– Keskusvalta Venäjällä on ollut aina alueiden riistämistä varten. Ei pidä aliarvioida alueiden halua irtautua emä-Venäjästä, muttei kyllä pidä yliarvioidakaan niiden kykyjä selvitä tai oikeasti lähteä omilleen
– Mikään ei viittaa aatteen paloon venäläisissä. 1900-luvun alussa oli jo -ismi, jonka puolesta taistella. Missä ja mikä se venäjän kansan villitsevä -ismi on? Se on kapitalismi.
Niin, käytännössä ulkoisten voimien pitäisi auttaa oman intressipiirinsä alueita irtaantumaan aseellisella ja rahallis-taloudellisella avulla. Jos jokin alue saa tuotannolleen kysynnän toisaalta (erittäin keskeinen asia, koska se kääntää paikallisen varakkaamman väestön mielipiteet, ja taloudellinen toimeliaisuus nostaa myös rahvaan elintasoa), ja aseita puolustautuakseen, voi Moskovan olla vaikea pitää otettaan siitä, etenkin jos ulkopuoliset voimat saavat irtaantuvalle alueelle kansainvälistä tunnustusta. Vertailun vuoksi Tsetsenia ei saanut mitään näistä 1990-luvulla, ja pyrkimykset niiden hankkimiseen olivat Dudajeville hyvin keskeisiä. Lännellä ei kuitenkaan silloin ollut juurikaan intoa lähteä nöyryyttämään Venäjää, kun ajateltiin, että Venäjästä on tulossa kuin yksi länsimaista.
Ja toisekseen, vaikka vähemmistökansojen nationalismia on aktiivisesti tukahdutettu Venäjällä, ei se ole laisinkaan kuollut voima niin kauan kuin vähemmistökansoja on. Ja jos ulkoinen tukijavoima haluaa nostaa paikallisen vähemmistökansan valtaan paikallisille kapitalisteille annettavan tuen ehtona, niin se voi saada aikamoisestikin liikehdintää aikaan. Lenin sanoi osuvasti, että kapitalisti myy vaikka sen köyden, johon hänet hirtetään, ja tämä tosiaan pitää paikkansa, kun suomalaisiakin venäläisestä rahasta taannoin hullaantuneita bisnesmiehiä katsoo. Tässä on vain hyvin keskeistä oikea ajoitus.
– Kapitalismi on individualistinen aate. Kapitalismin avulla on harvoin saatu aikaiseksi kansanrintamaa.
– Venäjän seuraava sisällissota käydään siis kapitalismin nimissä. Kenelle tuotantovälineet kuuluvat?
– Rahan ja huumeiden takia käytävät sisällissodat ovat usein matalaintensiivisiä, mutta pitkäkestoisia.
Taloudelliset intressit, ja etenkin eliitin pelko aseman täydellisestä menetyksestä, voivat kuitenkin saada huomattavaa liikehdintää aikaan ihan paikallisen vanhan eliitin keskuudessa. Suomessakin lokakuun vallankumous pisti porvareihin aika reippaasti puhtia itsenäisyyden ajamiseksi, aiemminhan porvarit olivat hakeneet Kerenskiltä eduskunnan hajottamisen demareiden ajaman valtalain varjolla...
... Haluja varmaan, muttei voimia
Eihän sitä vielä tiedä, mitä hulluutta tulemme näkemään.
