, et RVL.ssa.
 
Palaan tuohon alkuperäiseen kysymykseen... yleisestihän on todettu, että Venäjä arvostaa vain voimaa!! Mietittäänpäs hiemman syvällisemmin ja laajemmin, miltä me näytämme heille päin:
- poliittisesti presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja muut... Ovatko ns. vahvoja persoonia? minkälainen habitus?kuinka käyttäytyvät julkisuudessa?
- puolustuspoliittisesti ja varsinkin poliittiset päätökset, minkälaisia päätöksiä on tehty millä perusteilla?
- sotilaallisesti esim. kalusto, henkilöstö, rauhan ajan ryhmitys, laatu
- sisäpoliittisesti kansan yhtenäisyys/hajannaisuus

Olemmeko uskottavia??
 
Palaan tuohon alkuperäiseen kysymykseen... yleisestihän on todettu, että Venäjä arvostaa vain voimaa!! Mietittäänpäs hiemman syvällisemmin ja laajemmin, miltä me näytämme heille päin:
- poliittisesti presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja muut... Ovatko ns. vahvoja persoonia? minkälainen habitus?kuinka käyttäytyvät julkisuudessa?
- puolustuspoliittisesti ja varsinkin poliittiset päätökset, minkälaisia päätöksiä on tehty millä perusteilla?
- sotilaallisesti esim. kalusto, henkilöstö, rauhan ajan ryhmitys, laatu
- sisäpoliittisesti kansan yhtenäisyys/hajannaisuus

Olemmeko uskottavia??

Tarvitsemme ehdottomasti sellaista uskottavuutta kansainvälisessä ilmapiirissä (lue: Venäjän päälliköiden silmissä), että he tajuavat meidän tietävän, että he tietävät meidän tietävän, että jos Kremlissä toisenkerroksen ovi oikealla aukeaa väärin aamulla, niin ne ottavat meidän yhteiskunnan, kuin kypsän hetelmän ja puristelevat mehut meistä aamiaispöytään!
Eli oikeita vehkeitä ja oikeita harjoituksia niiden härveleiden kanssa siten, että pääsevät hiukan sivusta seuraamaan, että voi paska, kullä tsuhnat tietää, että me tiedetään niiden tietävän..... Loppu on sitä tulevaa historiaa... :)
 
Back
Top