Tulin ajatelleeksi erilaisia tilanteita, kuin työpaikan yhteiset häppeningit. Olen samaa mieltä yhteisten häppeninkien hyödyllisyydestä ja verovähennyskelpoisuudesta, vaikka itse en osallistu moisiin. Eräässä teollisuuskonsernissa oli maan tapa että keskijohto ja siitä ylöspäin saivat käyttää työaikaansa miten halusivat. Harvempi kieltäytyi kun oli mahdollisuus lähteä tutustumaan työmaille, pääkonttoriin, kollegan syntymäpäiville (firman rahoilla), höpöhöpö-kursseille. Kaikki työajalla tietysti. Röyhkeimmät oman edun tavoittelijat majoittuivat jopa eri kaupunkiin, kuin missä esim jokin koulutustapahtuma oli.Totta, mutta tämä tilanne ei vertaudu case Mariniin. Koska osakkeenomistaja ei ole asiasta päättänyt, vaan duunari itse.
Kun olin itse tavallinen rividuunari, arvostin talon järjestämiä pikkujouluja, tai koulutuspäivän jälkeisiä illanistujaisia. Nyt olen pyrkinyt järjestämään vastaavia tilaisuuksia ja ne ovat olleet pidettyjä. Niiden koetaan parantavan työyhteisön yhtenäisyyttä, helpottavan uusien ihmisten integroitumista työyhteisöön ja ne koetaan arvostuksen osoituksena (työnantaja järjestää jotain kivaa). Kaikki eivät tietenkään näistä nauti ja siksi tällaisten kuuluu olla vapaaehtoisia.
Mielenkiintoista on, että verottaja on kiristänyt tällaisten tilaisuuksien verovähennyskelpoisuutta. Esim. HUS:sa tällaiset tilaisuuden käytännössä loppuivat kun lääkefirmojen sponsorointi kiellettiin. Asia on isossa roolissa kun hoitsut valittavat, ettei työnantaja arvosta.
Jos tällaista pidetään veronkiertona, onko hiukkasen parempien työvaatteiden hankkiminen veronkiertoa, tai onko kyse vanhasta kunnon kateudesta.
Vuosituhannen alkupuolella konsernissa oli sallittua maksaa hotelli omalla luottokortilla ja S-hotellit olivat suosittuja. Sai pisteet ja bonukset ja firma maksoi jälkikäteen kuitteja vastaan. Jos paikkakunnan S-hotelli oli täynnä, majoituttiin naapurikaupungin S-hotelliin ja välimatka suhattiin tietysti taksilla firman piikkiin. Toimihenkilöt kiersivät kuin mustalaiset tutustumassa kaikkeen mikä liikkuu tai pysyy paikallaan. Kun matkustusohjesääntö sanoi ettei saa majoittua viiden tähden hotelliin eikä lentää bisneksessä, johtaja-luokassa majoituttiin lähes yksinomaa 5 tähden hotelleihin ja bisneksestä ei tingitty. Väärinkäytösten lajeja oli lukemattomia. Kaksoislaskutuskin oli käytössä sekä määräys käyttää vain ja ainoastaan tiettyjä alihankkijoita. Pidä ihmeenä että konsernin toimintatavoista ei ole syntynyt haloota. Ehkä kaikki toimihenkilöt ja siitä ylöspäin saivat jotain joskus, koska suut ovat pysyneet kiinni. Ja jotta ei menisi pelkästään toisten syyttelyksi, olinhan siellä minäkin. Silti minusta oli väärin että pienehkön firman tulos uhrattiin väärinkäytöksille. Pienessä firmassa muutaman henkilön puhelin- ja matkustuskulut olivat aivan hirveitä. Lottovoittajakaan ei olisi matkustanut yhtä kalliisti. Normaalihintaiset lennot arkena ovat kalliita.
Jukka Oksaharju laukaisi kerran näin että ”On vaikeaa kuvitella, että sijoittaisin merkittäviä summia palkkajohtajien johtamiin yrityksiin”. Minä ymmärrän häntä tässä asiassa.
Naiset kokevat tilaisuuksien järjestämiset arvostuksen osoituksena. Miehet eivät ehkä niinkään miellä että tilaisuuksien järjestämisessä olisi kyse arvostamisesta. Itse koen että arvostaminen on jotain muuta kuin rihkamalahjoja ja yhteinen kännin kokemus. Arvostus tai sen puute tulee esille työnantajan puheissa ja teoissa. Ei auta vaikka kuinka järjestää juhlia ja jakaa joululahjoja, jos tervehdykseen ei vastata, ja ensimmäinen keskinäiskommunikaatio on aiheetonta syyttelyä jostain alihankkijan tekemästä virheestä jostain random-tapahtumasta. En kokenut arvostusta silloinkaan kun 45-vuotiaana taloon tultua toimitusjohtaja opetti minua (ja kaikkia muitakin) kävelemään portaissa kaiteesta kiinni pitäen.
Viimeksi muokattu: